Raskausajan oireet, vaivat ja tunteet

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Pihla
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Minulla on kanssa ollut syömishäiriöitä, tosin vain teini-iässä, ja olen jo vuosia ollut mielestäni täysin parantunut (kauan siihen kyllä kesti). Painokin on ollut mielestäni ihan tasainen (en siis omista vaakaa niin en voi sanoa varmasti) jo vuosia, tosin viime vuonna olinkin vahingossa laihtunut stressin takia ja pikkaisen alipainoinenkin juuri ennen raskautta. Nyt kuitenkin reipas painonnousu raskausaikana ja muut raskauden tuomat muutokset on kyllä pikkasen huolettaneet juuri sen synnytyksen jälkeisen ajan kannalta. Toivon, etten olisi liian ankara itselleni ja pystyisin hyvillä mielin vielä katsomaan peiliin raskauden jälkeenkin, mutta aika kai näyttää. Olen kateellinen naisille, jotka suhtautuvat armollisesti ruumiiseensa eivätkä stressaa raskausarvista tai selluliitista, ja toisaalta olen myös kateellinen naisille, joille raskaus ei aiheuta suuria muutoksia vartaloon (esim. äitini aikoinaan).

Sinänsä en pelkää syömishäiriön puhkeamista, sillä olen mielestäni jo sellaisen epäterveellisen käyttäytymisen yläpuolella, mutta synnytyksenjälkeinen masennus oman ulkonäön suhteen vähän jännittää. Toisaalta ihan turha stressata tällaisesta etukäteen, kun voi hyvin olla ettei mitään ongelmia tulekaan!

Ja niin - vaaka, ruokarajoitukset tai paastoaminen kyllä minusta pitäisi olla kiellettyjä raskauden jälkeen (ja tietysti myös aikana)! Ei ne ole hyväksi tai tarpeellisia, kyllä perusruualla (herkkuja välttäen) ja kevyellä liikunnalla pääsee hyviin tuloksiin sitten painon suhteen. :)
 
Lambi, oot oikeassa taas! :grin
Mun pitäisi tosiaan ottaa puheeksi asia miehen kanssa, kun eipä hän oikein ole tietoinen näistä asioista.
Itselläni on pahana tapa pitää omat huoleni itselläni, kun elämä vähän opettanut sellaiseksi ettei omia heikkouksiaan saa näyttää kenellekään, mutta oma puolisohan on juuri sitä varten, että on oma itsensä.
Mies kun varmasti ajattelee pelkkää hyvää, kun puhuu minun palautumisesta raskauden jälkeen, vaikka omassa päässäni saatankin kuulla sen väärin :)
 
Napa- asiaan vielä, mulla napa pamahtanut jo yli kuukausi sitten ja nyt jo pamahduskin tasoittunut, eli jos kauan vielä aikoo viipyä, niin varmaan repeää. Ja pojalla oli se klipsi ja nyt ihan pullottava napa. Kuulemma tyrä, joka leikataan ennen kouluikää, jos ei itekseen katoa. Lääkärin mukaan yleensä katoaa kyllä ajan kanssa. Välillä kuopallakin, mutta varsinkin ruuan jälkeen pallona :)
 
Mullakin on ihan tavallinen napa vielä :) Tai on se madaltunu, mutta normaalisti napa on sellanen musta-aukko jonne hukkuu pikkueläimet ja avaimet :grin Ei varmasti tule siis pullahtamaan. Pojillakin on siistit pienet kuopat. Musta sellanen tappinapa on pienilla lapsilla ihan kauheen söpö :love2

