Raskausdiabetes

Hyvä kuulla, että muillakin on ongelmia noiden arvojen kasassa pysymisen kanssa, vaikka itse kaikkensa yrittää. Toki siis tosi harmi, tämä on aika inhottavaa, mut lohduttaa itseään ettei kaikilla muillakaan niin helposti käy tämä vaikka sitä toki kaikille toivoisi. Itsekin tuota ruokavaliota oon noudattanu hyvinkin orjallisesti, alussa oli oikeestaan vaan noi aamun paastoarvot koholla, mut nyt alkaa olemaan koholla jo muutkin arvot. Itkin taas eilisen illan ja tän aamun, tiedän etten oikein itte voi tähän enempää vaikuuttaa, mut ihan kamalalta tuntuu. Toki liikuntaa pitäisi lisätä, mutta paikat on vieläkin kipeenä viime viikkoisen kaatumisen takia joten kauppareissukin välillä tuntuu tosi vaikeelta kun vähänkään pidempään kävellessä koskee.. :/. Nytkin ahdistaa niin julmettomasti ja pelottaa taas seuraava mittaus.

Jos mulla ei olis niin pahaa piikkikammoa niin en varmaan niin raskaastit tätä ottaisi - pakkohan se on insuliinille siirtyä jos oma keho ei sitä tarpeeksi tuota ei sille mahda mitään - mutta jo pelkkä ajatus siitä että pitäisi alkaa itseään piikittää saa aikaan itkukohtauksen, kun pelottaa niin paljon (mulla meinaa aina verikokeissa taju lähteä ja jos vähänlkään pitää suonta kaivaa niin meinaa hengitys salpaantua ja alkaa itkettämään kun tuntuu niin kamalalta kun ne pyörittelee sitä piikkiä ihon alla ettimässä suonta). Oon nyt taistellu tän kanssa kesäkuun alusta vasta, ja koko tän ajan on mittauspäivinä kamala stressi ja ahdistus, ja yleensä itkuthan siitä tulee jos joku arvo on koholla. Ja sit kun ei mulla oo näitä edes seurattu sen jälkeen, eikö pitäis jossain välissä olla joku kontrolliaika missä ne kattoo et miten on menny?? Ja huomiselle on vasta se raskausdiabeetikkojen ryhmäohjaustapaaminen. Toivottavasti sieltä sais jotain vinkkejä..

Anteeksi avautuminen mut kamala ahdistus. Kun nyt vaan taas pääsis huomiseen niin jos sieltä ohjausryhmästä sais jotain apuja..tai edes tietoa, et miten tästä nyt edetään, kun arvot vaan kohoilee, vaikka mitä kokeilis..


Kuule.. tuo sureminen ja stressaaminen tekee huonoa sinullekin.. älä stressaa sitä rd:tä enää.. teet aivan selvästi ja varmasti kaikkesi, että arvot pysyisi kohillaan!

Mä kans itkee vollotin ja pelkäsin mittauksia, kunnes diabeteskätilö sanoi mulle, että ihan turhaan. Stressistä minulle ja vauvalle on enemmän haittaa ku tästä rd:stä. Oon nyt ryhdistäytynyt sen jälkeen, kun kävin polilla asiasta juttelemassa. Diabeteskätilö oli aivan ihana ja ymmärtäväinen, kun kerroin tuntemuksista ja siitä, miten olen syönyt ja mitä. Antoi vain vähän lisävinkkejä, joita voisin kokeilla vielä.

