Raskauskilot

Turvotukset kun lähti (-15kiloa), paino nous 1,5 kiloo, nyt itse laihdutettu 1,5 viikossa 4 kiloa karpaten. Maitoa riittää, kun ei näe nälkää. Jäljellä olis alkupainoon 12 kiloa, mutta tavoitepainoon 18 kiloa. Nyt kun suunta on suoraan alaspäin, en jaksa ees ressata, vaikka pakko onkin joka päivä vaa'alla ravata :D
 
Mua masentaa aika ajoin niin en saa tätä painon pudotus hommaa käyntiin.. :sad001 Ja sit masentaa vielä enemmän nää kilot tai oikeestaan tää roikkuva ulkokuori ja naama. :sad001
 
Koin elämäni järkytyksen tossa pari päivää sitten kun lähin kokeilemaan vanhoja farkkujani päälle, ja yhetkään ei menny. Yh. Kyllähän sitä on ahterin ympärille tullu se 10 cm lisää tavaraa raskauden aikana, mutta jotenkin asia ei oo mun päässä konkretisoitunu...

Ennen raskautta kauhistelin kahta ylimäärästä kaamoskiloa, ja nyt 12 kiloa painavampana en edes oo mielestäni mikään lihava. Näin se naisihmisen pääkoppa toimii :grin
 
Sama homma! Ei sitä meinaa uskoa että OIKEESTI olis 18 kiloa pudotettavaa.. Vaaka jotenkin näyttää outoja lukemia, paino ei muka näy missään muualla ku "pienenä" pömppönä jne.. Koitin yhtä takkia päälle ja ihana makkarankuori olikin. Edellisiä työfarkkuja testasin, sain jalkaan mutta nappi jäi ehkä sen 10 senttiä kauemmas napinlävestä.. Et joo, kyl se on pakko uskoa, että perse on levinnyt. Mut kai siihen magajättimanaattioloon sitten tottui niin hyvin, ettei tällänen tunnu enää missään :D Ennen olin tosi neuroottinen esim siitä, jos oli vähänkään tyköistuvampi paita ja maha oli makkaroilla, nyt ei sellaset pikkujutut enää haittaa kun on tosiaan niiiin iso ollut hetki sitten :D

Siitäkin tietää että on ylimäärästä, kun mies oli menossa ostaa karkkia itellee ja sanoin, että jos se meinas mässätä kun mä laihdutan, ni sitten se hyväksyy sen, että mä jään tän kokoseksi kun ei ole niin täydellistä itsekuria kuitenkaan. Kysyin, että haluutko että jään tälläseks ja se vastas silmääkään räpäyttämättä että en, ni kyl se vissiin toisten silmään näkyy se ylimääränen. :D No, sillä on kans raskauskiloja karistettavana, ihan oikein, että ei joka päivä mässäile, se kun siis söis joka päivä ja jokaikinen yö, oon "vähän" katkera kun se ei sitten ees juurikaan lihoa..
 
mun vakaa aikomus oli, että jouluun mennessä olisin hävittänyt raskauskilojen lisäksi "parisuhdekilot" Joku tutkimushan on että mies lihoo parisuhteessa 10kg, meillä se vaan olin valitettavasti minä, eikä tuo kukkakeppimies, joka voi syödä käytännössä mitä vaan lihomatta, liikunnan vaikutuksesta mies saattaa lihoa tai laihtua +-5kg...

Heikolle näyttää ainakin toistaiseksi saada se kymppi pois, sen verran hyvin keksit ja suklaa maistuu...

Vaikka painan suunnilleen saman verran kuin raskauden alussa, näytän omiin silmiini lihavammalta, koska kaikki läski on vatsanseudulla löysempää löllöä, ennen läski oli kiinteämpää ja ei yhtään niin ällöä kuin nykyinen olotila.
 
