Raskausoireet

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja M&S
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Oooo, täällä on joku muukin hereillä :D Joo, mikä tää yönälkä on olevinaan, ei ummarra..:angry4 Nooooh, jospa sitten taas ensi yö menisi paremmin neito.. :angel3
 
Pakko oli tulla syömään vesirinkeliä ja juomaan maitoa, ehkä se unikin sieltä saapuu eväshetken jälkeen :) ja onneksi ei oo päivälle mitään ohjelmaa, niin voi sitte nukkua niin pitkään ko huvittaa tai ainaski nukkua päikkärit :)
 
Mä oon (muutamaa yötä lukuunottamatta) tähän asti herännyt kaksi kertaa yössä, klo 2-3 välillä vessaan ja 5.30 vessaan ja syömään ekan aamupalan :D .. Nyt oon yhtäkkiä viimeset kolme yötä nukkunut heräämättä kertaakaan 23-07 :confused: No pitää nauttia niin kauan kun tätä kestää :)!
 
Täällä supistelu alkaa olla lähes jatkuvaa, ei siis vielä niitä kipeitä, mutta ihan sama olenko seisaallaan, istuallaan vai makuullaan niin kovettaa vatsaa melkein koko ajan enemmän tai vähemmän.
 
Mulla vaan heikotus ja voimattomuus vaivaavat. Ja olen ollut ulkona, puuhastellut kaikenlaista ja lepäillyt välillä. Ei oikein mikään auta. Mun "diagnoosi" on, että kroppa on väsynyt olemaan raskaana. Olen tosi liikkuvainen tyyppi, mutta nyt haluan vaan olla kotona ja pyöriä lähiympyröissä. Kunnon juoksulenkkiä tai tanssitreeniä on ikävä. Tämän hetken liikunta on kävellen köpöttelyä kun jäätävä supistus tai muu vastaava kipu ei anna muulle periksi.

Viime vuonna tähän samaan aikaan, samoilla viikoilla esikoista odottaessani (täsmälleen samasta kierrosta tämä kuopus tulossa siis) kävelin reippaaseen tahtiin vielä piiiitkiä lenkkejä. Nyt sen tajuaa kuinka helppo raskaus edellinen olikaan!
 
Mulla meni eilisilta ekoja kipeitä supistuksia ihmetellessä. Supisti aina liikkeessä ja rauhottui heti levossa. Kipu oli puristavaa ja vaan ihan alavatsalla, häpyluun yläpuolella ja takana. Keljua ja voimakasta muttei mitenkään sietämätöntä.

Yön sain nukuttua makeasti koska levossa supistuksia ei tosiaan tullut. Muita outoja uusia oireita on viimepäivinä ollut käsien, jalkojen ja kasvojen turvotus (sormukset piti siirtää kaulaketjuun.. nyyh. Ilmankaan en osaa olla), mahan valahtaminen entistä alemmas, valojen häikäiseminen ja lisääntyneet liitoskivut ja sukkapuikot.
 
Sanokaapa miten mie osaisin lopettaa verenpaineen mittaus stressauksen. Neuvolassa lukemat on jonkin verran koholla jännityksestä johtuen ja itse mitattuna terveyskeskuksen mittauspisteessä olleet normaalit. Mutta nyt olen alkanu stressaamaan jopa kotimittausta ja lukemat ei aina ole ihan sieltä matalimmasta päästä.
Pelkään täs raskausmyrkytystä ja sekös painetta nostaakin. Muuta oiretta siihen suuntaan ei ole ku vaan tää verenpaine. Kerran oon jo tän kans käyny synnärillä, mutta ultrauksessa ja verikokeessa ei näkynyt mitään sellasta mitä ei sais näkyä. Olen hämilläni. Tulevana tiistaina neuvola jolloin viikkoja 38+1. Pitänee kysyä mitä tässä pitää oikein tehdä ku stressiä pukkaa vaikka kuinka koetan olla stressaamatta.
Vauva "heiluu ku heinämies" joten liikkeiden puutteesta en huolestu.
 
Onko sulle annettu ohje, että pitää kotona mittailla verenpaineita pimmi? Jos ei, olisko parempi olla mittaamatta varsinkaan jos muita huolestuttavia oireita ei ole...? Niinkuin itsekin sanoit, että kohonneet lukemat johtunet stressaamisesta.

