Raskausajan oireet, vaivat ja tunteet

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Pihla
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Mun veljellä kuoli vauva 3vrkn iässä sen takia ku oli tullu reikä kalvoihin jonneki ylös ja tihku siis lapsivettä, joku pari päivää ennen synnytystä. Lapsi sai siis jonku tulehuksen sen reiän kautta.. Et mä en oottas yhtään jos epäilyttää, siis loppuviikoilla enään. 18h siitäku oli ekan kerran tippassu piti alottaa antibioottitippa 4h välein ja aamulla ois käynnistetty jossei ois aamuyöstä syntyny.. Mut kannattaa ehkä käyä tarkistuttaan vaikka uskonki et sulla on valkovuotoo, en tiiä mitä ne näillä viikoilla voi tehä.
 
Juu ja jos mä oisin alunperin osannut edes ajatella et vois olla jotain lapsivettä niin oisin vaatinut heti enemmän, mut mistäpä sitä ois voinut tietää kun ei kukaan sellasta edes ehdottanut kunnes sitten paaaaaljon myöhemmin kun valitin asiasta uudelleen..
 
Samaa meinasin kirjoittaa kun mammaliini eli pikkuhousun suojan tai siteen päälle paperia, vesi menee läpi ja valkovuoto jää päälle, toki siitäkin kostuu mutta ei mene samalla tavalla läpi. Niin kauan kun istukka toimii kunnolla sitä lapsivettä muodostuu koko ajan lisää, mulla edellisraskaudessa loppupuolella todettiin ettei kohdussa ole enää vettä lähes lainkaan ja sitä ei ollut tullut mistään ulos, johtui silloin myrkytyksestä, mut se on ns. loppupuolen vaiva.
 
Vuotoa ei oo tullu sen yön jälkeen, mutta kävin oman mielenrauhan takia päivystyksessä. Sielä oli taas vaihteeksi sellanen vasta valmistunu yleislääkäri, joka katto netistä ohjeita.. No se katto kuitenki sillä testillä, että ei ollu lapsivettä. Samalla tutki että paikat on kiinni ja kiinteet. Ilmeisesti se oli sitte vaan hyvin vetistä valkovuotoa.
 
Mulla synnytys viimeksi käynnistyi lapsivesien tihkumisella (39+2) ja sit matkalla synnärille pamahti kaikki vedet bussipysäkille (olin passittanut miehen töihin, kun ei ollut yhden ainutta supistusta, mutta tarkistukseen piti silti mennä). Ja tosiaan käynnistettiin sitten 39+4 tulehdusriskin vuoksi, kun ei vaan supistuksia kuulunut. Toki oli kuulemma lääkärin mukaan jo synnytys käynnissä, mutta eteni liian hitaasti. Nyt oli viikko sitten samanlainen tunne parina päivänä, että ihan kuin välillä liruisi, mutta päädyin kanssa tuohon valkovuotopäätelmään.
 
Pakko tulla purnaamaan tällaista turhanpäiväistä asiaa, kun eilen ensimmäistä kertaa raskaus herätti harmitusta. Toki olen jo aiemmin surrut sitä, että nyt mun ja miehen yhteinen aika tulee olemaan kortilla vauvan synnyttyä eikä elämä ole enää yhtä huoletonta. Sitä en kuitenkaan ole aikoihin murehtinut, koska tässä on vielä aikaa elää "normaalisti".

Tämä raskaana oleminen ei ole vielä tähän mennessä häirinnyt mua yhtään, mutta eilen suoraan sanottuna v*tutti olla raskaana. Kaikki liikunta on tähän mennessä sujunut vanhaan malliin, mutta eilen sellaisella 30 min Grit-tunnilla tuli raja vastaan. Mä olin ihan paska! Hävetti puuskuttaa siellä ja jättää sarjoja kesken, kun en ikinä normaalisti joudu tekemään niin. Ei vaan kroppa toiminut. Jalka ei noussut ja pyörrytti. Eikä musta vielä näe, että olen raskaana, niin olisi tehnyt mieli tunnin jälkeen selittää ohjaajalle, että mä olen raskaana, en huonokuntoinen. Tai sitten olen tulossa kipeäksi (luin jostain, että tässä vaiheessa raskautta vastustuskyky alenee).

Jostain luin, että jos on tottunut harrastamaan liikuntaa, niin yli puolivälin voi harrastaa normaaliin tapaan. Että vasta 24. raskausviikon jälkeen pitää alkaa seurata sykettä ja varomaan tiettyjä liikketä. Paskat voi, kyllä mulla ainakin kohtu jo painaa jos rupean hyppelemään ja syke nousee helpommin.

