Raskausoireet

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja M&S
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Mulla on alkanut alaselkä olemaan ärsyttävän kipeä. Eka ajattelin, että se vaan johtuu siitä kun suurin piirtein makaan työtuolissa päivittäin sen +7 tuntia. Mutta vaikka kiinnitän huomiota siihen asentoon ja ryhtiin niin silti kipeä selkä on ja pysyy. Nihkeetä..

Lisätään vielä, että selkäongelmia ei aiemmin ole ollut ja mulla on vartalokorsetti hyvässä kunnossa jo entuudestaan.
 
Onko jollain muulla pinna kireällä? Yritän ajatella että ne hormonit mutta voiks ne pistää ihmisen näin sekasin. Tuntuu et joka päivä suutun miehelle jostain mitättömästä asiasta ja tulee itelle tosi paha mieli :'(
 
Mä oon nyt parina iltana suuttunut miehelle kun en ole omasta mielestä saanut tarpeeksi huomiota, vaan telkkari tai puhelin on vienyt voiton. Sama tänään ku miehellä vapaapäivä, suutuin kun hänellä on niin paljon ohjelmaa suunniteltu, mutten minulle tarpeeksi aikaa... :D
 
Vauva2015 kuulostaa ihan tutulta tuo. Mä hermostun miehelle kyllä kans ihan turhasta lähes päivittäin.. Mä luulen et tää raskaus aika on vaikeempaa sille ku mulle vaikka ei oo helppo raskaus vointien suhteen ollenkaan, eikä helpotusta oo näkyny rv 16+5
 
Täällä kans hormonit hyrrää vähän liiaksikin. Just aamulla vedin kunnon raivarit, vähän käy naapureita sääliksi..
 
Mä itken ihan mistä vaan, erityisesti jos nään vauvoja, tai itkeviä lapsia (livenä, telkkarissa, lehdessä, you name it). Oon ihan herkkis ja alkaa jo sapettaa jatkuva vetistely.
 
Mulla on selkeesti kauhee huomion ja hellyyden tarve. Ja todella tuntuu etten saa kumpaakaan nii paljon ku haluan --> seuraa kiukuttelua.:D

Mutta luinkin jostain, että raskaana ollessa joillekin tulee semmonen "extra hoivatarve", että kaipaa normaaliakin enemmän läheisyyttä, silittelyä ym...(?)
 
Mulla päinvastainen kuin neitistressaajalla..en oikein koko raskauden aikana ole pahemmin kaivannyt huomiota ja hellyyttä itse ja näinollen unohdan antaa sitä sit miehelle. Muistuttelen itseäni välillä että vaikkei itse tartte niin toinen tarttee.. Olen ollut sellainen kylmä kalkkuna miehelle :sorry:
 
Eli voi syyttää raskautta tästä(kin).. No toivottavasti mies jaksaa ja miksei jaksais, on sillä lehmän hermot. Ei oo olojen kanssa ollut helppoa mullakaan mutta kyllä se miehen osa tässä on kurja. Täytyy hyvinä hetkinä ehkä yrittää vähän hemmotella sitä:)
 
Täälläkin pinna kireällä ja hermo/kärsivällisyys menee tavallista helpommin - töissä, miehen kanssa ja pojan kanssa. En myöskään kaipaa hellyyttä juurikaan, vaan se välillä enemmänkin ahdistaa. Tämä harmittaa kyllä miehen puolesta, koska pelkään torjuvani hänen huomionosoituksiaan.
 
Mulla oli aiemmin pinna ihan järkyn kireellä ja miehellä kans, koska lopetti just tupakanpolton (vauvan takia, jee!!!) joten tottakai siitä seuras yhteenottoja. Mut sit puhuttiin asia halki, ja tiedostettiin se et molemmat on nyt räjähdysherkkiä ja et tää on vaan vaihe. Luvattiin molemmat kiinnittää huomiota omaan käytökseen ja tän juttelun jälkeen elo on sujunut paljon paremmin.

Tsemppiä kaikille mammoille hormonimyrskyissä!
 
