Sama homma! Ei sitä meinaa uskoa että OIKEESTI olis 18 kiloa pudotettavaa.. Vaaka jotenkin näyttää outoja lukemia, paino ei muka näy missään muualla ku "pienenä" pömppönä jne.. Koitin yhtä takkia päälle ja ihana makkarankuori olikin. Edellisiä työfarkkuja testasin, sain jalkaan mutta nappi jäi ehkä sen 10 senttiä kauemmas napinlävestä.. Et joo, kyl se on pakko uskoa, että perse on levinnyt. Mut kai siihen magajättimanaattioloon sitten tottui niin hyvin, ettei tällänen tunnu enää missään :D Ennen olin tosi neuroottinen esim siitä, jos oli vähänkään tyköistuvampi paita ja maha oli makkaroilla, nyt ei sellaset pikkujutut enää haittaa kun on tosiaan niiiin iso ollut hetki sitten :D
Siitäkin tietää että on ylimäärästä, kun mies oli menossa ostaa karkkia itellee ja sanoin, että jos se meinas mässätä kun mä laihdutan, ni sitten se hyväksyy sen, että mä jään tän kokoseksi kun ei ole niin täydellistä itsekuria kuitenkaan. Kysyin, että haluutko että jään tälläseks ja se vastas silmääkään räpäyttämättä että en, ni kyl se vissiin toisten silmään näkyy se ylimääränen. :D No, sillä on kans raskauskiloja karistettavana, ihan oikein, että ei joka päivä mässäile, se kun siis söis joka päivä ja jokaikinen yö, oon "vähän" katkera kun se ei sitten ees juurikaan lihoa..
Peffan ja reisien seutu olis menny kokoa pienempiinkin housuihin, mutta tää löllykkämaha muodosti sellasen muffin topin niiden housujen kanssa, ettei niitä olis voinu käyttää vielä ainakaan viiteen kiloon.
Vaikka tuo rakas ihana pieni ihme onkin joka kilon arvoinen, niin en mä kyllä tämän näköiseksi halua jäädä!