Mutta vaikka onkin ihanaa, että tuolla kasvaa oikea elämä ja on toisaalta kiinnostavaa seurata kehon muutoksia, niin toisaalta tuo ahdistaa ihan hirveästi, että en pysty hallitsemaan kehoani samalla tavalla kuin ennen. Että kohta tulee varmaan pissakin housuun... Pitää varmaan alkaa jumpata lantionpohjaa, kun sekin on alkanut tuntua vähän kummalta. Se ei ole niin napakka kuin ennen, vaan tuntuu, että jokin yrittäisi painautua ulos tuolta. Kyllähän mä tiedostan sen, että nyt pitää hidastaa tahtia, mutta kun olo on muuten tosi hyvä eikä maha vielä tiellä, niin ei meinaa tajuta, että jo tässä vaiheessa tarvisi jarrutella. Joskus sitä vaan erehtyy kuvittelemaan olevansa joku superihminen, ketä ei raskaus hetkauta eikä hidasta. Mutta en näköjään ole.
 
Vähän sama fiilis täällä, Pihla. Aina urheilua harrastaneena tuntuu suorastaan nololta, kun puuskuttaa jo pelkkiä rappuja noustessa. Treenikamatkin ovat sen verran tiukat, että maha näkyy jo, mutta se ei tosiaankaan näytä vielä kivalta raskausvatsalta vaan just siltä, että onpa nainen vähän lihonut viime aikoina.

Vedin toissapäivänä kuntosalilla ylätaljaa ja kohdussa oli koko ajan vähän ikävä painontuntu. Eipä kovin isoilla painoilla uskaltanut sitten tehdäkään... Tuntuu, että jaksaisi tehdä vielä vaikka mitä, mutta silti kroppa alkaa pistää jo hanttiin aika kovalla kädellä. Kai se sitten pitää pikkuhiljaa siirtyä lähinnä pelkkään kävelyyn.

Ja ne lantionpohjalihakset. Saman olen huomannut, lantionpohja tuntuu jo vähän hassulta. Kun vain muistaisi treenata sitäkin!

18+0
 
Painoa mulle on tullut ekan neuvolan jälkeen n. 1,9kg. Nyt siis viikot 16+5 ja painan 56,9kg. Tuntuu hassulta, kun painoa on tullut noinkin paljon. Mulle kyllä sanottiin, et saan rauhassa saada painoa.
Mun vaivani viime päivinä on ollut alavatsakivut ja eilen oli muutama supistuskin. Kävin tänään labrassa antamassa virtsanäytteen, kun epäilen tulehdusta. Lääkärin pitäisi soitella iltapäivällä tuloksesta sitten. Että sellaisia vaivoja täällä.
 
"Kiva" kuulla, että löytyy kohtalotovereita. :) Kun vain kehtaisi ja saisi aikaiseksi sitten loppuvaiheessakin käydä pitämässä lihaskuntoa yllä, vaikka se tarkottaisikin tosi kevyillä painoilla jumppaamista ja huomattavaa liikevaihtoehtojen karsimista. Tai ei se entiseen verrattuna ole edes ylläpitoa, mutta jotain yleiskunnon varjelua kuitenkin. Niin olisi pienempi kynnys lähteä liikkeelle synnytyksen jälkeen.
Mun on vaan pakko yrittää olla tiukka itselleni, koska muuten lopputulos on se, että lössähdän täysin ja löydän itseni sohvan pohjalta tekemättä yhtään mitään. Ja eniten motivoi liikkeelle lähtemiseen hyvät treenit, eikä tuollaiset paskat kuin eilinen.
 
Niinpä. Mä olen tottunut treenaamaan verenmaku suussa ja lihakseni tulehduksiin asti (ei tietysti tervettä sekään), eli siis todella kovalla sykkeellä ja äärirajoilla. Nyt liikunta ei oikein tunnu miltään...
 
Pihla, mä oon kans aiemmin tykännyt käydä noilla Grit-tunneilla, mutta mulle ohjaaja sanoi, että LesMillsin ohje on, että niillä ei käytäisi raskaana ollessa. Niissä kun mennään niin älyttömän kovilla sykkeillä. Itse sitten suosiolla jätin ne pois jumppavalikoimasta, vaikkakin vähän pitkin hampain... Mulla on nyt 19+ viikolla sen verran tuota mahaakin, että hyppimiset ei muutenkaan tunnu mukavalta ja esim bodycombatissa teen hyppyjen tilalta kyykkyjä. Tunnistan kyllä tuon tunteen siitä, että miettii et muut pitää vaan huonokuntoisena, mutta se kyllä helpotti heti, kun maha alkoi kunnolla näkymään :)
 
Mä kävin viimeksi Grit-tunneilla rv 4+ ja kysyin silloin ohjaajalta, että voiko näissä käydä raskauden aikana. Sain vastaukseksi jotain epämääräistä (omien tuntemuksien mukaan tms.), joten nyt kun viime viikolla jumpat sujui niin hyvin, niin uskaltauduin vielä kokeilemaan tuota tappotuntia. Virhe. Ei tuntunut kyllä hyvältä, joten tajusin viimeistään eilen, että ehkä tuo LesMillsin suositus on ihan aiheellinen (olin sen netistä löytänyt jonkun kuntokeskuksen sivuilta). Että kyllähän tässä 12 viikon aikana jotain näköjään kropassa on tapahtunut, vaikka välillä muka on niin ei-raskaana oleva olo. :)
 
