Sukupuolistereotypiat kasvatuksessa

Otatko huomioon sukupuolistereotypiat kasvatuksessa?

  • Kyllä, pojista pitää kasvattaa poikia ja tytöistä tyttöjä.

    Äänet: 4 7.5%

  • Yritän olla vahvistamatta stereotypioita, mutta en stressaa asiasta.

    Äänet: 34 64.2%

  • Kasvatan mahdollisimman sukupuolineutaalisti.

    Äänet: 6 11.3%

  • En edes ajattele asiaa.

    Äänet: 9 17.0%
  • Kaikki äänestäjät
    53
Sehän tossa on, että 90% "kasvattamisesta" tapahtuu muun elämän ohessa ja vain pieni osa tehdään tietoisesti. Toisaalta se juuri uusintaa kulttuuria ja vie (hyviäkin) perinteitä eteenpäin, mutta toisaalta samalla vahvistuvat ne urpoimmatkin jutut.

Toivon todella, että löydän pojalleni aikanaan hoitopaikan, jossa tajutaan, että myös meidän pikku piltti saa luvan ihan itse opetella pukemista, syömistä ja myös jälkiensä korjaamista, vaikka onkin sitä "sinistä sukupuolta". Koska muuten kotona odottaa aika ankea todellisuus, kun vastassa ei olekaan pullantuoksuinen kotitalouskone, joka tekee kaiken puolesta, vaan ihan tavallinen ihmisnainen, joka on kyllä äiti, muttei palkkahyysääjä :grin
 
olen itse ollut tyttömäinen ja olen sitä edelleen, joten tyttäreni jäljittelee paljolti minua mm. haluamalla kantaa koruja ja käsilaukkuja. olen kyllä hankkinut hänelle myös pikkuautoja ja niitä hän on saanut myös veljeltään, puen häntä vihreään, siniseen ja ruskeaan sekä tyttöväreihin (ja hänen toivevaatteensa ovat hellokitty- tai angrybirds-vaatteita). nyt meille olisi tulossa poika ja hänkin saa olla sellainen kuin on. en ehkä hanki hänelle vaaleanpunaista tms., jollei hän itse sitä halua, mutta meillä jo nyt asuva poika on saanut pitää pehmoleluja, näyttää tunteensa ja olen jopa kasvatuksessani toivonut, että hänkin oppii kotitöitä ja avuliaisuutta. en kuitenkaan ota stressiä aiheesta, vaan lapseni näkevät minussa ja miehessä naisen ja miehen malleja, kuten myös ympäröivässä maailmassa, joten jostain he varmasti tulevat imemään vaikutteensa.
 
Aaargh.. ärsyttävä ajatus että kasvattaisin poikaani tietoisesti ajattelemaan ettei hänen tarvikkaan osata esim. Laittaa ruokaa. Minussa asuva feministi heräsi :D itsekään en kyllä osaa vaan olla kotona ja leipoa, jotenkin siis hankala ajatella opettaa lapsiani siihen. Ja en nyt sano että se olisi huono virka, jos joku osaa ja jaksaa olla hyyräämässä keittiössä niin miksi ei! Itseäni vain hankala kuvitella tuohon rooliin.

Minusta tuossa tyttöjen suojelussa on vähän sellainenkin perä että tytöt ovat teini-iässä rehellisesti sanottuna pahempia. Minä ainakin olin! En ikinä tehnyt mitään tyhmää tai joutunut vaikeuksiin mutta uho oli kova :)

Tästä tulikin sitten mieleen kaikista raivostuttavin sanonta "pojat ovat poikia"!
 
'Pojat on poikia', eli ei tarvitse käyttäytyä hyvin ja saa lyödä... Näin meni meillä koulussa.

Kerran kolmannella luokalla kostin pojalle kiusaamisen (myönnän, tyhmää kostaa, mutta en kyllä osaa vieläään katua, koska olen niin katkera,ettei vuosikausiin kiusaamiselle tehty mitään) lyömällä häntä painavalla äidinkielen oppikirjalla päähän. Poika kertoi opettajalle, joka ei uskonut sillä 'tytöt eivät käyttäydy niin'. Noh, pääsinpähän kuin koira veräjästä, mutta väärinhän tuo silti on.
 
