Mä kävin eilen ultrassa (Kätilöopistolla) ja voi sentään miten mä rakastuin vielä syvemmin tähän pienoiseen
Liikutuin niin kovin, että kyyneleet eivät meinanneet loppua. Siellä hän pienessä yksiössään kääntyili ja liikuskeli kovasti. Ja ne sydänäänet - voi sitä vahvaa pumputusta, mikä sieltä kuului. Kotidopplerilla kun se ei kuulu niin voimakkaasti. Ihastelin ääneen koko toimituksen ajan ja sanoinkin kätilölle, että tällasta se varmaan on jokaisen kohdalla, johon hän totesi, että ei se aina. Mutta ymmärtää toki kun on monta vuotta yritetty ja hoidoissa ravattu, että hetki on erityinen.
Niskaturvotus oli 1,2 (alkuun mitattu oli 1,7, mutta mittas uusiks, koska tuntui hiukan suurelta luvulta), eli normi. Kokonaisseulaa en saanut sillä hetkellä, mutta ilmoittelevat sieltä sitten, kun valmistuu. Ultraan mentäessä rv:t oli 12+6, mutta nyt nöiden mittojen mukaan kun mennään kuulemma, ni rv:t on 13+0 (eli tänää 13+1) ja laskettu aika muuttui 20.4. Pituutta oli komiat 70mm :)
Kotimatka meni kuvia ihastellessa ja kotiin ku pääsin, ni heti oli laitettava porukoille ja parhaille kavereille kuva meijän ikiomasta Helmi Helmisestä. Töissäkin uskalsin jo kertoa työkavereille, jotka olivat aivan haltioituneita. Yks tosin mietti ääneen, että sithän sä jäät mammikselle, miten me sitten pärjätään. :)