Mä en oo mikään himoreenaaja, mut tunnistan itsestäni ton ikävän fiiliksen kun menettää oman kroppansa hallinnan.. Eikä se musta oo mitenkään kummallista et sellainen tunne tulee, koska onhan se ihan hirveen iso juttu!! Ja vaikka raskaus ja odotus on aivan ihanaa ja palkinto mitä parhain niin on se vaan hurjaa kun on itse vähän sivusta seuraajana omassa kehossaan :D Muutoksia tapahtuu vaikka ite kuinka taistelis vastaan.. Esikoisesta mä koin saavani kroppani takaisin kokonaan vasta imetyksen loputtua (imetin 11,5kk). Tsemppiä! Se on sen arvoista <3
 
MammaLiini sanoi:
Esikoisesta mä koin saavani kroppani takaisin kokonaan vasta imetyksen loputtua (imetin 11,5kk).
Click to expand...

Sama homma, vasta imetyksen loputtua kokonaan (oisko ollut 14 kk iässä) kroppa palautui omaksi ja fiilis kropan suhteen hyväksi. Kuulunee asiaan. :wink
 
Nyt viimeisen viikon-parin aikana olen alkanut vasta tajuamaan, että kyllä raskaus vaan muuttaa kehoa melkoisesti. Ensin sitä ei meinannut uskoa, kun missään ei tuntunut eikä näkynyt. Ja vaikka vieläkään ei kauheasti näy, niin kyllä jo kumarrellessa/kyyristellessä maha meinaa jäädä ikävästi puristuksiin, ja on jo täytynyt muuttaa asentoja. Vähän pelokkaasti odotan, että miltä se oikea maha sitten tuntuukaan, jos jo nyt tämä olematon maha on tiellä. Mutta sitä kyllä odotan, että maha näkyy. :)
 
Mulla on kans, että vauvamahaa ei oo mutta kyllä kyykyssä ja kumartuessa tuntuu ikävältä. Ootan kyllä minäki sitä hetkeä, että maha ois ihana pyöree vauva maha, eikä tämmönen kahen ison (ja nyt isontuneen) makkaran maha. painoa ei oo tullu mutta makkarat isontunu..
 
Mulla myös samanlaisia tuntemuksia. Olen pitkään käynyt salilla, spinningissä ja hotjoogassa ym. Huomaa joogassakin ettei meinaa jaksaa olla niissä asanoissa joissa ollaan pitkään ns. jalkojen varassa. Syke nousee eikä nenän kautta hengittäminen meinaa sujua. Salilla käynti on ahdistanut kun oon ollu aika fitissä kunnossa ja nyt näytän joltain blösöltä...spinning tuntuu inhottavalta vatsassa jne. Ei oo helppoo tämä raskaana olo himoliikkujalle :( No täytyy yrittää nauttia jostain muista asioista ja keskittyä taas synnytyksen jälkeen liikkumiseen :) Mulla viikkoja 18 ja onneksi musta jo alkaa raskauden huomata...
 
Mä oon himoliikkuja ja nyt rv 17+0 mulla on jo liikuntaa haittaava kumpu ja ei sekään oo kivaa... o_O Kaikki näkee et oon raskaana niin tuntuu et kaikki ajattelee ku jonneki jumppaan/salille tms meen et mitä tuo tänne tunnille tulee. Combatissa ei tuntunu yhtään kivalta.. Stepissä sentään voi ite vähän kahtoo et ei vaan hyppää niin korkeelle. Oonki sitte ollu lähinnä salilla ja sillon tällö spinningissä ja kävelen lähes päivittäin... joka päivä edes jotain. Painoa tullut 6 kg lisää siihen mitä painoin viimesten menkkojen aikaan...
 
Pitäisi alkaa sisäistää, että kyllä ne kävelylenkitkin on tyhjää parempi ja menee liikunnasta. Loppua kohden tuskin kovin paljon muuta kuitenkaan pystyy tekemään. Ei vaan osaa ajatella, että jo nyt pitäisi höllentää tahtia reilusti, kun sitten synnytyksen jälkeen on ihan hitonmoinen homma takaisin kuntoon pääsemisessä. Oman jaksamisen ja mielenterveyden kannalta liikunta on tosi tärkeää, sillä huomaan masentuvani heti kun taukoa tulee useampi päivä. Mutta kuten Karjakat sanoit, joka päivä edes jotain. Se olisi hyvä ohjenuora, jolla voisi saada pidettyä itsensä tyytyväisenä. Vaikka sitten vaan kävelyä / venyttelyä. :)
 
Mulle tulee myös "masis" tosi nopeesti jos liikkuminen on jäänyt väliin. Olen saanut jo 4 lisäkiloa eli hyvin huomaa että liikunta jäänyt väliin ja ruoka maistunut. Etenkin ekat 12 viikkoa olin niin väsynyt ja jonkin verran huonovointinen ettei käynyt mielessäkään rampata salilla / tunneilla kuin max 1 kertaa viikossa. Onneksi nyt liikunta on taas tuntunut hyvältä :) Itse olen raskauksien jälkeen päässyt suht nopeesti aika hyvään kuntoon vaikka raskauksien aikana liikkuminen on välillä loppunut kokonaan, ei kannata ottaa paineita :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top