Sukupuolistereotypiat kasvatuksessa

[Kobe]

Mielestäni on tärkeää, että vanhemmat ovat lasten kanssa ja ottavat mukaan lapsia omiin askareisiinsa, sitten kun lapset ovat sopivan ikäisiä. Meillä nyt pääasiassa korjaustoimenpiteet tekee mies, tosin siivoaakin enemmän. Itse teen enemmän ruokaa ja leivon, joten siinähän sitä mallia jo tulee vaikkei haluaisikaan.

Itse olin lapsena enemmän poikatyttö, mutta myönnän auliisti, etten koskaan ollut puoliksikaan niin kiinnostunut koneista kuin veljeni, ja nukeillakin leikin. Sen lisäksi kiipeiltiin puissa ja leikittiin sotaa ja autoilla ym.

Omassa nuoruudessani vaatteet olivat värikkäitä (tai ehkä paremminkin synkkiä), enkä tiedä omistinko oikeastaan mitään vaaleanpunaista (tai vaaleansinistä). En haluaisi kuorruttaa lapsiani pelkkään pinkkiin tai hirviöpaitoihin, mutta sormeni kieltämättä syyhyävät hankkia tulevaisuudessa pieni merimiesasu (sopii kyllä kummalle vaan mutta pukisin tytön mekkoon) ja/tai vaalea pellavamekko vaaleanpunaisilla tereillä. Muutoin haluaisin, että vaatteet kävisivät molemmille sukupuolille, mikä omalta osaltani tarkoittaa kaikkia pastellisävyjä. Ei siis niitä 70-luvun sinappia ja ruskeita, joita itse sain pitää.
Onhan se outoa, että miehet voivat laittaa vaaleanpunaisen kauluspaidan tai kravatin päälleen, mutta pikkupoika muka ei voisi.

 

[Lya]

Heh, meidän tyttö on perinyt enimmät vaatteensa serkuiltaan, jotka ovat siis poikia molemmat, joten aika paljon on sinistä ja vihreää. Mummit ( ja tytön iskä ) ovat sitten ostelleet niitä vaaleanpunaisia juttuja, mekkoja ja kutoneetkin " tyttömäisiä" nuttuja röyhelöineen. Muutamia pikkumekkoja on tytölle säästetty 80-luvultakin, ovat siis minun vanhojani, mutta vielä vähän isoja :) Tunnearvoakin noissa on, kun osa on jo aikaa sitten kuolleen iso-iosäidin itse tekemiä, pitsejä myöten.

Mutta jos tytöstä ei mekkotyttöä kasva, niin en pakota, vaikka itse pienenä aika neiti olinkin ja kolmen-neljän vanhana ilmoitini, etten koskaan käytä farkkuja. Mieli muuttui sitten kyllä jossain vaiheessa :)

 

[ReginaVeritas]

Nostan aihetta, koska mieheni kertoi minulle tänään, että tytärtämme luultiin eräissä häissä jokin aikaa sitten, pojaksi. Mies tarkoiuksella jätti kertomatta asiasta minulle heti tapahtuneen jälkeen, koska tiesi että olisin siitä suutahtanut.

Kyllä, pienestä vauvasta on ulkonäön perusteella vaikea sanoa sukupuolta, mutta tyttärellämme oli päällä mekko, rusettiballerinat ja rusettipanta päässä. Oletus pojasta perustui siihen, että vaatteet olivat siniset! Oli tämä ihmettelijä oikein sanonut suoraan, että pojan vaatteet on päällä, kun sinistä kerran on!

 

[elmiina]

Mä taas itse yllätyin kun miulta kysyttiin että tyttöhän tää on vaikka päällä oli sininen body jonka rintamuksessa jotai eläinautoja :) Mut tietty oli hellehatussa (valkoinen) joku rusetti. No, tiiä näistä, toiset ihmiset on vähän valistuneempia arvauksissaan kuin toiset. Tää oli ehkä kuuskymppinen mies josta taas ois hyvin voinut olettaa että sininen=poika. Tulipahan omia ennakkoluuloja hänestä päivitettyä :)

 

[ReginaVeritas]

Tarkennettakoon, ettei minua yleisesti haittaa se, että tyttöä luullaan pojaksi, mutta se ärsyttää, että kehdataan sanoa tuota 'sininen on poikien väri'-kakkaa.

 

[panda]

Hassua, aikuiselle ja isommallekin lapselle sininen on neutraali väri, mutta jostain syystä vauvalle se on pojan väri.. No, vaikka olisi tyttö, tai seuraavana tulisi tyttö, niin kyllä siniset vaatteet aion kierrättää hällekin, nättejähän ne on. :) Meillä on aika neutraaleja suurin osa vaatteista, mutta en kyllä ole karttanut mitään söpöjä poika-aiheisia autopaitojakaan yms. Ainut mitä en pojalle pukisi, on vaaleanpunainen tai ne hörhelöiset selkeät tyttövaatteet, siinä menee raja. Harmi vain, kun itse pidän niin paljon vaaleanpunaisesta, ja olen ihaillut kirppareilla niin söpöjä vaaleanpunaisia vaatteita, mutta on sitten tullut jätettyä ostamatta.

Toistaiseksi puen poikaa ihan röyhkeästi oman makuni mukaan , mutta sitten kun hän itse alkaa tykkäämään jostakin tietystä, niin suositaan sitten sitä. Käytännöllisyys tosin ensimmäisenä, helposti pestävät ja pidettävät vaatteet valintakriteerinä.

