Sinbbu
Keskustelun kolmiottelija
Hyvä kuulla, että muillakin on ongelmia noiden arvojen kasassa pysymisen kanssa, vaikka itse kaikkensa yrittää. Toki siis tosi harmi, tämä on aika inhottavaa, mut lohduttaa itseään ettei kaikilla muillakaan niin helposti käy tämä vaikka sitä toki kaikille toivoisi. Itsekin tuota ruokavaliota oon noudattanu hyvinkin orjallisesti, alussa oli oikeestaan vaan noi aamun paastoarvot koholla, mut nyt alkaa olemaan koholla jo muutkin arvot. Itkin taas eilisen illan ja tän aamun, tiedän etten oikein itte voi tähän enempää vaikuuttaa, mut ihan kamalalta tuntuu. Toki liikuntaa pitäisi lisätä, mutta paikat on vieläkin kipeenä viime viikkoisen kaatumisen takia joten kauppareissukin välillä tuntuu tosi vaikeelta kun vähänkään pidempään kävellessä koskee.. :/. Nytkin ahdistaa niin julmettomasti ja pelottaa taas seuraava mittaus.
Jos mulla ei olis niin pahaa piikkikammoa niin en varmaan niin raskaastit tätä ottaisi - pakkohan se on insuliinille siirtyä jos oma keho ei sitä tarpeeksi tuota ei sille mahda mitään - mutta jo pelkkä ajatus siitä että pitäisi alkaa itseään piikittää saa aikaan itkukohtauksen, kun pelottaa niin paljon (mulla meinaa aina verikokeissa taju lähteä ja jos vähänlkään pitää suonta kaivaa niin meinaa hengitys salpaantua ja alkaa itkettämään kun tuntuu niin kamalalta kun ne pyörittelee sitä piikkiä ihon alla ettimässä suonta). Oon nyt taistellu tän kanssa kesäkuun alusta vasta, ja koko tän ajan on mittauspäivinä kamala stressi ja ahdistus, ja yleensä itkuthan siitä tulee jos joku arvo on koholla. Ja sit kun ei mulla oo näitä edes seurattu sen jälkeen, eikö pitäis jossain välissä olla joku kontrolliaika missä ne kattoo et miten on menny?? Ja huomiselle on vasta se raskausdiabeetikkojen ryhmäohjaustapaaminen. Toivottavasti sieltä sais jotain vinkkejä..
Anteeksi avautuminen mut kamala ahdistus. Kun nyt vaan taas pääsis huomiseen niin jos sieltä ohjausryhmästä sais jotain apuja..tai edes tietoa, et miten tästä nyt edetään, kun arvot vaan kohoilee, vaikka mitä kokeilis..
Kuule.. tuo sureminen ja stressaaminen tekee huonoa sinullekin.. älä stressaa sitä rd:tä enää.. teet aivan selvästi ja varmasti kaikkesi, että arvot pysyisi kohillaan!
Mä kans itkee vollotin ja pelkäsin mittauksia, kunnes diabeteskätilö sanoi mulle, että ihan turhaan. Stressistä minulle ja vauvalle on enemmän haittaa ku tästä rd:stä. Oon nyt ryhdistäytynyt sen jälkeen, kun kävin polilla asiasta juttelemassa. Diabeteskätilö oli aivan ihana ja ymmärtäväinen, kun kerroin tuntemuksista ja siitä, miten olen syönyt ja mitä. Antoi vain vähän lisävinkkejä, joita voisin kokeilla vielä.
Minulle määrättiin insuliinia aamuin ja illoin. Siinä vaiheessa kihosi raskaat kyyneleet silmiin, kun tajusin, että nyt pitää alkaa piikittämään itseään. Se kyllä sai sydämen pamppailemaan ja kädet tärisemään.
Sain pistää ekan annoksen siinä kätilön seuratessa. Melkein pudotin kynän kauhuissani lattialle, sillä niin pahasti ne kädet tärisi. Pelkäsin tosi paljon.
Mut kyl mä sen sitten pistin. Ja miten huojentunut olin ja heti perään häpeissäni siitä, että eihän se mokoma sattunut yhtään. Se ei tunnu yhtään miltään se piikki! Se on niin mahdottoman ohut se neula, ettei ole mitään hätää! Tämän mä voin vakuuttaa sulle. Mulla tipahti ihan järjettömän iso painolasti harteilta, kun tajusin, miten helppoa ja kivutonta se on. Nyt pistän kolmatta päivää insuliinia, eikä tee yhtään heikkoa enää. Siitä pelosta pääsi yli loppujen lopuksi tosi helposti. Ja se veren arvojen mittaus sormesta sattuu. Sehän nipistää vähän tai jos neula on päässyt tylsistymään, niin joutuu jopa vähän kipristään nenää ryttyyn, kun se vähän "sattuu". Mutta insuliinipiikki ei satu yhtään. Älä suotta pelkää sitä.. mä pelkäsin, enkä uskonut, kun joku sanoi, ettei se satu. Joten tuskin sinäkään uskot, mutta älä ainakaan enää stressaa sitä ja niitä sun sokeriarvoja. Jos joudut insuliinille, niin selviät siitä ihan satavarmasti. Niin helppoa se ihan oikeasti on. :) Edelleen ruokavaliota täytyy silti seurata, jotta arvot pysyis parempina insunkin kanssa.
Nyt huoli pois ja nauti raskaudestasi! Mä oon ihan varma, että selviät insusta, jos sille joudut. Tässä puhun kokemuksella.. itsekin tosiaan pelkäsin ihan hirveästi. Ja ihan turhaan.
Onnea odotukseen ja pidän sulle peukkuja!