Miten liikkuminen on sujunut nyt kun aletaan olla toisen kolmanneksen loppusuoralla? Mä en ole koskaan ollut mikään himoliikkuja. Kausittain vaihtelee liikunnan määrä, parin viime vuoden aikana on ollut aika vähäistä mutta pyöräily ja kävely on mun juttuja. Alkuraskaudessa tuli käveltyä pahoinvoinnin siivittämänä ja hengityksen pakkautuessa keuhkoputkessa ahdistavaksi tunteeksi. Nyt kesällä on tullut käveltyä aika varovaisesti, mutta viime aikoina liikunta on lisääntynyt kuin itsestään. Tosi rauhallisesti etenen ja näillä helteillä etenkin huomaa että olo muuttuu äkisti miellyttävästä tuskaiseksi. Ei ole paljon tarvinnut haaveilla viimekesäisen kaltaisista pyöräretkistä, silloin oli ihanaa polkea omaan tahtiin koko päivä ja kilometrejä kertyi 60-70. Suunnittelin jo tälle kesälle jos minkälaisia pyöräretkiä mutta ne suunnitelmat lensivät romukoppaan kun testi näytti positiivista.
Tänään (28+3) tein juna-avusteisen pyörälenkin, ja poljeskelin rauhalliseen tahtiin 14 km kirppareita kierrellen. Alkuun olo oli tosi hyvä, mutta lopussa taisi tulla supistuksia (en vieläkään ole ihan varma miltä harkkarit tuntuvat mutta luulen että se kiristävä tunne vatsassa joka pistää hengittämään syvään on niitä) kun olo heitti niin epämukavaksi. Päätin sitten suunnata junalle ja palata kotiin kun olo ei helpottanut. Olen kyllä tosi iloinen että keskiraskaudessa liikkumisesta on tullut helpompaa. Esimerkiksi tuo pyöräily tuntui aika epämukavalta vielä aikaisemmin, mutta nyt sujuu mukavasti. Se ei enää tunnu vatsassa niin epämukavalta. Marjastusta kokeilin mutta se kyykkiminen ei selvästi enää onnistu, tuntui happi loppuvan kesken ja alkoi huimata. Onneksi torilta saa mansikoita! Saas nähdä miten liikkuminen sujuu nyt kun pian alkaa viimeinen kolmannes.
muuten meinaan olla laiska lähtemään. Lentopalloa olen vielä pelaillut, mutta mietityttää kuinka kauan sitä kärsii jatkaa. Väsähdän nyt kuitenkin jotenkin nopeammin, osasyynä oon pitäny tätä jatkuvaa tukkoisuutta. Mutta jos ei lentistä niin mitähän sitten saisin aikaan...
