Raskaus ja liikunta

H

Hani89

Oman äänensä löytänyt
Hei vaan kaikki :)

Täällä kirjoittelee 25 vuotias esikoistaan odottava, laskurin mukaan meneillään 6+1. Kaikki on uutta, outoa ja ihmeellistä. Mietityttää mikä on normaalia ja kuuluu raskauteen.

Elämäni on liikunnallista. Taustalla ratsastusta yli 10 vuotta, aktiivista punttisaliharjoittelua takana reilu vuosi ja sitä ennen mm. erilaisia ryhmäliikuntatunteja. Lenkkeilen satunnaisesti. Ratsastus jäi tauolle heti plussattuani, vaikka olenkin kuullut että monet ratsastavat niin kauan kun hyvältä tuntuu. Minä päätin kuitenkin olla ottamatta riskejä ja jättää harrastuksen tauolle.

Nyt mieltä painaa totaalinen kunnon romahtaminen! Voiko tämä johtua raskaudesta jo tässä vaiheessa? Esimerkiksi salilla samoilla sarjapainoilla jatkaminen tuntuu olevan työn ja tuskan takana ja juuri tulin kävelylenkiltä ja puuskutin kuin mikäkin pienissä ylämäissä.. :wideyed: en ymmärrä. Lueskelin, että treenaamista on ok jatkaa samaan tahtiin kuin ennenkin 1. kolmanneksen ajan, mutta minun kunto sanoo jo tässä vaiheessa kyllä selkeästi, että rauhoitu. Onko muita, ketkä hengästyvät ja saavat sykkeen pilviin aiempaa pienemmästä rasituksesta? Mistähän tämä johtuu? Muita raskausoireita ei oikeastaan vielä ole kuin jäätävä väsymys, palelu, jano ja ajoittainen huimaus.

Miten teidän liikuntatottumuksenne muuttuvat raskauden myötä?
 
Mä myös hengästyn todella pienestä treenistä. Jaksan kyllä samalla tavalla kuin ennen mutta puuskutus on kova. Ainut mikä kiusaa treenaamista on väsymys, kun ei millään jaksais!
 
Muistatteko et oliko se sykeraja 150 alusta asti vai tietyn viikon jälkeen?

Mulle on tullu joka kerta huono olo kun menen salille tai jumppaan ja tyyliin ekat 15min menee siinä kun katselen missä täällä on roskis jos tulee oksu. Ekassa raskaudessa tosin olin ekat viikot muualla kotoa ja sit hurjassa räkiksessä useamman viikon, jollon alle 10 viikon en päässyt edes liikkumaan. Nyt kyllä haluisin mennä!
 
Mä yritin ekassa raskaudessa epätoivoisesti selvittää, että onko ok urheilla, jos lämmöt nousee välillä jopa 37,4 ja tunnen kropassa lämmön nousun. Ei sitä tuntunut kukaan tietävän ja urheilin tosi vähän ekat kaks kuukautta. Nyt on aika sama fiilis, tosin urheilu on muutenkin vähemmällä, kun 1v pojan kanssa pitää miettiä, mihin vähät vapaa-aikansa haluaa käyttää. Ja nyt en ole jaksanut lämpöjä mitata..viime viikolla yhden kerran ja lämpöä oli silloin vain 36,9. Jotenkin kaikki tää väsymys, lämpö ja huonovointisuus yhdistettynä olisi mun mielestä kehon merkkejä siitä, että ota rauhassa. Kuitenkin mietityttää, että jotenkin pitäisi pysyä kunnossa, että toipuu aikanaan raskaudesta ja synnytyksestä, jos sinne asti pääsee. Pelkkä kävely ei oikein tunnu kuntoa pitävän yllä..
 
Olisikohan minullakin lämpöä kun välillä on niin voipunut olo! En ole mittaillut, mutta pitääpä mitata.

Jostain muistan lukeneeni että sykeraja 150 olisi ensimmäisen kolmanneksen jälkeen, mutta että harjoittelu olisi hyvä pitää intervallityyppisenä, eli sykettä ei pidetä tuota korkeammalla kuin hetken.

M&S samaa mietin minäkin, miten ihmeessä saan pidettyä kunnon sellaisena että mahdollisen synnytyksen jälkeen toipuminen ei ole niin hankalaa ja kunto romahda raskauden aikana ihan nollille..
 