Minulle määrättiin insuliinia aamuin ja illoin. Siinä vaiheessa kihosi raskaat kyyneleet silmiin, kun tajusin, että nyt pitää alkaa piikittämään itseään. Se kyllä sai sydämen pamppailemaan ja kädet tärisemään.
Sain pistää ekan annoksen siinä kätilön seuratessa. Melkein pudotin kynän kauhuissani lattialle, sillä niin pahasti ne kädet tärisi. Pelkäsin tosi paljon.
Mut kyl mä sen sitten pistin. Ja miten huojentunut olin ja heti perään häpeissäni siitä, että eihän se mokoma sattunut yhtään. Se ei tunnu yhtään miltään se piikki! :smiley-bounce013 Se on niin mahdottoman ohut se neula, ettei ole mitään hätää! Tämän mä voin vakuuttaa sulle. Mulla tipahti ihan järjettömän iso painolasti harteilta, kun tajusin, miten helppoa ja kivutonta se on. Nyt pistän kolmatta päivää insuliinia, eikä tee yhtään heikkoa enää. Siitä pelosta pääsi yli loppujen lopuksi tosi helposti. Ja se veren arvojen mittaus sormesta sattuu. Sehän nipistää vähän tai jos neula on päässyt tylsistymään, niin joutuu jopa vähän kipristään nenää ryttyyn, kun se vähän "sattuu". Mutta insuliinipiikki ei satu yhtään. Älä suotta pelkää sitä.. mä pelkäsin, enkä uskonut, kun joku sanoi, ettei se satu. Joten tuskin sinäkään uskot, mutta älä ainakaan enää stressaa sitä ja niitä sun sokeriarvoja. Jos joudut insuliinille, niin selviät siitä ihan satavarmasti. Niin helppoa se ihan oikeasti on. :) Edelleen ruokavaliota täytyy silti seurata, jotta arvot pysyis parempina insunkin kanssa.

Nyt huoli pois ja nauti raskaudestasi! Mä oon ihan varma, että selviät insusta, jos sille joudut. Tässä puhun kokemuksella.. itsekin tosiaan pelkäsin ihan hirveästi. Ja ihan turhaan.

Onnea odotukseen ja pidän sulle peukkuja!
 
Kiitos Sinbbu myös kannustuksesta. Oli tosi lohdullista lukee sun kokemukset!

Kävin tänään siellä rd- ryhmäohjauksessa sairaalalla, joka kyllä helpotti todella paljon. Sai puhua asiasta samoin kuin täällä muiden kohtalotovereiden kanssa, ja siellä oli muutamilla ihan samat pelot kuin mulla, ja myös olivat kokeneet seurantapäivät todella raskaiksi ja stressaaviksi kuten itsekin (sitä varmaan ei oo huomannu noista mun postauksista.. :laughing002). Toki sain "huonoja" uutisia tuolta käynniltä, iltainsuliini on aloitettava kun aamun paastoarvot on jatkuvasti yläkanttiin. Mutta sielläkin kyllä rauhoiteltiin ja vakuutettiin, etten itse voi siihen mitenkään vaikuttaa, ei ole syömisistäni kiinni että tuo paastoarvo kohoaa yöllä liian korkeeksi.

Positiivisilla fiiliksillä sieltä nyt lähdin pois kuitenkin. Maanantaina meen pistokoulutukseen, ja sit alkaa iltainsuliinit. Itku siinäkin vielä varmaan ekalla kerralla ainakin tulee just sen pelon takia, mut uskon kyllä teitä ketkä ootte sanonu että siitä selviää kyllä ja että siihen sitten tottuu. Pakkohan se on. Ja kun tosiaan en ruokavaliota oikeen paremmaksi enää saa, niin on otettava toiset avut käyttöön. Hirvittäähän se, mutta ei enää niin paljon että enää itkettäis. :smile

Jotenkin tuntuu, että tästä nyt itsekin pääsee ryhdistäytymään tämän kanssa, kun nyt pääsi oikeesti ensimmäistä kertaa tarkistuttamaan nuo tähänastiset arvot, ja että muuten ovat kuulema ihan normaalit ja ok paitsi se aamun paastoarvo. Ja tiedän että joudun insuliinille, yksi epävarmuustekijä taas poissa elämästä, ei tartte sitä pelätä enää mittaillessa että joudunkohan vaiko enkö. Nyt pitää kuulema unohtaa koko rd juhannukseksi, nauttia viikonlopusta, ja ensi viikolla aloittaa sitten pistoshoito.

Kiitokset siis vielä kaikille tuesta, ja oikein mahtavaa juhannusta!
 
Mullaki rd, nyt 35+3 menossa ja selkeesti arvot nousussa. Aamuarvot välillä ollut nyt 5.5-5.7 jos olen syönyt noin klo 21.00. Luin että yöllä maksa alkaa tuottaa sokeria ja siksi aamuarvot noussut liikaa, aloitin syömään myöhäisen iltapalann.klo 23(meen nukkuu jo 21.00 ja herätän itteni syömää :)) jopa yöllä nappasin tomaatin kun käyn wc ja nyt 4.4 :) Eli liian pitkä paastoaika. Näin neuvoi diabetesystäväni ja toimii toistaiseksi. Tosin ärsyttää napostella kun haluisi nukkua.

