Raskausdiabetes

Kaleidoskooppi tiiätkö oon ite miettiny tuota samaa, et voisko olla liian pitkä väli iltapalan ja aamiaisen välillä, kun kerta tuo paastoarvo on ollut nyt molemmilla kerroilla korkeella, vaikka muut arvot kestikin nyt jo ihan hyvin ruodussa (eli jatkan syömistä nyt samalla ruokavaliolla eteenpäin, jos heittoja muissa arvoissa tulee ni pitää sit taas miettiä et mikä siellä on sellasta et se heitättäis noita arvoja)..

Ittekkin mittauspäivän ruoat oon kirjannu ylös, jotta just tietäisin mikä siellä sit niitä arvoja nostattaa jos ne taas jotenki nousee. Mut toi paastoarvo, sen testaan nyt tänään ja huomenna - yleensä syön iltapalan siinä 7-8 aikaan illalla (jos syön kovin myöhään ni herään sit yleensä yöllä siihen et on nälkä, tiedä sit mistä se johtuu.. :/ ) ja aamun arvon mittaan siinä vähän ennen seiskaa aamulla, ni pitää kokeilla sellasta kikkaa et joskus 9 maissa söisin vielä vaikka pienen palasen täysjyväleipää vaikka ihan sellasenaan, ku jostain luin että joillakin oli paastoarvon kohoilemiseen toiminu sellainen kikka. Eipähän se oikeen muuten kuin kokeilemalla kait selviä..ja koittaa sillai lyhentää tota ilta- ja aamusyömisen väliä.

Mullakin antoivat lähetteen suoraan diabeteshoitajalle, mut sellaseen ryhmätapaamiseen (täällä päin jos on arvot yhtään koholla ni pitää mennä kerran käymään raskausdiabeetikkojen ryhmäohjauksessa). Sinne tosin sain ajan vasta 20.6. järjestettävään ryhmään, et pari viikkoo vielä olis ennenku sinne pääsen vinkkejä ottamaan vastaan. Siihen asti käyttelen sit ilmeisesti vaan neuvolan neuvoja, jos ei noihin paastoihin muutosta tule. Onneks nyt tosiaan uskon, et noi muut arvot kestää kuosissaan, ja ruokavalio on toiminu itsellekin ihan hyvin. :)

Samoin tsempit kanssamittailijoille, niille keillä arvot on kestäneet hyvänä sekä erityisesti niille keillä on ollut hankaluuksia tämän kanssa! :) Itsellä ainakin alkuun kyllä meinas oikeesti epätoivo iskeä, mutta tiedon puute oli varmaan siinä se ahdistavin asia. Nyt kun aiheeseen on tutustunu ja päässy oikeesti tuohon ruokavalioon kiinni, ni uskon tästä selviäväni ihan hyvin, ja niin uskon teidän muidenkin :thumright
 
Kiitti kaikille lohdutuksesta :) ensi järkytyksestä päästy ja hommaa otetaan haltuun ruokailu kerrallaan! Tänään pääsin osastolta pois tarkkojen syömisohjeiden kans ja omaseurantaa pitää tehdä päivittäin koko päivän. Arvot on pysyny eilispäivästä asti hyvinä mutta tarkkaan pitää hiilareita laskea. Kaikki sokeriset ja piilosokeriset pois ja niukasti hiilareita. Ainaki nyt näyttää toimivan hyvin ja toivottovasti tällä pärjää! En millään haluais insuliinia alottaa.

Tuosta aamupalan pilkkomisesta. Mun pitää myös pilkkoa aamupala eli "pääaamupala" herätessä (20-30g hiilareita) ja tunnin mittauksen jälkeen voi ottaa vielä 10g jos arvot ok. Mutta mun pitää pilkkoa myös iltapala! Illalla 20-40g hiilareita ja sit vielä ennen nukkumaanmenoa tai yöpalana 10g hiilareita. Nää pilkkomiset just sen takia ettei tulis liian pitkää paastoaikaa. Aika näyttää miten tää homma toimii.
Keskiviikkona uudestaan hoitsun kans katteleen arvoja ja siihen asti pitäis tiukasti jaksaa syödä säännöllisesti ja vähähiilihydraattista ruokavaliota noudattaen. Ja tottakai tarkasti kirjata syömiset ja mittaukset ylös!
Oon kyllä tosi onnellinen että OAS hoitaa näin hyvin radi-potilaita! Ainaki nyt otettiin heti kunnolla hoitoon mun kohdalla :) joko näin tehdään aina tai sit mä oon niin hankala tapaus ;D
 
