Raskausoireet

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja M&S
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Väsymystä kyllä on edelleen, mutta ei ihan joka päivä (17+3). Mä olen kotona esikoisen kanssa, täältä ei paljon saikuteta, vaikka pahimmillaan tuntui, että vaarantaa 1v4kk olon, kun meinaa nukahtaa kesken päivän.
Rauta kannattaa testata, kun hg on niin helppo ottaa sormenpäästä. Mulla ainakin meni ekassa raskaudessa vatsa niin jumiin rautakuurista, että en kyllä turhaan lähtis syömään.
 
Täällä kanssa väsyttäis, tai ehkä uupumus on parempi. Pää jaksais mut kroppa ei pysy mukana, viime päivät ihan perusaskareissa puuskuttanut tosi herkästi ja vähän heikottava olo, vaiks ruoka on kyllä maistunu. Päänsärky kanssa tullut uutena juttuna parin päivän sisään, mutta veikkaan, että ainakin osittain johtuis niska-hartiaseudusta. Tiistaina neuvolassa napataan hemppari, jos laskenut taas niin mietitään toimenpiteitä. Viimeksi kyllä varotteli, että lähes jokaisella hemppari notkahtaa alas puolen välin tienoolla, toisilla keho korjaa raudan vajetta itse, toisilla ei. Eli ehkä se selittää asiaa. :) viikkoja 16+3.
 
Mä huomaan, että laulaessa ei meinaa enää happi riittää, vaan meinaa iskeä ahdistus ja henkeä pitää vetää useammissa kohdin kuin aiemmin. Väsymys on helpottanut, mutta nivus/lonkkakipu on tullut tilalle. Ja kipeät tissit.
 
Millon tää etova olo oikeen meinaa loppua? äh..
Eilen jäi päikkärit mulla väliin ni Kylläpä illasta väsyttikin jo kovasti! Olin jo ennen kasia pötköttelee sängyn päällä ku ei tää ruho jaksanu 4h ajamisen ja 1 tauon jälkeen mihinkään liikkua. Mies laitto esikoisenkin yökuntoon ja mulle jäi vaan tehtäväks kattoo että viikari pysyy sängyssään ja käy nukkumaan.
Käytiin vielä sen jälkeen saunassa joka on mulle varma keino saada huono olo ja jalat pois alta :dead: en oikeesti tiiä mikä juttu siinä oikeesti on mut mä oon saunan jälkeen aina tälleen raskaana ollessa ihan kanttuvei?:anyone piti taas vähän kölliä sängyllä lisää ennenku kykeni kevyelle iltapalalle.
 
Mä en oo uskaltanut saunaan ollenkaan tän huonon olon ja alhaisten verenpaineiden aikaan. Jospa jossain vaiheessa uskaltautuis taas saunomaan...
 
Mä saan ihan hirveän hedarin nykyään saunassa plus alkaa heikottaa todella nopeasti. Tänään olisi taas saunavuoro :) Parina kertana oon joutunut pukuhuoneen sohvalle pötköttelemään, niin ja mulla on nykyään aina saunassa mukana appelsiinimehua verensokerin nostattamiseksi..
 
Täällä kans läähätys jatkuu. Otan rautalääkkeen korostetun oikeaoppisesti, eli ei teetä/kahvia/maitotuotteita eikä närästyslääkettä pariin tuntiin ennen ja jälkeen rautaa (ynnä otan sen appelsiinimehun kanssa). Silti tää huohotus on taas pahana. Imeytyneeköhän ollenkaan. Mulla käytössä Obsidan Fe. Nestemäiset kuulema imeytyisivät paremmin mutta mun suun limakalvot aukeaa niiden sisältämän B- vitamiinin vuoksi.

Tietääkö joku voiko tämä läähätys johtua muustakin kuin anemiasta?
 
Mulla raskaus saa ylipäätään hengästymään helpommin, kun verivolyymi kasvaa niin nopeasti. Mulla hb vielä hyvä.
 
Mä oon puuskuttanut jo huolella melkein plussauksesta asti. Mies ja kaverit kuittailee että kunto on vaan niin huono (en oo oireiden takia päässyt kuntoilemaan helmikuun jälkeen) mutta tiedän että se ei se siitä johdu vaan tosta verestä tms. Mulla on hb edelleen tosi hyvä, viime mittauksissa 140 eli ei se siitäkään johdu
 
Aha. Siis täytynee alistua suosiolla tähänkin vaivaan.

