Sektiolla synnyttäneitä?

Öh ei kait siinä auton ajossa kamalasti rasitu, jos tuntuu ratin takana ettei ole kipuja niin heti kun sairaalasta pääsee.. muistan kun kotiuduin sektion jälkeen, ja mies oli pitänyt varpajaiset ja oli sotkua, niin aloin imuroimaan. Leikkauksesta oli viikko.
 
Kyllä mä ajoin autoa muistaakseni viikko sektion jälkeen, muutenkin normi kotiaskareet oli hoidettava kotiutumisen jälkeen.
 
Mulla on nyt leikkauksesta 11 päivää, eikä kyll vieläkään tulis mieleen auton rattiin mennä, sisushaavat kiristelee sen verran paljon ja välillä tulee aikamoisia vatsakipuja jälkivuodon yhteydessä.

Älkää kertoko mun miehelle, että ootte jo kotitöitä tehneet.. Ne kun niin nätisti sanoivat Naikkarilla, etten kuukauteen saa siivota :wink

Me tosiaan palkattiin ystävä autokuskiksi ihan siinäkin mielessä, että näin pystyttiin auttamaan pahassa rahapulassa olevaa äitiä edes jotenkin, kun tuo ei lainaksi rahaa suostunut enää ottamaan. Meillekin mukavampaa, kun ei tarvitse aina pähkäillä mistä saadaan kyyti ja se että voi näin auttaa toista.
 
Tiukuliisa: Mun mielestä on tärkeintä, että jokainen juuri toimii niiden omien tuntemuksien mukaan. Sektiosta palautuminen on niin kovin yksilöllistä. Tietty lääkäreiden suosituksia kannattaa kuunnella.. Mulla on se 3 viikkoa nyt leikkauksesta, enkä mäkään alkais nyt vielä esim. saunan pesuun :D Lisäksi aijon odottaa vielä 3 viikkoa ennen jumppaan lähtöä.. Vaikka mieli tekisi jo. Vatsaa painellessa huomaa, ettei oo kaikki vielä paikoillaan :D Luin toisesta ketjusta, että vauva on vielä sairaalassa :sad001 toivottavasti kaikki on hyvin! :Heartred
 
Mä en uskaltanut kuuteen viikkoon tehdä raskaampia kotitöitä - esim. imuroida - vaikka toipuminen olikin mennyt hyvin. Nyt kun sektiosta on jo yli 11 viikkoa, niin ei käy enää sektiohaavaan vetoaminen...
 
Täällä sektioitu kanssa. Kahteen kertaan jopa. Ekasta ja sen toipumisesta ei muistikuvaa, tehtiin kiireellinen ja vaakaan. Jäi siisti arpi ja hakaset oli 7vrk ennen poistoa.

tämä toinen oli suunniteltu, tehtiin poikittain vanhan arven kohdalle ilmeisesti ja sisällä toki tikit, mutta päällä oli hakaset jälleen ja ne poistettiin 9pv sektiosta, vaikka suositus on 10pv, mutta ei ollut pulju auki silloin 10.pv sektiosta :D Ollut koko ajan siisti ja parani hyvin. Kummallakin puolella sisällä tuntuu vieläkin semmoiset patit ja kätilä sanoi että johtuu sisäisitä verenpurkaumista ja siitä et on tikattu sieltä sisältä, et menee ohi ajallaan. Toinen onkin jo melkeen kokonaan laskeutunut ja toinenkin huomattavasti pienempi kuin viime viikolla.

Vuoto kesti esikoisen kanssa 3 viikkoa, saa nähdä miten tämän kanssa käy. Välillä on päiviä kun ei tuu kuin muutama tippa ja toisinaan taas sidettä saa vaihtaa koko ajan. Mut kai se jonai päivänä taas loppuukin :D

Mä olen muutamia kotiaskareita tehnyt ihan oman voinnin mukaan, mies kieltää kantamasta kauppakasseja ja mun käy sääliks sitä kun raahaa parhaimmillaan kaks-kolme kauppakassia ja vauvan kaukaloineen sisälle kun mä en saa kantaa :/ Pari kertaa oon kaukaloa kantanut koska tavaraa on vaan ollut niin paljon, että ei oo muuten kädet riittänyt. Täytän tiskikonetta ja pesukonetta ja laitan puhtaita vaatteita kaappiin ym. mies kantaa pyykkikorit ja tyhjentää pesukoneet ym. Hyvin toimii tämä homma.

Esikoinen on ottanut yllättävän hyvin sen etten voi häntä nostella tms, ja tuleekin nätisti syliin kun kaipaa läheisyyttä.

