Raskaudesta kertominen

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja miuk
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Joo siis on töissä ja vaan tauolla saa puhelinta käyttää..mut ei kai se kauaa vie ees onnee kirjoittaa..
 
Oho, no aika laimeaa mummolta kuitenkin.. Ehkä nuo ensireaktiot on sit niin yllättäviä, ettei tajua et nyt olis onnittelut heti paikallaan o_O
Kamalaa, menee varmaan oma fiilis vähän. :confused:

Tai sit iskee monelle mummolle ja papalle ikäkriisi, kun ne tajuaa, et tässähän alkaa eläkeikä kolkutella ja omat lapset on kohta keski-iässä:grin
 
Tuntuu kyllä varmasti pahalle tuommoset reaktiot :/ itse onnellisena kertoo ja sitten ei saa oikein mitään vastakaikua. Tunnen kyllä kiitollisuutta meidän sukuja kohtaan, kun suhtautuivat positiivisesti ja osasivat sen näyttääkin..
 
Kurjaa tollaiset reaktiot. Toivottavasti se on vaan jotain alkuhämmennystä ja se ilo vielä tulee sieltä ajan kanssa. :)
 
Niin no mun äidille on tää jo kuudes lapsenlapsi..mut edellis kerralla onnitteli oikeen kunnolla, niin jotenki odotin samanlaista reaktioo...
 
Meillä kaikki on suhtautuneet vauvauutisiin toivotulla tavalla. Täman raskauden vastaanotto oli vähän vaisumpi, lähinnä siis siks, ettei tää ollu kellekään yllätys. Sen oon kyllä huomannut, että keskenmenon jälkeen mun vointia ja kuulumisia on kyselty vähemmän. Tuntuu siltä, että kaikille on jäänyt pelko siitä, ettei kaikki mene nytkään hyvin.
 
Mekin viikonloppuna vihdoin kerrottiin molempien vanhemmille, sisaruksille ja tärkeimmille muille - aika hyvin alkoi juttu levitä heti, muttei oo enää salaisuus niin samapa se :) kai ne on vaan niin innoissaan :D heh. Töissä en oo viel kertonut ja koetan nyt vaan elää päivä kerrallaan että milloin jää mahasta kiinni jollekin :DD
 
Ja nyt tuli laitettua mun läheisimmille kavereille yhteiseen whatsappiin vihjeitä asiasta, hienoo kun yks menee sekasin ja kyselee kauheesti mut muut ei oo varmaan viä nähny koko keskustelua :D saavat sit informaatiotulvan jossain vaiheessa :) jännitti enemmän kuin äidille kertominen...
 
Mulla oli aikanaan tosi vaikeita tilanteita, ku mun siskoni tuli vahingossa raskaaks. Se oli aivan maissa ja mun ois pitäny sitä osata lohduttaa. En varmasti koskaan löytäny oikeanlaisia sanoja, kun ite sillon oltiin jo yrittämässä. Pari vuotta myöhemmin samalle siskolle sattu toinen vahinko, jolloin se oli varmaan vielä enemmän maissa.

Mun ois pitäny jotain osata tehä tai sanoo, mutta en osannu antaa sellasta tukee ku sisko ois tarvinnu. Tiiän, että sitä vitutti ja lujaa. Niillä ei todellakaan oo mitään aktiivista tuola petikamarin puolella. Varmaan maksimissaan 3-4 kertaa vuodessa. Ja aina heti tärppää. Musta se tuntu niin epäreilulta, ku ite ei tullu raskaaks ja toinen tulee, eikä ois halunnu. Mutta eipä se elämä niin reiluu aina oo.
 
Tiedän ton epäreiluuden tunteen. Äsken tuntu vähän pahalta kun yks kaveri kysy että päätittekö hankkii lapsen just nyt. Kuittasin sen sanomalla et pitkä projekti jo, en alkanu avautuu hoidoista ym...
 
Just joo.. Päätittekö hankkia. Mää niin vihaan noita sanontoja. Vaikka ne on niin yleisiä, eikä niillä pahaa tarkoteta, mut mut ne saa näkeen punasta. Kai mää en vaan oo koskaan kyenny lapsia hankkimaan tai tekemään...
 
Vähän niin ku kysyis että aiotko nyt ottaa jonkun tietyn työ- tai opiskelupaikan ennen ku on edes hakenu :D
 
Tosi varovaiseksi sitä on tullut lapsiasioihin liittyen. Siis että ei tuu mieleenkään udella lasten hankkimisesta (ja nimenomaan siis tuolla hankkia-sanalla) tms. kun ei yhtään tiedä ihmisten taustoista.
 
Mulla oli kans vähä vaikee kertoo asiasta muutamalle kaverille kun toinen oli vasta toipumassa km ja toisella ei o tärpänny ja pitkään ovat yrittäneet.. Ja vielä kun tää meidän kyytiläinen tuli yllätyksenä. Muuten kertomisista niin läheisimmät kaverit tietää ja appivanhemmat. Omille vanhemmille kerron sitten kun ensin nään ite ultrassa että kaikki on hyvin. Sen jälkeen voikin jo sit tiedotella enemmän :)
 
Nyt anoppi kerto, että arvas raskauden kun oon taas pidellyt mahaa :D oon oikeen yrittäny etten pitäisi, mut niin huomaamatta se käsi menee sinne masulle. Vähän meinas vaa harmittaa, kun kysy onko vahinko vai suunniteltiinko.
Tänään jo omakin äiti oli kiinnostuneempi
 
Voi, kuulostaapa kurjilta reaktioilta, ja inhottavaa, jos joutuu miettimään toisten tilanteita/reaktioita oman onnen alla! :sad001Tottakai muut pitää ottaa huomioon, en sitä sano. Mutta onhan tämä henkisesti sen verran vaikeaa muutenkin jo.. tämä odottelu ja epätietoisuus.. (nimim. ei-vielä-ultrassa-käynyt)
 
Se on kyllä kurjaa sellaiselle kertoa, joka on esim. keskenmenon kärsinyt. Vaikka kuinka ajattelis, että toisen onni ei oo muilta pois, niin ei se helppoo tule olemaan.
 
Takaisin
Top