Raskausoireet
- Ketjun aloittaja Antzeliina
- Aloituspäivämäärä
Aamulla sängyssä maatessa ajattelin että noniin, kaikki oireet on kadonnu. Sit nousin ylös ja sieltähän vyöryki oksettava olo taas voimalla 
hajuherkkyyttä on nyt kans alkanu olee, jossain kodin tutuissa paikoissa on yhtäkkiä ihan uudenlaiset hajut, ja joku kaukana oleva roskapussi haisee nenään.
hajuherkkyyttä on nyt kans alkanu olee, jossain kodin tutuissa paikoissa on yhtäkkiä ihan uudenlaiset hajut, ja joku kaukana oleva roskapussi haisee nenään.
Tää on kyllä hämmästyttävää ja tavallaan kiehtovaakin, miten erilaista voi olla - siis kun toisilla niin voimakkaita oireita ja mulla ei ainakaan vielä juuri mitään. Eka raskauskin meni aika vähin oirein. Voihan se siis olla, että vasta edessä. Vähän jo käy mielessä, onko toinen poika tulossa, kun näin helppoa 
Mulla varmaan neljäs tyttö tulossa kun ihan samanlaiset oireetTää on kyllä hämmästyttävää ja tavallaan kiehtovaakin, miten erilaista voi olla - siis kun toisilla niin voimakkaita oireita ja mulla ei ainakaan vielä juuri mitään. Eka raskauskin meni aika vähin oirein. Voihan se siis olla, että vasta edessä. Vähän jo käy mielessä, onko toinen poika tulossa, kun näin helppoa
Oon lukenu et jotkut kokee olonsa huijareiks kun ei mitään oireita, tai tosi lieviä! Mut ei niitä kaikille tuu! Munkin mielestä on tosi kiehtovaa miten erilailla eri ihmiset oireilee ja eilen ku oli lievemmät oireet ni mietin et joku rennompi ihminen varmaan vaan aattelis että ihanaa kun saa hetken vähän helpotusta. Ku ite vaan mietti et apua, onko kaikki toivo nyt menetetty 
ja eilen ku oli lievemmät oireet ni mietin et joku rennompi ihminen varmaan vaan aattelis että ihanaa kun saa hetken vähän helpotusta. Ku ite vaan mietti et apua, onko kaikki toivo nyt menetetty
Mies saattaa vähän järkyttyä, jos tulee toinen poika kun tämä meidän yhteinen (miehellä siis myös 13v tytär) on aika kova luu ja vauhtia riittää. Mä taas oon vähän jo identifioitunut pojan/poikien äidiksi vaikka ajattelinkin, että ihminen on paljon muutakin kuin sukupuolensa ja yritän kasvatuksessa vähän murtaa ns perinteistä roolitusta. Kummatkin on siis oikein tervetulleita mutta varmaan vaatii jommalta kummalta vähän sopeutumista sen mukaan kumpi tulee 
Kylkeä kääntämällä onneks helpotti
Mä oon muuten elämässä hermoilija mutta raskauksissa oon ollut yllättävän zen. Toki se varmasti vaikuttaa kun ei ole (vielä - *koputtaa muuta*) joutunut kokemaan pettymystä ja oon raskautunut niin helposti. Siitä on jopa vähän syyllinen olo, kun ympärillä on niin paljon ihmisiä, jotka ovat joutuneet yrittämään pitkään.
Mutta on mullakin omat huoleni lapsen terveyden suhteen. Yksi päivä oikein paniikki nousi, kun mietin niitä ultraustilanteita ja ikuisuudelta tuntuvia sekunteja kun ultraaja tutkii, näkyykö mitään poikkeavaa. Mutta toivotaan, että meillä kaikilla on kaikki hyvin
Mutta on mullakin omat huoleni lapsen terveyden suhteen. Yksi päivä oikein paniikki nousi, kun mietin niitä ultraustilanteita ja ikuisuudelta tuntuvia sekunteja kun ultraaja tutkii, näkyykö mitään poikkeavaa. Mutta toivotaan, että meillä kaikilla on kaikki hyvin
Täällä kans muuten toi sama, että oon ollu heti alusta asti jotenkin tosi zen, ihan hämmentävää! 