Minivööltä puolestaan kysyisin millon sulla seuraava neuvola? Lääkärinaika tais olla tuloillaan...? Mietin vaan tuota silmien valoarkuutta, että onkohan ihan normaali oire.
 
Ensi perjantaina on lääkärineuvola ja sitä seuraavana maanantaina poliaika. Itsekin oon valonarkuutta ihmetellyt, varsinkin yhdistettynä satunnaisiin näkökentässä seilaaviin valopilkkuihin ja ympärivuorokautiseen turvotukseen. Päätä ei särje eikä oo ylävatsakipua mut jos näin jatkuu niin voisin kyllä käydä maanantaina neuvolassa pissillä. Verenpaineesta ei oo mitään tietoo, tähän mennessä on vaan laskenut koko ajan eli ollut tosi matala. Viime mittauksesta on kuitenki jo yli kolme viikkoa.
 
Kuulostaa hyvältä suunnitelmalta käydä maanantaina pissimässä tikkuun minivöö. Olisko siellä myös verenpaineen itsemittauspistettä? Valopilkut voi viitata kummankin ääripään verenpaineisiin. Mulla matalat normaalistikin ja ylösnoustessa näen usein valopilkkuja. Hyvä, ettei kuitenkaan ole juuri sitä päänsärkyä tai muita voimakkaampia oireita. Toivottavasti on vaan loppuraskauden "ihanuutta". :)
 
Tavallaan alotin omasta päätöksestä mittaamaan ja tavallaan taas mua on kehotettu itse seuraamaan. Mietinki ett jos oisin mittaamatta paineita ens neuvolaan asti ja laittaisin pois silmistä tuon mittarin(ois ehkä paremmin myös pois mielestä).
Pitänee vissiin harjoitella zen meditaatiota että stressaaminen vähenisi.
 
Meidän neuvolassa ei oo mitään mittauksia itsepalveluna eli pissatestiäkin varten pitää sit varata terkka. Toisaalta ihan kiva niin pääsee juttelemaan samalla huolistaan eikä tarvi itekseen miettiä. Mut jos usein pitäis käydä niin olishan se helpompi tehdä kaikki itse nopeesti.
 
Nyt on päässyt lisäämään oireisiin vatsan kalvojen/lihasten kivun. Ei siis supistuksia tai ihon kiristelyä vaan tuntuu juuri siltä kun lihasta venyttää äärimmilleen. Ilmeisesti pikku mies ottaa jotain loppukiriä vielä viime metreillä?
 
Tavallaan alotin omasta päätöksestä mittaamaan ja tavallaan taas mua on kehotettu itse seuraamaan. Mietinki ett jos oisin mittaamatta paineita ens neuvolaan asti ja laittaisin pois silmistä tuon mittarin(ois ehkä paremmin myös pois mielestä).
Pitänee vissiin harjoitella zen meditaatiota että stressaaminen vähenisi.
Voit myös kysästä terkalta oman mielenrauhan vuoksi pari pissitikkua kotiin mukaan. Mä seurasin edellisessä raskaudessa itse (en kylläkään omasta toiveesta). Mutta että se voisi olla sellanen ihan viiminen hätävara, jos paineet useamman päivän selkeästi koholla ja lisäksi jokin muu oire, kuten päänsärky, niin sitten varmistaa ne virtsan proteiinit vielä.
 
Täälläkin on käytössä pissatikut ja verenpainemittari. Paineet ovat olleet koholla jo viikkokausia ja lisäksi oireena myös nuo samat. Valopilkut, valonarkuus ja turvotus. Verikokeiden tulos oli kuitenkin ihan normaali eikä synnärillä löydetty mitään poikkeavaa. Olo on aika tukala ja vainoharhainen. Toivottavasti minivöö sullakin pelkkää oireilua ilman vakavempaa syytä.
 
Tänne on saapunut päivien riemuksi kauheat alavatsakivut. Kävelykin on tuskaa. En vaan osaa noita ajatella supistuksina, koska vatsa on koko ajan nyt "kivikova" kun on kasvanut niin paljon. Kylkikin on välillä niin kipeä, että istuessa ei tiedä miten päin olisi.
Raskausarvetkin on hyökänneet todenteolla parin viikon sisällä alavatsaan ja yläreisiin.
Yöt on yhtä vessassa juoksemista. Vähintään 3 kertaa yössä saa käydä pissalla.
 
