Hep, täällä on isosti ongelmaa (tunne)syömisen ja liikkumattomuuden kanssa.

Oon palkinnut ja lohduttanut itseäni ruoalla ja herkuilla niin kauan kuin muistan. Tai oikeastaan mun vanhemmat teki sitä meille lapsuudessa ja itse oon jatkanut aikuistuessa samalla mallilla. Herkuttelu saattaa olla päivittäin tyyliä "oli tosi rankka aamu taaperon kanssa, nyt kyllä ansaitsen puolikkaan suklaalevyn".
Mun painoindeksi oli pitkään ennen esikoisen raskautta noin 22-23 tienoilla. Mulla on tällä hetkellä 10kg enemmän painoa mitä silloin ja katsoin, että bmi näyttää nyt 26.2. Se näkyy ja tuntuu, en oo koskaan ollut näin turvonneen ja pöhöttyneen näköinen. Jatkuvasti tosi raskas olo kehossa. Ahdistaa mennä syksyllä perhevapailta takas töihin, kun porukka varmaan kattoo että mitä tolle on tapahtunut.
Herkuttelun lisäksi ihan perusruokailu on lähtenyt käsistä. Vauvavuotena korostui nopeat ja helpot ruoat, jotka ei ole lainkaan terveellisiä.. kasvikset ja hedelmät loistaa poissaolollaan ja jatkuvasti tulee syötyä höttöhiilareita.
Mies ei auta tässä asiassa yhtään, kun hän lietsoo meitä valitsemaan "tylsän kotiruoan" sijaan esim. itsetehtyjä hamppareita päivälliseksi. Aina pitäisi olla jotai hyvää syötävää, että "mieli paranee". Yritä tässä sitten, kun molemmat ollaan jotain tunnesyöjiä.
Meillä on nyt yk3 käynnissä ja pakko kääntää nyt katsetta omaan syömiseen. Toki liikuntakin on aika vähäistä, helppo päästää koira ja taapero omakotitalon pihalle juoksentelemaan sen sijaan että lähtis kunnon lenkille.
Mulla oli esikoisen raskaudessa insuliinihoitoinen radi ja edellisessä sokerirasituksessa kiikuin siinä rajoilla, että kyseessä olikin esidiabetes (paasto oli 6.2 mmol/l, mutta 2h arvo oli tosi hyvä). Ihan jo senkin takia pitäis nyt ottaa tää vakavasti.
En tiedä mikä motivoisi.. joku ruokapäiväkirja ehkä? Älykello?