"raskausdementia"

  • Ketjun aloittaja Mannaryyni
  • Aloituspäivämäärä
Ai tämmönen unohtelu ym jutut on tässä tilassa normaalia, huh kuinka huojentavaa!! :D Oon tässä ihmetellytkin, että mikä kumma minua vaivaa, esim. sanoja unohtuu tai sitten toistan sanomani asian jollekin, vaikka olisin sen juuri kertonut... ;D Hih no eiköhän tää sitten jossain vaiheessa helpota. :)
 
Vähän meinaa nolottaa töissä ku joku tavaa nimeänsä mulle ja mulla kynä tököttää paikoillaa kun prosessoin aivoissani juuri kuulemaani
 
Mullakin on muistin kanssa ongelmia. Kun mentiin ostaan turvakaukalookin, niin en muistanu koko sanaa et mitä oon menossa ostaan..onneks oltii edellisenä päivänä käyty niit kattomassa ja myyjä muisti mut, niin tiesi mitä oon tulos ostaan :D Ja vitamiinien kanssa on ongelma kun en muista oonko niitä ottanu vai en. Onneks nyt vielä en oo mitään kauheen isoo ja vakavaa unohtanu.
 
Sanoja katoilee. Olen mukana yhdessä ammattiini liittyvässä seurassa ja tosi fiksulta kuulosti kun esittelen itseäni kollegalle että en ole sen hallituksessa vaan... vaan sellainen...niiku henkilö. Toimihenkilö oli se sana jota haettiin.

Huonot yöunet on tehny oman tehtävänsä muistille vaikka nyt helpottaa jo. Mutta yhtään en muista mitä olen kellekin puhunut. Ja sen päälle olen vielä tavallistakin kömpelömpi, tiputtelen tavaroita ja törmäilen. Vähä kuin olis pienessä pöhnässä koko ajan.
 
Että mä oon kypsä tohon tavaroiden tiputtamiseen! Jostain syystä kuluneella viikolla olen pudottanu about puolet kaikesta siitä mitä otan syliini, ja ei tod. oo kivoja noi kumartumiset. Ja lähes kaikki mitä sihtaan roskiin, menee ohi. Just kotimatkalla äsken kengännauha aukes 3 kertaa! Ei voi olla totta! Miten voi olla kaikki näin vaikeeta ja sit tää viel pahenee.. :confused:
 
Hitto mikä puupää oon!! Unohdin oman isäni syntymäpäivät, jotka olivat eilen.. Viikko sitten vielä muistin. Hävettää koska laitoin kyllä viestiä, mut kysyin vaan hänen isoa autoaan lainaan. Äh, nyt pitää keksiä jotain millä paikata näin nolo tilanne. Menisköhön raskauden piikkiin :oops:
 
Mä en enää edes muista mikä viikonpäivä on kun ei oo työvuoroja rytmittämässä viikkoa. Usein myös katkee ajatus kesken lauseen enkä enää saa ajatuksesta kiinni. Kyllä on tyhmä olo!
 
Mä tarttisin töihin t-paidan tekstillä (sekä selkään että eteen) "Aivoni pystyvät käsittelemään vain yhden asian kerrallaan - odota vuoroasi".
 
Mullakin tupsahtelee noita sukkia millon mistäkin! Ala-asteella mulla kävi nolosti ku edellisen päivän pikkuhousut kurkisti housun lahkeesta koko luokan nähden.
 
Olin laittanut juustoraasteen samaan keittiölaatikkoon mm. pakastuspussien kanssa...löytyi sattumalta...ihmetytti. Tuli sit mieleen, et "ai niin, toi ei ollutkaan loppu..."
 
Mä tossa yks päivä olin laittamassa puhelinta jääkaappiin.. Onneks aivot ehti kyl pelaamaan ennen ku laitoin jääkaapin oven kiinni. Kyl välil joku leipäkin menee jääkaappiin leipälaatikon sijaan.. :)
 
Mä en enää muista kuka mä oon! Ennen olin iloinen ja elämänmyönteinen ihminen joka ei koskaan ollut kipeä eikä valittanut mistään. Hermostuin tosi harvoin ja selvisin vähillä unilla.. Tästä ihmisestä ei ole nyt tietoakaan? Kukaan nähnyt? Dementiaa? :eek:
 
Minnuu ärsyttää nykyään hirmusesti tää hajamielisyys ja unohtelu, koska mie oon ollu se tässä porukassa joka koordinoi kaikki hommat, koska mies ei tykkää ja se oottaa vaan ohjeita.. Ennen inhosin olla se joka päättää kokoajan asioista, mutta oon oppinu elämään sen asian kaa liian hyvin, etten enää osaa olla järjestelemättä asioita.. Niin yritäpä tässä sitten järkätä asioita ja olla se "johtaja".. :p Oon kyllä pakottanu sanoo miehen oman mielipiteensä, koska en halua ihan itsenäisesti päättää kaikista asioista kuitenkaan, "hakkaan" sen mielipiteen siltä, koska en halua edes tietämättä tehdä "vääriä" päätöksiä :p

Tää oli miusta alunperin hirmu outoo, et mies ei juuri sanonu tai päättäny mitään, koska miu oma isä on taas ollu se perheen pää ja sanonu asioihin viimesen sanan. Nii mie vaa aina ootin, et mies ottais ohjat.. Suutuinki siitä alkujaan sille siitä, et miksei se sano omaa mielipidettään.. No ohjat onkin miulla, no ei se mitää. :p

Meni vähä offtopiciks.. :)
 
Laitan autonavaimet takin taskuun, avaan esikoiselle auton oven ja laitan ostokset sisälle... hetken päästä "täh, jätinkö ne avaimet virtalukkoon?".. Seuraa taskujen kaivelua ja jos käy hyvin pääsen kerralla tolla ihmettelyllä sen jälkeen kun olen purkanut taskujeni sisällön, mutta tänään toistin 3 min sisällä ton kaksi kertaa ja yhden kerran tutkiskelin onko ne tippuneet maahan.. Aina ne vaan löytyivät sieltä taskusta ne avaimet :D Jooh, alkaa tääkin mamma käymään hitaalla..
Ja hävettää kun päiväkodin hoitajat kyselevät jotakin ja joudun miettimään jotakin sanaa niin pitkään että vaivaannun.. :D
 
Mä katoin telkkaria ja olin tokaissut 'eipä' ohjelmaa katsellessa. Mies huikkas keittiöstä, että mitä eipä? Sit olin vaan täh, sanoiks mä jotain? Ja joo kuulemma sekuntti sitten. Ei vaan enää itellä ollut enää hajuakaan mitä olin kommentoinut. Aivot toimii!
 
Mä hukkaan kanssa aina noi auton avaimet. Ärsyttävintä on se, kun menee ihan paniikkiin et oonko nyt hukannu ne vaikka eihän se oo mahollista ku just avas niillä ovet :oops: Muutaman kerran oon joutunu purkamaan tenavat ulos autosta ja avaimet on löytyny jonkun pyllyn alta. Mitään käsitystä mulla ei oo siitä mihin oon menossa. Monesti haen lapsia harrasteistaan ihan väärästä paikasta. Esikko on jo äitin hölmöilyyn oppinu ja huutaa yleensä lähtiessä jo ajo-ohjeita, et muistan mihin oltiin menossa. Ihan kanssa-autoilijoiden onneksi mun ei tartte hirveesti kuitenkaan ajaa...
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top