Mulle diabeteskätilö vastasi kun kerroin ylityksistä että ihan ok arvoja kunhan aamut ei ole jatkuvasti yli sen 5.8 ja kaikki muut pysyy alle sen 7.8...

Itsellä rasvainen ruoka nostaa sokerit ei niinkään makeat. Ja oon jättänyt kaikki nopeat hiilarit ja herkut minimiin.

Millä arvoilla ja rv jouduitte alkaa piikitää insuliinia?
 
...niin ja saan joka sormesta eri tuloksen isoilla heitoilla. kätilö sanoi että usko vain ekaan mittaukseen ja älä purista liikaa koska kudosneste nostaa lukemaa..otan aina samast sormesta 2 lukemaa siltikin. sormi on aika reiìllä :))
Enkä usko kyllä et toi mittari on mikään laatuvehje.
 
Mulla alkoi iltainsuliinit kun kaikki aamujen paastoarvomittaukset on ollu alimmillaan 5.5, ylimmillään 5.8 (rv 32). Mullakin kesti tuossa 5.5 tienoilla juurikin syömällä vähäsen vielä just ennen nukkumaanmenoa, mut kun kävin sit siellä rd-ryhmäohjauksessa ja lääkäri kattoi noi arvot niin olivat sitä mieltä et iltainsuliinit on aloitettava.. :confused005Pistämisohjauksessa toinen tyttö ihmetteli, et miten mullakin iltainsuliinit aloitetaan kun on noin "matalat" arvot, hänellä aamuisin yleensä vähintään 6, joskus 6.8.. o_O Mut sit se pistoohjaaja selitti et se aamuarvo pitää saada sillä insuliinilla reilusti alle ton tavotteen, jonnekin lähemmäs 4.5 - 5.2, et jos jää pyörimään sinne 5.3 -5.5 ni on edelleen liikaa. Nii illan insuliiniannostusta nyt nostelen tasaisesti kolmen päivän välein sit niin kauan, et arvot asettuu sinne jonnekin vitosen lähelle. Nääkin on vissiin aika pitkälti paikkakuntakohtaisia ainakin mitä oon keskusteluja lukenu noista arvoista ym. muualtakin, niin tosi erilaisia viitearvoja ja ohjeita on eri paikkakunnilla..

Muuten korkeimmillaan on kerran ollu aterian jälkeinen arvo 8.6, kaikki muut aterian jälkeiset on 6.3 - 7.4 välillä eli ok. Ennen ateriaa arvot välillä heittelee, mut yleensä vaan kerran viikon mittausten aikana ollu joku ennen ateriaa arvo koholla (muut kuin tuo aamun paastoarvo).

Multa tosin loppui tosiaan kyllä nyt ressi tän kanssa kun seinään kun alkoi noi insuliinit. Edelleenkään en nauti siitä että pitää itseensä piikki työntää, mut koska se ei luojan kiitos tunnu miltään, niin jatkan nyt sit ruokavaliolla ja tarvittavilla insuliineillä eteenpäin. Kunhan pysyy noi arvot sit sillä edes kurissa ettei vaaville tulisi ongelmia sitten sokereitten kanssa synnyttyään. :love2
 
Okei, mäkin vähän ihmettelin kun sairaala regoi noihin mun korkeisiin aamuarvoihin vaan: no oli juhannus ja kaikki eikä ne arvot nin korkeita ole eli jatka mittailua...!Kai ne tietää paremmin. Onneks poika ei vaikuta isolta/sokerilapselta mutta pelkään just etttä synnyttyään sokrut heittää.
Enkä syönyt juhannuksena enempää kuin muulloinkaan.
Jotain hyvää tässä rd:ssä saa ekstra ultria :))
 
Mullakin todennäköisesti venyy aina se yöpaasto liian pitkälle, mutta vaikka juon sen lasillisen maitoa myöhäisillasta, (niinkuin diabeteshoitsu neuvoi) niin ei se mitenkään auttanut aamuarvoihin. Iltapalan syön yleensä klo 21.00. Ruokavaliolla arvot pysyi kolmisen viikkoa rajojen alla, kunnes alkoivat nousta, eikä mikään enää auttanut. Pahimmillaan aamuarvot ovat olleet sitä 5.8-7.0, joten iltainsuliini on pakollinen. Aamuinsuakin joutuu pistämään. Nyt tosin on jopa ennuste päällä, että joudun pistämään vielä päivälläkin sitä insuliinia, koska ei meinaa tasottua enää edes päivällä noi arvot. Eli ennen ruokailua arvot tuntuu heiluvan siinä 5.4-5.8. Ei vaan kroppa pysy kasassa näköjään, teen mitä teen.