Onneksi nenä ja suu ovat vähän rauhottuneet. On kuin allerginen nuha. Toivottavasti tää oire häipyy synnytyksessä viimeistään.
 
Täytynee munkin muistaa taas ottaa vitskut jos se tähän väsymykseen yhtään auttaisi, on viime viikkoina vähän unehtunut :bored:

Hengästyminen ja puuskutus ihan normaalia enkä mä usko että siihen mitään parannuskeinoa on.
Olikohan syynä tähän verimäärän lisääntyminen kehossa....
 
Mulla on oireena on myös ollut alusta asti hikoilun lisääntyminen. Ja mikä ärsyttävintä, että se hiki ei sitten tule kainaloista ulos vaan nivusista! :D Seurailenkin hieman huvittuneena tuota luomu-dödö -keskustelua täällä kun itse on aina ollut tosi kova hikoamaan ja nyt on hiki vielä lisääntynyt
 
Kattelin tuossa näitten ketjujen suosiota ja huomasin että tää "raskausoireet" -ketju on ylivoimaisessa johdossa! Puhututtaa kaikki muutokset ja vaivat kehossa. Tuleeko niistä siedettävämpiä kun lukee että toisellakin on...:wink

Itku pääsi kun ajelin äsken ruokakaupasta kotiin. Syyt: pelkäsin että uuvun leipähyllyjen väliin (taisi mennä hyperventilaation puolelle)+tää päivä on ollu sikakurja tylsää kotihommaa vaan+tankkasin auton ilman hanskoja ja nyt en saa hajua käsistäni millään pois ja nuo kaikki saippuatkin haisevat ja auto ja koti ja kaikki+kaikki ruoka haisee pahalta+on semmoinen huntu laskeutunut naamalle että tajuaa ja muistaa vain yhden asian kerrallaan. Hormoonihirviöolo. Ja joo: hiki virtaa joka taipeesta kuin pikkupurot.

Kotona pillitin miehelle että tää raskaus on niin RASKASTA. Nyt taas rauhotuin ja tajusin syöneeni huonosti koko päivän ja liikaa touhua ollu vaan tässä pikkukolossa kotona.

Kertokaapa naiset, miten tätä kotiäitiyttä jaksaa siis ihan oikeesti? - Luulen että jos tässä olisi se pikkuvauva tarpeineen, en minä kokisi tätä ihan näin tylsäksi. Siis aina vaan samaa tiskiä siivoomista vaatehuoltoa...

smiley-chores003:smiley-chores004:smiley-chores007:smiley-chores020:gen026
 
Mä oon ollut nyt vuoden kotiäitinä, ja on tää mun mielestä lomailua. En tosin siivoa kuin sormiruokailijalta lattialle pudonneet ruoat. Pyykkikori on pesukoneen lähellä, niin ei siihen täyttämiseen mene kuin pari minsaa. Pienen tiskikoneenkin tyhjentää ja täyttää parissa minuutissa. Ruoanlaittoon menee enemmän aikaa, mutta siinäkin voi samalla leikkiä vauvan kanssa kun kattila kiehuu. Ei tunnu työltä. Enkä mä saa noista kotitöistä yhteenlaskettuna puolta tuntia enempää päivässä. Jos kotityöt tuntuu raskaalta, kannattaa laskea tavoitteita alemmaksi ja tehdä vähemmän. :)
 
Meillä oli sen verran vaativa pikkuvauva tuo esikoinen, että kotitöiden teko oli sitä rentouttavaa puuhaa. Mitä vaan, ettei tarttis viihdyttää sitä vauvaa..ja kotitöitä tehdessä vaavi usein seuraili puuhailua ainakin jonkin aikaa eikä tarvinnut erikseen sitä huomioida. :) Mutta siis tosissaan mä selviän kavereiden ja perheen avulla. Paljon vaan kämpästä ulos ja muita tapaamaan. Ihan sama kuin paljon väsyttää yövalvomisilla, pois kotoa. Mitä enemmän väsyttää, sitä tärkeämpää nähdä jotakuta tai käydä edes itse jossakin päivän aikana.
 
  • Tykkään
Reaktiot: Kia
Minäkin koen, että kotityöt menee siinä sivussa. Vaikkakin joskus jatkuvasti vessaa ahtauttava pyykinkuivausteline ärsyttääkin... Ja useammankin kerran on käynyt niin, että sellaselle kunnon siivoukselle on tullut yli viikon väli. Viikonloppuja miehen ollessa vapaalla en halua käyttää yhdessä siivoukseen. "Haastavimmaksi" kotiäitydessä olen kokenut mielekkään aktiviteetin keksimisen lapselle ja itselleni. Lapsi varmasti on tyytyväinen samaan hiekkalaatikkoon yms, mutta itse koen kaipaavani vaihtelua. Esim näin lumettomaan aikaan köydään kiertelemässä kaupungin eri leikkipuistoja.
 
