Tässä mun "tutkimustuloksia" omista sokeriseurannoista.
Mä voin syödä yhden ruisleivän tai sitten kaksi sellaista kaurapalaa, missä on 7g hiilaria/pala (löysin sellasen kun kyttäsin kaikki leipähyllyn pussukat) yhdellä kertaa. Päivässä menee maks kolme palaa leipää, jos aamulla ja illalla syö eri leipiä. Ei oikeastaan iso muutos normaaliin, paitsi et leipä ei saa olla mitä tahansa.
Perunaa, pastaa, riisiä yms hiilarilisukkeita ei kärsi ottaa desiä enempää aterialla, mielellään vielä vähemmän.
Maito nostaa sokereita, koska nestemäisenä imeytyy kai nopeammin, joten sitä on pitänyt vähentää ihan hurjasti, koska yleensä juon kauheasti maitoa.
Turkkijugu marjoilla on lisätty ruokavalioon, en kestä niitä rasvattomia rahkoja ja jugurtteja, etenkin kun sokeria en laita sit marjoihinkaan jne. Hedelmiä en uskalla nyt syödä, vaikka appelsiinit ja appelsiinimehu himottaa ihan koko ajan.
Pähkinät on mutusteluhimoon aika oivia, kun eivät nosta sokeria.
Kananmunaa söisin mieluusti yhtä paljon kuin karpatessa, jos se ei aiheuttais niin karseita ilmavaivoja tällä hetkellä.
En myöskään siedä makeutusaineita. Aito makea aitona ja rasvaa on pakko lisätä, tietty myös proteiinia, jos kerta hiilaria vähentää.
Annoskokoa on pitänyt pienentää aika rajusti, koska nyt on pakko syödä useammin kuin yleensä söisin.
Sokerit nousee herkästi aamulla ja illalla, joten päiväkahvi on tullut rutiiniksi leipäjuuston pikkunokareella hilloa tai yhden keksin kanssa. Saan edes vähän herkutella makeilla, kun kaikkea pitää rajoittaa.
Vois tietty koittaa leipoa noita karppileipiä ja makeitakin, mut kun en tykkää siitä makeutusaineen käytöstä. Steviaa en oo kokeillu, mut tekis kyl mieli, kunhan sais aikaseks.
Oon ihan hiilariaddikti ja alkuraskauden elin melkein leivällä, kun ei mikään oikein maistunut. Mut oon pystynyt paljon rajumpaankin hiilarien laskemiseen sillon karpatessa, niin pystyn nytkin. Elimistö vaan huutaa jostain syystä hiilaria aina kun nälkä tulee.. no ehkä tähän tottuu kun mennään vielä muutama päivä.
Ärsyttävää tässä on se, että kuvittelin olevani turvassa tältä, kun aiemmissa raskauksissa ei ole ollut minkäänlaista viitettä tähän, vaikka oon sillon tällön mittaillut äitin mittarilla sokereita pitkin raskauksia. Mut sisko lohdutti sanomalla, et se voi liittyä tähän ikäänkin, et se nyt vasta oireilee. Eli jos oisin vasta aloittanut lasten teon niin se saattais olla jo ekasta raskaudesta, kuten siskollani, joka on siis saanut ensimmäisensä minun ikäisenäni.