Dyli79
Jostain jotain jo tietävä
Tänne ajattelin jakaa vielä oman synnytykseni:
Eli raskausaika huipentui synnytykseen 13-14.11.09. Olin juuri käynyt torstaina 12.11 sairaalassa 10pv yliaikais kontrollissa, ja sanoivat silloin että tervetuloa lauantaina käyrille ja sitten maanantaina käynnistellään synnytys, jos ei ole syntynyt ennen sitä. Minua ärsytti, ja olin todella kyllästynyt jo kaikkeen, kismitti kätilö joka puhui hyvän olon hormoneista jotka käynnistäisivät synnytykseni, aarghh.
No mutta, nukuin to-pe välisen yön ihan normaalisti heräten muutaman kerran pissille Aamulla klo 7:00, kun nousin ylös sängystä lähteäkseni pisiille, vihlaisi alapäätä oikein kunnolla taisi olla mojova supistus. Löntystin äkkiä vessa kohden, kun puolessa välissä matkaa tunsin että nyt tulee jotain housuun! Sieltähän ne lämpimät lapsivedet valuivat jo hyvällä voimalla jalkojen välistä. Onneksi alkoivat valumaan juuri parketin muuttuessa laatta lattiaksi:) No joo, pääsin vessan puolelle ja yhtäkkiä kaaduin pyllyleni kun lattia oli niin liukas lapsivedestä. Jäin makaamaan lattialle, ja ähisin ja puhisin. Silloin tajusin että nyt se onkin menoa, en ollut koskaan ajatellut synnytykseni alkavan lapsiveden menolla. En muista huusiko mieheni minulle että onko kaikki kunnossa, vai huusinko itse hänelle että lapsivedet meni nyt!
Mieheni riensi vessaan ja kyseli onko kaikki ok. Minä ratkesin nauramaan omaa koomisuuttaani, ja kampesin ylös lattialta:) Olin todella helpottunut siitä että ihanaa, nyt se lapsi tulee, kun olin ollut eilisen päivän ihan pirun kypsä.
Soittelin sitten sairaalaan, ja neuvoivat tulemaan suoraan osastolle kuuden tunnin sisällä, oman voinnin mukaan. Lapsivesi oli kirkasta ja sitä tuli jatkuvasti lisää siteelle jonka laitoin.
Söin aamiaista ja hoitelin vielä kaikennäköisiä viimeisiä pakkauksia:) Sanoin miehelleni että menee takaisin nukkumaan, kerätäkseen vielä voimia tulevaa varten.
Klo 7:30 alkoivat säännölliset supistukset 10min välein, ja jossain klo 10-11 alkoivt tulemaan jo 5min välein. Supistukset vielä ihan siedettäviä. Herättelin mieheni klo 10:30 että alkaisi jo valmistella lähtöä. Tuntui että hänen aamutoimensa kestivät ikuisuuden. Matkalla sairaalaan n. klo 13:20 tuntui että supistukset tulevat jo 3min välein, mieskin alkoi jo huolestua että tulevat tosi usein. Onneksi sairaalaan meiltä matkaa n. 30 kilsaa, eli olimme siellä n. puolessa tunnissa.
