Raskaus ja parisuhde

Ikävää käytöstä mieheltä ja sanoisin tuosta kyllä. Exääni en aikanaan saanut tuosta "kaverin seurassa kusipää"-oireyhtymästä riuhdottua, mutta nykyisen kanssa asia on saatu puhuttua selväksi. Miehet on vaan kavereiden seurassa niitä 10-vuotiaita koviksia, jotka ei kehtais millään kotoa tuleviin puheluihin vastata. Asiasta avoimesta puhuminen auttoi meillä kun kerroin tunteistani, kuinka koen itteni hylätyksi ja hänet välinpitämättömäksi. Ei ollu miehiseen tapaan tullu ajatelleeksi.
 
Hienoa että teillä on avoin keskustelu auttanu noin hyvin! :) miehiä yleisesti ottaen kun tuntuu olla vaikea saada keskustelemaan oikein mistään..oon aika monesti sanonu että ottas huomioon myös muualla ollessa sen että ollaan tytön kanssa kotona ja oikeesti ootetaan sitä takasin kotiin... :sad001 aika monet itkut oon kyllä iykeny tän asian tiimoilta että miten voikin ihminen tuntea olonsa näin yksinäiseks ja merkityksettömäks.

Ps. Mitä muiden tekstejä tuossa kans lueskelin niin ihania miehiä teillä kun haluaa osallistua raskauteen ja ovat noin innoissaan!! :happy:
 
Meillä on tulossa miehelleni neljäs ja minulle toinen lapsi ja mieheni on aivan yhtä innoissaan kuin olisi ensimmäinen. MEilä tosin välissä menetetty pieni vähän varjostaa tätä onnea ja innostusta kun pelonsekaisin tuntein odotamme nt-ultraa. Mutta joka päivä saan töihin viestin, jossa mieheni kyselee vointiani ja kotona illalla kyselee kanssa. Kaikessa missä vaan voi niin auttaa. Tosin minun mieheni on sellainen aina. Hän on jotenkin "liian" empaattinen mies. En ole siis tuollaista miestä ennen kohdannut. Minä olen löytänyt aarteen. :)
Kuulostaa kyllä, pikkuhiljaa, todella kurjalta sinun miehen käytös. Koita puhua hänelle kun hän palaa kotiin. Ei tuommoista käytöstä tarvitse, eikä mielestäni myöskään pidä, hyväksyä.
 
No huh.. Onneksi ite on löytäny kyllä kaikin puolin niin ihanan miehen, että ei oo mittään valittamista. Tuo lähes joka päivä kaupasta jotain yllärinä tyyliin: "tuli vaan mieleen että tykkäisköhän mussu syyä tämmöstä ja tämmöstä" :Heartred (nyt kun tää syöminen on haastava laji! :D )

Silittellee ja pussailee mun mahaa ja höpöttellee pikkukaverille :grin
Eikä oo mikään ryypiskelijä, enkä semmosta ukkoa ois ennää ottanukkaan.. Yks kokemus rilluttelijasta oli ihan tarpeeksi.:mad:

Kaikin puolin huomioiva ja ajattelevainen. Nään jo nyt kuinka ihana isi hänestä tulee :love017
 
MaiKhi, ihana :hilarious:

Meillä menee kyllä miehen kanssa tosi mukavasti.
Ihanaa kun hän höpisee niin paljon tulevasta vauvasta ja peuhaa esikoisen kanssa. Hän ei millään malttaisi pidellä vauvauutisia salassa, mutta samaan aikaan muistuttaa minua, että jouluna vasta! :shy:
 
Oli niin suloista nähdä oma mies kertomassa vanhemmilleen uutista. Jotenkin on mieskin herkistynyt raskausaikana ja puhuu pehmeitä enemmän, eikä oo kyyneileitäkään saanut pidäteltyä. Niin liikuttavaa ja herkkää tää esikoisen odottelu täällä :)
 