Sf-mitta oli 28 neuvolassa, eli hieman keskikäyrän alapuolella. Ensi keskiviikkona onkin äitipolilla käynti, jolloin päästään ultraan katselemaan vauvan kasvua ja vointia.. Todellakin Annika.. hyvä puoli tässä on se, että saa ylimääräisiä ultria. Tosin neuvolalääkäri oli ystävällinen ja viikolla 28 esitteli mulle poikaani ultrassa ihan pyytämättä.. Tuollaisia lekureita saisi olla enemmänkin. :Heartred
 
Mulla oli kaks arvoo koholla ja kävin sekä neuvolassa että äippäpolilla diabeteshoitajan/kätilön puheilla. Nyt lähetän parin viikon välein sähköpostilla äippäpolille arvoja. Kuuluu kuulemma hus-proseduuriin. Jos kaks tai enemmän arvoja koholla niin ollaan äippäpolin asiakkaita, muuten neuvolan. Neuvolassa en diabeteksestä juttele ku kuulumisia, muuten kaikki polilla.

Mulle diabeteshtajat kerto, et vaikka kuinka tarkkaan söisit niin arvot ei välttämättä pysy ja ei saa syyllistää itteensä siitä. Myöskin lohduttivat, että onneks on lääke joka tepsii (insuliini) eikä tarvii vaan pelätä korkeita arvoja.kerto myös, et insuliinipiikki on pieni (en tiedä mitä ajattelette piikittäjät asiasta). Hoitaja myös sanoi, että tää on kuitenki raskauksissa suht yleinen vaiva ja ei ihan pahimmasta päästä.. (Pahat raskausmyrkytykset, hepatoosit, vesirokot, ennenaikaset syntymät yms. Vois kuvitella olevan pahempia ku niiden hoito on ymmärtääkseni vähän tehotonta ja enemmän seurailua). Myöskin synnytystapa-arvio tehdään, koska vaikka kaikki arvot ois aina kunnossa niin vauva saattaa olla suurikokonen tuntemattomasta syystä. Siis sokerien kanssa kamppailevat älkää syyllistäkö itteenne, sokerit kunnossa pysyvät diabeetikot ei oo sen parempia ihmisiä tai äitejä! Ihmiset on hyvin yksilöllisiä.

Mulle hoitsut sano, et yöpaasto ei saa olla yli 10 h ja mahdollisesti protskua (esim. rahkaa) voi iltapalaan lisätä jos aamupaastot kohoaa. Aika helppo eväs itelleni on ollu koulunäkkäri, naposteluporkkanat ja minitomaatit. Päälle becel gold niin maistuu jollekin. Pähkinät on maistunu myös kumman hyville ja tasottanu sokereita. Oon vaihdellu myös leipää täysjuväpaahtoon ja muroihin.

Tsemppiä kaikille, aluks tuli itku helpommin, mut nyt oon tottunu ja ruokavalio tuntuu sopivan mulle. Ei oo nälkä eikä yleensä makeenhimokaan enää. Aion jatkaa lievennyksillä vauvan syntymän jälkeenki.
 
Mulla oli esikoisesta insuliini hoitoinen rd. Ja se ruokavalio oli ihan järkkyä. Multa kiellettii suunnilleen kaikki mahdollinen ja loppua kohden en saanut enää edes juoda muuta kuin vettä. Painoarviot oli ihan hurjia ja synnytys päätettiin käynnistää rv41 ja olin ihan varma, että tulee jättikokoinen mukula. Synnytyksessä oli mukana erikoislääkäri, joka oli valmiina viemää vauvan keskolaan. Jonne siis yli 4kg sokerilapset joutuvat tarkkailuun. Tyttö syntyi ja lääkäri tokaisi, että tää ei oo lähelläkää 4kiloo. Tyttö painoi 3,5kg ja oli mun luona koko ajan. Sokereita tarkkailtiin 3 päivää niin tytöltä kuin minultakin ja kummallakaan ei mitää ongelmia. Hassuinta oli myös se, että synnytyksen aikana mulle juotettii sokerillista mehua ja jogurttia yms.. ja samaan aikaan pistettiin sitten insuliinia. Eli muistakaa, että ihan aina ei ne painoarviotkaan pidä paikkaansa ja kaikki meneekin tosi hyvin :)

