Raskaus ja parisuhde

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja MaiKhi
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Meillä on oikeestaan ihan sama juttu kun teillä Odette! :p Kyllähän sitä tavallaan kaipais, mut ei sit kumminkaan niin tee mieli.
 
BaBy2 sanoi:
Meillä on oikeestaan ihan sama juttu kun teillä Odette! :p Kyllähän sitä tavallaan kaipais, mut ei sit kumminkaan niin tee mieli.
Click to expand...
Joo, siis kyse ei ole lainkaan siitä, ettenkö haluaisi miestäni (tai hän minua), mutta jotenkaan en usko, että pystyisin rentoutumaan, kun ja jos samalla joku potkii, kääntyilee tai hikkaa mahassa... liikaa häiriötekijöitä. :D Eli mulle jotenkin just nyt tärkeämpää on se, että joka päivä pussaillaan, halaillaan, nukutaan sylikkäin ym, mies muistaa lisäksi sanoa päivittäin, miten kaunis/haluttava/jotain olen, että vaikka itsestä tuntuu möhköfantilta niin hän ei ajattele samoin. Toki olen aina välillä kysynyt, että häiritseekö häntä tilanne, mutta hän on ns aikuinen ihminen, että osaa tarvittaessa tyydyttää itsensä ja toisaalta ymmärtää myös minun kannaltani tilanteen ts olemme yhdessä tässä ison muutoksen edessä ja kohtaamme muutokset yhdessä. :)
 
Niinpäh :) Ja siis ei vain se että tuo maha muutenkin alkaa olla niin tiellä itsessään, mutta kuten sanoit niin myös kun vauva liikkeillään ilmoittaa itsestään niin ei me ainakaan kumpikaan miehen kanssa osata just rentoutuu ja nauttia siitä. Niin ollaan todettu että kyllä ihan pusuttelu/halailu jne nyt vain kelpaa ihan hyvin :) Kuitenkin molemmat tiedetään että rakastetaan toisiamme ilman yhdyntääkin:grin
 
Välillä menee pitkiä aikoja (2-3 viikkoa) ilman, sitte onkin kauheen spontaania ja ihanaa. Mies ei valita, monta kertaa oon kysyny haittaako. Täällä turvotus alapäässä ja yhdynnän jälkeinen vuoto hidasti pari kuukautta paljon tahtia. Nyt on ollu taas noin kerta viikkoon, mutta sen jälkeen paikat hellät. Mua turhauttaa kun ei enää yllä yhdynnän aikana kunnolla klitorikseen niin orkut jää saamatta. :D
 
Kannattaa nyt vielä nauttia yhdynnöistä. Synnytyksen jälkeen ensin odottelee, et jälkivuoto loppuu, et pääsis hommiin ja sitte se ei tunnu miltään. :D Paikat niin löysänä. :D
 
Toivottavasti ei oo miehen mielestä tuo sama "ei tunnu miltää " :D
 
Ekalla kerralla joo ei tuntunut miltään kummankaan mielestä. (2vko synnytyksestä). Siitä viikko eteenpäin ahkeralla alapään treenaamisella, niin johan alkoi tuntumaan joka kerta aina vain tiukemmalta :)
 
Joo, niinhän se on toiki niin yksilöllistä, mut mä ikävä kyllä kuuluin niihin löysiin yksilöihin. :D Mut onneks toisen kohdalla tietää, et siitäkin palautuu! :)
 
Joo ei saa verrata itseään muihin. Kaikki on niin yksilöllistä. :) Ja jotenkin tuntuu, että varskinkin raskauden aikana/jälkeen kaikki koittaa olla samanlaisia. Tai vertaa ainakin itseään muihin. :) Itse esikoisen aikaan vertasin itseäni siskooni, mutta onneksi tajusin nopeasti kaikkien raskauksien olevan erilaisia. (Siskollanikin siis kaksi keskenään täysin erilaista raskautta.)
 
Meillä mä oon aina ollut muutenkin se haluavampi osapuoli ja nyt raskauden aikana omat halut/jaksaminen on tippunut jonkin verran, joten meidän kerrat koko raskauden aikana on laskettavissa varmaan yhden käden sormilla.. Just eilen asiasta puhuttiin miehen kanssa, kun mun kuitenkin tekis mieli yrittää, mutta hän on pelännyt nyt sitä, että seksi aiheuttaisi mulle kovia supistuksia (harkkasupistuksia ollut tosi reilusti tässä reilun kk varmaan jo..?) ja sit ajatus vauvasta häiritsee. Toki meillä on hellyyttä päivittäin ja halaillaan ja pussaillaan paljon, mut jotenkaan en oo kokenut itseäni erityisen haluttavaksi mieheni silmissä enää useampaan vuoteen, joten aloitteen teko tuntuu aina vaan vaikeammalta kun se olen lähes aina minä. Ja nyt raskauden edetessä on alkanu tuntua, että en jaksa nähdä edes sitä pientä vaivaa.. :/

