Se on syyskuu!

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Hele81
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Hemmikselle: Anna tulla vaan! Tämä on ihan hyvä paikka sitä varten. Tympeetä jos ei saa nukuttua, onneksi mun alkaa flunssa hellittää, ja olen saanut torkahdettua vartin kerrallaan päivisin vaikka yöllä nukkuminen on ollut vaikeata.

Se synnytys sieltä tulee, itse en sitä niin kamalasti murehdi. Mulla on murehet enemmän arkipäivässä. Miten vanhemmat lapset herätetään kouluun kun olen laitoksella, miten meillä muut nukkuu kun vaavi huutaa yöllä, miten saan keitettyä aamupuuron pojalle jos imetys sattuu samoihin aikoihin. Usko vaan, kyllä se alkaa helpottamaan synnytyksen jälkeen. Heti synnytyksen jälkeen voi tulla kahta pahempi tunnemyrsky, mutta se on yleistä eikä mitenkään pysyvää. Pistä puhelin kiinni ja ota vaikka joku hyvä kirja ja huilaa hetki. Nauti vielä hetki kun saa ennenkuin vaavi syntyy. Mä lähdin kävelylle, hitaasti ja lyhyesti, mutta sain raitista ilmaa ja nautein suihkun päälle. Oli tosi virkistävä aamupäivä.
 
Hemmis: purkaudu vaan, jos se saa mielen keventymään edes pikkuisen. Uskon, että muut välittää susta varmasti, kukaan ei vain osaa auttaa :/ Itse vaatisin mieheltä lisää hellyyttä ja läsnäoloa, vaikka se ei kipuja pois veisikään. Tärkeintä on se tunne, ettei ole yksin tuskansa kanssa. Toivottavasti saisit levätä enemmän, se helpottaisi oloa. Auttaisiko jonkinlainen itsensä hemmottelu rentoutumaan, esim. kylpyläreissun tai vastaavan muodossa?

Jenn_u: No onpa ärsyttävää tuollainen soittelu ja utelu. Mä olen sanonu kaikille, että ilmoitan kyllä sitten, kun h-hetki tulee. Tähän mennessä ovat jättäneet mut rauhaan, lähinnä kyselleet vointia. Miten ne ihmiset ei tajua, että lapsi voi ihan hyvin syntyä myös lasketun ajan jälkeen, siinä ei ole mitään epänormaalia. Ei sitä ole ennenkään päivämääriä tuijoteltu. Vauva päättää, milloin on parasta kurkistaa ulkomaailmaan :) Ja mun mielestä me kaikki ollaan jo pitkään oltu äitejä, vaikka lapsi ei olisi kohdun ulkopuolella. Yhtä paljon me niitä nyyttejä nytkin rakastetaan, ja pidetään niistä huolta.
 
Hemmis: Kuulostaa nii tutulta toi miehen "lohduttaminen". Eilen ku supisteli paljon ja olo oli kaikin puolin ihan paska ni tää vaan hymähtelee et "voi voi" ja jatkaa omia juttujaan.. ei ois paljon vaatinu jos ois vaikka halannu tai tullu hieromaan.. mut ei.. Voin vaan sielujen silmissäni nähdä ku toi lukee jotain tyylii akuankkaa ku mä oon synnyttämässä :D Ei olla kyllä riidelty mutta oon monesti miettiny et mitäköhän meidän suhteestakin  sitten tulee kun me saadaan se vauva..

Tiikerililja: Mäkin synnytän tyksissä ja vissiin siellä oli palanu se A sairaala.. Mutta muutenkin siellä tyksissä on vissii kauheen kaaos ku U sairaalassa on sitä remppaa ja homevauriota. Menisin nii synnyttämään saloon jos meillä ei ois tota koiraa ja salo on sen verran kauempana ku tyks. Ootko sä päässy muuten tutustumaan sinne synnärille? Mun neuvolatäti sano et tyks ei tee enää tutustumiskäyntejä, tylsää =/ Synnytysvalmennuskin meni ihan ohi..
 
