Yöt on vähän vaikeita joo. Viime yönä heräsin närästykseen, pissahätään ja esikoisen itkuun. Miehen yritän antaa nukkua, koska hänen pitää olla työkykyinen, mutta kyllä hänkin varmasti jatkuvaan ravaamiseen herää.
Tänään olen haaveillut kunnon halauksesta, jolloin maha ei tule tielle ja eilen mietin kuinka ihanaa olisi syödä miettimättä sokeriarvoja tai juoda yksi siideri.
Mahaan on tullut muutama arpi, ikään kuin edellisten jatkoksi. Mahaa rasvaan kun muistan/jaksan. Muutama viikko sitten ihmettelemäni mustelma on mahasta kadonnut. Napakin on hävinnyt.
En nyt ehkä sanoisi, että olen ihan kypsä, mutta on nämä viimeiset viikot pitkiä. Eilen sain selkäkipuun avun tukivyöstä, joka on raskausajan lojunut käyttämättömänä. Kai tämä tästä, päivä kerrallaan. Täysiaikaisuuteen tähdätään, nyt rv 35+2.