Minä ajattelin taas aloittaa vesijumpan heti kun olo sen sallii. Nyt en uskalla vielä mennä, kun pelkään, että oksennan sinne altaaseen :D Esikoisen kohdalla kävin myös vesijumpassa ja totesin, että se on sopiva treeni minulle raskausaikana. Sykkeet ei nouse liian korkealle, mutta kroppa saa kuitenkin kokonaisvaltaisesti liikettä.
 
Ensimmäisessä raskaudessa jatkoin alkuun salillakäyntiä ja lenkkeilyä, mutta pikkuhiljaa laiskistuin ja löhösin mieluummin sohvalla. Nyt olen päättänyt ottaa itseäni niskasta kiinni ja aktivoinut itseäni uudestaan kuntosalin pariin. Minulla on treenistä taukoa useampi kuukausi, mutta yritän räätälöidä itselleni sopivan raskausajan ohjelman. Talomme kellarisalissa ei vapaita painoja lukuunottamatta ole kuin penkki, mutta eiköhän niillä jotain saa tehtyä. :) Lisäksi olen aloittanut kevyen joogaharrastuksen ja yrittänyt potkia itseäni esikoisen kanssa vaunulenkeille. Tärkeintä olisi, että liikunnasta muodostuisi rutiini ja toistuva tapa. Mulla jää koko homma todella helposti, jos tulee pidempiä taukoja. Hyvä kunto ja maltillinen palnonnousu olisi kuitenkin eduksi niin raskausaikana, synnytyksessä kuin sen jälkeenkin.
Näin alkuraskaudessa toki nämä etovat olot vaikuttaa siihen miten usein ja millä tempolla huvittaa urheilla. Ainakin lenkillä tuntuu että hengästyy tavallista herkemmin. Sitä energisempää keskiraskautta odotellessa... :)
 
Liikunta raittiissa ilmassa on ollu minulle henkireikä aiemmin, uskon että nyt raskaanakin ja jos pahoinvointi iskee, niin jos raitis ilma auttais.

Tanssi on minulle rakas harrastus ja sitä aion jatkaa mahdollisimman pitkään.

Liikunnasta saa iloa ja energiaa ja toisaalta kunnon yöunetkin kun on vähän fyysisesti rasittunut.
 
Mie harrastan kanssa kevyttä joogaa...Eilen olin joogassa parin viikon tauon jälkeen...En tiie johtuko siitä ku biime viikon oli flunssassa ja niska seutu hieman jumisss kun pääalaspäin ollessa tuli paha olo...Kamala kuvotuksen tunne...Lenkillä käyn koiruuden kanssa säännöllisesti ja zumbaa pyrin harrastamaan kerran viikossa edelleen...Ainakin näin aluksi :)
 
Minä en ole kolmeen vuoteen harrastanut mitään liikuntaa aktiivisesti, kun sitä ennen tein raskasta fyysistä työtä ja harrastin kamppailulajia pari kertaa viikossa. Nykyään liikunta on ollut lähinnä kävelylenkkejä ja sohvan nurkassa löhöilyä:woot:. Vaikka en nyt ihan rapakuntoisena itseäni ole siltikään pitänyt, niin jumatsukka, kun hengästyin pahasti noustessani viidenteen kerrokseen portaita pitkin. Viimeiset askelmat vedin itseni kaiteesta pitäen ylös, kun ei jalka meinannut enää nousta. Tunsin itseni aivan heikkokuntoiseksi mummoksi!! Ajattelin, että flunssa vaivaa, mutta kyllä luultavasti tällä raskaudellakin on osuustensa asiassa.
 
Edellisessä raskaudessa olin viikolla 15 Roomassa lomalla...
Olin harrastanut lenkkeily koiran kanssa ja satunnaisesti jumpassa käynyt...Eli peruskunto ei ihan sohvalla makaajan tasossa...
Siellä tietysti Vatikaanissa käytiin ja olihan se Pietarin kirkkokin nähtävä...Olin puol vuotta aikasemmin kiivennyt Kölnin Domin huipulle 533 porrasta ja nyt ajattelin vähän oikasta alkumatkan hissillä...
Noh jäljelle jäi vielä 320 rappusta...Voin kertoa että puolenvälin jälkeen olin varma että jalat jäi hissiin ja keuhkot annettiin lippuluukulle...
Sitä puuskuttamisen kestoa...Olin varma että sydäri kävi lähellä...
Tässä raskaudessa oon fiksumpi ja jätän suosiolla tuommoset hömpötykset väliin :)
 