Mulla ei ole tässä raskaudessa mitään tapaamisia normaali neuvolan lisäksi tämän rdb:n vuoksi. Tosin omaseuranta-arvot on olleet kohdillaan, eli se melkovarmasti syynä tuohon ei niin tarkkaan seurantaan.
Mulle tosiaan jo alussa sanoi terkka (kätilö) että tuo liian pitkä paasto (yö) voi monilla nostaa paastoarvoa. Kannattaa tosiaan siis työdä jotakin ennen nukkumaan menoa.
 
Anteeksi jo etukäteen, mutta nyt jurppii sen verran, että on ihan pakko päästellä hiukan höyryjä! :smiley-angry019

Olin jo alkuraskaudesta aika tarkka sen suhteen, mitä syön. Tällä tarkoitan siis sitä, etten ole uskaltanut syödä tuorejuustoja, graavattua lohta tai alkuperältään hämäriä majoneeseja, koska tiedän omatuntoni solvaavan leppymättä, jos täyttäisin ostoskärryt hällä väliä -asenteella ja söisin miettimättä mitä tahansa noutopöydistä löytyvää. Käyn arkisin päivittäin syömässä yliopiston ruokalassa, ja välillä on tuntunut, että saan olla koko ajan vaivaamassa henkilökuntaa milloin mistäkin ruoka-aineesta. Usein myös tuntuu, ettei heillä ole oikein itselläkään käsitystä, mitä ruuat sisältävät. Nämä raskaanaolevan rajoitukset tuntuvat vielä olevan joskus tavallista hankalampia selvittää: laktoosittomuudesta ja gluteenittomuudesta on kyllä ilmoitettu, mutta esim. majoneesissa olevien munien alkuperää ei tunnu löytyvän selvittämälläkään. Voi olla, että niuhotan liikaa, mutta olen sitten jättänyt suosiolla syömättä.

Nyt tuntuu, että tämä raskausdiabetes on tehnyt syömisestä vielä monin verroin hankalampaa. Kaikki sujuu suhteellisen hyvin niin kauan, kun saan itse kytätä tuoteselosteet kaupassa ja tiedän valmistamani ruuan sisällön, mutta ulkona syöminen ja erityisesti kiireessä välipalan löytäminen tuntuu välillä ihan ylivoimaisen hankalalta. Edellisiltana rantautuessamme Helsinkiin laivalta yritin löytää kaupasta jotain järkevää matkasyömistä, mutta valikoima einestiskillä supistui ihan olemattomiin: kaikessa tuntui olevan joko jotain raskaana olevilta kiellettyä tai vaihtoehtoisesti tolkuttomat määrät hiilihydraatteja... En edes halua tietää, miten hankalaa tämä olisi, jos olisin jotenkin nirso. :confused1 Olimme parin päivän lomamatkalla Virossa, ja täytyy kyllä tunnustaa, että pikku hiljaa alkaa väsyttää tämä tuoteselosteiden kyttääminen maitotuotteiden pastöroinnista ja muusta sisällöstä. Olotila elokuussa on varmaan ihan epätodellinen, kun yht'äkkiä alkoholi ja tietyt lääkkeet ovatkin ainoat jäsenet suuhun pantavien mustalla listalla. :laughing002

Tämä purkaus oikeastaan kirposi siitä, kun menin laittamaan Virosta ostamiani Coca Cola Zero -tölkkejä jääkaappiin, ja erehdyin vilkaisemaan tuoteselostetta. Jostain naiivista syystä olin kuvitellut, että moinen monikansallinen yhtiö maustaisi limpparinsa joka maassa samoilla makeutusaineilla, mutta suureksi yllätyksekseni Viron limukan ainesosaluettelossa komeileekin syklamaatti! :angry6 Menin vielä hölmö juomaan pari tuollaista tölkkiä Virossa ollessani, mutta siitä on tullut kyllä syklamaattia niin pieni määrä, etten ole siitä sinällään huolissani. No, eivätpähän nuo tölkit taida kovin nopeasti vanhentua, joten ehkä pääsen tuon lavallisen tuhoamaan sitten joskus syksystä alkaen... laughing7