Tässä toisessa raskaudessa mulla ei ole ollut mitään ongelmia sokereiden kanssa. Vaikka ensimmäiset 2/3 osaa raskaudesta olen saanut juosta ties missä kokeissa koska yleensä jos yhden kerran on rd niin seuraavassakin on.. Mutta koska mitään oireita ei ole niin nyt oon vihdoin saanut olla ihan rauhassa asian suhteen :)
 
Arvot ei pysy kunnossa, olen insuliiniresistenssinen.. vai mitä se sairaalalääkäri sanoikaan taas :D. Katteli mun mittaustuloksia ja totesi, että teen selvästi kaikkeni, koska aterioiden jälkeiset arvot ovat hienosti alle 7.8. Paastoarvoille en voi mitään, joten nostan insuliiniannosta kahden päivän välein kahdella yksiköllä.
Eilen oli ensimmäinen vauvan painokontrolli. Ultrakuvassa vauva harjoitteli reippaasti hengitystä ja muksi välillä ultran anturiakin. :Heartred Nyt rv 33 vauvani kasvaa keskikäyrällä. Hän painoi hieman alle 2kg ja kaikki oli hienosti.Ei mene enää kuin muutama hassu viikko, ja vauva syntyy. :Heartred
Kuun vika päivä on seuraava painokontrolli ja sairaalalääkärin mukaan aletaan silloin pohtimaan käynnistämistä.. kuulemma insuliinilla olevien äitien raskaudet käynnistetään, eikä anneta mennä yli. Helpotus.. :)

Ai että mä en malta odottaa, että saan ton ihanan pienen mahamöykkääjän syliin.. ihan meinaa itkettää aina, kun ajattelee, että kohta hän on täällä. :Heartred
 
Täällä taas alkaa kiristää noitten mittaustulosten kanssa, kun arvot ei taas meinaa kestää aisoissa.. :/ Insuliinia menee tällä hetkellä iltaisin nyt 16 yksikköä (oon tasaisesti nostanu sitä siitä alku 8 yksiköstä aina kolmen päivän välein, eikä tapahdu mitään, huomenna taas nostoa 18 yksikköön), ja silti aamuarvot huitelee 5.4.-5.9. En oo enää normaalisti jaksanu ressata näitä mittauspäiviä, mut tänään taas kyllä ottaa niiin pattiin kun kaikki iltapäivän mittaukset on huimasti yli mitä pitäis (ennen päivällistä 6.2., päivällisen jälkeen 8.8. ja ennen iltapalaa 6.8..!!) vaikka oon syöny ihan normaalisti niinku muinakin päivinä, oli kyseessä sitten mittauspäivä tai ei (tapana ei siis ole syödä "oikein" vaan mittauspäivinä, vaan syödä tuon rd-ruokavalion mukaan koko ajan).

Hermot menee.. :shaking Pikkasen kun meinaa muutenkin olla herkillä tässä, ja kun liikkuminen alkaa olla jo sen verta hankalaa et hirveesti liikunnalla en insuliinin tuotantoa pysty enään avustamaan..liikkuessa tekee kipeää häpyluuhun ja alavatsaan..vauva edellisessä lääkärissä 16.7. (rv 31) oli kooltaan kuulema jo tuolloin reilu pari viikkoa aikaansa edellä, tiedä missä sfääreissä asti sitä nyt mennään. :/ Sf- mitta on koko raskauden huidellut tosi ylhäällä, viimeisin mitta viime viikolla (rv 33) oli jo 35cm. Että tuota..jos rv 35 eli ens viikolla normaalisti mitta on sen 31cm, niin mulla on nyt jo varmaan sen 36cm vähintään. Tosin kaveri on myös perätilassa edelleen, että toivon tuon korkean sf-mitan johtuvan edes osittain tuosta vaavin asennosta, eikä pelkästään siitä että hän olisi jotenkin valtavan kokoinen.. :sad001

Huoh..tulipa taas purnattua..mutta helpottipa edes himppusen. Hyvin on menny taas vimoset pari viikkoa, siitä asti oikeestaan kun aloin tuota insuliinia pistämään ni helpotti ressi kummasti, mut nyt alkaa taas nostella päätään - mitään ei tapahdu, ja nämä tarkastusten välit tuntuu jotenki niiiin pitkiltä, kun vasta ens viikon torstaina pääsee taas lääkäriin..

