Niin, no pari raskausarpea olisikin vielä ihan kiva muisto raskausajasta, mutta enemmän kuin parikymmentä menee jo vähän inhottavan puolelle. Tai en mä ole niitä halunnut laskea, mutta veikkaisin että noissa lukemissa mennään. Mä olen onneksi kuitenkin pääsemässä tästä vähän yli. Kunhan ne arvet ei ole enää punaisia, ne tuskin enää haittaa mua, ja sen vaalenemisen ajan olen varmaan niin tohkeissani vauvasta, etten ehdi moista murehtia. :)Ja onhan niiden syntymiselle tosiaan erittäin ihana syy!
Olin kyllä aluksi aika masentunut, koska en ota tällaisia muutoksia ulkonäössäni kauhean hyvin ja olen ylikriittinen itseni suhteen, mutta mm.
tämä kirjoitus sai oloni paljon paremmaksi, ja tajuamaan kuinka mitättömiä tuollaiset muutokset kuitenkin on. Ja mieluummin niin, että vauva kasvaa masussa turvassa kunnes on valmis syntymään ja jättää sitten jälkiä kehoon, kuin että vaikka syntyisi aivan liian aikaisin.
Mutta on mulla silti vähän hätä housuissa, että kai se nyt syntyy ja äkkiä ennen kuin mun raidoitus vielä entisestään pahenee.
Mulla on muuten kaikki oireet lähes kadonneet. Ei supistuksia tai muutakaan, oon vain ollut aika väsynyt ja lähinnä lepäillyt. Vauvan liikkeet tuntuu nyt aika ahdistavilta, tilaa ei kyllä todellakaan ole. Vaikea myös löytää mukavaa asentoa, ja tuntuu että vatsalihaksia ja kaikkia kudoksia kyllä venytetään nyt äärimmilleen.