marini_: Mäkin haluaisin synnyttää Tyksissä, kun Salo on kuitenkin kauempana. Mäkään en ole päässy synnärille tutustumaan, kun sinne ei järjestetä niitä käyntejä, resurssit on vähissä jne. Brahen neuvolan synnytysvalmennuksessa Tyksistä näytettiin sellainen antiikkinen esittelyvideo, että sen varassa sitten mennään :D Itse oon kanssa yrittäny tutustua synnäriin näiden sivujen kautta: http://www.tyks.fi/fi/679/synnytysosasto/
Niistäkään ei kovin hyvää kuvaa saa, mutta onpahan tuokin jotain. Perhehuoneita on kuulemma pari ylimääräistä nyt rempan aikana, joten voi olla suurempi todennäköisyys saada sellainen nyt. Toisaalta tuo tulipalo on varmaan muuttanut sitäkin tilannetta, kun potilaita on evakuoitu U-sairaalaan... Saa nähdä, missä sitä loppupeleissä ponnistellaan lasta maailmaan :/
 
Heippa kaikki ♥

Ihanaa nyt on meidän kuukausi ♥♥
Kovasti täälläkin jo odotellaan pikkuisen syntymää ♥♥

Tänään 36+1♥

 Aamusta supisteli ihan kivasti ja selkää viilteli.. Oli ihan outo juttu kun ei ollut juurikaan tässä supistellut ja nyt sit tänään tuli kolme supistusta peräkkäin olin jo että mitä ihmettä :) Mutta saa nähdä tuleeko tää toinen aikasemmin vai meneekö kanssa yli :)
Vaavi on mönkinyt selvästi tonne alaspäin jo..
Kovasti on ollut levoton tuolla masussa on monottanut ihan kunnolla ja möyrinyt ♥ Ja hikannut kovasti myös ♥
 
marini_: mikä hitto siinä oikein on, että kun oma rakas ihminen on todella kipeä, rakentuu välittömästi siihen väliin joku mystinen muuri ja tuntuu, että mies ei uskalla koskea...? Pelkääkö ne satuttavansa lisää, vai mitä ihmettä? Vai johtuuko se vain siitä, että ovat sitten kuitenkin niin huolissaan etteivät osaa muuta kuin kääntyä sisäänpäin? Haluaisin uskoa tuohon viimeisimpään, en kyllä tosin tiedä...

Voi kun saisikin jonkun irtioton tästä arjesta! Mies päivät töissä, meikäläinen yksin kotona koiran kanssa. Töiden jälkeen sitten vielä 3-4 iltana viikossa kaikkea mahdollista menoa sählyilloista kielikursseihin, kun "pitäähän hänen päästä tuulettumaan". No ÄLÄ! Lenkki olisi maailman ihaninta, mutta supistukset on sitä luokkaa, ettei kävelystä tule mitään. Sama pätee kaikkeen kotoa poistumiseen... Ei vaan yksinkertaisesti pysty. Enkä tässä vaiheessa edes yksin uskalla sitä tehdä. Kylpylä olis upeinta, mutta kun kaupassakin pitää pohtia, kumpaan huuhteluaineeseen on tällä viikolla varaa, on reissu aika kaukainen haave. Kyllä mullakin tekemistä olisi kotona, olisi kirjaa ja käsityötä, mutta kaiken estää se jatkuva, jäytävä KIPU joka on jotain aivan järkyttävää ja vie järjen kaikesta. Neuvolassa itkin, että supistelen kipeästi ja säännöllisesti päivästä vaihdellen 5-10 tuntia ja tätä jatkunut useamman viikon, ja näki kyllä ihan varmasti että olen KIPEÄ. "Oivoi, no, toivottavasti se vauva nyt ei enää kovin monta viikkoa viihtyisi vatsassa" ja "niin se raskaus ei aina mene niinku suunnittelee" ja päälle se idioottimainen terveydenhoitajahymy. Just... Ei jaksa enää edes surettaa tuon asteinen kommentointi "ammatti-ihmiseltä". Niin että tämäkö on ihan normaaliraskauden piirre vai? Miten kukaan sitten haluaa elämässään enää ikinä uudelleen raskaaksi, jos tämä on NORMAALIA.
 
Hemmis, pura vain tänne! kyllä menisi hermot minullakin, niin mieheen kuin kipuihinkin.. varmasti todella raskasta ja tympeää.