Ja siis tiedän, että mieheni rakastaa mua yli kaiken, kuten minäkin häntä ja parisuhde on aina voinut muuten erittäin hyvin. Kaipa jokaisella on se joku risti kannettavana, niin seksi on meidän, kun halut ei kohtaa :)
 
Yösade mä tykkään sun viestistä hurjasti! HYVIÄ parisuhteita on niin monenlaisia kuin on parejakin. :happy:
 
Mutta olishan se ihana jos tää yyhdynnän Poisjäännin tuoma hellyyden osoitus jäisi päälle. Tietty siis saa ne yhdynnän tulla taas takaisin kehiin aikanaan synnytyksen jälkeen :) on tuntunut niin hyvälle ku on lisääntynyt tuo halailu ja pussailu. Kumpikin parisuhteessa ehkä jopa automaattisesti lähteny lisäämään hhellyyden osoitusta muuten kun ei pysty rakastella.
 
Henkinen auts miehen eilisestä käytöksestä. Kävin illalla suihkussa ja siellä oli huono olo. Menin sen jälkeen makoileen ja huomasin että pohkeet on tosi turvonneet. Mies sitten hieroi niitä ja toi mulle vettä, olo parani nopeesti. Alko tekeen mieli siinä kun pelkässä pyyhkeessä makoilin ja näin kyllä että mies tajusi vihjeen, mutta lähti vaan sit iltapalalle. Kun sitten nukkumaanmennessä mökötin niin selitti, ettei kuulemma uskaltais nyt touhuilla ettei mun paineet nouse ja satu mitään. Tarkotushan on hyvä, mutta kamalaa olla omalle miehelle joku potilas eikä vaimo...

Että semmoinen naistenpäivä... Onneks facessa oli kuvia kavereiden saamista kukista ja illallisista.
 
MaiKhi lohdutukseksi; meillä ei oo ollu pariin kuukauteen yhdyntää kun olen ollut niin kipeä alapäästäni ja mieskin on todennut ettei hän uskalla kun pelkää satuttavansa minua tai vauvaa. Viikon ollut tosi hyvä olo itsellä, lähes edes huomannut että on raskaana. Vkloppuna tuli olo että nyt voitaisiin vähän kokeilla ja miehelleni siitä sanoinkin. Suihkussa sitten kokeilin että miltä se alaosasto tuntuu niin eipä sitten uskallettukkaan enää ettei vaan tulis kipeitä supistuksia, mielestäni olen (amatööritunnustelulla!) jo muutaman sentin auki! Itsellä epätoivoinen halu yhdyntään kyllä meni ja ihan hyvillä mielin, miehestä vain tosin näin että oli ehkä vähän pettynyt, vaikka ei sitä myöntänytkään..

Oltiin kyllä ennen tuota kokeilupäätöstä mietitty että eipä tässä enää ole kuin ehkä toinen samainen 2-3kk kun voi jo harrastella. Mies vain totesi kokeilusta että no kyllä kai sunki täytyy tyydytys saada, eihän sitä kukaan pysty näin kauan ilman olemaan :P mutta näillä mennään!! hassua vaan en muista edellisistä raskauksista että olisin viimesiä raskausviikkoja lukuunottamatta ollut niin huonossa kunnossa ettei olis pystyny yhdyntään.. on nää raskaudet niiin erilaisia.
 
MaiKhi, toisaalta kyllä ymmärrän miehesi pelon... Jos ajattelee itsensä siihen miehen osaan, niin en mäkää tiedä uskaltaisinko. :D
 
Seksistähän voi nauttia muullakin tavalla kuin yhdynnän muodossa ;) no tottakai tiesittekin tämän :D mutta tuli vain mieleen kannustaa muunlaiseenkin touhuamiseen :P meilläkin yhdynnät on vähentyneet, mutta sitten ollaan kyllä puuhailtu muulla tavoin -kun sille päälle ollaan innostuttu. Vähempi nyt raskausaikana sekstailtu, mutta eipä se ole kumpaakaan hetkauttanut. :)
 
Meillä ei vietetä ikinä mitenkään erityisemmin naistenpäivää, mulle se on tasa-arvon päivä ts en odota kukkia tai lahjoja. Mies lähti eilen työmatkalle ulkomaille eli ei olis mitään voinut hankkiakaan. Meillä oli just kihlapäivä, jonka kumpikin unohti, että eipä meillä kovin vakavasti tärkeämpiinkään juhlapäiviin suhtauduta. :D
 
Odette, me unohdettiin molemmat (minä ja mies) viime vuonna meidän hääpäivä. :joyful: Ei kanssa kauheasti vietetä noita merkkipäiviä. Lasten synttärit pitää muistaa ja viettää, mutta muuten ei kyllä jakseta muistaa mitään. :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top