Mun esikoinen on kerran meinannut tukehtua ja tiesin todellakin mistä kyse. Hän oli ensinnäkin hiljaa. Oli selvää että hengitystie oli tukossa. Sitä kauhun katsetta ja omaa tunnetta en unohda koskaan. Hakkasin hänen selkäänsä kaikella voimalla ja kurkkupala tuli ulos. Poikaparka säikähti sitä itsekin niin paljon, ettei kurkku maistunut pitkää aikaan. Kakominen on aina hyvä merkki sinänsä, että tosiaan työstää palaa ulos. Ja kakomisrefleksihän on vauvoilla melko keskellä kitalakea.
Tuo samainen esikoinen oksensi usein syödessään kun pienetkin palaset saivat ykän tulemaan. Mutta hiljalleen ja (usein olemattomalla) kärsivällisyydellä lähti sujumaan. Joskus 8kk iässä poika kieltäytyi täysin syömään syötettynä, joten sormiruokailu tuossa vaiheessa ihan täysin, muuten meni sekaisin sosetta ja sormiruokaa.
Tämä kuopus syö sormin vain maissinaksuja ja välillä olen antanut makaronia. Nyt ei vaan riitä mun oma kärsivällisyys sormiruokailuun sen enempää ainakaan vielä.