Mulla on vähän sellanen teidän fiilisten sekotus päällä:

En mielestän näytä mitenkään kovin pahalta vaikka pudotettavia kiloja ois vielä jäljellä ihan kivasti. Mutta silti tunne oloni just todella löysäksi. Välillä kun kädet osuu mahaan, niin tulee ihan sellanen 'onko tää mun maha' -fiilis, niin pehmeeltä ja löysältä se tuntuu. Tulee ihan epätoivonen olo, että eihän tästä voi koskaan palautua :sad001
 
Vielä ei oo paino lähtenyt putoamaan. Mut toivottavasti se tästä pikkuhiljaa... Tällä viikolla olin ekaa kertaa pelaamassa sählyä ja kahva kuulassa! :-) :-) :-) oli järkytys huomata, ettei osaa enää juosta !!! Ja kahvakuulassa jaksoin juuri ja juuri sen 45 min 4:n kilon kuulan kanssa, kun ennen raskautta oli käytös 8 kilon kuula! Ens kuun alusta ostan taas vuoden salikortin jos sais pikkuhiljaa kuntoa sen verran paremmaks, et vois alkaa juoksemaan taas ihan oikeesti. Meillä onneksi mies on iltaisin tytön kanssa että pääsen harrastamaan. Tuntuu jotenkin kummalta, kun täs vuosien varrella moni on lopettanut sählyn, koska mies ei voi hoitaa 2 tuntia yhden kerran viikossa omaa lastaan, että äiti sais omaa aikaa.
 
Mikä tää juttu on kun on kamala nälkä koko ajan.. tosi mielenkiintoista kun saa olla joka tunti syömässä:D
 
Totuus iski vasten kasvoja kun kävin lauantaina katselemassa vaatteita ristiäisiin. Siis luulin että olisin laihtunut siis kun maha on hävinnyt aika paljon, mutta kun sovittelun vaatteita en mahtunut mihinkään!! Ja siis rinnat ei mahdu mihinkään mekkoon!! Joten piti siis ostaa hame... :/ Tosiaan järkytyin kun olen kulkenut raskaus vaatteissa ja tottakai ne on löysiä nyt. Mut ei tartte lähtee vielä "shoppailemaan" moneen kuukauteen!
 
Täällä kaikki ihanat farkut mitä ennen raskautta käytin jää käyttämättä ties miten pitkäksi aikaa! Osa menee kyllä kiinni, mutta jenkkakahvat ovat niin järkyttävät, että pakko on vain varastoon pistää.. Eli farkkukauppaan jouduttiin..
Minun kilot on jojoillut tässä koko ajan! Ärsyttää kun jo välillä pomppii ilosta, jes kohta ollaan tavoitepainossa, sitten seuraavalla kerralla ollaankin aika kaukana siitä........
 
Mulla oli kanssa farkkukauppareissu tossa viikonloppuna, ja jouduin ottamaan kaks kokoa isommat pökät kun mitä ennen raskautta :confused: Peffan ja reisien seutu olis menny kokoa pienempiinkin housuihin, mutta tää löllykkämaha muodosti sellasen muffin topin niiden housujen kanssa, ettei niitä olis voinu käyttää vielä ainakaan viiteen kiloon.

Nyt on paino taas pienen stopin jälkeen kääntyny laskuun. Semmonen 11 kg on nyt lähteny yhteensä. Vielä toinen samanmoinen jäljellä :rolleyes:
 
Mulla ei ole aavistustakaan painosta, en siis tosiaan ole vaa'alla käynyt elokuun lopun jälkeen (ehkä mielenterveyden kannalta parempikin...) Pikkuinen syntyi tän kuun eka pv ja olin kyllä niin hiton turvonnut sen jälkeen että vieläkin hirvittää katsella niitä sairaalakuvia :D Mäkin kuvittelin että oon laihtunut, mutta karu totuus iski kun sain todeta ettei mulla mahdu kunnolla mun takit päälle, housuja en sitten viittinyt enää edes kokeilla.. toi maha nyt tuntuu sattuneesta syystä pieneltä, mutta käsivarret, reidet ja takamus onkin sitten jo ihan toista luokkaa :confused: Selkäänkin olen saanut aikaiseksi ihan jumalattomat ihrat, oikein ällötti kun katsoin peilikuvaani tarkemmin tossa joku päivä :oops: Vaikka tuo rakas ihana pieni ihme onkin joka kilon arvoinen, niin en mä kyllä tämän näköiseksi halua jäädä!
 
Täällä tuli kauhisteltua eilen ristiäiskuvia.. Ja sitä OMAA KAKSOISLEUKAA!! Voi herranjumala mikä kaksoisleuka oikeasti ja joka kuvassa!! Tuli pieni kuhmu itsetuntoon, kun luulin ettei tullut oikeasti lihottua paljoa raskausaikana (lukuunottamatta reisiä ja pakaroita)... Ou nou.....
 