Komppaan Pauvelia sua ihan täysin. Kotityöt menee pääosin siinä sivussa, no joskus vähän tympii (erityisesti se keittiön siivoaminen viidettä kertaa samana päivänä), mutta silti. Haastavinta on tosiaan löytää mielekästä tekemistä, joka viihdyttää vauvaa ja äitiä. Lenkit kaveriäitien kanssa toimii hyvin ja nyt kesän tullen puistot. Ja onneksi tyttö kasvaa koko ajan ja sen kanssa voi puuhailla aina enemmän ja enemmän. No kohta on uusi vauva-aika taas edessä, mutta se on varmaan hiukan eri, kun on myös tuo vanhempi tyttö seurana.
 
Kotiäitiydessä on rankkaa se että ei ole mitään tekemistä missä tarviis aivotyötä, siksi huomasinkin yllättäen nauttivani töihinpaluusta kun sai käyttää aivojaan ja jutella aikuisten ihmisten kanssa o_O
Kotityöt on siinä kotiäitiyden sivussa ihan just niin "vaativia" kuin niistä itse tekee. Itse huomasin yrittäväni liikaa, kun olisi pitänyt käyttää se ylimääräinen aika oikeasti lepäämiseen. Ehkä opin tästä ja ensi kerralla annan enemmän anteeksi itselleni jos koti ei olekaan viimeisen päälle. Tärkeämpää on oma hyvinvointi ja lepo ja ajan antaminen sille pienelle lapselle.
 
Ei kyllä kodin tarvikkaan olla lapsiperheessä (jos muutoinkaan) "viimeisen päälle" siisti. Leikki-ikäisetkin jättävät leikin levälleen jatkaakseen sitä aamulla ja näin saa ollakin.

Mutta juuri tämä askareiden jatkuva tylsä toistuminen ei nappaa mua ei ollenkaan. Meilläkin on paljon noita nelijalkaisia jotka aiheuttavat karvanlähdöllä keväisin paljon siivoa.

Olin opiskeluaikaan lautatarhalla töissä. Työ oli selkeää ja tuloksekasta. Myöhemmin kun työskentelin sitten omalla alalla jossa vaaditaan joka hetki juuri tuota "aivotyötä" ja sosiaalista läsnäoloa, tuli joskus ikävä lautoja. Ei tarvinnut joka riman ja puuosan kohdalla miettiä, miten sen kanssa saisi luottamuksen rakentumaan, mitähän tuo todella tuntee ja ymmärtää tilanteesta ja miten auttaisin eteenpäin.... Nyt kun jäin virkavapaalle, tämä kodinhoidon toistuva tylsyys yllätti. Myös yksinäisyys kun kaikki ystävät on työelämässä.

Mun pitää ohjelmoitua uudelleen. Heittäytyä tähän.

Muistan, että sama sopeutumisongelma oli edelliselläkin kerralla kun jäin kotiin, silloi suoraan äitiyslomalle. Kolme kuukautta synnytyksen jälkeen meidän vauvaa piti käyttää sairaalassa jälkitarkastuksessa. Tyrmistyin omaa tunnereaktiotani sairaalan käytävällä, kun oltiin lähdössä paluumatkalle. Päässä takoi kirkkaana että "mää en halua kotiin. Ei. Täällä on ihmisiä ja täällä tapahtuu.... " Hankin sitten pari vauvaharrastusta, joissa oli ihan pikkusille ryhmätoimintaa ja tapasin muita äitejä, ynnä aloin osallistua itseksenikin harrastusryhmiin.

Sopeutumista tämä vaatii. Ihan tietoista sellaista.
 
Ja tämä keskustelupalstakin on muuten osa sitä "sopeutumista". Tämmöiselle on mulle syntynyt tarve, nyt asian oivalsin. Työelämässä ollessani netin käyttö oli mulla aina rajautunut puhtaasti työasioihin, enkä oikein käsittänyt tuttujen facebook yms. innostusta, kun itse oli lähinnä ylikuormittunut työsähköposteista. Mies onkin hämmästellyt mun uutta tapaa keskustella päivittäin netissä. :computer005

Siis: olen yksinäinen! Mitä se tarkoittaa??
 
Takaisin
Top