Kiitos kun sain meuhkata. En tiedä, kokeeko kukaan teistä muista raskausdiabeetikoista tätä ruokavaliotaiteilua välillä hankalaksi, mutta itse kyllä odotan kuin kuuta nousevaa, että saan vanhan rajoituksettoman dieettini takaisin! Sokerit ovat sentään onneksi olleet yhä tosi hyvällä tasolla, joten ehkä tätä motivaatiota vielä kaivetaan jostain seuraavat yhdeksänkin viikkoa. :rolleyes:
 
Jaa.... no en kyllä itse ole ottanut mitenkään noin suureksi ongelmaksi, en rdb:tä enkä raskausaikaisia rajoituksia. Esikoista odottaessa olin siinä 24rvk paikkeille Kiinassa työmatkallakin, ainoa mitä huolehdin oli että kala oli kypsennettyä sushibaarissa ja muutenkin söin hyvin kypsennettyä ruokaa. Eiköhän ne ulkolaiset majoneesit ole pastöroituja kaikki, joten en kyllä niistäkään pelkäisi suurempia. Yksittäinen välipala, tai ulkona syöminen ei todellakaan vie diabetesta ojasta allikkoon, eli ei sellaisesta kannata kauheaa stressiä ottaa :D Tsemppiä! Noista makeutusaineista ja limuista ylipäätään en henkilökohtaisesti oikein välitä, en siis yleensäkään juo kovin usein ja jos juon niin en light valmisteita vaan ihan reilusti limua. Nyt kyllä pari kertaa jotakin stevialla makeutettua, mutta kai sekin on äärimmäisen vaarallista raskaana ollessa :wink eivät vaan ole vielä hoksanneet...
 
Mä oon kyllä kokenu rasittavaksi tän raskausdiabetes ruokavalion.. Mulla nimittäin jäi jo alkuraskaudesta kaikki hiilaripitoinen pois, ne nimittäin ällöttää suunnattomasti! Eli tosi tiukkaa tekee syödä pastaa, riisiä yms. Ja pelkästä salaatista ja lihasta ei tuu hiilareita nimeksikään niin täytyy ihan tosissaan välillä miettiä mitä syö että saa tarpeeksi hiilareita. Leipä puskee jo korvista ulos ja vasta toista viikkoa tätä ruokavaliota noudatan. Mä teen välipalaksi ja jälkkäreiksi rahkasta herkkuja :) joko marjoja tai hedelmiä sekaan tai sit eilen laitoin sokeritonta mehukeittoa ja tuli tosi hyvää! Mut reissu välipalat ja ruoat onki sit eriasia, juhannuksen jälkeen ollaan reissuun lähössä ja varmaan täytyy pakkailla omia eväitä mukaan kun huoltsikoiden valikoimat on aika hiilaripitoisia...

Mulla on tosin tosi tiukka tämä ruokavalio, yhtään en pysty lipsumaan hiilarimääristä ja niitäkin menee minimi päivässä. Lääkäri olis jo halunnu alottaa insuliinin keskiviikkona sillä viikon arvoissa oli 3 pientä ylitystä. Nyt ei kärsi tulla yhtään ylityksiä, muuten insuliinille mennään :/

Miten muilla, onko vauvat lähteny tiuhempaan kasvuun? Vai onko teillä ultraa tän takia ollu vielä? Meidän poitsu oli kasvanu tuplat alle viikossa ja ke painoarvio oli jo 2,3kg mikä vastaa 34+ viikkoja. Viikkoja sillon kasassa 32+0 eli reilu kaks viikkoa porskutetaan edellä :/ viikolla 36 uus ultra, tehdään painoarvio ja synnytystapa arvio. Poitsu nimittäin vieläkin perätilassa...
 