Mulla on viime viikkoina tullut välillä sellainen olo, että haluisin peruuttaa koko vauvan tulon. Yleisesti kyllä odotan innoissani, että milloin tämä syntyisi ja tuntuu ihanalta saada kohta vauva. mutta välillä, varsinkin väsyneenä tulee sellainen olo, ettei minusta olekaan tähän. en tahdokaan tätä, en jaksa, en pysty, en kykene. en tiedä olenko ainoa, joka tuntee näin..? siskoni joskus alkuraskaudessa sanoi, ettei sitä sitten koskaan ajattele vauvan syntymän jälkeen, että pitikö tuokin tuohon hankkia tai katuisi. silloin alussa kun oli vielä enemmän ristiriitaisia ajatuksia koko raskaudesta.
toivottavasti kukaan ei nyt kuvittele, että kadun koko raskautta enkä vauvaa haluakaan. Todellakin haluan ja toivon, että saisin pienen pian syliin. huolettaa vaan välillä, että miten sitten käy, minun elämän, parisuhteen, saanko koulun käytyä loppuun, voinko edelleen toteuttaa omia haaveita ja tavoitteita.

Toinen huoli on se, että pelkään, ettei lapsi olekaan terve. vaikka seuloissa ja rakenneultrassa ei mitään löytynytkään. jos lapsi onkin vaikeasti vammainen, oonko sitten ihan huono äiti ja ihminen jos ajattelen, etten halua sellaista lasta enkä ole valmis uhrautumaan niin paljon.

Kolmas asia mitä murehdin on se, etten osaa hoitaa vauvaa. Lähinnä jännittää se aika sairaalassa. etten osaa imettää eikä kenelläkään ole siellä aikaa minua auttaa ja neuvoa. tai vähintään kaikki kätilöt ovat jotain tympääntyneitä ja äksyjä ja saan sitten vain itkeä siellä vauvan kanssa ja tunnen itseni täysin epäonnistuneeksi.. tai että vauva vain itkee ja itkee, enkä osaa rauhoitella häntä. ja muut äidit vain katselevat halveksivasti, että eikö tuo osaa edes omaa lastaan hoitaa...
 
Tämä on järkky! mä saan taas kirjoittaa tekstit uudellen. MURR

Hemmikselle: että kyllä mä sen sisäänpäin kääntymisen puoleen laittaisin. Kun ei oikein tiedä mitä tehdä niin helposti on tekemättä yhtään  mitään. Lähtee vielä mielellään karkuun kun ei tiedä miten olisi vähiten tiellä. Ja mun mies on hoitoalalla, mutta mä pidin aika mäikän silloin kun alettiin seurustelemaan että jos ei voi sanoa mitä ajattelee tai tuntee ei tarvi vaivautua. Mä kerron kanssa mitä ajattelen. Mutta on vaikea pusertaa sieltä että mitä hän oikeesti ajattelee. Meillä on ajoittain aika keskustelut "harrastuksista" tai siis minä paasaan ja mies kuuntelee jos kuuntelee. Mutta me sovitiin alussa että tietokone on harrastus siinä kun vaikka sählykin. Ei koko illan vietto. Vaikka aina välillä pyydän ihan suoraan että nyt saisi olla myös läsnä ei vain paikalla. Mies usein tottelee, vai olenkohan minä paha suustani. Tämä avioliitto ei ole ensimmäiseni, ekassa meni melkein kaikki pieleen. Tai siltä se tuntui jälkeen päin. Kun rupesimme mieheni kanssa seurustelemaan sanoin suoraan että nyt voidaan yhdessä sopia pelisäännöt, mutta minä sanon kanssa oman osani.
 
Voi Hemmis, koita kestää! Tiedän niin ton tunteen ku on melkeen valmis laittaan ittensä narun jatkoks kun ei kestä enää sitä jatkuvaa kipua, siis suoraan sanottuna vittu mitä paskaa!

Eikö se iloisesti hymyilevä akka siellä neuvolassa tajunnu tarjota sulle mitään kivunlievitystä, vai onko sulla jo jotain? Itselleni on määrätty 1000mg paratabs, paracod ja nukkumista varten opamox ja niillä olen pärjänny jonkun verran paremmin. Jos sulla ei ole mitään edellämainituista niin suosittelen että soitat vaikka päivystykseen ja nostat metelin, kyllä tässä "hyvinvointi"valtiossa tarvii oikeesti saada palvelua kun sitä tarvii!