Sama juttu, m-annika, multa puuttuu kanssa noi kokkaus- ja kotoiluluut kehosta. Oonki aatellu tukeutua vahvasti erilaisiin kerhoihin ja muihin harrastejuttuihin, että oppis poika sitte toisenlaiseks ;)

Piru että sapettaa muaki toi 'pojat on poikia'... Kaikenlainen yleistäminen tietysti aina harmittaa, mutta erityisesti typeryyttä puolustavat sananparret. Ihan yhtä paljon tosin ärsyttää kaikenlaiset 'naiset nyt on aina sellasia' (esim. puukottavat selkään, kikattelevat, eivät osaa ajaa autoa, mitä näitä nyt on).

Eli koitetaan olla selittelemättä ja todetaan vaan sählätessämme, että "mä nyt tein tässä tyhmästi, täytyyki skarpata", sukupuolesta riippumatta :)
 
Osaan tehdä perus makaroonimössöt, joten ne saa luvan mahdollinen poikalapsikin opetella :D samaan kastiin pyykkien vieminen koriin (jota miehenikään ei osaa) ja tiskit. Hyvä idea nuo kerhot, pidän mielessä ;)

Jep, inhoan näitä oletuksia. Mahdollisen tyttöni aion opettaa myös osaamaan kaikki perusjutut, myös ne lampun vaihdon ja ruuvimeisselin käytön :D esimerkkinä tästä on työpaikkani vanhemmat naiset, jotka kauhistelevat sitä kuinka minulla on omat aivot enkä aio jäädä mieheni elätettäväksi. Koko tarina on pitkä, enkä usko kenenkään olevan edes kiinnostunut, niin jätän kertomatta. :D pointti tuli selväksi?

Toivon etten suututa ketään mielipiteilläni.
 
Olen itse kasvanut ilman isää 11-vuotiaasta eteenpäin. Muutenkin oma äiti olisi varmasti näyttänyt mallia, että kaikki kotityöt kuuluu kaikille sukupuolesta huolimatta, mutta 4 lapsen yksinhuoltajana asia ehkä korostui, kun lasten oli pakko osallistua kotitöihin :grin Kun lapsuudenkodissa kaikki kotityöt kuului kaikille ja sama on ollut myös puolisoni perheessä, ei onneksi tästä kasvatusasiasta tarvitse taistella ainakaan puolison kanssa. Viimeksi eilen minulla oli kädessä akkuporakone ja tänään mies pyykkäsi, joten tulossa oleva lapsi takuulla kasvaa oppien tekemään kaikenlaisia kotitöitä.

Toisaalta taas, parhaan ystäväni vanhemmat ovat jakaneet kotityöt perinteisesti miehen ja naisen töihin, mutta jako menee tasan ja molemmat tekevät enimmäkseen niitä kotitöitä, joista nauttivat. Ei sekään vaihtoehto ole huono, jos kumpikaan ei jaosta kärsi ja lapsi oppii kuitenkin tekemään kaikennäköistä. Ongelmallisempaa on jos kotona ei opi pyykkäämään, laittamaan ruokaa yms.

Vaatteet ja lelut on se kohta, jota jännitän eniten, itse valitut vaatteet ja lelut eivät ole räikeästi tytölle tai pojalle, mutta miten kertoa sukulaisille yms. että ei haluta pelkkää pinkkiä tai sinistä? Ei siis vielä tiedetä kumpaa sukupuolta tulokas on ja sillä syyllä on hyvin voinut jättää tarjotuista vaatteista ottamatta kaikkein poikamaisimmat ja pinsessat...

Tunteet voi sitten olla toinen hankala juttu, itse olen luonteeltani jokseenkin sulkeutunut ja minulle ei ole koskaan ollut helppoa puhua tunteista tai aina näyttääkään niitä. Vielä pitää siis itse kasvaa, että osaa lapsestaan kasvattaa aikuisen, joka ei pelkää näyttää tunteitaan.

Ehkä kuitenkin eniten toivon, että osaisin kasvattaa lapsesta sellaisen, joka osaa ottaa muut ihmiset huomioon, käyttäytyy ikänsä mukaisesti, ei ole itsekäs (vähän pitää olla), eikä varsinkaan lyö tai pure tms. (tästä on huonoja kokemuksia lähipiiristä...) Ehkä sitten 18-vuoden päästä nähdään, miten on tullut onnistuttua! Onneksi kasvatusvastuussa on kuitenkin 2 vanhempaa ja ainakaan vielä ei ole suuria ristiriitoja ollut, kun on kekusteltu miten lasta sitten tuelvaisuudessa kasvatetaan.
 