Mä koitin ottaa kuvaa itestäni ja vauvasta,sellasen söpön kuvan, mut jessus, ei tälläsen kaksarin kanssa voi olla söpö!! Yök!

Paino onneks putoaa, mut ompa tullut läsäksi ihan huomaamatta.. Maha on onneks vähän jo kutistunut, alkaa vanhat paidat ja takit mahtumaan..
 
Jooh, täälläkin on kauhisteltu ristiäiskuvissa olevaa turvonnutta äitiä :oops: Siis aivan järkyttävästi on kyllä paisuttu joka suuntaan! Tosin th sanoi mulle tänään, että ei mitään dieettejä niin kauan kuin imetän. Ja kyllä se paino lähtee vielä tippumaan..Ja se puolitoista kiloa mikä lähti, tuli sit ryminällä takas :confused:
 
Synnytyksen jälkeen otetut valokuvat pitäis kyllä kieltää lailla :rolleyes: Mäki kauhistelin appiukon ottamia kuvia, että "kuka toi mun näkönen plösö oikein on". Toisaalta luulen, että mulle tekee myös ihan hyvää olla turskimmassa kunnossa välillä, koska oon ollu niitä ihmisiä, jotka ei koskaan oo mielestään tarpeeks hoikkia. Tästä sitä saa perspektiiviä ihan ilmaseks. Silti tää pudotettavan painon määrä kyllä hirvittää. Toivon kuitenki, että puolessa vuodessa oon jo huomattavasti timmimmässä kunnossa.
 
Mulla on vielä ne ristiäis kuvat edessä! Ja mullahan oli tarkotus pudottaa siihen mennessä painoa syömällä terveellisesti ja liikkumalla enemmän, mut taitaa haaveeksi jäädä... On vaan niin maassa aika ajoin että ei vaan voi luopua herkuista. :sad001 Tuntuu et ne herkut on ainut semmonen asia mikä aina välillä piristää kun kaikki muu tuntuu niin väsyttävältä ja toivottomalta. Siis tietysti tuo tytön ihana hymy piristää aina päivää, mutta etteköhän tiedä mitä ehkä tarkoitan!?

Ja kaiken lisäksi tämä syksy tekee sateineen ja pimeine päivineen ehkä oman osansa tähän "masennukseen". Tänään on neuvola ja meinasin ottaa asiat puheeksi siellä.
 
Olisi kyllä mukavaa jos voisi pitää ne saamarin ristiäiset vaikka vuoden päästä..ärsyttää kun mitkään omistamani mekot tms. ei mahdu päälle..ei kiinnostaisi yhtään lähteä etsimään jotain hehtaarivaatteita niihin :confused:. Täälläpäin on onneksi ollut kivoja ilmoja, vituttaa vaan kun nekin menee hukkaan kun ei olla saatu niitä hemmetin vaunuja tänne niin ei päästä ulos..yritänpä täällä neljän seinän sisällä olla mussuttamatta ylimääräistä ja laihtua..:mad:
 
mä olen kans hirveässä sokerikoukussa.. :sad001 raskauden loppuajan pystyin pitämään melko hyvin herkut kurissa radin takia, mut nyt menee joka päivä jotain herkkuja.. :confused: kilot mulla lähti helposti, viikon päästä synnytyksestä ja nyt oon muutaman kilon alle lähtöpainon. ei sillä, lähtöpainossa oli kyllä varaa tiputtaakin. mutta kun olis aikaa tehä hyvää ja terveellistä ruokaa ja sais noi herkut minimiin niin olisi varmasti parempi mieli.. ärsyttää, ei toi vehnä ja sokeri todellakaan tee hyvää :oops:
 
Mini ja minä, ei sulla oo mitää kantoliinaa tai -reppua? Meillä ku oli vaunut hetkellisesti pois käytöstä rikkinäisen renkaan takia ni kannoin poikaa kantoliinassa ku käytiin lenkillä. Ylimääräsen painolastin takii ei tietysti voinu tehdä kovin pitkää lenkkii, mut se sai kuitenki kans hien pukkaamaa ja varmasti myös kaloreita kulumaa. :)
 
Takaisin
Top