Raskausoireet

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja M&S
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Nää ilta ellotukset vois mennä jo ohi.. Tekis mieli ottaa jotain iltapalaa muttakun ei edelleenkään tiedä mitä siihen ilta olotilaan ottais.. vai ei mitään ja sit nälissään pyörimään yön sängyssä.. hiukan karrikointia havaittavissa. päivät menee ihan ok kuitenkin.
 
Eilen tuli ensimmäinen hormoniflippaus illalla... Vähän ehkä väsytti ja siinä varttia vaille kymmenen iltatouhuja tehdessä törmäsin vyöturkiskuoriaiseen. No ei siinä siis mitään, mulle ötökät olis normaalisti ihan fine, jopa tuon sortin tuholaisiin osaan yleensä suhtautua tyynesti. Mutta kun tämä oli jo neljäs aikuinen elävä, n. 3vkon sisään. (Muutettiin vuoden vaihteessa siis omakotitaloon, eikä tullut mieleenkään, että niitä voisi täällä olla ongelmana.) Siinä sitten hirveet raivarit kiroilun siivittämänä ja epätoivonen puhelu anopille(en tajunnut kellon aikaa), että mitä mä nyt teen ja kaikki on pilalla. No anoppi koitti sanoa, ettei ne yhdessä yössä sen enempää pahaa saa aikaan, että nyt nukkumaan ja mietitään huomenna lisää. Eihän se mitään auttanut kun google on keksitty, epätoivoisen raivon siivittämänä imuri heilumaan, pakkaseen kaikki vaatteet mitä mahtu, petivaatteet vaihtoon, loput vaatteet pusseihin ja sitä rataa. Listat, kaapin nurkat, kaikki oli pakko imuroida heti, koska muutenhan ne syö meidän sängynkin. Hyvä, ettei uus kulmasohvakin lentäny mäelle, vaan koska on kangasta. No siinä sitten pari tuntia sumussa kulkeneena havatusin kun mies tuli takavasemmalta, että pitäisköhän sun nyt rauhottua ja tulla vaikka nukkumaan pikku hiljaa.

Nyt yön nukkuneena ja asiaa pohtineena on pikku morkkis ja häpeä :shy::grin Mutta aion silti suorittaa tuholaistorjunnan loppuun, ehkä vähän lungimmin vaan.
 
Minulla nuo hormoniflippaukset on tapahtunu ennen raskautta. Jos mieheltä kysyttäis, se sanois että saisin olla aina raskaana. Nyt on ihmetelly vaa että oon itse rauhan tyyssija, kun normaalisti tuota tempperamenttia löytyy :hilarious:
 
Mä oon herkistyny ihan viime päivinä ihan hirveesti, oikeen ärsyttää kun pillitys alkaa vaikka mistä. Keskiviikkona sain aika kylmää kyytiä äitiyspolilla, kävin yksin siellä ja loppuillan itkin sitten kotona kun oli niin paha mieli.
 
Mitä siellä äitiyspolilla tylytettiin? Hmph, ei kuulosta kivalta.

Mulla on pahoinvointi paljon helpottanut. Kahtena peräkkäisenä päivänä on pyörryttänyt, inhottava tunne kun tulee tuskanhiki ja silmissä mustenee. Verenpaineet vissiin tosi matalat, eikä matala hb auta asiaa. Väsyttää aika kovin, mutta onneksi saan kerran päivässä päiväunet esikoisen kanssa nukuttua.

Vatsa alkaa näkyä aika kivasti, mutta löysällä paidalla saa myös peitettyä. Työpaikalla eivät vielä tiedä, pitäisi piakkoin kertoa.
 
Mulla onneksi kans pahoinvointia ei ole ollut yli kahteen viikkoon ja sitä myöten ruokahalukin palautunut; tulloo ne pudonneet kilot kohisten takasi :D tuntupa mukavalta tänään laittaa semmoset housut jalkaan, mitä ei koko aikana oo voinu pittää kokovartaloturvotuksen takia mutta eipä ne sitte mahan kohalta ennää menneetkään kiinni vaikkakkaan eivät reisistä olis ennää puristaneet :P jännityksellä outtaa taas huomisaamua, että kestääkö työhousujen vetoketju (nappihan on ollu auki jo kolmisen viikkoa). Van jotenki kehtuuttaa tiluuttaa itelle mammatyöhousut jos kuitenki jo vajaan kuukauden päästä joutuu kevennettyyn työhön tai sit saikulle loppuajaksi..
 