Hups.. äänestin, et pojista poikia ja tytöistä tyttöjä.. En siis oikeasti stressaa asiasta. Minua ei haittaa, että pojat on sinisiä ja tytöt vaaleanpunaisia. Hän sitten vanhempana päättäköön, millainen hän haluaa olla tai minkä värinen vaate on hänestä kiva. Aion opettaa pojalleni kotitaloustöitä, kokkausta, ns "naisten juttuja" jos hän haluaa! Pakottamaan en ala! Osaanhan minäkin monia "miesten juttuja"... vaihtaa renkaita autoon, avata putket, tehdä remppaa jne ja rakastan kalastamista ja formuloita.. Ja minä olen itse halunnut osata näitä asioita. Minulla oli myös pikkuautoja ja sinisiä vaatteita. Ja niin vain minustakin kasvoi kukkamekkoja ja pullanleivontaa rakastava äiti, pienellä äijätwistillä.
 
Siis näinköhän mä äsken oikein, että Lidlin mainoksessa on jalkapallon maailmanmestaruuskisojen kunniaksi myynnissä POIKIEN peliasut ja TYTTÖJEN fanipaidat??
 
Niin koska tyttöjähän kasvatetaan cheeleedereiksi (kirjoitetaanko nuin?) Ja ihmeellisempään on, jos nainen haluaa vaikkapa lääkäriksi. Olen kyllä itsekin valinnut ns. Naisten alan, mutta olemme mieheni kanssa samassa työpaikassa :D mikä on minusta tosi ok juttu, jokainen saa tehdä sitä mitä haluaa ja lapseni tulee kyllä oppimaan sen myös.

Lasten maailma on vaan todella karu, miten käy suvaitseville lapsille kun on olemassa valitettavasti niitä joita ei ole opetettu käytöstavoille ja ymmärtämään muiden mielipiteitä?
 
Cheerleader. ;)

Itsekin olen kyllä 'naisten töissä', lähihoitajana, ja meillä kotona on myös kotihommat jaettuna melko klassisesti, mutta vain siksi, että kumpikin saa sitten tehdä sitä itselleen vähemmän epämieluisa. :D Mutta kyllä mullakin pysyy vasarat ja muut kädessä. :)
 
Okei, tästä voimme päätellä etten ainakaan opeta äidinkieltä. :D

Harvinaisen typerä tämä Lidlin juttu, onko tämä sitten muualla maailmassa hyväksyttävää ja nostetaanko tässä vain Suomessa haloo?
 
Meillä on 3v. tyttö, ja täytyy sanoa, että neiti itse on meidän perheen tarkin sukupuolijaottelussa! Ei ole mikään pikku prinsessa...ei tykkää prinsessa-leikeistä, eikä hoida nukkeja, mutta toisaalta on todella kiinnostunut kaikista eläimistä ja luonnosta. Vaatteista on tarkka, ja vaikka minä olen yrittänyt "tyrkyttää" paljon vihreitä ja keltaisia vaatteita, koska tykkään noista väreistä itse, niin tytön lempiväri on pinkki! Kaikki pitäisi olla pinkkiä ja eläinkuviota...:D Melkoinen rämäpää on myös luonteeltaan, joten löytyy sekä tyttömäisiä piirteitä että poikamaisia. Ihan tulee tässä äitiinsä. :D

Meillä ei hirveästi ole puhuttu tyttöjen ja poikien jutuista, ja itse on saanut valita millä leikkii. Nyt on kuitenkin itse tehnyt huomioita siitä millä pojat leikkivät ja millä tytöt. Ja jos ehdotan esim. jotain ns. "poikien lelua", niin tulee heti tiukkaa kommenttia, että "se on poikien lelu". Ja usein itse kertoo mitä pojat tekee, ja mitä tytöt. Älkää aliarvioiko niitä lapsianne, ja niiden huomiokykyä. Voit tuputtaa tai olla tuputtamatta jotain tiettyä juttua, mutta lapset huomaa kaiken ja tekee niistä omat päätelmänsä. Ja loppupeleissä lapsen oma luonne ja mieltymykset ratkaiseen, minkälainen siitä tulee. Kasvatuksella voi korkeintaa vähän yrittää ohjailla.
 
Takaisin
Top