Sairaalassa sitten sairaala vaatteet niskaan äkkiä ja ei muutakun käyrille, jossa olinkin tovin. Sisätutkimus tehtiin ja todettiin että olin 2cm auki. Otettiin vissiin vielä käyrää ja sain lämpimät kaurapussit vatsalle ja selälle, jonka jälkeen pääsinkin aika nopeasti jo synnytysaliin. Minulle ehdotettiin ammetta, ja ajattelin että kokeillaan. Kesti tosi kauan täyttää ammetta, ja meinasi paleltaa välillä kun mieheni suihkutteli vettä päälleni. Minun supistukseni tuntuivat suoraan etupuolella kohdussa, joten pyysin miestä suihkuttamaan lämmintä vettä aina mahalle supistuksen aikana. Iski pissahätä jo ennenkuin amme oli täynnä ja ähisin vessaan. Kun kiipesin alas ammeesta, meinasi portaat kipata, ja mieheni oli saada sydärin:) Kun menin vessaan, sitä ei oltu siivottu edellisen jäljiltä ja lattialla oli synnytysvaatteet, ja veriläiskiä, ällöttävää..! Koko ajan tuli supistuksia todella usein, ja olivat todella napakoita ja kivuliaita. Ammessa olin vielä sen aikaa että se saatiin täyteen, ja kun se oli täysi otin kontillani vastaan muutamat hassut supistukset ammeessa, ja totesin että pois! Ei auttanut amme, ja kivut olivat jo kauheat. Siirryin synnytyssalin puolelle, ja minulle neuvottiin ilokaasun käyttö. Auttoi hetkeen aikaa, mutta huomasin että siitä tulee helposti huono olo, jos hengittelee sitä liikaa, heitin aina maskin välissä veke. Kätilön siinä neuvoessa ilokaasun käyttöä, minulta purskahti lattialle reilusti lapsivettä kun tuli kauhea supistus , oli nolona, ja kätilö sanoi että se on aivan normaalia, ei hätää Minlta kyseltiin olinko ajatellut miitään puudutuksia, kerroin haluavani epiduraalin.
Ajankulu katosi pikkuhiljaa, mutta iltapäivää mentiin vielä. Klo 15:30 olin 3cm auki. Sain muistaakseni epin jo ko 16 maissa. Kätilö ei saanut tippaa käteeni, ja se tuntui todella inhottavalta, anestesialääkäri jouduttiin kutsumaan paikalle laittamaan tippa. Itse epin laittaminen ei juurikaan tuntunut millään, koska selkähän pintapuudutettiin ennen sitä, Oli vain vaikeaa saada selkä pyöreäksi, kun maha oli niin helkutin iso, kätilö joutui työtntämään jalkojani koukkuun:) Kun sain sen epin, niin olo oli kuin taivaassa!!! Otettiin sitten valokuvat miehestäni ja minustani kun hymyilemme autuaina kun kivut olivat poissa. Supistuksia tuli aika hyvin, mutta en tuntenut kuin välillä sen että maha nyt supistuu, ja aina hyvien suppareiden tullessa lapsivettä valui housuun..
Klo 18:30 olin sitten 5cm auki, ja siihen se sitten jäikin:( Seuraavat kuus tuntia lisäiltiin oksitosiini tippaa, ja epiä annettiin vielä pari kertaa lisää. Epi vaikutti aina hyvin semmoisen 2,5h putkeen. Vauva ei sitten laskutunut synnytyskanavassa, ei ilmeisesti vain mahtunut.
Klo 24 maissa tuli lääkäri kehiin ja sanoi että ei muutakun leikkaukseen. Olin aivan ällikällä lyöty, mitä? Minulle sektio? En ollut koskaan ajatellut etten pystyisi synnyttämää alateitse, kun olivat tutkimuksissa todenneet että, normaali kokoinen lantio, vaikka olen aina itse ajatellut että minulla on kapea lantio... Lääkäri sanoi että koskaan kuuteen tuntiin synnytys ei ole enää edennyt, on leikkaus tehtävä. Tajusin lopuksi itsekin että helpotushan se tulee olemaan, saan vauvan ulos:) Miehelläni oli tässä vaiheessa jo kauhea päänäsärky, ja olimme todistaneet että viereiseen saliin tullut nainen oli tullut ja synnyttänyt jo, kun me yhä ponnistelimme supistuksien kanssa, ai että meitä otti pattiin,.. Todettakoon vielä että, lapsen vointi oli jatkuvasti hyvä, eikä sillä ollut missään vaiheessa hätää.
