Sikiöseulonnat

Penni

Penni

Päivystävä dosentti
Heinämammat 2017
Tammiäidit 2020
Helmiäidit 2020
Mitä ajatuksia herättää, meinaatteko osallistua? Ennen nt-ultraa käyn verikokeessa, josta voidaan halutessani kertoa myös riskisuhdeluku kromosomipoikkeavuuteen nt-ultran tuloksiin liitettynä. En tiedä haluanko tätä seulontaa tehdä. Miehellä on selkeä kanta näihin asioihin, mutta itselläni ei ole..
 
Me on ajateltu, että kaikkiin seuloihin mennään. :) Se on sikiön terveydellekin tärkeää, ei pelkkä eettinen kysymys. Näin me ajatellaan. Ja on helpompi valmistautua erilaisen vauvan tuloon, jos siitä tietää ajoissa, eikä vasta shokkina synnytyksen jälkeen. :blackeye:
 
Me osallistuttiin keväällä ja osallistutaan nytkin. Keväällä vaan mentiin nt-ultraan aika viattomina pelkäämättä mitään pahempaa vaikka ekassa neuvolassa oli ollu puhetta, et seulonnoista voi tulla ikäviä uutisia. Meillehän tuli sitten oikeen jymypaukku, kun niskaturvotusta oli yheksän milliä ja ois saatu jo samalle päivälle istukkabiopsia-aika Kysille, mut ei päästy miehen töitten takia. Seuraavalla viikolla oli sit biopsia ja vastaukset saatiin samalla viikolla (trisomia 21, eli down). Oltiin miehen kanssa molemmat varmoja tulosten tultua, et keskeytetään raskaus ja homma vietiinkin loppuun viikossa. Eli kahen viikon päästä nt-ultrasta meidän raskaus keskeytettiin. Tuo nt-ultra oli sillon meidän eka ultra ja senkii takia halusin nyt varhaisultraan, et pääsee jo aikasemmin näkemään toukan.

Osallistutaan siis nytkin seulontoihin ja meillä nt-ultra tehdään ilmeisesti Kysissä eikä täällä terveyskeskuksen äippäpolilla. Lisäks mulle tulee nipt-verikoe, jos siihen tulee aihetta seulontakokeiden ja ultran tulosten perusteella.

Mua vaan pelottaa nuo ultrat, et jos sieltä taas löytyy jotakii. Tätä raskautta on kuitenkii ootettu vuosia ja mulla alkaa olla ikää. Ei haluis enää pettyä.
 
On se varmasti melkoinen shokki aina, vaikka yrittäisi valmistautua siihen, että tulokset ei ole aina hyviä. Mieheni kanta on hyvin selvä miten toimittaisiin, jos jotain löytyy, mutta itse en ole ollenkaan varma. Tämä seulonta-asia on mulle uutta, ei oo kaveritkaa tästä puhunu. Tokikin oon tienny että niskaturvotus katsotaan mutta tämä verikoekin. Osallistun varmaan tarjolla oleviin seulontoihin, kun mies on niiden kannalla.

Toivottavasti teillä menee tämä raskaus hienosti loppuun saakka! Rankka kokemus teillä taustalla.
 
Kaikkiin seulontoihin osallistutaan. Niinkuin Miuku88 sanoi, on helpompi valmistautua erilaisen vauvan tuloon kun tietää.
 
Yllatus, aikamoinen kokemus teillä takana. Toivottavasti tällä kertaa menee kaikki hyvin.

Me ollaan aina osallistuttu seuloihin. Nyt on tarkoitus mennä yksityiselle nipt-testiin jo ennen np-ultraa. Syynä mun ikä (39 v) ja taustalla olevat kolme perättäistä keskenmenoa. Np-ultraan tietysti mennään tuon niptin lisäksi.
 
Viime raskaudessa en halunnut, koska en olisi halunnut päättää, jos ehkä olisi jotain..mutta mieli on nyt muuttunut. Hyvällä ystävällä erityislapsi ja nähnyt kuinka haastavaa, rankkaa elämä on..miettisin asiaa kyllä erittäin tarkkaan nyt. Heilläkään tosin ei ultrissa mitään näkynyt, et eihän sitä voi tietää. Mut seuloihin tosiaan nyt.
 