Mielenkiintoista tosin tuo, että poikamaisten vaatteiden, kuten autojen, pukeminen tytölle on nykyään jo aika neutraalia, mutta tyttömäisten vaatteiden pukeminen pojalle ei niinkään. No, en ole mikään fanaattinen tässä, menen ihan fiiliksen mukaan. Ei ole siis tarkoitus olla mahdollisimman sukupuolineutraali, vaan lähinnä yrittää tukea poikaa löytämään oma itsensä, minkälaisena hän itse kokee olonsa parhaimmaksi.

 

[ReginaVeritas]

Tässä hyvä esimerkki siitä, kuinka ammattikasvattajakin saattaa epähuomiossa kohdella lapsia epäoikeudenmukaisesti sukupuolistereotypioiden 'ansiosta'.

''
Se oli hämmentävä hetki. Lastentarhanopettaja Maija-Liisa Rantalainenhuomasi syöttävänsä hoitolapselleen perinteistä naisen roolimallia.

Rantalainen sanoi lapselle, että laitetaan likaantuneet vaatteet pussiin, äiti voi kotona pestä ne. "Purin melkein kieleeni. Korjasin kyllä heti perään, että voi se olla isäkin."

Haagalaisessa Tonttulan päiväkodissa työskentelevä Rantalainen osallistui viime vuonna Naisasialiitto Unionin tasa-arvokoulutukseen. Siinä Rantalaisen työpäivää videoitiin.

Myöhemmin tutkittiin miten ammattilainen toimi eri tilanteissa.

Viisi tilannetta
Aikuinen rakentaa lasten rooleja arjen tilanteissa
1 Pukeutuminen. Vaaditko keskenään samanikäisiltä lapsilta samanlaista omatoimisuutta?

2 Siivoaminen. Osallistuvatko kaikki leikkijät jälkien siivoamiseen?

3 Leikit. Suhtaudutko tyttöjen toimintaleikkeihin suojelevasti? Kannustatko lapsia leikkimiään monipuolisesti erilaisia leikkejä? Suhtaudutko huvittuneesti tyttöjen ja poikien yhteisleikkiin?

4 Keskustelu. Kuunteletko helpommin puheliaita lapsia?

5 Lasten viihde. Esiintyykö valituissa satukirjoissa, lastenohjelmissa ja lauluissa hahmoja vain perinteisissä sukupuolirooleissa?



Videosta näki kuinka Rantalainen puki toimeliaat lapset ensin.

"Se johtaa siihen, että samat lapset joutuivat kiltisti odottamaan ulospääsyä."

Mukana tasa-arvokoulutuksessa on ollut satoja työntekijöitä yhteensä kymmenestä päiväkodista Helsingissä. Pääkaupungin päiväkotien hoito- ja kasvatushenkilökunnasta alle neljä prosenttia on miehiä.

Koko maassa on koulutettu yli 800 alan työntekijää tai opiskelijaa.

Koulutuksessa Rantalainen oppi tarkkailemaan itseään ja työtovereitaan. Pienillä arkisilla teoilla lapsia ohjataan tiettyyn rooliin.

Toiveena on päästä eroon sukupuoleen liitetyistä ennakkoluuloista: tytöt saavat riehua ja pojat olla hiljaisia sivustaseuraajia, jos siltä tuntuu.

Päiväkodissa tämä tarkoittaa sitä, että reippaiksi apulaisiksi valitaan myös poikia.


Tai poikia vaaditaan keräämään jälkensä yhtä hanakasti kuin tyttöjä.

Naisasialiitto Unionin tasa-arvohankkeessa on ollut mukana lastenkasvatuksen ammattilaisia vuodesta 2010.

On löydetty tilanteita, joissa roolimalleja vahvistetaan. Poikia autetaan tyttöjä helpommin ja pojilta vaaditaan vähemmän, kertoo Naisasialiitto Unionin projektipäällikkö Reija Katainen.

"Usein poika saatettiin pukea, vaikka hän ei edes itse pyytänyt sitä."

Poikien puheliaisuuteen suhtauduttiin myönteisemmin kuin tyttöjen.

"Pojissa se nähtiin enemmän johtajaominaisuutena, tytöissä ärsyttävänä." ''



http://www.hs.fi/kaupunki/Yök+prins...iväkodit+treenaavat+tasa-arvoa/a1411017345615

 

[bjorkm]

Tarkoituksena on yrittää kasvattaa tästä poikasesta omanlaisensa yksilö, stereotypioihin sen kummemmin tuijottelematta. Saa tykätä autoista tai barbeista tai dinosauruksista, ja en jaksa uskoa että paidan värit kaverin persoonallisuutta määrittää. Maailma varmasti tarjoaa ennakko-oletuksia pikkumiehen elämän varrelle naisista, miehistä, kulttuureista, ihonväreistä, ja kaikesta mahdollisesta, mutta jos nyt kotona taataan tasapainoinen, rakastava ja rakentava mpäristö, niin on helpompaa kohdata se maailma.

Toivoisin että lapsikin näkee vanhempansa yksilöllisinä meidän perheen jäseninä, eikä ainoina mahdollisina malleina naisesta ja miehestä. Joo, meillä äiti siivoaa, mutta sisareni luona mies hoitaa sen puolen, ja saman perheen kasvatteja siskoni kanssa kuitenkin ollaan. Meillä mies hoitaa silitykset, ja yhdessä ollaan ruuanlaittohommissa

Ei ne koti- tai ansiotyöt ja niiden tekijä haarovälistä riipu, pääasia että jokainen tekee jotain. Sovitaan yhdessä kuka kantaa mitkäkin korret kekoon sen mukaan mitkä hommat on omimpia. Ja sama ajatelma pätee harrastuksiin, ja muihin mieltymyksiin