Raskaus ja parisuhde
- Ketjun aloittaja MaiKhi
- Aloituspäivämäärä
me muistetaan hääpäivä yleensä vasta hääpäivän iltana kun lapset on saatu nukkumaan että ainiin :D ellei siis ole jotain sovittu etukäteen, kuten viimevuonna käytiin perheen kanssa ravintolassa, vietettiin siis lasten kanssa päivä. joskus olis kiva että äitienpäivää tai mun synttäreitä vietettäisiin :P välillä vietetty, välillä ei. Lasten synttärit vietetään aina enempi vähempi isosti. Nyt olis tulossa 3vuotiaan synttärit, kk ennen laskettua aikaa.. onneks ei tarvi mitään kaverisynttäreitä vaan kakkukahvit riittää kummien ja mummon kanssa :)
BaBy2
Puuhakas puhuja
On tosiaan jokainen raskaus kyl niin erilainen vaikka oliskin samalla henkilöllä.
Meillä oli esikoista odottaessa yhdyntöjä about 5x viikko, ihan loppuun saakka. Nyt sit taas on ihan eri meininki. Koko alku raskaus oli ehkä max.3x/viikko, ja puolen välin jälkeen oli hyväl tuurilla kerran viikko, ja nyt ei oo ollu pariin viimeiseen kuukauteen yhdyntää ollenkaan. Ei se siis sinänsä haittaa meistä kumpaakaan, joten näillä on menty. Mies lähinnä pelkää että vauvalle käy jotain ja itellä ei vaan tee mieli kun ei kostu tarpeeks, asentojen haku on yhtä säätämistä ja ei oo kivaa kun vauva alkaa liikkuun kesken kaiken niin molemmilta menee kokonaan halut
En kyl tajuu miten ei esikoista odottaessa ollut ylipäänsä mitään ongelmia saati sen suurempia raskausoireita, muuten kun väsytti vaan kokoajan. Nyt sit tuntuu et on senkin edestä sitä ja tätä
Mä sanoinkin jo miehelle et jos ois ollut eka raskaus tämmönen kaikkineen kipuineen, niin tuskin olisin halunnut uutta vauvaa näin pian 
Meillä oli esikoista odottaessa yhdyntöjä about 5x viikko, ihan loppuun saakka. Nyt sit taas on ihan eri meininki. Koko alku raskaus oli ehkä max.3x/viikko, ja puolen välin jälkeen oli hyväl tuurilla kerran viikko, ja nyt ei oo ollu pariin viimeiseen kuukauteen yhdyntää ollenkaan. Ei se siis sinänsä haittaa meistä kumpaakaan, joten näillä on menty. Mies lähinnä pelkää että vauvalle käy jotain ja itellä ei vaan tee mieli kun ei kostu tarpeeks, asentojen haku on yhtä säätämistä ja ei oo kivaa kun vauva alkaa liikkuun kesken kaiken niin molemmilta menee kokonaan halut
En kyl tajuu miten ei esikoista odottaessa ollut ylipäänsä mitään ongelmia saati sen suurempia raskausoireita, muuten kun väsytti vaan kokoajan. Nyt sit tuntuu et on senkin edestä sitä ja tätä
Mä sanoinkin jo miehelle et jos ois ollut eka raskaus tämmönen kaikkineen kipuineen, niin tuskin olisin halunnut uutta vauvaa näin pian 
Odette
Piirimestaruustason postaaja
^Ovat kyllä parisuhteetkin tosi erilaisia: meillä ei ole ikinä ollut (eikä tarkemmin ajatellen mulla ole ollut mitään parisuhdetta koskaan, jossa olisi ollut) seksiä 5 tai edes 3 krt vkossa. 
Ei ole kyllä ollut sellaista oloakaan. Kun käytin hormonaalista ehkäisyä, limakalvot olivat aina niin kuivat ja halut nollassa, että ehkäisy toimi paremmin kuin hyvin (monia eri lajeja kokeiltiin). Kun hormonaalinen ehkäisy jäi pois, oli sellainen tilanne, että pitkiä päiviä ja väsymystä, erilaisia aikatauluja ja välillä raskauden pelko (joka toki kääntyi raskauden toivomiseksi jossain vaiheessa...), että joo ei, hyvä jos kerran viikossa, jos sitäkään. 1-3 krt kuussa on ehkä ollut mun maksimi keskimäärin ja pitkällä aikavälillä. 
