Pakko tulla purnaamaan tällaista turhanpäiväistä asiaa, kun eilen ensimmäistä kertaa raskaus herätti harmitusta. Toki olen jo aiemmin surrut sitä, että nyt mun ja miehen yhteinen aika tulee olemaan kortilla vauvan synnyttyä eikä elämä ole enää yhtä huoletonta. Sitä en kuitenkaan ole aikoihin murehtinut, koska tässä on vielä aikaa elää "normaalisti".
Tämä raskaana oleminen ei ole vielä tähän mennessä häirinnyt mua yhtään, mutta eilen suoraan sanottuna v*tutti olla raskaana. Kaikki liikunta on tähän mennessä sujunut vanhaan malliin, mutta eilen sellaisella 30 min Grit-tunnilla tuli raja vastaan. Mä olin ihan paska! Hävetti puuskuttaa siellä ja jättää sarjoja kesken, kun en ikinä normaalisti joudu tekemään niin. Ei vaan kroppa toiminut. Jalka ei noussut ja pyörrytti. Eikä musta vielä näe, että olen raskaana, niin olisi tehnyt mieli tunnin jälkeen selittää ohjaajalle, että mä olen raskaana, en huonokuntoinen. Tai sitten olen tulossa kipeäksi (luin jostain, että tässä vaiheessa raskautta vastustuskyky alenee).
Jostain luin, että jos on tottunut harrastamaan liikuntaa, niin yli puolivälin voi harrastaa normaaliin tapaan. Että vasta 24. raskausviikon jälkeen pitää alkaa seurata sykettä ja varomaan tiettyjä liikketä. Paskat voi, kyllä mulla ainakin kohtu jo painaa jos rupean hyppelemään ja syke nousee helpommin.
Mutta vaikka onkin ihanaa, että tuolla kasvaa oikea elämä ja on toisaalta kiinnostavaa seurata kehon muutoksia, niin toisaalta tuo ahdistaa ihan hirveästi, että en pysty hallitsemaan kehoani samalla tavalla kuin ennen. Että kohta tulee varmaan pissakin housuun... Pitää varmaan alkaa jumpata lantionpohjaa, kun sekin on alkanut tuntua vähän kummalta. Se ei ole niin napakka kuin ennen, vaan tuntuu, että jokin yrittäisi painautua ulos tuolta. Kyllähän mä tiedostan sen, että nyt pitää hidastaa tahtia, mutta kun olo on muuten tosi hyvä eikä maha vielä tiellä, niin ei meinaa tajuta, että jo tässä vaiheessa tarvisi jarrutella. Joskus sitä vaan erehtyy kuvittelemaan olevansa joku superihminen, ketä ei raskaus hetkauta eikä hidasta. Mutta en näköjään ole.