Klo 01:00 paikkeilla minut kärrättiin äkkiä leikkaussaliin, jossa oli aivan mahtava henkilökunta. Muistan kertoneeni vielä salissa että, minua kinnostaa onko vauvan tarjonta väärä vai onko vaan liian iso tullakseen ulos. Lupasin että jos lapsi on liian iso, en syö yhtään karkkia seuraavan lapsen raskausaikana!! Olin hereillä koko operaation ajan. Vapisin kuin horkassa, ja onneksi yksi henkilökunnasta piteli kädestäni kiinni ja rauhoitteli minua. Hampaani vain kalisivat yhteen, siinä meni suoneen morfiinia ja vaikka mitä puuduketta. Oli todella epämiellyttävää kun vauvaa kaivettiin ulos, vaikka kipu ei varsinaisesti "tunne", mutta kyllä sen kuitenkin tuntee että nyt ronkitaan ja pahasti. Jossain vaiheessa tuntui että sisukalut revitään irti. No sieltähän se lapsi sitten tuli, kloo 01:16 ja parkui samantein. Salin väki ihmettelinkin että johan itki nopiasti:) Kerrottiin että potra tyttö tuli! Hymyilin ja katselin kun vauvaa kuivattiin, se oli yllättävän puhdas mielestäni. Sain tytön hetkeksi syliini, olin todella helpottunut ja onnellinen:) Hymy herkässä.
Lapsi vietiin sitten mieheni luo, ja hän kuuli jo hisseiltä asti kuinka lapsi parkui, ja sanoi tienneensä että sieltä se pikkuinen nyt tulee:
Häneltä kysyttiin halusiko hän tietää sukupuolen, vai avata itse kapalon:) Mieheni valitsi avaamisen ja olikin kovin onnellinen kun totesi lapsen olevan tyttö, vaikka olikin niin poikaa odottanut:)
Aaah ihanuutta, koitos oli vihdoin ohi! Nyt elämme ihanaa vauva aikaa, ja tuollahan tuo pikkuinen vielä nukkuu. [/align]
Eli raskausaika huipentui synnytykseen 13-14.11.09. Olin juuri käynyt torstaina 12.11 sairaalassa 10pv yliaikais kontrollissa, ja sanoivat silloin että tervetuloa lauantaina käyrille ja sitten maanantaina käynnistellään synnytys, jos ei ole syntynyt ennen sitä. Minua ärsytti, ja olin todella kyllästynyt jo kaikkeen, kismitti kätilö joka puhui hyvän olon hormoneista jotka käynnistäisivät synnytykseni, aarghh.
No mutta, nukuin to-pe välisen yön ihan normaalisti heräten muutaman kerran pissille Aamulla klo 7:00, kun nousin ylös sängystä lähteäkseni pisiille, vihlaisi alapäätä oikein kunnolla taisi olla mojova supistus. Löntystin äkkiä vessa kohden, kun puolessa välissä matkaa tunsin että nyt tulee jotain housuun! Sieltähän ne lämpimät lapsivedet valuivat jo hyvällä voimalla jalkojen välistä. Onneksi alkoivat valumaan juuri parketin muuttuessa laatta lattiaksi:) No joo, pääsin vessan puolelle ja yhtäkkiä kaaduin pyllyleni kun lattia oli niin liukas lapsivedestä. Jäin makaamaan lattialle, ja ähisin ja puhisin. Silloin tajusin että nyt se onkin menoa, en ollut koskaan ajatellut synnytykseni alkavan lapsiveden menolla. En muista huusiko mieheni minulle että onko kaikki kunnossa, vai huusinko itse hänelle että lapsivedet meni nyt!