Ja jos sua vituttaa tosi pahasti niin älä kuitenkaan pahastu kun neuvon :)
 
jenna - Ei mulla esikoisen kohdalla ollut tuommoisia tuntemuksia, mietein vain että miksi neuvolassa puhuttiin synnytyksen jälkeisestä masennuksesta ja kehotettiin hakea apua, jos vähänkään siltä tuntuu, sehän on ihanaa kun oma vauva syntyy!
Mutta kun vauva syntyi ja päästiin sairaalasta kotiin, niin mieli vähän muuttui. Vauvan kanssa joutui öitä valvomaan, imetys ei onnistunut ja oli tuskaa rikkoutuneiden rinnanpäiden takia (joka johtui pojan lyhyestä kielijänteestä), itku oli mulla herkässä koko ajan... Silmäluomet oli joka päivä ihan turvonneet ja oli tosi paska olo, tuntui ettei minusta olekaan äidiksi. En edes tiedä minkä takia vauva itkee, vaikka yritin antaa tissiä, vaihtaa vaippaa, antaa tuttia, pitää sylissä, antaa vaunuissa kyytiä, niin silti huuto jatkui...
Silloin ajattelin, että voi vitsi, tätäkö ollaan 3 vuotta yritetty ja viimeinkin tulin raskaaksi, niin nyt halusin perua koko homman. Olin väsynyt koko ajan ja en oikeastaan muistanut ensimmäisestä kuukaudesta yhtään mitään, tuntui kuin olisin ollut jossain huume-pöllyissä. Mutta ehkä kun esikoinen oli kuukauden, kokeilimme antaa Cuplatonta tälle, ehkä itkuisuus johtui mahavaivoista. Siitä oli mahdoton apu ja samantien alkoikin syntyä unirytmi ja päivät (ja yöt) muuttuivat helpommaksi. Pikku hiljaa alkoi elämä kirkastua. Kerkesi aamulla pesemään hampaat ja kampaamaan vähän tukkaakin...

Nyt ehkä tuntuu välillä, kun muistelee kuinka "kamalaa" vastasyntyneen kanssa oli se eka kuukausi, että haluankohan oikeasti toisen... Nyt on vielä esikoinenkin hoidettavana, kuinka tästä selviää. Mutta olen koittanut lohduttaa itseäni, että toinen vauva yleensä menee "rutiinilla", ettei sen kanssa ole ollenkaan niin raskasta. Ja kuitenkin ensimmäisen kanssa on tehty jo kaikki virheet, niin niistä on ottanut opiksi. Nyt en aio odottaa kuukautta ennen kuin uskallan antaa vauvalle Cuplatonta, vaan olen ostanut sitä jo valmiiksi, annan sitä heti jos vähänkään näyttää siltä, että vauva itkee mahaansa.
Keväällä mieheni perusti yrityksen, joten hän on entistä vähemmän kotonakin meidän kanssa, joten saan olla lasten kanssa paljon yksin.
 
Annemari: "No kun nuo kivut helpottavat vasta sitten kun se lapsi syntyy"... Tämä oli vastaus ja niin raivostuttavalla äänensävyllä sanottuna, tyyliin että no huomaa kyllä että oot ensi kertaa asialla, typerä tyttö joka vaan valitat, et voi mitenkään olla niin kipeä kuin sanot...! Pyydä siinä sitten jotain apua jostain, hohhoijaa. Enkä todellakaan pistä pahakseni, ihanaa että jotakuta kiinnostaa yrittää auttaa <3