Kannattaa yrittää lisätä liikuntaa jos pystyy. Uimista tai muuta kevyttä kenttäliikuntaa voinnin mukaan jos mahdollista.Liikunta kun auttaa pitämään noita sokereita aisoissa. Mulla on kyllä siitä hyvä tilanne että arvot on pysyneet aisoissa, ja kasvuki oli siellä ka ja yläkäyrän puolivälissä 3D ultrassa reilu viikko sitten. En kyllä ole mistään minimi hiilareista huolta pitänytkää, en ole edes ajatellut että sillä nyt väliä olisikaan...
 
Voi oo IhaNainen onnellinen ku pääset noin helpolla! Ei oo helppoo näin kurinalaisesti syyä, varsinki ku ei oo sellaseen tottunu! (En oo mitenkään ollu ylipainoinen et ois pitäny laihduttaa)

Liikunnan lisääminen ei vielä onnistu, kovien supistusten takia oon ollu jo toukokuun alusta saikulla! Ehkä parin viikon päästä voi jo liikua enemmän ku ei haittaa jos paikat lähtee pehmeneen. Nyt on riittäny koiran kanssa kävelyt ja ihan kotityöt liikunnaksi ja silti supistelee kovasti..
 
Sellainen vielä tuli mieleen että kummat arvot sulla heittää paasto vai se 1h? Kun ainakin se paasto voi heittää siitäkin että syö liian vähän tai harvoin, silloin kroppa alkaa imeä sokereita lihaksista ja rasvasta....
 
Ihailtavaa kyllä IhaNainen, että osaat ottaa noin rennosti. :) Tämä on varmasti pitkälti luonnekysymys: kuvaavaa tilanteessani onkin, että sairaanhoitajaksi opiskeleva siskoni totesi raskausdiabeteksestani kuultuaan, että varsin kehnon kohteen "valitsi" tämä RD, kun tietää minun muutenkin olevan helposti stressaavaa sorttia ja välillä turhankin tarkka asioista. Olen koko raskauden ajan koittanut opetella hölläämään pipoa, mutta luulen sen onnistuvan vasta seuraavassa raskaudessa, jos kaikki nyt sujuu hyvin. Nyt ärsyttää kyllä paljon eilistä vähemmän tämä diabetes, taisin olla eilen jonkinlaisen hormonimyrskyn kourissakin. Tuli miehellekin räyhättyä puoliksi syyttä illalla... :oops:

Tsemppiä Kenille, epäreilua kyllä, että toiset pääsevät helpommalla tässäkin asiassa kuin toiset! Täälläkin on huomattu liikunnan loistava vaikutus sokereihin: olen poikkeuksetta mitannut kaikkein matalimmat paastoarvot aina niinä aamuina, joita edeltävänä iltana on tullut liikuttua. Ravintoterapeutti väitti jopa, että koholla oleviin sokereihin auttaa ihan välittömästikin liikunta, esim. portaiden kapuaminen tehokuurina. :wink
 
Mulla vaikuttaa heti paastoarvoon jos en illalla syö yöpalaa ennen nukkumaanmenoa. Ja aamupalakin täytyy pilkkoa kahtia jos paastoarvo lähentelee 5.5:ttä. Tunnin jälkeiset arvot nousee heti jos lasken väärin hiilarit ruoalla. Esim. eilen söin salaatin kanssa patonkia ja arvioin aivan selvästi patonginpalasten hiilarit väärin kun mittari näytti 9,1. Ja hiilarit on tosiaan pidettävä minimäärissä siis ilman että menee ketoosiin kroppa.. Voi olla että insuliinit joudutaan alottaan vaikka kuinka ruokavaliolla haluaisin hoitaa. jos nyt syön jo minimin ja silti arvot pomppii herkästi.. Pakko yrittää sopeutua ajatukseen jo..
Mutta sillä ei sinänsä tunnu olevan sokereihin vaikutusta että lepäilenkö vai oonko liikkeessä päivän. Lähinnä se vaikuttaa siihen kuinka kipeä maha on ja kuinka supistelee..
 