Mieheni riensi vessaan ja kyseli onko kaikki ok. Minä ratkesin nauramaan omaa koomisuuttaani, ja kampesin ylös lattialta:) Olin todella helpottunut siitä että ihanaa, nyt se lapsi tulee, kun olin ollut eilisen päivän ihan pirun kypsä. Soittelin sitten sairaalaan, ja neuvoivat tulemaan suoraan osastolle kuuden tunnin sisällä, oman voinnin mukaan. Lapsivesi oli kirkasta ja sitä tuli jatkuvasti lisää siteelle jonka laitoin.
Söin aamiaista ja hoitelin vielä kaikennäköisiä viimeisiä pakkauksia:) Sanoin miehelleni että menee takaisin nukkumaan, kerätäkseen vielä voimia tulevaa varten.
Klo 7:30 alkoivat säännölliset supistukset 10min välein, ja jossain klo 10-11 alkoivt tulemaan jo 5min välein. Supistukset vielä ihan siedettäviä. Herättelin mieheni klo 10:30 että alkaisi jo valmistella lähtöä. Tuntui että hänen aamutoimensa kestivät ikuisuuden. Matkalla sairaalaan n. klo 13:20 tuntui että supistukset tulevat jo 3min välein, mieskin alkoi jo huolestua että tulevat tosi usein. Onneksi sairaalaan meiltä matkaa n. 30 kilsaa, eli olimme siellä n. puolessa tunnissa.
Sairaalassa sitten sairaala vaatteet niskaan äkkiä ja ei muutakun käyrille, jossa olinkin tovin. Sisätutkimus tehtiin ja todettiin että olin 2cm auki. Otettiin vissiin vielä käyrää ja sain lämpimät kaurapussit vatsalle ja selälle, jonka jälkeen pääsinkin aika nopeasti jo synnytysaliin. Minulle ehdotettiin ammetta, ja ajattelin että kokeillaan. Kesti tosi kauan täyttää ammetta, ja meinasi paleltaa välillä kun mieheni suihkutteli vettä päälleni. Minun supistukseni tuntuivat suoraan etupuolella kohdussa, joten pyysin miestä suihkuttamaan lämmintä vettä aina mahalle supistuksen aikana. Iski pissahätä jo ennenkuin amme oli täynnä ja ähisin vessaan. Kun kiipesin alas ammeesta, meinasi portaat kipata, ja mieheni oli saada sydärin:) Kun menin vessaan, sitä ei oltu siivottu edellisen jäljiltä ja lattialla oli synnytysvaatteet, ja veriläiskiä, ällöttävää..! Koko ajan tuli supistuksia todella usein, ja olivat todella napakoita ja kivuliaita. Ammessa olin vielä sen aikaa että se saatiin täyteen, ja kun se oli täysi otin kontillani vastaan muutamat hassut supistukset ammeessa, ja totesin että pois! Ei auttanut amme, ja kivut olivat jo kauheat. Siirryin synnytyssalin puolelle, ja minulle neuvottiin ilokaasun käyttö. Auttoi hetkeen aikaa, mutta huomasin että siitä tulee helposti huono olo, jos hengittelee sitä liikaa, heitin aina maskin välissä veke. Kätilön siinä neuvoessa ilokaasun käyttöä, minulta purskahti lattialle reilusti lapsivettä kun tuli kauhea supistus , oli nolona, ja kätilö sanoi että se on aivan normaalia, ei hätää
Minlta kyseltiin olinko ajatellut miitään puudutuksia, kerroin haluavani epiduraalin. Ajankulu katosi pikkuhiljaa, mutta iltapäivää mentiin vielä. Klo 15:30 olin 3cm auki. Sain muistaakseni epin jo ko 16 maissa. Kätilö ei saanut tippaa käteeni, ja se tuntui todella inhottavalta, anestesialääkäri jouduttiin kutsumaan paikalle laittamaan tippa. Itse epin laittaminen ei juurikaan tuntunut millään, koska selkähän pintapuudutettiin ennen sitä, Oli vain vaikeaa saada selkä pyöreäksi, kun maha oli niin helkutin iso, kätilö joutui työtntämään jalkojani koukkuun:) Kun sain sen epin, niin olo oli kuin taivaassa!!! Otettiin sitten valokuvat miehestäni ja minustani kun hymyilemme autuaina kun kivut olivat poissa. Supistuksia tuli aika hyvin, mutta en tuntenut kuin välillä sen että maha nyt supistuu, ja aina hyvien suppareiden tullessa lapsivettä valui housuun..