Onhan se mieskin innoissaan ja tyytyväinen asiasta. Haluaa kuunnella dopplerilla sydänäänet ja katseli jo kaupassa uusia vauvanvaatteita. Niitähän me ei todellakaan tarvita, kun esikoiselta on muutama laatikollinen vaatetta tallella. Kuulemma voihan sitä katella jos jotain kivaa löytyy... näin ei ehkä kannata sanoa kunnon vaateholistille :D Sen kummempaa intoilua ei asiasta kuitenkaan ole ja arki jatkuu samalla painolla kuin ennenkin, loppuraskaudessa tietty joutuu taas ottamaan suuremman vastuun kodinhoidosta ja nyt sitten myös esikoisestakin :)
 
Meillä ei tähän mennessä ole mikään muuttunut, enpä mä välillä ees tunne olevani raskaana kun ei oo mitään mielitekoja tai mitään itkupotkuraivaireita tms. :cat: Tokiha ajatukset on molemmilla muuttunu hieman ja koitetaan molemmat omilla tahoillamme "salaa" miettiä asioita ja tilannetta kun kaikki on ihan uutta. Mies ehkä sen veran muuttunu, et on innoissaan odottamassa ultria aina :) sekä tarkkailee ja vahtii mua, ettei vaan satu mitään. Siitä kuoriutuu siis välillä sellanen kanaemo :p Mikä on siis aivan hellyyttävää :Heartred
 
Mites muilla petipuuhat? Täällä on itsellä :hungover: olo, ei kiinnosta, ei jaksa, ei huvita. Melkein samanlaisella suhtautumisella, kun pienet lapset kuulee ekan kerran pussaamisesta. :laughing021

Alkuraskaudesta ei kauheesti kiinnostanut, kun oli niin huono olo. Kerrankin juoksin suoraan hommien jälkeen vessaan oksentaa....
Sit jossain rv 14-19 ollu sellaset himot et oksat pois, ja nyt sit on sellanen "hyyyyyi eeeeeei" olo. :confused013
 
täällä on jopa aavistuksen halut palanneet toivon mukaan nyt kestäis kun ärsyttää itseäkin kun aina johonkin kolottaa ja pakottaa ja joka ilta olla miehelle sanomassa ettei nyt :sorry:
 
Meillä on kai pysynyt aika ennallaan. Nyt on ollut vähän hiljaisempaa, mutta ihan siksi että kumpaakaan ei ole erityisemmin huvittanut. :rolleyes: Onneksi mennyt aika yhteen nää halut. Kylmästä johtuen halaillaan kyllä paljon enemmän. :grin

Mutta se on ihan normaalia, ettei tee mieli. Luulisi miestenkin ymmärtävän sen. Kuitenkin aika isoja muutoksia kropassa (ja elämässä yleensäkin) ja vaikkei niitä tietoisesti miettisi niin kyllä ne siellä päässä pyörivät...
 
Vähentyneet reippaasti siihen nähden mitä oli ennen plussausta. Nyt 1-2krt/vko on aika normi. Mies haluaisi useammin, minun taas ei tee mieli.
Lisäksi limakalvot tuntuu olevan super kuivat ja vaikka kuinka kiihottunut olisinkin, niin jostain syystä kosteudesta huolimatta on tullut silloin tällöin haavaumia.
 
Vastanaineeksi pariskunnaksi on kyllä romahtanut... :sad001 alussa saattoi mennä 2-3 viikkoakin ilman. Nyt juuri ja juuri kerran viikossa touhuillaan. Mies ei tee enää aloitteita, kun pelkää painostavansa ja mulle se taas on jotenkin viesti, ettei virtahepomami kiinnosta. :sad001
 
Meillä ei ole parisuhde juurikaan muuttunut mihinkään suuntaan, mutta en oikeastaan vielä sitä odottanutkaan. Olen supertyytyväinen elämääni, parisuhteeseen ja mieheen jo valmiiksi, joten en keksi parannettavaa ja luulen, että mahdollinen muutos tmv tapahtuu, kun vauva syntyy. Kirjoitin jo jonnekin toiseen ketjuun aiemmin, että meillä on sänkypuuhissa tosi hiljaista, mutta toisaalta ei ole normaalistikaan supervilkasta (enää), ei tosin häiritse kumpaakaan. Halaillaan, pussaillaan ym joka päivä tosi paljon eli läheisyyttä on, eikä yhdyntä ole meille mikään mittari. Että jos ei jaksa/tee mieli tmv, niin ei ole mikään katastrofi tai "ongelma". Kun tekee mieli, silloin puuhaillaan, ja kun ei, on läheisyyttä muuten. Eli kerran kuukaudessa voi olla meillä normaalistikin ihan normi, jos ei vaan jaksa tai tee mieli. Ei ole meillä myöskään mikään merkki siitä, että rakkaus tai suhde olisi jotenkin väljähtänyt. Mulla on nyt limakalvot osin olleet kuivat (erityisesti nyt pakkasella), että ehkä kahtena päivänä on ollut sellainen varsinainen halukas olo, ja raskaus kuitenkin jo yli puolen välin. :D
 