Ja entinen syömishäiriöinen täälläkin :oops: Anoreksiaa ja bulimiaa tuli sairastettua 13-17 vuotiaana. Nyt onneksi koen olevani parantunut, vaikka onhan tuo jälkensä jättänyt. En mm. uskalla juuri laihduttaa, ettei vaan menis taas yli... Toisaalta en ole tyytyväinen itseeni lievästi ylipainoisena ja kyllä nämä kertyvät kilot ahdistavat TODELLA paljon. Etenkin kun ei aikaisemmat raskauskilot ole tippuneet vaikka ennen tätä raskautta kovasti yritinkin. No, siihen onneksi löytyi syy, että ehkä ensi kesänä olen jo ainakin normaalipainon ylärajalla. N. 65 kiloisena tunsin oloni hyväksi ja terveeksi (olen 167cm pitkä) :)
 
Voiko supistukset tuntua vain mahan sivulla tai yläosassa tai vaikka keskellä mahaa niin, ettei tuolla alhaalla tunnu juuri mitään, jossa siis normaalisti menkkakivut tuntuu.. ?

Mä oon niin hukassa näiden supistusten seuraamisessa ku tosiaan eka synnytys alkoi ihan puskista vesien menolla ja supistukset tuntui vaan selässä.

Nyt perjantaina tunsin ensimmäisiä pieniä oikeita supistuksia kun makasin piiitkästä aikaa ihan rauhassa reilun puoli tuntia. Tämä tapahtui käyrillä, joten siitä pystyi tarkistaa, että supistukset oli oikeita..

Sent from my GT-I9506 using Vau Foorumi mobile app
 
mulla on kans anoreksia tausta ja tääläkin kirjottelin sillon joskus puolivälissä et en oikein tiiä onko tää ruokahaluttomuus todellista vaiko psyykkistä. Mä aloin oireilee 13v ja ns normaalipainoinen olin joskus 25v. sillon ku aloin odottaa esikoista olin taas nousemassa "huonosta" kaudesta. Mä yhessä vaiheessa lihoin kun oli psyykepuolen lääkitys kuvioissa ja se jos joku oli kauheeta ja sit pudottelinkin vuodessa 20kg, sillon ku odotin esikoista niin jotenkin ajattelin et tulkoon mitä tulee kyllä ne pois saa ja sit kun ne ei lähtenytkään niin nyt on koko raskauden ollut fiilis et grammaakaan ei saa tulla. En tosin ole jättänyt syömättä, mutta syön hyvin vähän kerrallaan. Mä vaan odotan et vauva olis syntyny ja imetys olis ohi niin sen jälkeen saan kroppani takas... mä oon 163 pitkä ja vielä lukiosta päästessäni painoin 43kg, mä viihdyn kropassani kun paino on alle 60
 
Persikka, mulla supistukset tuntuneet enimmäkseen mahan sivuilla.
Itselleni tällainen "muuten vain" supistelu on uutta, kun esikoiden kohdalla meni lapsivedet ja sitten lähti supistukset tulemaan.
Sen takia en ole osannut niin huolestua näistä supisteluista, kun uskon kyllä tunnistavani sitten ne oikeat supistukset, jos lapsivesi ei tällä kertaa tulekaan ensin :)
 
Kyllä meitä syömishäriöisiä riittääkin:p!
odeccallakin ihan aktiivi-ongelmalta vielä kuulostaa? virtuaalirutistus sinne! toivottavasti löydät säkin rauhan kehon kanssa.

Mä olen 167 pitkä ja nykyinen normipaino on n 67- ja siihen olen oikein tyytyväinen! Häiriöaikoina paino meni siellä 55 paikkeilla- olin toki teini, että nouseehan se ihan normaali muotoutumisen/ikääntymisen kauttakin useimmilla.
itse oon raskauden jälkeen tehnyt välitavoitteita - ensin vaikka 75kg, sitten 72 jne. silloin saa iloita monesti matkan varrellakin! nyt mennään 82 kieppeillä ja olo hyvä asian suhteén.
aion iloita sitten imetysajasta isoine elämää pursuavine hinkkeineen, kaikki nämä vaiheet kehomuutoksineen on kuitenkin osa isoa kokonaisuutta-ja osa normaalia minua!