jenna: mulla on nyt tämän vaikean lopun myötä tullut myös hirveä pelko siitä, tuleeko musta ihan paska äiti. Just tuo on mullakin käynyt mielessä, että osaankos sitten tehdäkään mitään, mitäs jos en saakaan sitä lasta rauhoittumaan etenkin siellä laitoksella jne. Kuitenkin takaraivossa tiiän, että luonto sen asian hoitaa, enkä ymmärrä mistä tää pelko kumpuaa kun aina olen ollut ns. hyvä pientenkin lasten kanssa, onko se sitten tää kun viime viikot on mennyt todella alamaissa...? Joka tapauksessa noita ajatuksia pyörii mielessä. Todellakin on käynyt tuo narunjatkeena olo mielessä... Etenkin kun kävin siellä laitoksella ne pari päivää ja siellä palloili juuri synnyttäneiden, autuaallisesti hymyilevien äitien keskellä oma lapsi tiukasti mahassa; tuli NIIN ulkopuolinen olo. Nyt, vaikka sattuisi kamalasti, en halua lähteä päivystykseen kun ensinnäkin pelkään sitä, että mitään edistystä ei ole edelleenkään kaikesta tuskasta huolimatta tapahtunut, ja toiseksi, että joudun taas osastolle niiden mammojen keskelle yksin itkemään... Mieluummin sitten vaikka itken yksin täällä kotona ja hipelöin noita vauvan vaatteita, mietin, että miksi tämän pitää olla näin pirun vaikeaa?!?

Ihan hirveää yllättää itsensä välillä ajattelemasta, että tämän lapsen olis parempi olla tykkänään ilman minua. On niin täydellisen epäonnistunut ja uupunut olo. :/
 
Yksi juttu molemmille kun sitä aikaa nyt on vähän enemmän. Eikä ole vielä hätä kädessä. Meillä auttoi vaavin ilmavaivoihin Cuplaton ja minun tosi tiukka ruokavalio + Mammatee. Olen ostanut jo paketin Mammateetä kaappiin valmiiksi. Se menee niin että sä pystyt katsomaan oman ruokavalion. Ei hernettä, kaalia, ruista, suklaata, paprikaa, sipulia mitähän niitä vielä on. Ja kahviakin vain 1 - 2 mottia per päivä. Ja sitten loputkin ilmaa tekevät poistetaan ensin maidosta Mammateellä. Join sitä mammateetä joka päivä 3 kupillista. Sitä saa luontaistuotekaupasta. Voin antaa tarkemmatkin tiedot jos tarvitte. Mun äiti vinkkasi siitä. Terkalta saa kysyä kanssa. Ja sitten musta tuntui että mua rauhoitti eniten kun vaavilla oli vaikeaa niin vauvahieronta. Siitä on ohjeita varmaan netissäkin. Etenkin se vattan hierominen (tai enemminkin silittely)  myötäpäivään. Ja sitten pumpataan jaloista ilmat ulos. Se että sä sait jotain tehtyä auttaa, kun näkee että susta on hyötyä. Vauvahierontaa voi harrastaa kuka vaan, mutta ne ohjeet siihen kantsii hakea valmiiksi.
 
Hemmis, veit kyllä niin sanat mun suusta. Sama tunne täälläkin että "ensisynnyttäjänä" ei voi tietää kuinka kipeää voi raskaus tehdä. no miks hemmetti sanotaan et nainen hehkuu raskaana ollessaan onnellisuutta, en minä ainakaan oo hehkunu koko yheksän kuukauden aikana. Ensin julmettu pahoinvointi ja sen jälkeen istukan verenvuodot, saatoin tosiaan hehkua ehkä kuukauden kunnes maha alkoi kasvamaan ja yöt kävi tuskaseksi. Nyt pitäis levätä tulevaa äitiyttä varten ja nukkua paljon, miten nukut kun joka kerta kun jotain raajaa vähän liikauttaa niin kauhea kipu viiltää joka puolella selkää, jalkoja ja mahaa, TODELLA IHANAA.
En oo koskaan itseäni mieltänyt kipuherkäksi ihmiseksi mutta nää kivut on jotain ihan hirveetä, ootappa kun ottaa vielä jonku löhöasennon sohvalta niin ei perhana pääse ilman tuskan irvistystä siitä ylös, ainoa hyvä asento on seisoa mutta tietääkseni en ole mikään lepakko mikä pystyis nukkumaan jaloista roikkuen tai seisaaltaan.
Todellakin haluan tän jo ulos, keinolla millä hyvänsä. Itseasiassa mulla on alkanu tässä se sektion mahdollisuus kiinnostaan kovastikkin, en oo pelänny synnyttämistä mutta jännittäny kyllä nyt viime viikkoina kovasti. Sektiolla pääsis niin "helpolla" lisä kivuista ohi, ainoa tietenkin että kestää parantua vähän kauemmin, toki, voihan se altiesynnytyksessäkin alakerta revetä pahastikkin.
Kyllä se palkinto kaikesta tästä kivusta on ihana, vaan eipä kyllä ihan heti tee mieli alkaa tekeen toista lasta.
 