Kumpa kyse oiski siinä, että oisin lipsunu ruokarytmistä tai syöny huonosti! Ennemmin oon ollu tooooosi huolellinen.
Sit mua inhottaa ku toisella palstalla jotkut paasas että ei tunne minkäänlaista empatiaa sellasia kohtaan jotka ei ruokavaliolla saa hoidettua ja antaa ymmärtää että se todellakin on raskaana olevan vika jos lapsi kasvaa isoksi tai joutuu hoitoihin synnytyksen jälkeen! MÄ EN PYSTY TEKEMÄÄN ENÄÄN PAREMMIN TÄTÄ! Ei kaikilla mee asiat niinku strömssöössä! Sori, turhauttaa vaan ku kaikkensa tekee ja silti tuntuu että mollataan vaan. :/
 
Juu kaikilla vaan ei se ruokavalio riitä...Meikäläinen karsi ruokavaliosta kaiken turhan pois ja vähensin hiilareita ihan hikipäässä,kun arvot ei suostunu laskemaan. Kuitua pitää silti olla ja jouduin ottaa ruisleivän takas,vaikka se nostaa sokerit heti taivaisiin... Ja mä oon vielä insuliinihoidossa eli illalla menee 28 yksikköä ja aamulla 12 yksikköä + vielä ateriainsuliinit......
Eli aina välillä sillai kevyesti v*tuttaa kun sokeri nousee vaikka vaan kattos kakun palan päälle :angryfire
 
Moi.
Niin se mullekin lykkäs kaksi raja-arvoa rasituksessa ja seurantaan jouduttiin. Ekat pari viikkoa pysyi ruokavaliolla arvot kurissa, tosin aamun paastoarvo pysyi kokoajan koholla, teki mitä teki. Olen seurannut orjallisesti ruoka-aikoja sekä sitä, mitä saa syödä. Nyt se ei enää riitä. Arvot ovat nousseet ja ensi viikolla kutsuukin äippäpoli ja insua pitää aloittaa.. todennäköisesti ei pelkkä aamuinsu tule riittämään, sillä ilta-arvotkin ovat alkaneet pysymään koholla. Sain ihan kauhean itkukohtauksen, kun hoitaja soitti ja kertoi, miten edetään. Itkin sitten koko päivän ja koin itseni huonoksi ihmiseksi. Vaan en voi enää muuta, parhaani olen tehnyt. Lisäsin tosiaan liikuntaa ja nyt onkin paino laskenut hissuksiin, raskauden kokonaissaldon ollessa nyt +7kg. Jatkan reippailua, koska mulla siihen riittää energiaa eikä minnekään satu ja ruokavalio pidetään kuosissa.

Kroppa ei vaan nyt pärjää enää ilman apua, ja se on pakko hyväksyä. Vaikka kui itkettäs, niin mitäpä se auttaa.
 
Tsemppiä Keni, SussuRiina ja Sinbbu! ja muut jotka RD:n kanssa taistelee.

Mulla on menny arvojen kanssa kaikki hyvin ja rv36 asti tartteis vielä mittailla arvoja. :)
 
Tsemppiä kaikille! Ei tuo insuliinille joutuminen tee kenestäkään huonoa äitiä tai ihmistä ylipäätään! Pääasiahan on että arvot pysyy kohdillaan, ja kun on itse tosissaan yrittänyt niin eipä siitä kannata huonoa omaa tuntoa kantaa. Toisilla pysyy paremmin hanskassa pelkällä ruokavaliolla ja toisilla ei auta liikunnat ei laskukaavat ja sitten on onneksi lääkitys saatavilla. Onneksi tämä suurimmalla osalla kuitenkin poistuu kuvioista hetimiten synnytyksen jälkeen.
Yritetäänhän nauttia raskaudestamme, sokereista huolimatta!
 
