Raskaudesta kertominen
- Ketjun aloittaja miuk
- Aloituspäivämäärä
Oho, no aika laimeaa mummolta kuitenkin.. Ehkä nuo ensireaktiot on sit niin yllättäviä, ettei tajua et nyt olis onnittelut heti paikallaan 
Kamalaa, menee varmaan oma fiilis vähän.
Tai sit iskee monelle mummolle ja papalle ikäkriisi, kun ne tajuaa, et tässähän alkaa eläkeikä kolkutella ja omat lapset on kohta keski-iässä
Kamalaa, menee varmaan oma fiilis vähän.
Tai sit iskee monelle mummolle ja papalle ikäkriisi, kun ne tajuaa, et tässähän alkaa eläkeikä kolkutella ja omat lapset on kohta keski-iässä
Meillä kaikki on suhtautuneet vauvauutisiin toivotulla tavalla. Täman raskauden vastaanotto oli vähän vaisumpi, lähinnä siis siks, ettei tää ollu kellekään yllätys. Sen oon kyllä huomannut, että keskenmenon jälkeen mun vointia ja kuulumisia on kyselty vähemmän. Tuntuu siltä, että kaikille on jäänyt pelko siitä, ettei kaikki mene nytkään hyvin.
Mekin viikonloppuna vihdoin kerrottiin molempien vanhemmille, sisaruksille ja tärkeimmille muille - aika hyvin alkoi juttu levitä heti, muttei oo enää salaisuus niin samapa se :) kai ne on vaan niin innoissaan :D heh. Töissä en oo viel kertonut ja koetan nyt vaan elää päivä kerrallaan että milloin jää mahasta kiinni jollekin :DD
Ja nyt tuli laitettua mun läheisimmille kavereille yhteiseen whatsappiin vihjeitä asiasta, hienoo kun yks menee sekasin ja kyselee kauheesti mut muut ei oo varmaan viä nähny koko keskustelua :D saavat sit informaatiotulvan jossain vaiheessa :) jännitti enemmän kuin äidille kertominen...
Mulla oli aikanaan tosi vaikeita tilanteita, ku mun siskoni tuli vahingossa raskaaks. Se oli aivan maissa ja mun ois pitäny sitä osata lohduttaa. En varmasti koskaan löytäny oikeanlaisia sanoja, kun ite sillon oltiin jo yrittämässä. Pari vuotta myöhemmin samalle siskolle sattu toinen vahinko, jolloin se oli varmaan vielä enemmän maissa.
Mun ois pitäny jotain osata tehä tai sanoo, mutta en osannu antaa sellasta tukee ku sisko ois tarvinnu. Tiiän, että sitä vitutti ja lujaa. Niillä ei todellakaan oo mitään aktiivista tuola petikamarin puolella. Varmaan maksimissaan 3-4 kertaa vuodessa. Ja aina heti tärppää. Musta se tuntu niin epäreilulta, ku ite ei tullu raskaaks ja toinen tulee, eikä ois halunnu. Mutta eipä se elämä niin reiluu aina oo.
Mun ois pitäny jotain osata tehä tai sanoo, mutta en osannu antaa sellasta tukee ku sisko ois tarvinnu. Tiiän, että sitä vitutti ja lujaa. Niillä ei todellakaan oo mitään aktiivista tuola petikamarin puolella. Varmaan maksimissaan 3-4 kertaa vuodessa. Ja aina heti tärppää. Musta se tuntu niin epäreilulta, ku ite ei tullu raskaaks ja toinen tulee, eikä ois halunnu. Mutta eipä se elämä niin reiluu aina oo.
Mulla oli kans vähä vaikee kertoo asiasta muutamalle kaverille kun toinen oli vasta toipumassa km ja toisella ei o tärpänny ja pitkään ovat yrittäneet.. Ja vielä kun tää meidän kyytiläinen tuli yllätyksenä. Muuten kertomisista niin läheisimmät kaverit tietää ja appivanhemmat. Omille vanhemmille kerron sitten kun ensin nään ite ultrassa että kaikki on hyvin. Sen jälkeen voikin jo sit tiedotella enemmän :)
Nyt anoppi kerto, että arvas raskauden kun oon taas pidellyt mahaa :D oon oikeen yrittäny etten pitäisi, mut niin huomaamatta se käsi menee sinne masulle. Vähän meinas vaa harmittaa, kun kysy onko vahinko vai suunniteltiinko.
Tänään jo omakin äiti oli kiinnostuneempi
Tänään jo omakin äiti oli kiinnostuneempi
Voi, kuulostaapa kurjilta reaktioilta, ja inhottavaa, jos joutuu miettimään toisten tilanteita/reaktioita oman onnen alla! 
Tottakai muut pitää ottaa huomioon, en sitä sano. Mutta onhan tämä henkisesti sen verran vaikeaa muutenkin jo.. tämä odottelu ja epätietoisuus.. (nimim. ei-vielä-ultrassa-käynyt)
Tottakai muut pitää ottaa huomioon, en sitä sano. Mutta onhan tämä henkisesti sen verran vaikeaa muutenkin jo.. tämä odottelu ja epätietoisuus.. (nimim. ei-vielä-ultrassa-käynyt)