Toivon niin että omille tyttärille muotoutuisi terve omakuva, hyvin erimallisia ovat kaikki.. heidänkin takia koen tärkeäksi sen oman itsensä hyväksymisen kiloista riippumatta.
nim 13-vnä äidin kanssa yhteisymmärryksessä kaalisoppadieetillä aloittanut..sairasta!o_O en käsitä miten se sukupolvi ei näe jatkuvan jojoilun ja diettien ongelmaa?
 
Meillä tämä vauvaprojekti on kestänyt useamman vuoden, ja ensimmäisestä kerrasta viisastuneena olen yrittänyt pitää jotain rasvakerroksia vararavintona ensimmäisten viikkojen rankkoja aikoja varten ja että imetyskin sitten sujuisi. Nyt odottelen ihan mielissäni, kun tämä on minun ruumiinrakenteeni osalta ohi ja pääsen piiitkästä aikaa tavoittelemaan omia mittojani. Olen 160 cm pitkä ja pitänyt painoa yli viidessäkymmenessä nyt muutaman vuoden. Oikeastaan se 50 alkaa kuulostaa ihan hyvältä. 48 kg olen tottunut aiemmin painamaan, mutta ei kai perheenäidin tarvitse niin ohut olla...
 
Mul se aina välillä nostaa päätään ja sit saan jotenkin vietyä sen pois jollain "verukkeella" mut aina se tuntuu takas hiipivän jossain vaiheessa :(
 
Ai että miten ikävää! ootko ajatellut hakea siihen jotain ammattiapua? Avoin keskustelu nyt luulisi ainakin olevan terapeuttista? Jos on joku jonka kanssa tilannetta purkaa..
Kovasti voimia sinne itsensä hoitamiseenkin- päivä kerrallaan eteenpäin!
 
juu on ollu niin monia vuosia "kaverina" et täs on ehtiny saamaan siihen vaikka millasta jelppiä ja on ollu tosi pitkiä hyviä jaksoja, mää oon nyt jo melkein 31v, et jokunen vuosi tuon kanssa jo vierähtänyt :)
 
Näihin syömis- ja minäkuvajuttuihin vielä.
Itsehän tiedostan nykyään, että omassa ajattelutavassa kaikki ongelma on.
Sen huomasi viimeksi siitä, kun joutui itselle ihan selittämään, että "nyt raskaana ollessa on ihan normaalia, että painoa tulee. Kaikille ei tule, joillekin tulee ja mä kuulun niihin joille sitä tulee". On se huvittavaa, kun aikuinen ihminen joutuu itselleen selittää yksinkertaisia asioita :grin

Ja tää mun oma kroppa, tottakai mulla on jälkiä kehossa, onhan tässä jo ehditty elämää kokea. Nyt pitäisi vaan jotenkin oppia hyväksymään, että ne elämän kokemukset jättää kehoon jälkensä ja se on ihan ok. Etten voi verrata itseäni muihin ihmisiin, koska muilla on taas omat kokemuksensa ja niillä ei vaan välttämättä näy jälkiä kehossa.
Välillä saa tietty harmittaa, mutta ei saisi vaan antaa vaikuttaa itse elämiseen :)

Oon ajatellut, että jatkan tuota ruokapäiväkirjan pitämistä myös raskauden jälkeenkin, vaikka radia ei olekaan. Se on ainakin auttanut mua jotenkin ruokailujen suhteen tuomaan sellaista säännöllisyyttä ja tietää milloin syö liian vähän. Kun itselläni on se suurin ongelma, että jätän syömättä. Ja jos en syö kunnolla, niin sillä sitten saattaa olla vaikutus imetykseenkin ja itse tahtoisin ainakin jonkun aikaa imettää :)
 