Klo 18:30 olin sitten 5cm auki, ja siihen se sitten jäikin:( Seuraavat kuus tuntia lisäiltiin oksitosiini tippaa, ja epiä annettiin vielä pari kertaa lisää. Epi vaikutti aina hyvin semmoisen 2,5h putkeen. Vauva ei sitten laskutunut synnytyskanavassa, ei ilmeisesti vain mahtunut.
Klo 24 maissa tuli lääkäri kehiin ja sanoi että ei muutakun leikkaukseen. Olin aivan ällikällä lyöty, mitä? Minulle sektio? En ollut koskaan ajatellut etten pystyisi synnyttämää alateitse, kun olivat tutkimuksissa todenneet että, normaali kokoinen lantio, vaikka olen aina itse ajatellut että minulla on kapea lantio... Lääkäri sanoi että koskaan kuuteen tuntiin synnytys ei ole enää edennyt, on leikkaus tehtävä. Tajusin lopuksi itsekin että helpotushan se tulee olemaan, saan vauvan ulos:) Miehelläni oli tässä vaiheessa jo kauhea päänäsärky, ja olimme todistaneet että viereiseen saliin tullut nainen oli tullut ja synnyttänyt jo, kun me yhä ponnistelimme supistuksien kanssa, ai että meitä otti pattiin,.. Todettakoon vielä että, lapsen vointi oli jatkuvasti hyvä, eikä sillä ollut missään vaiheessa hätää.
Klo 01:00 paikkeilla minut kärrättiin äkkiä leikkaussaliin, jossa oli aivan mahtava henkilökunta. Muistan kertoneeni vielä salissa että, minua kinnostaa onko vauvan tarjonta väärä vai onko vaan liian iso tullakseen ulos. Lupasin että jos lapsi on liian iso, en syö yhtään karkkia seuraavan lapsen raskausaikana!!
Olin hereillä koko operaation ajan. Vapisin kuin horkassa, ja onneksi yksi henkilökunnasta piteli kädestäni kiinni ja rauhoitteli minua. Hampaani vain kalisivat yhteen, siinä meni suoneen morfiinia ja vaikka mitä puuduketta. Oli todella epämiellyttävää kun vauvaa kaivettiin ulos, vaikka kipu ei varsinaisesti "tunne", mutta kyllä sen kuitenkin tuntee että nyt ronkitaan ja pahasti. Jossain vaiheessa tuntui että sisukalut revitään irti. No sieltähän se lapsi sitten tuli, kloo 01:16 ja parkui samantein. Salin väki ihmettelinkin että johan itki nopiasti:) Kerrottiin että potra tyttö tuli! Hymyilin ja katselin kun vauvaa kuivattiin, se oli yllättävän puhdas mielestäni. Sain tytön hetkeksi syliini, olin todella helpottunut ja onnellinen:) Hymy herkässä. Lapsi vietiin sitten mieheni luo, ja hän kuuli jo hisseiltä asti kuinka lapsi parkui, ja sanoi tienneensä että sieltä se pikkuinen nyt tulee:
Häneltä kysyttiin halusiko hän tietää sukupuolen, vai avata itse kapalon:) Mieheni valitsi avaamisen ja olikin kovin onnellinen kun totesi lapsen olevan tyttö, vaikka olikin niin poikaa odottanut:) Aaah ihanuutta, koitos oli vihdoin ohi! Nyt elämme ihanaa vauva aikaa, ja tuollahan tuo pikkuinen vielä nukkuu. [/align]
