Sektion jälkeen raskaus ja synnytys

[pallomameli]

Onko muita, jotka ovat aikaisemmin synnyttäneet syystä tai toisesta sektiolla, miten on aikomus synnyttää tällä kiekolla? :)

Itse siis synnytin esikoisen sektiolla 6/2015 viikon käynnistelyjen jälkeen. Oli kyllä niin karu kokemus, että seuraavan synnytyksen kulkua ei paljon tartte miettiä. Suunniteltu sektio siis toiveissa.

 

[ippo]

Onko muita, jotka ovat aikaisemmin synnyttäneet syystä tai toisesta sektiolla, miten on aikomus synnyttää tällä kiekolla? :)

Itse siis synnytin esikoisen sektiolla 6/2015 viikon käynnistelyjen jälkeen. Oli kyllä niin karu kokemus, että seuraavan synnytyksen kulkua ei paljon tartte miettiä. Suunniteltu sektio siis toiveissa.

Mielenkiinnosta, miksi juuri suunniteltu sektio?

Mulla myös esikoinen hätäsektiolla viikon päästä käynnistämisen aloittamisesta. Cytotec, ballonki, kalvojen puhkaisu, oksitosiini - koko show. Se viikko oli helvettiä.

Ja päällimmäisenä ajatuksena on, että saisinpa synnyttää seuraavan luonnollisesti! Saisinpa kokea sen, kun keho itse päättää koska se on menoa. Muistella sitä ihanaa kamalaa sairaalaan lähtöä loppuelämän. Saisinpa ponnistaa. Vaikka repeäisi perse silmienväliin asti. Ja saisinpa sen sotkuisen vauvan syliini synnytyksen jälkeen. Oltaisiin vaan ja itkettäis, yhtä likaisina.

Saisinpa. Vaan en enää toista sektiota. Lämpöpeittoja ja heräämössä vapisemista. Vauva tuli, jossain se on. Tässä sairaalassa. Jossain.

 

[pallomameli]

Mulla oli vauva niin suuri mun lantioon nähden, ettei mahtunut tulemaan. Aukesin 4 cm ja siihen se sitten jäi, (ja mullakin siis oli "koko show"..kivut oli HIRVEÄT monta päivää ja siltikään mitään ei tapahtunut.
En halua kokea sitä rääkkiä enää koskaan.

 

[pallomameli]

Enkä siis halua ottaa sitä riskiä että niin kävisi, kyllä kammo ja oikeasti pelko jäi.. siksi suunniteltu sektio.

 

[ippo]

Mulla sama, aukenin vain 4cm. Lopulta kun oksitosiinitippa sammutettiin ennen leikkaukseen lähtöä ja keinotekoisten supistusten sijasta alkoivat kehon tekemät supistukset, hymyilin. Eivät luonnolliset supistukset tuntuneet sen rääkin jälkeen miltään.

Mua päinvastoin ei pelota kokea samaa kipua uudestaan, kun kerran selvisin siitä niin todistettu on että selviän tarvittaessa toistekkin. Yhtä päättäväisesti yrittäen synnyttää kuin ekallakin kerralla.

Mutta se mitä en halua, on uudestaan luopua niistä kokemuksista jotka sektio automaattisesti sulkee pois. Kipu on tilapäistä, kokemukset pysyviä.

Toivottavasti pääset synnyttämään kuten parhaalta tuntuu

 

[ippo]

Mulla oli vauva niin suuri mun lantioon nähden, ettei mahtunut tulemaan. Aukesin 4 cm ja siihen se sitten jäi, (ja mullakin siis oli "koko show"..kivut oli HIRVEÄT monta päivää ja siltikään mitään ei tapahtunut.
En halua kokea sitä rääkkiä enää koskaan.

En ymmärrä, ei mahtunut tulemaan lantiostasi, laitettiinko sut ponnistamaan vaikka kohdunsuu on ollut noin epäkypsä?

 

[Mashnu]

Mä olen kahden vaiheilla..

Esikoinen syntyi kiireellisellä sektiolla kun käynnistys epäonnistui. Aukesin 4 cm, vedet meni ja siihen tyssäs. Vesien menon myötä mulle rupes kehittymään kohtutulehdus johon ne ei keksineet purevia antibiootteja ennenkuin 4 päivää myöhemmin. CRP pahimmillaan päälle 300.
Mulla käynnistettiin 38+6, koska mulla oli radi ja vauva muka niin iso (yli 4 kg)

No syntyi sitten 39+1. Perus 50cm/3,5 kg poika. Oli avotarjonnassa ollut tulossa.