Mites muilla sujuu? Jännä muuten lukea, miten eri tavalla tosiaan eri paikkakunnilla näitäkin asioita ohjeistetaan ja miten eritavalla näitä sokereita tästäkin porukalta seurataan! Ja sekin lääkäri 16.7. sano sillon, et nyt pitää hyvin tarkkaan seurata noita sokereita ja vauvan painoa kun oli tuolloin jo "ylikasvuinen", eikä kukaan ole tuota vauvan kasvua kyllä millään tavalla sen jälkeen seurannut. Vasta tuolloin 18.7. on rd-lääkäri, missä katsotaan nuo arvot nyt insuliinihoidon kanssa - pitää vaan toivoa, että siellä katsottais sit myös tuo vauvan kokoarvio nyt sit samalla, ja varailtais aikaa jo vaikka synnytystapa-arvioon tai jotakin. Hirvittää kyllä, kun pikkuinen edelleen nätisti istua napottaa pää ylöspäin, ja sit jos hänestä vielä kehkeytyy kunnon sokerivauva omista ponnisteluista huolimatta.. :sad001 Mut no, päivä kerrallaan, ei tässä spekuloinnit paljon auta. Pakko vaan odottaa sitä lääkärikäyntiä, sit taas näkee miten tilanne etenee.
 
Hyvin tunnen fiilikses, miko_84. Mua kans kiristää.. mä nostan jo kahden päivän välein annostusta, ja jopa päivän, ellei tuu toivottua vaikutusta. Noh, ei tule. Toista viikkoa jo mennään niin, että aamupaastot on 6.0-6.5.. ja noudatan edelleen rd-ruokavaliota tiukasti ja urheilen, minkä pystyn. Insuliinia menee aamuisin ny 22 ja iltaisin 26. Mullakin on alkanu sattua häpyluuhun kävelylenkeillä ja kiristää nivusista.. ei pahasti, mut häiritsee se kyllä ikävästi. Pitäisi jaksaa aamuin illoin käydä kävelyllä, mutta ei aina vaan pysty. Joinakin päivinä pystyy meneen lenkit ja vielä uimaan tunnin päälle.. jotkut päivät taas tuskailee vaa sohvalla.. :sad001 Et tasaisestihan sitä pitäisi liikkua, mut voi kun se olisikin niin helppoa.
Olin tosi huojentunut siitä, ettei vauva ole ainakaan vielä yhtään liian iso, mutta se tilanne kyllä ehtinee muuttua vielä lähiviikkoina...tosiaankin toivon, ettei muutu, pysyn tiukkana ja toivon, ettei noi mun sokeriarvot liiaks vaikuta vauvaan... onneksi synnytys toki käynnistetään ajoissa, mutta kuulemma tää rd vaikuttaa vauvan keuhkojen kehitykseen hidastavasti, niin pitää ilmeisesti tutkia se tilanne ennen käynnistystä, ettei hypätä ojasta allikkoon...

Niin.. ja tuosta insun pistämisestä. Onnistuin pistämään itseäni kolme kertaa peräkkäin niin, että muhun sattui ja tuli verta. Siitäkös sitten sain jonkin hienon henkisen lukon aikaiseksi, ja pari pistokertaa meni täristessä ja itkiessä, että tästä ei tuu mitään.. et mitä helvettiä, kun eihän tää sattunu ennenkään, pari kertaa pistin johonki hermoon tai jotai.. sai tosissaan koota itseään, että saa taas pistettyä.. Noh, kyl se ny taas sujuu entiseen malliin, mut voi elämä miten helposti sitä ihminen voi yhtäkkiä murtua, jos vanha pelko pääsee nouseen pintaan.

plaah.. osa raskauden nauttimisestahan väkisin katosi rd:n myötä, mutta ei voi mitään. On ihanaa, kun vauva on terhakka liikkumaan ja on hauskaa katsella eestaas pomppivaa vatsaa. Stressistä ei ole mitään hyötyä.. se jopa voi pahentaa rd:ta, joten se on vaan pakko olla pohtimatta asiaa sen syvällisemmin ja tehdä minkä voi.. mut ihmisiähän sitä vaan ollaan. Kunhan vauvalla on kaikki hyvin, niin kaiken muun kyllä kestää.
 