Sama homma! Aivan hirveä puuskutus.. Asutaan kolmannessa kerroksessa, ei hissiä ja portaat tuntuu joka päivä varsinaiselta via dolorosalta :D Ensin ajattelin että kunto senkun rapistuu kun en ole käynyt salilla viikkoon mutta ehkäpä se johtuu vaan tästä raskaudesta vaikka alkutekijöissä ollaan vielä. Onneksi mitään pahoinvointia ei ole! Teoriassa voisi siis liikkua kunhan jaksaisi..

Oma lajini on taekwondo ja nyt olen vähän puun ja kuoren välissä kun siellä alkavat treenikaverit kyselemään miksi en yhtäkkiä käy treeneissä. Pakkohan sitä on niille kohta kertoa ja sitten tietääkin melkein kaikki muut paitsi sukulaiset.. :D
 
Voikohan toi hengästyminen tulla heti raskauden alussa? Mä ku hengästyn ku rivakammin liikun, vaikka liikunta just samas ku ennen raskautumista ja sillon en juuri pienistä puuskuttanu. :)
 
verimäärä kasvaa jo heti alkumetreillä eli hapentarve kasvaa ja siksi puuskututtaa. Jotenkin nyt toisellakin kerralla on yhtä hämmentävää, että sitäon raskaana "alusta asti" tai siis että j heti alkumetreillä nämä oireet ovat niin isoja ja elämään vaikuttavia.
 
Mua ihan stressaa, kun viimeiset kuukaudet on menny ihan sohvaperunaillessa, enkä nyt saa itsestäni mitään irti. Kävely on viimeisen viikon aikana muuttunu lähinnä löntystelyksi, ja nopeemmin alkaa hengästyttää. Haluisin kovasti pitää edes jonkinlaista peruskuntoa yllä, mutta kun tuntuu että jalka ei nouse :angry3 Nyt etenkin haluis pitää terveellisistä tavoista kiinni kun kyseessä ei oo enää pelkästään oma terveys, mut minkäs teet kun ei irtoo sitten mitään :sad001
 
Alotat taas JenCa pikkuhiljaa. Kyllä kuntoa voi kohottaa raskaana ollessaki. :)

Puuskututtaa kyllä, nii hauskan hassua ku mukana on vasta 'katkarapu'. XD
 
Mä en oikein edellisen raskauden jälkeen päässyt urheiluun kiinni, kun lantiopohjalihakset meni niin huonoon kuntoon, että pienikin juoksu tai hyppiminen aiheuttaa virtsankarkailua. Aika rasittava vaiva ja laimensi entisen urheilijan intoa liikkumiseen. Lisäksi kun vielä vatsalihakset ei palautunut myöskään, niin nyt on aikamoinen tää kunto toista raskautta aloitellessa. Eilinen meni kuitenkin muuttolaatikoita kantaessa ja pelkkä selkä vihoittelee nyt vähän. Eli ehkä entisellä urheilijalla on vielä jotain toivoa. :) Käsilihaksethan vain kasvaa, kun yli vuoden on ekaa lasta kanniskellut sylissään.
 
Eka punttisali treeni vuoddn tauon jälkeen takana ja olo on ku olympia voittajalla...Miten ikinä olin niin laiska et lopetin salilla köynnin..Se oli mahtavaa ja nyt ainakin alkuraskaudessa pystyy tekemään aika samaa ohjelmaa kun aiemminkin...Niin kauan kun tunntuu hyvältä niin jatkan tätä :blob5
 
Mulla on väsymys rajoittanut liikkumista viime viikkoina. Töissäkin on ollut kevään kiireisimmät viikon, niin ei vaan illalla jaksa edes miettiä pientä koiran pissatuslenkkiä enempää. Eilen kävin pitkästä aikaa tunnin lenkin kävelemässä. Tänään on suunnitelmissa sama ja jos yrittäisi kotona hiukan lihaskuntoa tehdä.
 
Onko muita aktiiviratsastajia? Oon ajatellut jatkaa niin pitkään kun vaan kroppa antaa myöten
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top