Se sektiosta toipuminen ja kaikki ni en kyl haluis kokea semmosta enää, mutta jos tämäkin tulokas meinaa ettei alakautta tule niin en halua kyllä taas mitään pitkää synnytystäkään. Sukurasitteena vielä se että mun äidin puolelta ei ole yksikään synnyttänyt alakautta ainakaan kolmeen sukupolveen kun ne ei vaan sieltä tule! Kaikki tultu maailmaan kiireellisellä tai hätäsektiolla.

 

[Marmoritar]

.

 

[Marmoritar]

.

 

[pallomameli]

Tiesin tämän ketjun aloittaessani, että on tulenarka aihe.. jotkut ihmiset ajattelevat edelleen, ettei keisarinleikjaus ole edes mikään synnytys. Ei vain haluta ymmärtää, että joidenkin kroppaa ei ole luotu synnyttämään alakautta. Ihanaahan se olisi, jos pystyis luottamaan siihen, että se vauva kyllä tulee sieltä, eikä jää jumiin, niinkuin Marmoritarkin tuossa mun juttua täsmensi. Voin kertoa että varmasti synnyttäisin samantien alakautta ja voisin jopa harkita synnyttäväni ihan luomuna jos tietäisin että se varmasti sieltä mahtuu tulemaan. Mutta kuten sanottu, nämä on jokaisen henkilökohtaisia päätöksiä ja jokainen varmasti ajattelee pelkästään oman lapsen saattamista ennenkaikkea turvallisesti maailmaan.

 

[pallomameli]

En ymmärrä, ei mahtunut tulemaan lantiostasi, laitettiinko sut ponnistamaan vaikka kohdunsuu on ollut noin epäkypsä?

No ei todellakaan laitettu ponnistamaan. Sehän siitä olis vielä puuttunutkin.

 

[Rosalina]

Tehtiinkö sulle pallomameli synnytystapa-arviota silloin? Tai osasitko epäillä, ettei vauva mahtuisi tulemaan?

Kaikilla vauva ei tosiaan vaan mahdu syntymään ala kautta, siihen ei voi itse vaikuttaa. ja voi olla lapsen hengelle vaarallista yrittää, jos tiedetään, että on ahdas lantio.

 

[pallomameli]

Mä olen kahden vaiheilla..

Esikoinen syntyi kiireellisellä sektiolla kun käynnistys epäonnistui. Aukesin 4 cm, vedet meni ja siihen tyssäs. Vesien menon myötä mulle rupes kehittymään kohtutulehdus johon ne ei keksineet purevia antibiootteja ennenkuin 4 päivää myöhemmin. CRP pahimmillaan päälle 300.
Mulla käynnistettiin 38+6, koska mulla oli radi ja vauva muka niin iso (yli 4 kg)

No syntyi sitten 39+1. Perus 50cm/3,5 kg poika. Oli avotarjonnassa ollut tulossa.

Se sektiosta toipuminen ja kaikki ni en kyl haluis kokea semmosta enää, mutta jos tämäkin tulokas meinaa ettei alakautta tule niin en halua kyllä taas mitään pitkää synnytystäkään. Sukurasitteena vielä se että mun äidin puolelta ei ole yksikään synnyttänyt alakautta ainakaan kolmeen sukupolveen kun ne ei vaan sieltä tule! Kaikki tultu maailmaan kiireellisellä tai hätäsektiolla.

Kuulostaa kauhealta kokemukselta, miten on edes mahdollista ettei päästetä sektioon aikaisemmin kun nähdään ettei homma etene ja vielä sukurasitekin sulla. Käytännössä vaan kidutetaan siellä. Niinku sulle jo ihan kamala tulehus tullu. Mullakin se oli alullaan, kuumetta alkoi nostaa.. sit minä vaan viimeisillä voimillani anelin päästä sektioon. Mulle tää on kauheen kipee asia ja uskon että monelle muullekin on.