No kyllä ihan kaikille pitäisi tulla painoa raskauden aikana! Tietysti on poikkeustapauksia, jolloin painoa kertyy vähän (tai toisin sanottuna äiti laihtuu raskauden aikana sen verran että paino näyttäisi pysyvän samana), mutta se on kyllä se normaalista poikkeava tilanne, eikä varmasti suositeltua suurimmalle osalle naisista. Ihan fysiologinen painonnousu on n. 10 kiloa kun otetaan lapsen lisäksi huomioon kohdun kasvu, istukka, lapsivesi, rintarauhasten kasvu, verivolyymin kasvu jne. Mä sanoisin, että 10 kilon painonnousu on oikeastaan minimi jos ei juuri varsinaisesti liho, ja sitten jos lihoo (mikä on myös normaalia, että äidin keho koittaa saada vararavintoa imetystä varten), niin sitten paino nousee sitäkin enemmän. Ja loppuraskaudessa on myös ne turvotukset vaikuttamassa painoon mm. koska kohtu painaa munuaisia, joten virtsaneritys on varmaan vähän heikompaa. Ja jostakin taisin lukea, että loppuraskauden turvotukset saattavat suojata äitiä nestehukalta sitten synnytyksen aikana/jälkeen.

Eli summa summarum, turha stressata siitä, että vaaka näyttää paljon enemmän. Tietysti jos itse näkee jo peilistä, että on lihottu paljon, niin voi koittaa syödä vähän kevyemmin jne, mutta ylipäätäänsä on mun mielestä väärin sanoa vaikka että "lihosin raskauden aikana 15 kiloa", koska hyvin pieni määrä siitä on todellista lihomista ja suurin osa fysiologisia raskauden tuomia muutoksia.
 
Mä koitan olla sanomatta että "olen lihonut raskauden aikana..", paitsi joskus se tulee niin vaikka tarkoitan vain painonnousua.
Esikoista kun odottelin niin mä en mitään painonnousua seuraillut eikä mulla ollut muutenkaan mitään ongelmia oman kehoni kanssa. Ongelmat tuli sitten esikoisen jälkeen. Siinä oli moni tekijä, mitkä luultavasti laukaisi, muukin kuin ne raskauden aikana tulleet kilot jotka jäi.

Nyt tuota painoa joutuu tarkkailemaan, mutta toivon että pääsen raskauden jälkeen sellaiseen mielentilaan etten ota stressiä niistä kiloista, mitä jää synnytyksen jälkeen :)
Vaikkakin mulle kyllä d-hoitaja sanoi, että mahdollisimman pian on hyvä päästä takaisin normaalipainoiseksi.
Mutta silti hän sanoi, että hyvillä mielin voisin saada painoa raskauden aikana 16kg.
 
Onko muuten kellään ollut sellaista vihlontaa, mikä alkaa tuolta ihan alavatsalta ja menee reittä pitkin?
Mietin että voisiko vauva painaa, jotain hermoa ja aiheuttaa sen :confused004
 
On joo ja nyt viimeisimpänä alkanut sellaiset nopeat suonenvedot nivusessa. Tosella ilkeön tuntuista..
 
Nivusia särkee. Tai oikeastaan sattuu liikahtaessa. Alkoi aamukivuilla, mutta nyt noita on muutaman päivän ollut koko ajan, aina kun esim nousee tuolista.

Mikä ihme just nivusia kivustuttaa?... Tajuaisin jotenkin paremmin lantioon tai lantioniveliin liittyvät kivut tms. Nyt tää tuntuu samalta, ku joskus jos on treenannut salilla jalkoja liikaa, eikä oo venytelly koukistajia kunnolla.
 