Ei ole kyllä ollut sellaista oloakaan. Kun käytin hormonaalista ehkäisyä, limakalvot olivat aina niin kuivat ja halut nollassa, että ehkäisy toimi paremmin kuin hyvin (monia eri lajeja kokeiltiin). Kun hormonaalinen ehkäisy jäi pois, oli sellainen tilanne, että pitkiä päiviä ja väsymystä, erilaisia aikatauluja ja välillä raskauden pelko (joka toki kääntyi raskauden toivomiseksi jossain vaiheessa...), että joo ei, hyvä jos kerran viikossa, jos sitäkään. 1-3 krt kuussa on ehkä ollut mun maksimi keskimäärin ja pitkällä aikavälillä.
BaBy2
Puuhakas puhuja
No joo Odette, onhan tuokin totta 
Meillä nyt vaan jotenkin aina halut kohtas yhtälailla. Nyt on sit vähän eri. Tosin pelkästeen esikoisen syntymän jälkeen jäi jo paljon vähemmälle vaikka ois haluttanut. Et hyvin todennäköistä et jää vielä vähemmälle nyt tän tokan jälkeen, ainakin niin kauan ennen kuin molemmat nukkuvat sit omissa huoneissa ja ihana vauva-arki väistyy
Meillä nyt vaan jotenkin aina halut kohtas yhtälailla. Nyt on sit vähän eri. Tosin pelkästeen esikoisen syntymän jälkeen jäi jo paljon vähemmälle vaikka ois haluttanut. Et hyvin todennäköistä et jää vielä vähemmälle nyt tän tokan jälkeen, ainakin niin kauan ennen kuin molemmat nukkuvat sit omissa huoneissa ja ihana vauva-arki väistyy
Itsen ja vauvan lisäksi on kyllä kova huoli miehestäkin. Harvoin nään omaa miestä niin itkuisena ja säikähtäneenä kuin eilen, kun lähdettiin sairaalaan. Koitin kysellä keksiikö jonkun kaverin, jolle voi puhua tai soittaisko omilla vanhemmilleen, kun tiedän ettei mulle suostu nyt omaa oloaan purkaan.
Meillä on peitonheilutuksen jääneet pois lähes kokonaan. Ei sitä koskaan ole päivittäin ollutkaan, mutta kerran viikossa olis ehkä ihanne molemmille. Alkuun tuli pahoinvointi, sen jälkeen hetki vähän normaalimpaa tahtia. Sitten tuli kaikki muut oireet: selkäkipu, lonkkakipu, paha olo selällään ollessa... ja kaikista suurimpana syynä oma tyytymättömyyteni/tottumattomuuteni muuttuneeseen vartaloon. 
Miehelle selvästi kelpaisi ja tykkää kyllä silitellä massuakin, mutta itse koen lähinnä lihoneeni. Vaatteet päällä osaan jo nähdä vauvan siellä massussa, mutta alasti onkin vaikeampi erottaa mikä on vauvaa ja mikä omaa lihonutta ja muuttunutta vartaloa. Ja joka iltainen väsymys vaikuttaa myös, kun päivärytmi ei osu miehen kanssa yksiin.
Onneksi läheisyyttä kuitenkin on. Ja mieskin tuntuu ymmärtävän hiljaisemman kauden. Toki nyt olisi hyvä hetki saada läheisyys vielä suuremmaksi osaksi arkea. Kuitenkin vauvan synnyttyä on mielessä kaikkea muuta kuin peitonheilutus.
Miehelle selvästi kelpaisi ja tykkää kyllä silitellä massuakin, mutta itse koen lähinnä lihoneeni. Vaatteet päällä osaan jo nähdä vauvan siellä massussa, mutta alasti onkin vaikeampi erottaa mikä on vauvaa ja mikä omaa lihonutta ja muuttunutta vartaloa. Ja joka iltainen väsymys vaikuttaa myös, kun päivärytmi ei osu miehen kanssa yksiin.Onneksi läheisyyttä kuitenkin on. Ja mieskin tuntuu ymmärtävän hiljaisemman kauden. Toki nyt olisi hyvä hetki saada läheisyys vielä suuremmaksi osaksi arkea. Kuitenkin vauvan synnyttyä on mielessä kaikkea muuta kuin peitonheilutus.