Mua sattuu myös varsinkin makuulta ylösnoustessa alavatsaan ihan nivusien kohdalta tosi paljon. Jonkun ajan päästä sitten helpottaa ja kävely onnistuu taas jotenkuten. Ei tunnu liittyvän supistuksiin, vaikka ylösnoustessa sellainenkin hyökkää aina päälle. Samoin noustessa selkä ei tunnu kestävän ja sitäkin pitää aina vähän aikaa ootella. Mulla on jo kuitenkin niin loppuviikot, että nyt kestää jo! En usko vielä ensi viikolla synnyttäväni, mutta sitten alan jo tosissaan odottamaan. Tänään 38+5.
 
Musta tuntuu, että meillä on kaikki pojat vauvana vaistonnut, milloin äidillä on ruoka lautasella ja heränneet juuri silloin itkemään. :D

Zoe, meilläkin oli just noin! Mieskin usein hämmästeli että kuinka hän saa aina syödä rauhassa mutta kun mä istun ruokapöytään niin tadam, vauva herää välittömästi ja haluaa tissille?! o_O:eek: Ja se meni ihan oikeasti noin, eikä vain "tuntunut siltä".
Nykyään pojan ollessa vajaa 3 v syödään toki kaikki yhdessä (syöty jo pitkään), ja poika osaa ns. syödä itse, mutta kyllähän siinä saa jatkuvasti olla vähän auttamassa ja neuvomassa, kannustamassa, pyyhkimässä jälkiä, noutamassa lisää vettä kuppiin, ja muuten vaan huomioimassa poikaa. Jos keskustellaan miehen kanssa pidempään pojan "ohi" niin nopeasti alkaa kyllä sottaamaan ruoalla tai muuten temppuilemalla hakemaan huomiota. Että ei se sellainen rauhallinen ruokahetki ole kuin lapsettomana.

Täällä alkaa olla kovin vaivaista porukkaa :wink Mut niinhän sitä sanotaan että viimeiset viikot on raskaita siksi että haluais vaan päästä synnyttämään eikä pelkäis sitä yhtä paljon :p Itse oon ollut todella yllättynyt siitä kuinka hyvin oon viime viikkoina henkisesti jaksanut. Onhan noita kaikenlaisia vaivoja ja kipuja ihan jatkuvasti, mutta jotenkin en vaan enää jaksa piitata niistä yhtä paljon. Vertailu edelliseen raskauteen helpottaa, kun silloin olin vielä paljon huonommassa kunnossa, ja pelkäsin myös enemmän. Jokainen sukkapuikkokipu sai mut jähmettymään pelosta, nyt vaan hymyilen ja ajattelen että ärsytä vaan sitä kohdunsuuta, vauveli, niin että pääset joskus ulos :) Ja sekin auttaa "vaalimaan" näitä vikoja viikkoja vauvan potkiessa mahassa kun tiedän, etten tuu enää ikinä tätä kokemaan. Varmaan hermot vielä menee jossain vaiheessa, etenkin kun synnytys on kyllä mielessä koko ajan vaikka kuinka zen yrittäisi olla :nailbiting: Mutta just nyt yritän nauttia tästä odottamattomasta hyväntuulisuudestani :hilarious:

M&S, sulla onkin tosi lähellä jo :wideyed: Vauvoista noin 60% syntyy viikon säteellä lasketusta ajasta, että hyvinkin voisit odottaa nyt jo tositoimia :wink
 
Niinpä! Eka meni kuitenkin 10pv yli, joten tuskin tää tokakaan ennen la tulee. Ja tokalla kerralla osaa kaikista kivuista huolimatta nauttia hetkistä ennen pienen pientä hoidettavaa ja synnytyksen vaivoja. :)
 
Nyt alkoi jo vähän huolestuttaakin kun tässä turvotuksen, oksettavan olon ja siedettävän asennon etsimisen takia valvoessa päätin käydä vaa'alla. Kolmessa viikossa on tullut 5kg! Ei vissiin oo ihan suositusten rajoissa vaikka oonkin normaalipainon alarajalla ja painoa saakin tulla reilusti? Ei kuitenkaan näin lyhyessä ajassa näin paljoo? Tuntuu ainakin hurjalta.
 
Takaisin
Top