annisla sanoi:
No kyllä ihan kaikille pitäisi tulla painoa raskauden aikana! Tietysti on poikkeustapauksia, jolloin painoa kertyy vähän (tai toisin sanottuna äiti laihtuu raskauden aikana sen verran että paino näyttäisi pysyvän samana), mutta se on kyllä se normaalista poikkeava tilanne, eikä varmasti suositeltua suurimmalle osalle naisista. Ihan fysiologinen painonnousu on n. 10 kiloa kun otetaan lapsen lisäksi huomioon kohdun kasvu, istukka, lapsivesi, rintarauhasten kasvu, verivolyymin kasvu jne. Mä sanoisin, että 10 kilon painonnousu on oikeastaan minimi jos ei juuri varsinaisesti liho, ja sitten jos lihoo (mikä on myös normaalia, että äidin keho koittaa saada vararavintoa imetystä varten), niin sitten paino nousee sitäkin enemmän. Ja loppuraskaudessa on myös ne turvotukset vaikuttamassa painoon mm. koska kohtu painaa munuaisia, joten virtsaneritys on varmaan vähän heikompaa. Ja jostakin taisin lukea, että loppuraskauden turvotukset saattavat suojata äitiä nestehukalta sitten synnytyksen aikana/jälkeen.

Eli summa summarum, turha stressata siitä, että vaaka näyttää paljon enemmän. Tietysti jos itse näkee jo peilistä, että on lihottu paljon, niin voi koittaa syödä vähän kevyemmin jne, mutta ylipäätäänsä on mun mielestä väärin sanoa vaikka että "lihosin raskauden aikana 15 kiloa", koska hyvin pieni määrä siitä on todellista lihomista ja suurin osa fysiologisia raskauden tuomia muutoksia.
Click to expand...

Ihana Annisla! Kiitos, kun puhut järkeä. Itsellekin selvensi nyt paljon asioita ja mietteitä, miksi juuri mulla on tuota painoa ja turvotusta tullut niin paljon. Hyvä että joku selittää näitä asioita kunnolla. :)

Ja lisää vaivoja...
Luulinpa ensin selvinneeni raskaudesta ilman ikävää hiivatulehdusta, mut tietysti sen piti vielä viime metreillä pätkästä päälle. :mad:
Oli muuten mielestäni harvinaisen hölmö farmaseutti, kun kävin apteekissa ostamassa siihen lääkettä. Oli tosi montaa merkkiä ja halusin sellaisen, missä on vain yksi tabletti. Lisäksi halusin varmuuden, että sitä voi myös käyttää raskauden aikana. Kysyinkin sitten farmaseutilta, että voiko käyttää raskauden aikana. Ensin se tuumasi, että riippuu siitä mitä neuvolassa on sanottu, että onko sieltä käsketty minun käyttää ko. tuotetta. No enpä ole neuvolassa saanut sellaista käskyä. Seuraava fiksu kysymys oli, että miksi minä siten haluan tuotetta käyttää? Siis WTF?! :confused: Sehän on hiivalääke. Tuskin minä sitä päänsärkyynkään olen hankkimassa! Oikeesti?!
No siinä sitä oli sitten muiden asiakkaiden kuullen kovaan ääneen toitotettava, että:"koska minulla on hiivatulehdus."
No vielä se tarkisti paketin sisällä olevasta lapusta, että voi käyttää ja minä nappasivat paketin mukaan ja häivyin kassalle. Oli kyllä viimeinen kerta kun tuossa apteekissa asioin! Mur.
 
Niin piti vielä sanoa, että ideaali painonnousu raskaana on todella yksilökohtaista. En siis halunnut sanoa, ettei olisi ihailtavaa jos paino on pysynyt lähtölukemissa raskauden ajan kuten joillakin täällä - onhan se todella suuri saavutus (että on siis käytännössä onnistunut laihtumaan ja vielä raskaana!). Se vain riippuu henkilöstä ja terveydentilasta, että onko se laihtuminen hyväksi vai ei. Jos on normaalipainoinen lähtötilanteessa, niin silloin on mielestäni parempi että paino nousee suunnilleen sen suositellun määrän raskauden aikana, eikä kauheasti alle.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top