Tuon syyllisyyden tunnistan myös. Ehti sitä hermoilla moneen kertaan, että mikä tässä raskautumisessa nyt kestää, mutta eihän tuossa nyt OIKEASTI edes kestänyt kauaa (yk5 tärppäsi). Nyt vähän hävettää, kun jotkut yrittää vuosia. Mutta kai se aika vaan tuntuu niin matelevan, kun jotain haluaa ja odottaa niin kovasti.
Ja omassa ystäväpiirissä melkein kaikki ovat tulleet tosi äkkiä raskaaksi, niin toki se varmaan jyskytti omassa takaraivossa.
Tuon syyllisyyden tunnistan myös. Ehti sitä hermoilla moneen kertaan, että mikä tässä raskautumisessa nyt kestää, mutta eihän tuossa nyt OIKEASTI edes kestänyt kauaa (yk5 tärppäsi). Nyt vähän hävettää, kun jotkut yrittää vuosia. Mutta kai se aika vaan tuntuu niin matelevan, kun jotain haluaa ja odottaa niin kovasti.
Ja omassa ystäväpiirissä melkein kaikki ovat tulleet tosi äkkiä raskaaksi, niin toki se varmaan jyskytti omassa takaraivossa.Just tuo kun ei ole mitään oireita (=pahoinvointia) niin on tosi vaikea uskoa, että olisi raskaana ja onko kaikki toivo menetettyOon lukenu et jotkut kokee olonsa huijareiks kun ei mitään oireita, tai tosi lieviä! Mut ei niitä kaikille tuu! Munkin mielestä on tosi kiehtovaa miten erilailla eri ihmiset oireilee
jospa se olo tästä muuttuisi 
Zoria
Näppärä viestien naputtelija
Vaihtelee oireet todella paljon, välillä on päiviä ettei tunnu missään ja välillä tuntuu todella paljon. Oksennusrefleksi on selkeesti tosi herkillä, yökkimistä tulee herkästi. Yöllä oon tämän viikon valvoillut, mutta voi olla ihan vain stressi koko raskaudesta (yllätys oli koko juttu)
Mimosakukka
Oman äänensä löytänyt
Minullakin vaihtelua oireissa. Eilen oli aaltoillen etomista, tänään ei mitään ja yllättävän normaali olo. 
Testasin uudestaan aamulla ja plussa oli vahvistunut edellisestä.
Testasin uudestaan aamulla ja plussa oli vahvistunut edellisestä.
Joo, mä oon molemmilla kerroilla tullut raskaaksi heti ekasta ja olin varma, ettei voi olla toista kertaa yhtä hyvä tuuri, etenkin, kun ikää on 37v.
Ekan kohdalla varsinkin miehelle puhuin siitä, että siinä voi kestää ennen kuin tärppää ja siksi ei musta kannata odottaa mitään täydellistä hetkeä (en tiedä, onko sellaista olemassa muutenkaan). Olikin sit vähän järkytys, kun yksi ainoa kerta ja vielä pari päivää ovulaation jälkeen tärppäsi. Mutta nää on näitä kun koskaan ei tiedä.
mä en kyllä mitenkään iloitse näistä oireista Mimosakukka
Oman äänensä löytänyt
En ole vielä edes sisäistänyt koko raskautta (yllätys tämäkin), mutta koska oireet iskivät niin voimalla ja nyt katosivat, niin hämmentää. Voiko ne näin vaihdella vai olisko mennyt kesken? 
Voi kai ne vaihdella paljonkin ja olla melkein mitä vaan maan ja taivaan väliltä (tai olla olematta - siis ettei juuri mitään ole). Mutta ymmärrän toki, että tossa tilanteessa tollaset ajatukset hiipii helposti. Toivotaan kuitenkin, että kaikki hyvin
Moni on sanonut, että raskausoireet voi olla erilaisia eri raskauksien välillä samalla odottajalla, mutta myös saman raskauden aikana. Eli ilmeisesti ihan voi heitellä laidasta laitaan. Toivotaan, että kaikki on siellä pienellä hyvinEn ole vielä edes sisäistänyt koko raskautta (yllätys tämäkin), mutta koska oireet iskivät niin voimalla ja nyt katosivat, niin hämmentää. Voiko ne näin vaihdella vai olisko mennyt kesken?