Kipulääkkeitä oon ottanut kun siltä on tuntunut, helposti ne on unohtuneetkin aina välillä. :) Toipuminen on siis ollut hyvää.
 
LMK: Vauvalle tuli ilmarinta heti syntymässä, jota hoidettiin Lastenklinikalla tehohoidossa. Perjantaina siirryttiin Jorviin toipumaan ja harjoittelemaan normaalia vauvana olemista, kuten syömistä, pesuja jne. Jorvissa ollaan kunnes nenämahaletkusta päästään eroon ja syöminen sujuu kaikki tissistä ja/tai pullosta. Parempaan päin ollaan menossa.
 
Tsemppiä Tiukuliisa! Kyllä sen sairaalajakson jaksaa, kun tietää, että pieni saa hyvää hoitoa. Joskaan en nyt kaipaakaan sinne sairaalaan enää takaisin, kotona on kiva olla.

Meille sanottiin, että nenämahaletkunkin kanssa voi periaatteessa kotiutua. Meillä se kuitenkin otettiin lopulta pois päivää tai kahta ennen kotiutumista ja hyvin on pärjätty.
 
Tiukuliisa tsemppiä teille hirmusesti. Meilläkin vauva oli alkuun keskolassa, se oli sydäntä särkevää. Pääasia, että kaikki on teillä parempaa päin!
 
ES: Sektio tehtiin rv 38+2 sikiön pysähtyneen kasvun ja perätilan vuoksi. Olen rivien välistä ymmärtänytkin, että teillä vauva otti varaslähdön maailmaan. Hyvä, että teilläkin kaikki on kääntynyt parhain päin :)
 
Kiputuntemuksista...

Viisi viikkoa kohta sektiosta ja eilen huomasin, että tyhjän vaunukopan nostaminen ja osuminen vatsaan tuntui ikävälle. Olen jo unohtanut kivun eli mielestäni hyvin parantunut olen.

Tänään olen ulkovaraston siivouspäivää pitänyt ja taitaa jäädä kesken. Selkään koskee kun vatsalta ei juuri saa tukea. Nostin myös epähuomiossa yksin varastossa lojunutta umpipuista sänkyä ja nyt on vatsassa syvällä jotain jänniä tuntemuksia.

Vaikeaa muistaa olevansa vieläkin toipilas tällaisissa asioissa.
 
Jooh, välillä on vähän vaikea muistaa olevansa edelleen toipilas. Itse sain muistutuksen tänään kun oltiin ihan vaan vaunulenkillä leikkipuistossa käymisen päätteeksi. Voimat oli ihan finaalissa kun päästiin vihdoinkin kotiin. Tuli ihan semmonen tosi huono olo.. En tykkää. Särkylääkkeet on jääneet käytännössä katsoen pois, mut niit vois tietenkin ajatella ottavansa vähän ennakoiden kun lähtee vaunuttelemaan...
 
LMK, meillä oli kanssa kasvu pysähtynyt, oltiin vaan niin paljon aiemmilla viikoilla kuin te. Sektio tehtiin kiireellä, mutta nyt on jo kaikki hyvin.
 
ES: Meilläkin huomattiin, että vauva kasvaa heikosti jo viikon 30 tiennoilla. Lopulta kasvu lakkasi kokonaan. Sain heti rv 30 kortisoonipiikit ja panikoitiin viikkoja, se oli kamalaa. Olin sairaalassa vähän väliä seurannassa ja aina tuli uusi huolenaihe. Onneksi kaikki päättyi meilläkin hyvin.
 
Liityin sektiolla synnyttäneiden urheaan joukkoon tänä aamuna. Synnytys ei edennyt, päädyttiin kiireelliseen sektioon. Oli kyllä sen verran hurjaa, että melkein itkin onnesta kun viimein vietiin leikkaussalia kohti... Poika hyvässä kunnossa, sai pisteet 9/9. Voin itsekin yllättävän hyvin. Ja vauva on niin NIIN ihana!
 
  • Tykkään
Reaktiot: LMK
Onnea Mamma Cantante! Hienoa, että voitte hyvin. :D

LMK: en tiennytkään, että näitä kasvuhankaluuksia voidaan seurata noin kauan. Mutta varmasti on ollut inhottavaa odottaa noin kauan jännityksessä. Kortisonipiikit auttoivat varmaan lapsesi keuhkoja. Itse ehdin saada vain yhden piikin ennen leikkausta, kun lapsi syntyi vain joidenkin tuntien päästä päivystykseen menosta. Meidän onnemme oli, että täällä keskosten hoitovalmiudet ovat niin hyvät.
 
Takaisin
Top