Sinbbu, joo mie kans onnistuin jotenki pistämään kahtena iltana peräkkäin jotenkin siten että se oikeesti sattui, tuli verta ja pistokohtia pakotteli muutamat päivät ja vieläkin on pieni mustelma muistona, et tiedän tunteen miten hankala sitä on sen jälkeen taas koota itsensä pistämään (itku silmässä sitä itsekin tein taas noiden kivuliaiden pistokokemusten jälkeen)..sen jälkeen varmaan viikon aina kun meinasin pistää alkoi pakottamaan koko reittä, joku psyykkinen reaktio varmaan.. :confused004 onneks nyt taas on menny sen kanssa paremmin, pistot ei oo koskenu ja saan ne aika reippaastikin laitettua iltaisin sen suuremmitta puhalteluitta. :) Mut kyllä se vaan vielä mielessä piilee joka kerta kun pistää, et toivottavasti ei taas tällä kertaa mene v**uiks, kun sit taas pistetään itku silmässä ennenku pää taas uskoo, ettei se joka kerta satu, ja yleensä ei ollenkaan.

Mulla kans pakko myöntää, että raskaudesta en nauti täysillä tän rd:n takia. Monet niin pystyy tekemään ja tosi hyvä heille, keep up the good spirit! :thumleft Mut itsellä kyllä, vaikka miten ihanalta tuntuu kun vauva mukeltaa ja oon tosi onnellinen ja hyväntuulinen suurimmaks osaks aikaa, nauran mahan pomppimiselle ja kaverin muljuamiselle :love017, on nuo mittauspäivät edelleen tosi masentavia (vaikka lukemiin en itse pysty enää vaikuttamaankaa) ja välillä kyllä pääsee itku ihan vaan sen takia, että tekis mieli lähtee pizzalle ja ostaa sen jälkeen vaikka pussi sipsuja ja vähän dippiä, tai jätskiä, tai vaikka levy suklaata. Mutta ei, kun siitä tulee sit ihan kamalat omantunnontuskat, niin tyydytään nyt sit vaikka purkilliseen vähän normaalia rasvaisempaa persikkarahkaa, tai hurjastellaan viikon viimeisen mittauspäivän jälkeen oikein herkkuiltapalalla, et laitan tonnikalaa ja jopa juustoa hapankorppujen päälle ja lämmitän mikrossa..herkkuja kun kuitenkin välillä tekis ihan oikeesti tässä hormonimyrskyssäkin mieli.

Kyllä tämän kestää, kun ei tässä enää useissa kuukausissa tätä raskautta lasketa, mutta kyllä veikkaan että enemmän tulen nauttimaan sitten vauva-ajasta, kuin nyt tästä loppuraskaudesta, kun pääsee tuosta mittaamisen aiheuttamasta ressistä ja kaikista pistämisistä ym. viimein irti. Ja tulevan pienen käärön takia sitä nyt yritän elää ressittä tämän kanssa, ja puristaa vaan omaa itsehillintää eteenpäin että pääsisin tämän raskauden loppuun asti "kunnialla" noiden sokereiden kanssa, ja saisin sitten terveen pienokaisen ilman sen suurempia sokeriongelmia syliini :love017
 
Mulla arvot pysyy edelleen edelleen hyvinä kunhan vain tiukasti pysyn ruokavaliossa. Oon nyt lopettanu ressaamisen siitä että saanko tarpeeksi hiilareita ja syönki niitä välillä ihan tosi vähä, mutta ei oo pissassa ketoosin merkkejä nii ei haittaa :D
Oon välillä ollu ihan itku kurkussa ja raivon partaalla ku muut ympärillä mässyttää kaikkea hyvää ja mä rouskutan porkkanaa. Mut tänään äippäpolilla tuli onneksi näyttöä siitä että jotain oon tehny oikein, sillä poitsu ei oo jatkanu kasvamista 600g viikko tahtia :)