Onpa taas tullut päivän aikana tekstiä!

Ensiksikin kiitos tsempeistä! Niistä ilmeisesti oli apua sillä meidän pieni neiti oli kääntynyt pois kasvotarjonnasta!! <3 Olin jo niin varautunut sektioon, joten tämä oli todella ihana yllätys! Mä saankin synnyttää alakautta! <3 Eikä hyvät uutiset loppuneet siihen.. Alakerrassakin oli ihan kohtalaisen hyvä tilanne; väljästi kahdelle sormelle auki, limatulppa irronnut ja kohdunsuulta tulee verta. Lääkäri meinas ettei kovin kauaa voi mennä kun mun tarvii mennä takas :)) Hurjaa ajatella että enää 8 senttiä niin pääsee ponnistaa :D Mulla oli tää tilanne vasta silloin kun Jeminan synnytys oli jo hyvässä vauhdissa.. Lääkäri teki sitten vähän kovakouraisemman sisätutkimuksen ja nyt jomottelee ihan kivasti. Saa nähdä milloin tässä pääseekään tositoimiin!

Neuvolaankin soitin tossa noista kontrollikuulumisista ja varasin viimeisen neuvolan ilman vauvaa! Se aika olis viikon päästä perjantaina 9. päivä rv 39+0 ja toivon todella että senkin ajan voisin perua :D

Jenn_u Mulla on taas lähinnä päinvastainen ongelma! Vaikka mun anoppi muuten onkin todella ihana niin se jaksaa aina jauhaa sitä että ei se sieltä ole kuule tulossa PITKÄÄN aikaan kun hänenkin molemmat poikansa mennyt niin paljon yli.. Huoh.. tekis mieli sanoa että jos ei ole mitään positiivisempaa sanottavaa niin pitäisi turpansa tukossa.. Onneks mies on nyt ottanut hoitaakseen vastata puhelimeen jos äitinsä soittaa.. Ei tarvii kiusata omia hermoja..

Tsemppiä kaikille mammoille sekä fyysisiin että henkisiin kipuihin! Loppusuoralla ollaan jo!
 
LauraElina: ihana kuulla! Nyt on se huoli pois :) Varmasti huojennuttavaa! Nyt vaan oottelette koska malttaa tyttö syntyä :) Ei tiedä vaikka sinä seuraava...Jännää!

Heiluteltiin miehen kanssa peittoja ja täytyy kyllä sanoa että ei se enää niin kauheen "antoisaa" ole, maha painaa ja muutenkin tuntuu että limakalvot kuivat. Mieskin kyllä tokaisi aktin jälkeen että kohta vois jo lopetella ja seuraavan kerran sitten synnytyksen jälkeen..Paah, katotaan kuinka pian mua haluttaa synnytyksen jälkeen :)

Poikakin innostui potkimaan oikein kunnolla kylkiin ja pylly nousee niin korkealla tuossa rinnan alla että ...huomaa kyllä että tila rupeaa loppumaan asukilla.Viimeksi neuvolassa sanoikin että ei meillä synnytetä vielä hetkeen, hieman masu laskeutunut mutta siihen se jääkin. Eli mun kohdilla se "synnytys" tosiaan on vasta viikkojen päästä. Tunne on tämä, paikat ei anna yhtään periksi tuolla alhaalla. Mutta hyvä toisaalta niin! Kuulostaa varmaan tosi kivalta kun sanon kun muut tuskailee kipujen kanssa jne..mutta nautin tästä odotuksesta kun ei suurempia supistuksia (oikeastaan ei ollenkaan), eikä muitakaan "haittaavia" kipuja! Vaikka välillä tuntuu että selkä antaa periksi, ja nyt niitä kuuluisia liitoskipuja on hieman, tunnen sen yöllä parhaiten kun käännän kylkeä! Hassua sinänsä että yöllä, kun luulis että kun seisoo ja tekee jtn. Mutta voisin sanoa että vointini on hyvä :)

Kävin tänään kaupungissa ja oli pakko ostaa muutamat vauvan vaatteet vielä, ihania uusia syysvaatteita tullut ettei pystynyt pitämään näppejään erossa! Näin sattumalta vanhan koulukaverinkin ja oli jokseenkin outoa että (mies siis) oli niin innostunut mun masusta :) Ei heti uskois kun sen näkisitte!