Esikon kanssa ei käyty seulonnassa. Mies ei tykkää mistää ylimääräsestä.. Ja asuttiin kauempana Lahesta ja siellä ois pitäny käydä aina. Nyt asutaa puolta lähempänä niin voisi jopa osallistua. :)
 
Jupa, menkää ihmeessä kun kulkeminenkin teillä helpompaa :happy: Siinäpä sitten ylimääräistä tulee, jos syntyy erityislapsi!! Voit sanoo sun miehelle, et lapsen myötä tulee paljonkin ylimääräistä ja menoja ym. et se nyt vaan on näin. :hilarious: Miten teil on miehen kans nyt mennyt? Joskus kirjoitit, et ollu vähä kireetä? Kaikillahan sitä tietty on aina välillä. :shy:
Syntyyhän lapsia ihan pohjosissakin, sieltäkin ne vaan käy Oulussa ja Rovaniemellä ultrissa satojen kilometrien päässä :angel7 On se vähän tärkeempää ku miehen mukavuus. Sori, jos kuulostan tylyltä, mut mä en hyväksyis omalta mieheltä tommosia selityksiä, miks ei vois seuloihin mennä!
 
Friddel, et kuulosta. Mähän tein nimenomaan tuon päätöksen keväällä. Ja tekisin samoin varmaan nytkin. Mut toivotaan ettei jouduta samaan tilanteeseen uudestaan.
 
Mä luulen, että mekin päädyttäisiin keskeytykseen, jos down tai muu kromosomihäiriö löytyisi. Meillä on lähipiirissä perhe, johon syntyi vuosi sitten erityislapsi. Niin ihana kuin hän onkin, koko perheen elämä on muuttunut täysin. Vanhemmat ovat tosi väsyneitä ja perheen isommat lapset kärsivät tilanteesta väistämättä.

Toki on niin, että elämästä ei koskaan tiedä ja seuloissa ja ultrissa ei kaikkia kehityshäiriöitä voi bongata. Niiden kanssa sitten eletään, jos sellaisia sattuisi eteen.
 
Miuku88 mun mies onki vähän sellai erakko mut osaan elää sen kaa :'D puoletkaa mun tuttavista ei oo ees nähny koko miestä.... Kyllä mä saan tahtoni läpi sillon kun on aihetta ja esim mies ei ymmärrä sitä et aina ku mahollista niin lähetää pojan kaa käymää jonkun luona mutta kyllä se pikkuhiljaa alkaa tajuumaa jo että mä tuun hulluks kotona :D

ja tohon toiseen juttuun kyllä mäki valmis keskeyttämää jos jotain ilmenee. Mä en kykene mieleltäni hoitaa erityislasta kun ittessäki ja miehessäki kestettävää välillä sen verran et pää räjähtää. Onneks näitä räjähdyksiä ei tapahdu usein. Ja mun periaate niin kauan kun yli puolet ajasta menee hyvin niin kestän. Jos rupee menee sen huonommin niin sitten kyllä ero tulee ja meillä ollut aikoinaan puhe että jos näin pääsisi käymään niin lapsi/lapset jää miehelle. Mä en "uhraa" koko elämääni lapsille vain että mies vois jatkaa elämäänsä rauhassa
 
Me osallistutaan seulontoihin, jotta osaa etukäteen varautua, jos jotain poikkeavaa ilmenee. Tällä hetkellä tuntuu, että en pystyisi keskeyttämään. Ehkä sitten, jos selviäisi, että olisi todella vakava kehityshäiriö, eikä vauvalla juuri elinmahdollisuuksia olisi myöhemmin kohdussa tai synnyttyään. Mietityttää myös, että kuinka paljon tulee "vääriä hälytyksiä", koska en vois ikinä antaa itelleni anteeksi, jos myöhemmin selviäisikin, että suurempaa häiriötä ei olisi ollutkaan. Tää on kaikki tietenkin spekulaatiota, vaikea sanoa, mitä oikeasti tekisi sitten, jos jäisi seulassa "kiinni".
 
Minz: noita vääriä tapauksia oon itsekin kuullut. En varmaan pystyis keskeyttämään ellei oikeesti olisi pakko. En tiedä. Hankalaa sanoa etukäteen, mutta helppoa se tuskin tulee olemaan.

Erityislapset on yhtä rakkaita kuin ns. Normaalit. Kaipaavat tietysti roimasti enemmän rakkautta ja huomioo ja tukea pidempään kuin normaalisti kehittyvä. Joskus jopa lopun elämänsä.
 
Mä en henkilökohtaisesti keskeyttäisi raskautta jos löytyis joku lievempi kehityshäiriö kuten down, mut ehkä sit jos ois joku tosi vaikea häiriö ja tyylii elinmahdollisuudet hyvin pienet, niin täytyisi harkita.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top