Oon varmaan jo kyllästymiseen asti mainostanut tätä mut bellybelt! Ratkaisu tohon housuongelmaan siis :)
 
Sehän se oliski kätevä, ei ite kaikkea älyäkkään ni hyvä, että täältä voi lukkee vinkkejä :)
 
Mitä kylmää kyytiä vauva2015?
Oon todennu et lääkärit ei aina osaa ottaa raskaanaolevaa ihan sellasena odottavana äitinä mitä ollaan. Kätilöt osaa sen paremmin. Juttelee enemmän vauvasta, on kiinnostuneemman oloinen ja tietää mitä sanoa, ettei vaa pelästytä.

Onko jollain muute samanlaisia raskausoireita kun minulla? Kaulaan ilmestyi yhtäkkiä satamäärin pieniä, värittömiä luomia. Niitä on oikeesti ihan tolkuttomasti, varmaa joka neliösentillä on noin 3-5. Tänään huomasin että niitä on muutama naamassakin. Menin googleen ja sieltä löysin ihmisiä, jotka kerto että liittyy hormoneihin ja häviää raskauden jälkeen. Toivottavasti! Vaikkei ne näy ni on ne inhottavia.
 
Olin ensin diabeteshoitajalla, eri kuin ekalla kerralla. Sokeri on saatu tasaantumaan, paino ei oo noussu ja verenpaine hyvä. No tämä ei riittänyt hoitajalle, katsoi mun kolmen päivän ruokapäiväkirjaa ja valitti kaikesta mitä oon syönyt. Mä yritän selittää että edelleen aamupäivisin huono olo ja vaikea miettiä mitä sais alas. Sitten väännetään juustosta ja banaanin koosta. Lopulta sanoi että toivottavasti pahoinvointi hellittää että voivat kunnolla alkaa tylyttää. Jotenkin noin. Itku kurkussa sitten lääkärin luo joka oli yli tunnin myöhässä. Pyysin kuvia mukaan kun mies ei päässyt, sanoi et joo katotaan. Ultras tosi nopeesti ja kiitti hei, ilman kuvia. Kiva tulla kotio miettimään kuinka huono ihminen voin olla. Että kehtaan olla raskaana kun on tätä ylipainoakin.
 
Voi rähmä Vauva2015! Sulle on sattunut hoitaja, jolla itsellä huono päivä tai sitten ei ymmärrä hoidollisesta vuorovaikutuksesta olennaisinta. Ja nuo lääkärit suurissa keskussairaaloissa tuppaavat olelaan juuri tuommoisia, teknisiä. Onnittele itseäsi hyvästä hoitotasapainostasi! Olet onnistunut pahoinvoinnista ja raskaushiormoneista huolimatta saavuttamaan hyvän tilanteen. Pää pystyyn!
 
Kävin paikan vaihdossa hamppilääkärissä. Tuli puheeksi tuo suun kuivuus ja kipuilu. Hammaslääkäri suositteli kokeilemaan oliiviöljyä ja punaista maitoa! maito tekee limakalvoille lisää limaa.

Pauveli, kärsitkö vielä kuivista limakalvoista?
 
Alysha, älä suotta saa mitään kohtausta niistä kuoriaisista. Niitä ilmestyy usein keväisin puutaloihin ilman, että ne pesiytyisivät sen enempää. Niitä saattaa esim tulla savupiipusta, jos siellä hengaa lintuja yms. Siis mä kans joskus sekosin ihan tyystin, kun kuvittelin kuoriaisten vallanneen koko talon, mutta sitten tässä vuosien mittaan oon niitä seurannut ja ottanut niistä enempi selvää. Ja tosiaan meilläkin niitä joka kevät löytyy muutama ja sitten ne katoaa.
 