Tänään oli ihana RD hoitaja saada mut itkun partaalle kun niin kovasti kehui mun asennetta ja sitä kuinka hyvinä arvot on pysyny vaikka lähtökohdat oli hurjat! Sain myös vihdoin luvan höllätä mittauksien kans, mikä on mulle toooooosi iso juttu. Oon monta viikkoa taas mittaillu joka päivä kaikki arvot(mikä on ollu tosi raskasta) ja nyt sain luvan vähentää.. Ihanaa :D
 
OIJEE! Vihdoin aamuarvot on tasaantunu! 5.1 oli aamupaasto, eli iltainsu 26 yksikköä teki vihdoin temppunsa. Muuten olenkin saanut kaikki muut arvot pysymään jo kunnossa, mut aamut ovat tuottaneet edelleen tuskaa. Toivottavasti tuo määrä insua nyt riittää, ettei tarttisi enää nostaa.. Onpa helpottunut olo. Vauvakin myskää siihen malliin taas mahassa, että ihan onnentippa linssissä saa täällä ihmetellä. Taidan viikonloppuna palkita itseni uintireissun jälkeen mehujäätelöllä. :D
 
JEI täälläkin saatu vissiin aamuarvot kuntoon, eilen aamulla 4.6. ja tänään 4.8.! Halusin toisen mittauksen tuon 4.6. tueksi ennenkuin innostun ettei sitten taas tule pettymyksiä, mut nyt näyttäis siltä että 18 yksikköä iltainsuliinia sai nuo paastoarvot viimein kuriin. Wuhuu! :) Taidanpa minäkin palkita itseni viikonlopun aikana, jos ottais ihan vaikka irtsarikojusta minttujätskitötterön! :wink
 
Meidän pikkuinen on nyt kasvukäyrällä likellä keskikäyrää :) 24.7. käydyssä ultrassa painoarvio oli 2.9kg ja siten LA arvio 3500g paikkeilla. Nyt voi siis hyvillä mielin odotella pientä syntyväksi. Sokerit on pysyneet edelleen höllällä ruokavaliolla ihan kunnossa. Verenpaine on tapissa joten lepoa jne pitää yrittää pitää ettei tulisi mitään myrkytysjutskuja. Eli juu hyvin menee tämän RD:n kannalta ainakin.
 
Mulla on kans - ou jea - pysyny nuo arvot kunnossa ihan ruokavaliolla. Tai sitten mittarissa on vikaa. Jos pääsette jossain välissä testaamaan jonkun toisen mittaria, niin tehkääpä ristitesti ja kokeiltaa, et tuleehan samasta pisarasta about sama mittaustulos molemmilla mittareilla. Kun nää mittarit nyt kuitenkin on vähän tämmösiä pikkuvempeleitä.
Itelläkin tekis mieli vertailla... Vaikka otettiin me viikonloppuna serkun kanssa aamupalan jälkeen arvot ja mulla oli ihan sama kuin sillä, niin eiköhän tää mun näytä about oikein.
 
Tota mittausvertausta voi pyytää neuvolassakin. Itse olen pari kertaa mitannut tuplat, kun arvo on tuntunut jotenkin väärältä ja niinhän se on ollutkin. Ellei ole juuri pessyt käsiä tai koskettaa liuskan päätä huolimattomasti asettaessa, saattaa mittaari tosiaan antaa ihan höpöhöpö tuloksia. Onneksi myös nuo sf-mitat ja kasvuseuranta ylipäätään kertovat tilanteesta vauvan osalta.
 
Täälläkin arvot on kestäneet hyvin kohdillaan nyt jo jonkin aikaa, sokerit ei ole päässeet vaikuttamaan vauvaan ja kokoarvio vastaa viikkoja hienosti! Ja isona plussana tietty myös, ettei oma paino ole noussut mihinkään toukokuun puolen välin jälkeen, tais olla peräti jotain 100g vähemmän kuin toukokuun 21.5. punnituksessa. Että oon yrittäny nyt kääntää tuon rd:n positiiviseksi asiaksi itselle nyt kun seurannat ja insuliinit menee jo tottumuksesta, kun kerta vauvalla ei sen takia nyt ole mitään hätää (ainakaan tällä hetkellä, toivottavasti tämä tilanne kestää sinne raskauden loppuun saakka), ja kestääpähän omakin paino kurissa, lenkkeilemään kun en enää vähään aikaan ole pystynyt kun ihan kaupassa käyntikin tekee välillä tosi kipeetä.
 
Takaisin
Top