Huh, että mua risoo tuolla BB:ssä nuo ihmiset, ei vaan voi käsittää! Miksi sinne otetaan jo "valmiiksi julkimoita" kun varmaan ois muitakin halukkaita! On pornotähtee, tv-julkimoa, ja kaikenlaista! Ja lisänä Hjalliksen veljentytär siihen joukkoon-soppa on valmis! Tääkin piti tänne purnata...onneksi kohta ei ole aikaa katsella sitä-parempaa tekemistä :)

Mutta parasta on syyskuu, ja on niin ihanaa kun illat pimenee ja saa poltella kynttilöitä! Tuo niin tunnelmaa!

Ihanaa viikonloppua kaikille ja jaksamisia voinnin kanssa <3<3


 
Huomentapäivää...

Tekstiä tulee niin, ettei pysy perässä, lievää turhautumista ehkä ilmassa...;)

Kovasti tsemppiä teille kaikille kipujen kanssa painiville. Onhan tässä vaivansa kullakin, mutta itse olen vielä varsin vähällä selvinnyt. Ei supisteluja, ei suurempia puukkoja. Alkuviikon tein viimeistä osaa kaappien siivoius -urakasta ja sen jälkeen oli kyllä selkä niin kipeä, että ei tarvinnut paljon kävellä. Onneksi helpotti sekin nopeasti, nyt on vaan sellainen "normaali" taustakipu päällä. Ei kuitenkaan hirveästi häiritse. Yöt on hankalia, mun lonkat ei vaan totu tähän kyljellään nukkumiseen ja on aamua kohti aina niin saamarin kipeät. Niin odotan ilolla, että muutaman viikon päästä saa taas nukkua selällään/mahallaan...Elämän pieniä iloja.

Lauraelinako se kirjoitteli, että varasi jo viimeistä neuvola-aikaa ilman vauvaa... Mullakin on "loput" neuvola-ajat jo varattuna, viimeinen on sovittuna lasketulle päivälle ja automaattisesti olen asennoitunut siihen, että sille käynnille myös olen menossa, enpä usko että tällä pojalla on kiirettä masusta ulos. Terkka sanoikin, että katsotaan sitten heti la-päivänä seuraava aika viikon alkuun (la on torstai), niin saat sitten lähetteen yliaikaisuuden takia...Että vähän haiskahtaa siltä ettei terkkakaan usko tämän heti pois tulevan .

Mutta voiton puolella jo ollaan ja kun vointi on kohtalaisen hyvä, niin tässähän sitten odotellaan.

Kysymys, jota en ole neuvolassa muistanut kysyä: Parilla edellisellä kerralla mulle on neukussa sanottu, että vaikka poika onkin raivotarjonnassa ja jonkinverran jo laskeutunut, niin ei ole velä kiinnittynyt, pää liikkuu vielä. Muistelen joskus jostain lukeneeni, että JOS lapsivedet sattuisikin menemään ennen kun pää on kiinnittynyt, niin se olisi sitten huono juttu...? Liittyisikö riski napanuoran luiskahduksesta tai jotain? Kenelläkään käsitystä? Te joilla vauva on selkeästi jo laskeutunut asemiinsa, oletteko huomanneet sen selkeästi? Oma maha on ehkä vähän valahtanut alemmas, mutta muuten en huomaa erityistä. Sf-mitta teki pari viikkoa sitten lievän notkahduksen tai oikeastaan vaan jätti kasvamatta ja pysyi samana, nyt on taas hiljakseen kasvanut.

Viikonloppuja kaikille ja jaksamista!
 
