Olipa ensikertalaisella tänään outo kohtaaminen Citymarketin lastentarvikehyllyllä :)
Olin (ensimmäistä kertaa ikinä) tökkimässä erilaisia tavaroita ja miettimässä mihin niitä mahdollisesti käytetään/tarvitaan - siis jos tarvitaan. Pyörittelin talkkipurkkia kädessäni ja mietin, mistä talkki on tehty, onkohan niitä erilaisia, voiko joku olla luomumpaa kuin joku toinen, miksi purkissa lukee ainesosana pelkkä 'talkki', kai niissä nyt jotain muutakin on pakko olla, kun kerran haisevat kemikaalille... Ja niin edelleen. Syvissä mietteissä, siis :)
Luokseni kävelee mies paketti kädessään ja sanoo: "Meillä on vaimon kanssa tulossa kohta lapsi, mikä koko näistä on oikea?" Tuijotan miestä kuin marsilaista. Miten niin mikä koko? Siis mikä vaimo, lapsi... Ihan pihalla. Sitten tuijotan kädessä olevaa pakettia ja päättelen sen olevan jonkinlainen tuttipullo. Ehkä. Saan ainoastaan änkytettyä: "No, mulla ei oo vielä ensimmäistäkään, lasta tai tuttipulloa, eli en kyllä osaa sanoa..."
Mies katsoo epäröiden taakseen, eikä ikään kuin haluaisi uskoa ja luovuttaa. Vasta siinä vaiheessa huomaan, että vaimohan se siellä, maha pystyssä. Nainen lukee pakettien kylkiä ja näyttää hermostuneelta. Vihdoin tajuan vähän hölmistykseltäni hymyillä - osin sen takia, että mahasta päätellen olen itse pidemmällä (vaikkei kenenkään mahan koosta tietysti lopulta oikeasti voi varmaksi sanoa mitään), mutta selvästi vielä enemmän pihalla purnukoista ja tarvikkeista.
Mies ei saanut apua, mutta mä sain uuden kokemuksen: ihmiset puhuu toisilleen kaupassa, siis ilmeisesti ainakin lapsi-ihmiset. Ihan uutta. Jäin kyllä miettimään, miksi mies kysyi asiaa just multa, toiselta samanmoiselta, joka selvästi pyöritteli ihan vaimonsa tapaan purkkeja ja näytti hämmentyneeltä
Tai miksei ensin oikein tuntunut uskovan, kun sanoin, ettei mulla oo vielä yhtään lasta. Kai mä sitte onnistuin tänään näyttämään ikäiseltäni, eikä ajatellut, että voisi olla ensikertalainen... 
Olin (ensimmäistä kertaa ikinä) tökkimässä erilaisia tavaroita ja miettimässä mihin niitä mahdollisesti käytetään/tarvitaan - siis jos tarvitaan. Pyörittelin talkkipurkkia kädessäni ja mietin, mistä talkki on tehty, onkohan niitä erilaisia, voiko joku olla luomumpaa kuin joku toinen, miksi purkissa lukee ainesosana pelkkä 'talkki', kai niissä nyt jotain muutakin on pakko olla, kun kerran haisevat kemikaalille... Ja niin edelleen. Syvissä mietteissä, siis :)
Luokseni kävelee mies paketti kädessään ja sanoo: "Meillä on vaimon kanssa tulossa kohta lapsi, mikä koko näistä on oikea?" Tuijotan miestä kuin marsilaista. Miten niin mikä koko? Siis mikä vaimo, lapsi... Ihan pihalla. Sitten tuijotan kädessä olevaa pakettia ja päättelen sen olevan jonkinlainen tuttipullo. Ehkä. Saan ainoastaan änkytettyä: "No, mulla ei oo vielä ensimmäistäkään, lasta tai tuttipulloa, eli en kyllä osaa sanoa..."
Mies katsoo epäröiden taakseen, eikä ikään kuin haluaisi uskoa ja luovuttaa. Vasta siinä vaiheessa huomaan, että vaimohan se siellä, maha pystyssä. Nainen lukee pakettien kylkiä ja näyttää hermostuneelta. Vihdoin tajuan vähän hölmistykseltäni hymyillä - osin sen takia, että mahasta päätellen olen itse pidemmällä (vaikkei kenenkään mahan koosta tietysti lopulta oikeasti voi varmaksi sanoa mitään), mutta selvästi vielä enemmän pihalla purnukoista ja tarvikkeista.
Mies ei saanut apua, mutta mä sain uuden kokemuksen: ihmiset puhuu toisilleen kaupassa, siis ilmeisesti ainakin lapsi-ihmiset. Ihan uutta. Jäin kyllä miettimään, miksi mies kysyi asiaa just multa, toiselta samanmoiselta, joka selvästi pyöritteli ihan vaimonsa tapaan purkkeja ja näytti hämmentyneeltä
Hyvillä mielin voin odotella neuvolaan asti :)