  • Tykkään
Reaktiot: mai
Kia, mulla ei ollut niin ongelma kuivat limakalvot vaan suun haavaumat. Pahoinvointi helpottanut, niin saa hampaatkin pestyä kunnolla ja on pienet haavaumat helpottaneet. Aftat vaan taitaa olla tässä raskaudessa jatkuvana riesana, viikko parhaimillaan ollut väliä aftoilla. :sad001 Mutta tosiaan pääsääntöisesti on jo parempi, uskaltaa jo avata suunsa ihmisten ilmoilla. :)
 
Mä olen ikäväkseni saanu jo tässä vaiheessa uusina oireina aika kivuliaat liitoskivut ja harjoitussupistukset, jotka molemmat oikein korostuvat tuota esikoista nostellessa. Pitikin jo siirtyä tuossa "mun" autossa turvaistuimen käyttöön, kun turvakaukalo + reilu yhdeksän kiloinen neiti alkoi olla liikaa kannettavaa tälle mahalle. toivottavasti nämä menee tästä vielä ohitse, ei jaksais koko loppuaikaa näiden kanssa.
 
Pauveli, minä pääsin aftoista vaihtamalla hammastahnaan, jossa ei ole sodiumlayryylisulfaattia/natriumlayrylsulfaa eli ainetta joka vaahtouttaa tahnan. Esim. Elmex on hyvä. Tuo aine aiheuttaa tutkitusti joillekin aftoja ja suun limakalvojen ärtymistä varsinkin, kun hormonit herkistävät limakalvot. Ehkä jo tiesitkin, onhan tuosta ollut julkisuudes puhetta. - Kerran keuhkokuumeen jälkitilana mun elimistö herkistyi tolle aineelle. Oli tosi vaikeaa löytää saippuoita ja shampoita joista se puuttui. Sain märkiviä paukamia koko hiuspohjan ja kasvot täyteen ja suun kirvelevän kipeäksi. Onneksi puolen vuoden kuluttua pystyin taas siirtymään tavallisiin. Mutta kun raskauduin, piti hammastahna taas vaihtaa juuri aftojen takia.

Aika invalidisoivaa on jos suu on kipeä.

Lapitar, mulla sama vaiva ilmaantui hiljattain. Kannattaa tosiaan välttää nosteluja. Kohtu vaan herkistyy entisestään. Sulla tosiaan haastava tuo ongelma juuri pikkuisen tähden.
 
Mä olen ikäväkseni saanu jo tässä vaiheessa uusina oireina aika kivuliaat liitoskivut ja harjoitussupistukset, jotka molemmat oikein korostuvat tuota esikoista nostellessa. Pitikin jo siirtyä tuossa "mun" autossa turvaistuimen käyttöön, kun turvakaukalo + reilu yhdeksän kiloinen neiti alkoi olla liikaa kannettavaa tälle mahalle. toivottavasti nämä menee tästä vielä ohitse, ei jaksais koko loppuaikaa näiden kanssa.
Just eilen mietin, että onko nää nyt niitä paljon puhuttuja liitoskipuja. Esikoisesta kun en oikeastaan tällaisia kokenut. Mieskin kysyi, että jatkuuko ne tollasina loppuun asti, kun naama irveessä nousin sohvalta. Oman lisänsä tuo tosiaan ton 10-kiloisen esikoisen kanssa touhuaminen.. Muutenkin tuntuu, että on saanut hidastaa vauhtia melkoisesti, vaikka vasta mennään raskauden puolivälissä.
 
Täälläkin jo kärsitään liitoskivuista.. Ihan piti neuvolan ohjeen mukaisesti pitää muutaman päivän liikunnat minimissä, ennenkuin selvisi varmaksi mitä kipuja ovat. Haastavaa on tuon reilu kaksveen kanssa kun eihän se pieni vielä ymmärrä mikä on.. Kävin sitten näytillä neuvolassa ja totesi, että juurikin liitoskipuja ovat, eli nyt saa taas liikkua voinnin mukaan. Toivottavasti helpottaisivat edes hieman, tiedä miten sitä syksyllä enää pystyy kävelemään jos näin vaan jatkuvat :( Ainakin tukivyön hankin jostain, sitä on suositeltu.
 
Kia, joo oon kuullut tosta hammastahnajutusta, mutta koskaan aikaisemmin ei ole aftat näin pahasti vaivanneet. Nytkin ajattelin, että jospa ne aftat nyt alkais helpottaa. Mutta eikö tuolla taas tunnu uusi kehittyvän viikonlopun kestäneen tauon jälkeen. :sad001 Jännä miten esikoista odottaessa ei ollut yhtään ja nyt on plussauksesta lähtien ollu jatkuvana ryöppynä. Pitänee tänään käydä hakemassa uutta hammastahnaa.
 
Takaisin
Top