Mulle on tuolta neuvolasta sanottu, että mene sitten makuuasentoon, jos vedet menee ja tilaa sitten vaikka se lanssi. Siinä on tosiaan se napanuoran luiskahdusvaara. Mulla itelläkin tää ipana pysyttelee kiitettävän korkealla, eikä oo laskeutunu, joten neuvolatäti kyllä aina sanoo, että jos tulee lähtö, niin makuuasennossa vaan. Pitää myös kuulema mennä vähän nopeammalla tahdilla, eikä jäädä odottelemaan myöskään kotiin supistuksia lisää. =) Toivottavasti Nika auttoi asiaa.
 
hip hei lauantai!
Täällä suunnalla on nyt vähän parempi mieli.. eilinen oli kyllä sellanen päivä et olin kiukkunen ku ampiainen..
mutta nyt vihdoin viime yönä sai nukkua paremmin.. jopa 6 tuntia vetelin sikeitä sillai ettei edes vessassa tarttenu tuona aikana käydä ku kerran.

LauraElina: Ihana kun vauva on kääntyny ihan oikein ja pääset synnyttää alakautta :) !
tuo jomotus kovakouraisen sisätutkimuksen jälkeen ei oo mukavaa... 

Tuosta kysely asiasta että joko joko joko ja sitten toiset päivittelee "ei tule pitkääääään aikaan"  niin eikö ihmiset vois vaan tyytyä siihen ettei kannata hirmusti kommentoida kun hermoja muutenki raastaa ja kyllä sitä sitten ilmotetaan kun vauva maailmaan syntyny   :D

masu87: mäkin innoistuin yks päivä taas ostelemaan ihania uusia vauvan vaatteita. niin sulosia on kyllä nykyää ... mulla meni ties kuin kauan kun hypistelin niitä kaupoilla.

nika: mulle sanottiin neuvolassa ja kättärillä että jos lapsivedet menee ja lapsi ei ole kiinnittyny niin silloin pitää mennä pitkälleen vasemmalle kyljelle kun vedet on menny ja ambulanssilla sairaalaan.
Sitä en kyllä tiiä että miks pitää ambulanssilla mennä.. jos joku fiksumpi osaa siitä valaista :)

Viikonloppuja kaikille mammoille !
 
Mäkin oon vähän pihalla tuosta, että milloin pitää mennä sairaalaan makuuasennossa ja milloin ei. :/ Kun kysyin asiasta neuvolalääkäriltä, tämä sanoi, että sitten mennään ambulanssilla jos napanuora tulee ulos tai verta vuotaa... Oon kuitenkin päättäny, että jos ja kun ne vedet menee, soitan synnärille ja saavat sieltä sitten neuvoa, millaisessa asennossa ja millä kulkupelillä sairaalaan pitää tulla.

Mulle on tullut nyt jotain alapääkipuja, muttei mitään kovin tuskaista. Aika ajoin kai supistelee, mutta siihen ei välttämättä kiinnitä edes huomiota. Että aika vähällä ollaan vieläkin selvitty. Tulee vain sellainen olo, että tää vauva menee rutkasti yli lasketun ajan, kun mitään ei tapahdu :/ Pitää vain nautiskella näistä viimeisistä vauvattomista hetkistä... Plaah. Kaikki hokee samaa, että "otahan nyt vain rennosti", "älä rasita itseäsi"... Ei tässä muuta, mutta kun on niin tappavan tylsää vain rentoilla. Kaikki kiva tuntuu olevan kiellettyä tai fyysisesti mahdotonta. Että nautitaan sitten tästä sohvalla istumisesta. Onneksi ukolla alkaa kohta loma, niin päästään yhdessä tylsistelemään.

Kiitos Rominna noista vinkeistä! Minuakin jännittää/pelottaa se, etten saa vauvan itkua loppumaan ja tyttö kärsii noista vatsavaivoista. Pitää ainakin hommata tuota teetä etukäteen, niitä tippoja sitten tarpeen mukaan. Onneksi tässä on kaupat lähellä, pääsee hakemaan tarpeellisia juttuja nopsaan ja ilman autoa.
 
Jenn_u: Ilmeisesti pitää mennä lanssilla juuri siksi, että siinä voi maata koko matkan, eikä ole niin suurta riskiä, että napanuora luiskahtaisi ulos. Harvalla on omassa autossaan mahdollista olla makuulla ja paareilla (tai siis sairaalasängyllä) pitää sit kuitenkin mennä synnärille. Ei siinä ilmeisesti muuta syytä ole. 
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top