Mä voin yhteenvetona sanoo että mä oon kuin raivostunut kylmä kalkkuna jolla on dynamiitti peräsulissa nyt viikon verran oon saanut jo vähän vitsiäkin irtoon ja mies sano että jaa no nyt tuli joku hormoonihumala sulle
 
Meillä koki suhde nuortumisen kun olin tuon n.viikon pois kotoa :wink
isäntä on päivät töissä ja tekee illalla metsähommia tai sadesäällä remonttia. On sillä joku sellanen iltakin viikossa et on vaan meidän kanssa, mut ns. Meno iltoina meidän täytyy muistaa yrittää nauttia niistä pienistäkin hetkistä mitä ollaan yhdessä:hug003
Myönnettäköön et kun on pääsääntösesti kotona tän alle 2v vintiön kans ni sille meinaa välillä mennä hermot.. :sorry: Se on yleensäkkin varsin kallis arvoista että osaa itse pyytää anteeksi ja myös antaa anteeksi. Ja meillä ainakin anteeks ku pyydetään ni siihen kuuluu halaus :cat:
Niin. Nyt kyllä saa isäntä huomioida ihan vapaasti, mut saas nähä miten taas synnärillä käy:joyful: toinen kun koitti supistusten aikana/välillä tulla edes mun lähelle ni ressukka sai jo kuulla et älä koske muhun!:finger:
 
Meinasin just tulla kysymään onko muilla pinna kireällä ja olihan täällä kohtalotovereita. Oon viimeisen viikon riehunut milloin mistäkin. Tänään meni hermo siskoon ja kavereihin, eilen mieheen ja monena muuna päivänä mies on risonut. Ai kamala tätä olotilaa! Ja kunpa osaisi purkaa tän raivon johonkin fiksuun vaikka lenkille tai siivoamiseen, mutta ei, mä vedän hepulit parkujen kera. Esikoisesta ei ollut ihan tällaista.
 
Huojentavaa kuulla että en oo ollut ainoa hermoheikko! Pikkasen oli pinna kireellä kun oltiin nyt miehen ja mun vanhempien kanssa Tallinnassa.. Kerran kunnon huutoraivarit ja itkut siihen päälle, luonnollisesti ihan kadulla. Vitsit kun oon ylpeä itsestäni..
 
Ootteko te muut jo energisiä ja hehkutte sitä keskiraskauden mieletöntä hehkua? :smiley-bounce016

Mä en oo, välillä ehkä päivän, mutta sitte taas väsyttää ja tekkee mieli vaan nukkua. 8 tunnin yöunet tunnu riittävän mihinkään.

Jos mä ny saisin itteni nousemaan täältä sängystä ja tekemään jotain hyödyllistä vapaapäivän kunniaksi. smiley-chores003
 
Sanotaanko näin, että päässäni olen energinen ja koko ajan kehittyy uusia ideoita, joiden toteutusta innolla suunnittelen; "seuraavana vkl:na käydään siellä ja siellä..." Mutta fyysinen toteutus kyllä ontuu yhä pahasti! :smiley-bounce022 No, sentään pakollisten arkiaskareiden tekeminen ei ole enää niin tuskaa. :)
 
Hehkusta en nyt tiedä, mutta väsymys alkaa pikkuhiljaa (onneksi) helpottamaan. Vaikka eilen tosin oli vähän hankala nousta kun esikoinen päätti herätä 4.40. Nyt olen ottanut aamukahvin takaisin ja se ainakin auttaa pitämään aamut hereillä.
 
Mä luulen, että se keskiraskauden hehku on muiden kuin raskaana sillä hetkellä olevien keksintö. Töissä mulle ekassa raskaudessa sanottiin, kuinka oikein hehkun ja oma olo oli kaikkea muuta kuin hehkeä. :D Mulla on hyvin nyt voimia, kun puoliso on lomalla ja etelän lämmössä on helppo hymyillä, vaikka vähän lonkkaa kolottaisi tai yöunet olisi katkonaisia. Ainut oikeasti rasittava oire on levottomat jalat, jotka haittaa nukahtamista illalla taas ihan tosissaan. Muuten osaan kyllä arvostaa tätä keskiraskauden hetkeä, kun maha ei vielä estä liikaa menoa ja pahoinvoinnit on -oi ihanuus- mennyttä aikaa. Onko täällä kuinka monia, joilla pahoinvoinnit jatkuu pitkään?
 
En tiedä mikä lasketaa pitkään, mutta tänään 17+0 ja pahoinvoinnit jatkuu yhä.. ehkä tää loppuu sit viimestää synnytykseen :/ Tosin pirteempi olo on kyllä, muta päänsärky ja oksentaminen seuraa yhä.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top