Todellakin, tsemppiä kaikille ja onnea teille, joilla pysyy kurissa. :)

Heikkoina hetkinä sitä syyllistää itseään, ettei pysty pitämään kurissa sokereitaan. Mutta ihailen pyöristyvää massuani ja rakastan vauvelin terhakoita liikkeitä ja ihanaa pientä hikkaa.. näinä hetkinä se rd-mörkö sitten unohtuu. Meillä on diabetesta sukurasituksena, joten ehkä sekin jo vaikuttaa tähän omaan tilanteeseen. Kohta on muuten klo. yhdeksän välipalan aika.. omppu! :D

Tsemii.. kohta saadaan pienet kultakäärömme kotiin! :Heartred
 
Hyvä kuulla, että muillakin on ongelmia noiden arvojen kasassa pysymisen kanssa, vaikka itse kaikkensa yrittää. Toki siis tosi harmi, tämä on aika inhottavaa, mut lohduttaa itseään ettei kaikilla muillakaan niin helposti käy tämä vaikka sitä toki kaikille toivoisi. Itsekin tuota ruokavaliota oon noudattanu hyvinkin orjallisesti, alussa oli oikeestaan vaan noi aamun paastoarvot koholla, mut nyt alkaa olemaan koholla jo muutkin arvot. Itkin taas eilisen illan ja tän aamun, tiedän etten oikein itte voi tähän enempää vaikuuttaa, mut ihan kamalalta tuntuu. Toki liikuntaa pitäisi lisätä, mutta paikat on vieläkin kipeenä viime viikkoisen kaatumisen takia joten kauppareissukin välillä tuntuu tosi vaikeelta kun vähänkään pidempään kävellessä koskee.. :/. Nytkin ahdistaa niin julmettomasti ja pelottaa taas seuraava mittaus.

Jos mulla ei olis niin pahaa piikkikammoa niin en varmaan niin raskaastit tätä ottaisi - pakkohan se on insuliinille siirtyä jos oma keho ei sitä tarpeeksi tuota ei sille mahda mitään - mutta jo pelkkä ajatus siitä että pitäisi alkaa itseään piikittää saa aikaan itkukohtauksen, kun pelottaa niin paljon (mulla meinaa aina verikokeissa taju lähteä ja jos vähänlkään pitää suonta kaivaa niin meinaa hengitys salpaantua ja alkaa itkettämään kun tuntuu niin kamalalta kun ne pyörittelee sitä piikkiä ihon alla ettimässä suonta). Oon nyt taistellu tän kanssa kesäkuun alusta vasta, ja koko tän ajan on mittauspäivinä kamala stressi ja ahdistus, ja yleensä itkuthan siitä tulee jos joku arvo on koholla. Ja sit kun ei mulla oo näitä edes seurattu sen jälkeen, eikö pitäis jossain välissä olla joku kontrolliaika missä ne kattoo et miten on menny?? Ja huomiselle on vasta se raskausdiabeetikkojen ryhmäohjaustapaaminen. Toivottavasti sieltä sais jotain vinkkejä..

Anteeksi avautuminen mut kamala ahdistus. Kun nyt vaan taas pääsis huomiseen niin jos sieltä ohjausryhmästä sais jotain apuja..tai edes tietoa, et miten tästä nyt edetään, kun arvot vaan kohoilee, vaikka mitä kokeilis..
 
Täällä yksi piikkikammoinen... kuitenkin kyllä sitä pakonedessä pystyy ihmeisiin: itse jouduin piikittämään sektion jälkeen 10 päivää sitä hyytymien estolääkitystä. Todellakaan en olisi uskonut että pystyn, mutta minkäs teet.
Mulla neuvolassa aina katsotaan tuo mittausvihko ja sieltä sitten laitetaan eteenpäin jos tarvetta. Varmaan tuolla ryhmätapaamisessa saat lisäohjeita toimintaan jos tulee hlityksiä ym. Tsemppiä nyt vaan ja yritä olla ihan rauhassa.
 
Kiitos IhaNainen kannustuksesta! Tässä synkimpien hetkien jälkeen taas on ollu vähän parempi iltapäivä, ja asenteena että kaikesta selviää kyllä, jos ei arvot kestä kunnossa ilman insuliinia niin sitten on vaan pakko. Toivon joo et se ryhmätapaaminen auttais, ja sit katsellaan taas päivä kerrallaan eteenpäin. Ja kovasti se näitä murheita helpottaa, kun taas kävin hakemassa uutta vauvakamaa, kaksi kassillista pieniä vaatteita tulokkaalle kaverin luota. Että kyllä se hymy sieltä aina tulee ja onnellisuus näistä pienistäkin asioista sitten, vaikka kovasti on tämä rd masentanutkin. Tsemppiä muillekin!
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top