Täällä petipuuhat pysynyt koko raskauden ajan ihan normaalina eli sen 3-5krt/vko. Vielä oon selvinny kovin helpolla ilman mitään suurempia oireiluja...että katsotaan nyt katoaako mulla halut kokonaan loppuraskauden aikana. :'D
 
Mä olen kyllä niin tyytyväinen, että miehelle riittää harvemmin - olisin superahdistunut, jos se haluais vaikka 3 krt viikossa, kun itseä ei vaan haluta. :D Ja kyse ei siis todellakaan ole siitä, että en haluaisi miestäni/pitäisi häntä haluttavana tai että seksi olisi huonoa, päinvastoin. Mutta nukutaan muutenkin ihan liian vähän ja rytmit on erilaiset, että mulle riittää kainalossa kölliminen ja suukottelu, en jotenkaan väsyneenä jaksa ryhtyä itse puuhaan. B-) Nukahdan iltaisin myös n 2 minuutissa ja aamuisin herään ennen miestä. Joululomalla oli heti vilkkaampaa, kun ei ollut mitään arkikiireitä.
 
Meilläkin on normaalia, että makoillaan kainalokkain ja pussaillaan. Osa yöstä nukutaan lusikassa ja aamuisin tulee aina napattua esikoinen meidän väliimme lepäilemään :)
Mies on ihana ja ei painosta, mutta tässä näiden yhteisten vuosien aikana on alkanut tuntemaan toisen eleet niin hyvin, että pienikin hymy ja venytys tietyssä paikassa kertoo kun miehen tekee mieli :)
On ihana ja ymmärtää että minua väsyttää nykyään enemmän ja himot on alhaalla. Silloin kun halut menee yksiin, niin se onkin todella mahtavaa ja mies ottaa minut aina huomioon ensin. Oikein harmittaa tämä jatkuva väsymys...
 
Mä en oo kertoja laskenut, mutta aika samoin mennään kuin aina ennenkin. Siis välillä vähän pitempiä taukoja ja välillä päiväkausia putkeen tapahtuu sängyn puolella. Mulla on hormonit vaikuttanu niin, että oon oikeastaan normaalia innokkaampikin, välillä vaan on sen verran kipeä olo / väsymys, että ei vaan pysty. Tietysti sekin vaikuttaa, että mies kehuu ulkonäköä silloinkin, kun oma olo on kaikkea muuta kuin kaunis.

Noin muutenkin parisuhteen saralla menee hyvin. Ollaan käyty isoimmat riidat joskus "kolmen vuoden kriisin" kohdilla, niin nyt mennään tasapainoisesti eteenpäin. Välillä tulee tietysti jotain sanomista, mutta ollaan kai opittu riitelemään kunnolla, koska pystytään keskustelemaan eikä riidat kestä kovin kauaa. Ainoa ärsyttävä juttu on se, että nää hormonit on muuttanu mut tosi herkäksi, kyynelehdin milloin mistäkin syystä. Kaipaan myös läheisyyttä tosi paljon. Osasin varoittaa miestä jo etukäteen, joten ihan hyvin on pärjätty mun kyynelienkin kanssa. :D
 
Meillä on kyllä muuttanut parisuhdetta ihan liikaakin..tai siis itteehän siitä vaan voi syyttää. Meillä ei oo nykysin petihommia nimeksikään, ei halailla, ei pussailla, ei puhuta. Ollaan vaan. Mua ei kiinnosta harjoittaa mitään yllämainittuja asioita. Olen koko ajan vaan tosi pahalla päällä ja mikään ei huvita. Saa nähä miten kauan mies kestää tämmöstä hirviöö. :sad001
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top