 

[pallomameli]

Ymmärrän! Itsellä ensimmäinen synnytys kiireellisenä sektiona ja toinen suunnitellulla sektiolla juuri samaisista syistä. En lähtenyt tulella leikkimään enkä halunnut riskeerata vauvaa sillä, että se alatie olisi se juttu..Pidä vain pääsi asian suhteen!
Näitä ihmettelijöitä löytyy aina jotka tietävät asian paremmin kuin sinä itse. Voit jättää ne tyystin omaan arvoonsa. Kyllä sinä tiedät mikä on sinulle ja lapsellesi parasta. Ja sekö olisi hyvästä, että stressaat tulevaa synnytystä tästä eteenpäin monia monia kuukausia? Ei, ei todellakaan. Toivottavasti saat rauhan asian suhteen

Nimenomaan! Veit sanat suustani!
Kiitos ♡

 

[pallomameli]

Tehtiinkö sulle pallomameli synnytystapa-arviota silloin? Tai osasitko epäillä, ettei vauva mahtuisi tulemaan?

Kaikilla vauva ei tosiaan vaan mahdu syntymään ala kautta, siihen ei voi itse vaikuttaa. ja voi olla lapsen hengelle vaarallista yrittää, jos tiedetään, että on ahdas lantio.

Tehtiin ja tpdettiin sikiön ja lantion välinen epäsuhta. En vaan ymmärrä miksi se synnytys sitten vietiin niin pitkälle.. kyllä pyytelin sektiota siitä synnytystapa-arviosta asti, mutta mulle vaan vastattiin tylysti, ettei niitä turhaan tehdä.

 

[Rosalina]

Tuosta ois voinut tehdä jälkikäteen valituksen, ettei asiaa hoidettu oikealla vakavuudella (vai teitkö?).
Toivottavasti seuraava synnytys sujuu hyvin ja yhteisymmärryksessä alusta loppuun eikä tarvi taistella omien oikeuksien puolesta! Synnytys se sektiokin on.

 

[pallomameli]

Niin olis voinu, mut ei yksinkertaisesti ollu voimia. Olin vaan onnellinen että se kaikki oli ohi. Kiitos, tällä kertaa varmistan että saan ääneni kuuluviin.

 

[Rosalina]

Ihan ymmärrettävää. mutta nyt pääset tuomaan esille niitä juttuja, jotka meni pieleen ja voit vaatia, että sun toiveita kunnioitetaan ja kuunnellaan!

 

[Marmoritar]

.

 

[ippo]

Ymmärrän! Itsellä ensimmäinen synnytys kiireellisenä sektiona ja toinen suunnitellulla sektiolla juuri samaisista syistä. En lähtenyt tulella leikkimään enkä halunnut riskeerata vauvaa sillä, että se alatie olisi se juttu..Pidä vain pääsi asian suhteen!
Näitä ihmettelijöitä löytyy aina jotka tietävät asian paremmin kuin sinä itse. Voit jättää ne tyystin omaan arvoonsa. Kyllä sinä tiedät mikä on sinulle ja lapsellesi parasta. Ja sekö olisi hyvästä, että stressaat tulevaa synnytystä tästä eteenpäin monia monia kuukausia? Ei, ei todellakaan. Toivottavasti saat rauhan asian suhteen

Huh, minä kerroin omasta sektiosynnytys-kokemuksesta sekä siitä mitä toivon ensikerralta, kuten ketjun tarkoitus on.

Mulla on tosi paha olla omasta synnytyksestä, siis todella paha mieli, ja silti rohkenin täällä kertoa siitä miten lujasti toivon itselleni tavallista synnytystä. Olen itsestäni ylpeä kun selvisin siitä kivusta ja voin sanoa että uskallan yrittää uudestaan vaikka lopputulos olisi sama. Sekö nyt tekee minusta arvostelijan? Minähän saan toivoa vaikka joulupukilta kissaa eikä se tee minusta koirien vihaajaa. Jonkun heikkoitsetuntoisen pahaan paikkaan nyt vaan kolahti. Toivotin pallomamelille sellaista synnytystä kun hänkin itselleen haaveilee.

Täällä tullaan verikoirain lailla raivoamaan, että "älä kuuntele näitä jotka olevinaan tietää paremmin". Mitä helvettiä? Kukas tässä kenenkään ratkaisuja on arvostellut tai mistään lapsen terveyden uhalla synnyttelystä puhunut? Mitä te aamukahviinne laitatte?

Ja nyt kun lopettaa silmien pyörittelyn näkee miksi kysyin ponnistamisesta: Sektion syyksi luki aloitusviestissä ahtaat paikat. Miksi olisi aloitettu käynnistely jos tiedetty alusta asti ettei tule mahtumaan alateitse? Pallomameli kertoo että aukesi vain 4cm eikä mitään tapahtunut käynnistelyllä, mutta samalla ettei vauva mahtunut. Siinä on ristiriita. Yhtä kummallinen juttu kuin se että ponnistellaan jos vain 4cm auki