@syllogismi meillä ruoan suolan määrä väheni merkittävästi, kun vauva alkoi syödä kiinteitä
toki siellä 6-10 kk ikäisenä eri ruoka-aineiden listat on vielä aika kapeita, mutta mä aloin tehdä ns mahdollisimman pian sellaisia ruokia koko perheelle, jota myös vauva voi syödä soseutettuna. Esim. erilaiset kana- ja linssikeitot ja kana-kasvispastavuoat.
Jos lisää ruoka-aineita, joita vauvalle ei voi antaa, ottaa vauvan annoksen sivuun ennen niiden lisäämistä. Samasta padasta -kirjasta voi saada vinkkejä, mutta siinä mua ärsyttää se, että esim. parmesaania, kermaa ja fetaa käytetään aika runsaasti arkiruokaresepteissä
Mulla itselläni on siis paha sukurasite sydän- ja verisuonisairauksiin, minkä vuoksi yritän siivota suolaa ja kovaa rasvaa mahdollisimman vähiin arkiruokailuissa. Juhlatilanteet sitten erikseen.
Esim. suola lisättiin sitten just sosekeittoihin vasta annoksen päälle ripottelemalla, mikä vähentää kätevästi käyttöä itsellä. Ruoanlaitto helpottuu, kun vauvasta tulee taapero. Edelleen on tärkeä katsoa suolan, kovan rasvan, punaisen lihan ja nitriittien määrää, ja tykkään siitä, että itsekin tulee syötyä terveellisemmin, kun yrittää syödä lapsen kanssa samoja ruokia. Ja lapsi tykkää, kun saa samaa kuin muutkin ruokailijat. Mutta kyllä meillä pilttejäkin kului paljon sekä vauvavuonna että sen jälkeen. Ei ole mikään pakko tehdä itse.
Pienen lapsen kanssa toinen näppärä juttu on se, jos ehtii syödä samalla rytmillä kuin lapsikin. Aamupala, lounas, välipala, päivällinen ja iltapala pitää nälkää poissa hyvin ja napostelu vähenee.
Hyvänmakuisia ja terveellisiä arkiruokareseptejä löytää esim. Sydänmerkki-nettisivuilta ja sieltä on löytynyt reseptejä, joista oon just saanut vauvallekin otettua sivuun aina sen mukaan, mitä vauva missäkin vaiheessa saa syödä.
.
.
Oon palkinnut ja lohduttanut itseäni ruoalla ja herkuilla niin kauan kuin muistan. Tai oikeastaan mun vanhemmat teki sitä meille lapsuudessa ja itse oon jatkanut aikuistuessa samalla mallilla. Herkuttelu saattaa olla päivittäin tyyliä "oli tosi rankka aamu taaperon kanssa, nyt kyllä ansaitsen puolikkaan suklaalevyn".
. 
Mutta siis suosittelen erittäin lämpimästi varsinkin niille joiden on muuten vaikeaa inspiroitua elämäntapamuutoskirjallisuudesta yleensä. 
Tuo puolisen kiloa päivässä on oikeasti määrällisesti yllättävän pieni määrä eikä mielestäni ollenkaan paha.
Tämä on ihan valtavan mielenkiintoinen aihe, olen tästä lueskellut aina kun tulee uusia artikkeleita!
Ovat ihanan pehmeitä, eivät sotke käsiä ja vähän luumumainen maku.
Ja ainakin meillä on tapana napostella sarjoja katsellessa niin on ollut helppoa vaihtaa napostelutuotteet kasviksiin.
Tässäkin tuli esiin tuo, että syö monipuolisesti kuitua tai sun bakteerit syö sut sisältä. Vielä kun pääsis itsekin monipuolistamaan yhä enemmän ruokavaliota niin avot. Katoin ihan vesi kielellä kaikkia kasviksia mitä tos oli.
Tosiaan tuntui ensin ihan toivottomalta kunnes hoksasi laskea siemenet ja pähkinät mukaan, siitä tuli jo helposti kourallinen lisää listaan! 
Mä sain viimein 30 tänään täyteen kun söin yhden kiivin ja oli lounasravintolan salaatissa rucolaa mukana, jee! Ehdottomasti ensi viikolla uusiksi! 
Ja kasviksia tuli ihan itsestään lisää ruokavalioon, kun vauvalle maistatti erilaisia kasviksia. En itseasiassa edes ajatellut pitäväni kypsennetyistä kasviksista ennen esikoista, mutta kun niitä valmisti lapselle ja samalla maisteli itse, ne alkoikin maistua. Esikoiselle vielä tehtiin isompi määrä kerralla ja pakastettiin jääpaloina. Kuopuksen kohdalla tehtiin erilaisia kasvislisäkkeitä koko perheelle muutaman kerran viikossa. Eli meillä on homma tainnut mennä lapsen hyvinvoinnin kautta omaan hyvinvointiin. Lapselle on halunnut tarjota monipuolista ruokavaliota ja erilaisia kasviksia ja sitten alkanut syödä niitä samalla itsekin. 
mut vakavissaan mulla on erityisesti just ruokailurytmi ja napostelu on itse tiedostamiani ongelmia, joten täytyypä pyrkiä tuohon ensimmäiseen panostamaan.