Raskaudesta kertominen

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja miuk
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Mulla työkaverit on varmasti jo ihmeissään kun oon kokoajan väsynyt ja sitä myöten kiukkuinen.. Yritän parhaani mukaan tsempata etten olis kurjaa seuraa töissä. Mut nyt tälläkin viikolla oon kyllä ollu aika suorasanainen ja herkästi annan napakasti palautetta jne.
Tänään suutuspäissäni avauduin pomolle työkaverista, jonka käytös ottaa mua päähän välillä niin paljon et ei järkee!! (Narsisti 150%)

Teki kyllä hyvää purkautua :wink
Jos nyt kuukauden sais pidettyä tätä jymyuutista kuitenkin :)
 
Voi Sannis, mulla kans taisto yhen työpaikan narsistin kans. Hän aiheuttanut jo pidempään mulle stressiä ja yrittänyt välttelemällä päästä asiasta yli, mut nyt raskauden myötä päätin, että saa riittää ja nostan kissan pöydälle hänen touhuista vaikka hirvittääkin.

Sitte tästä raskaudesta kertomisesta, niin kerroin tänään esimiehelle ja hän oli iloinen puolestani. :) Mutta sitten puolestaan kävi ilmi, että anopin kautta on meidän uutinen lähtenyt eteenpäin ja yhdet etäämpänä asuvat sukulaiset saaneet tietää ja oltiin just odotettu heillekin kasvokkain itse kertomista parin viikon päästä. Samoin miehen veli tiesi ennen kuin itse päästiin kertomaan - tympii ihan älyttömästi!!! :mad:
 
Ikävää, kun sitten jotkut puhuu ohi suunsa! :( olisihan se paljon kivempi päästä itse kertomaan.. Höh,
 
Tietyt sukulaiset kun saa tiedon niin muille ei tarvitsekaan kertoa... Meiltä löytynee varmasti molemmilta puolin sukua sopivat. Tiedän kyllä myös, että osa varmasti osaisi pitää salaisuuden varsinkin jos sitä erikseen pyytäisi :).
 
Belle, onpa törkeetä!
Just tollasten takia mä haluan kertoa läheisimmillekin vasta sit myöhemmin...
 
Ei tosiaan uskalla itsekään kertoa vielä edes lähesimmille, kun saletisti sen jälkeen tietää kaikki. Niin täytyy odotella siihen asti, että on valmis paljastaa kaikille.. :)
 
Belle, osaan hyvin kuvitella että ärsyttää! Mullakin anoppi on sellanen juorukello, että riittää varmaan kun sille kertoo asiasta niin koko kylä tietää jo seuraavana päivänä. Ei siis aiota kertoa vielä ainakaan pariin viikkoon. tosin sen lisäkis että anoppi on juorukello se on myös hirveä kyylä, joten en ihmettelisi vaikka se saisi asian selville jo aiemmin. Ja se kehtaisi vielä varmasti väittää ettei muka olisi levitellyt tietoa eteenpäin.
Mun tekisi kyllä mieli äitille sanoa, se pystyisi pitämään asian omana tietonaan (tai no, ehkä omana + tädin tietona :D)
 
Olen kertonut omille läheisille ystäville jotka ovat tienneet lapsettomuudesta. Olin luvannut itselle että kun sen positiivisen tuloksen joskus siihen testiin saan niin saan nauttia täysillä niistä hetkistä kun se kaikki on totta. En kiellä ettenko pelkäisi, mutta se että kertooko ei kyllä vaikuta siihen keskenmenoriskiin mitenkään. Kertoisin joka tapauksessa ystäville myös jos menee kesken. Nautitaan nyt koko rahan edestä. :) Jos alkaa murehtimaan niin aina tulee uusia asioita joita murehtia. Vanhempia ei ole kummallakaan ja sukukin hyvin pieni joten ei ole tarvinnut miettiä kelle kerrotaan ensin yms. Miehen mummolle kerrotaan vähän myöhemmin. Jottei suotta pety turhaan vanha ihminen. Onneksi mun lähipiirissä ei ole negailijoita ja ollut ihana jakaa tämä onni. Ei se tuntuisi varmasti näin hyvälle jos sitä ei pääsisi jakamaan. Jos jotain lapsettomuus on opettanut niin sitä että asioita ei voi hallita. Voi vaan nauttia hetkestä. Ja jos menee saveen niin sit noustaan taas ylös ja yritetään uudelleen. Mies ei ole kertonut ystävilleen. Mutta ei lapsettomuudesta ole niissä ympyröissä puhuttukaan.
 
Me kerrottiin miehen isälle ja äitipuolelle. Miehen äiti siis arvasi jo aiemmin. Appiukko naureskeli et nyt meni nopeammin jakeluun asia kun mies totesi ohimennen jotain isoveljestä. Esikon kohdalla appiukolle vietiin sellanen papan kahvi tai mikä se ny olikaan. Appiukko tavas pakettia ja ainesosia ja tutki ja mietti. Muu porukka nauroi vieressä et lue mitä siinä on. Ja tää höntti jatkoi lukemista ainesosista ku sitte yhtäkki tajus et hitto sentään :D
Näköjää äsken sit mies kertoi ystävälleen eli esikon kummille. On ollu täs meillä pari päivää nii mies totes, et toinen tulossa nii siks tuo emäntä o niin väsy :D Kuulosti toteavan vaan et "eipä ollu yllätys" :D
 
Mä voisin kuvitella vieväni mun isälle kans jotain tollasta "ukin erikoista" ja se vaan tyytyväisenä myhäilis täysin tajuamatta asian laitaa :laughing021
Samoin ehkä miehenkin isä. Anoppi nyt on sellanen kyylä, et saattaa jo vaikka arvatakin, mut ei se kehtaa ääneen sanoa, kun ei tietysti varma voi olla. Eilen se soitti miehelle ihan muissa asioissa ja sanoi et ei varmaan kannata tulla nyt viikonloppuna kylään, kun ovat flunssassa, ettei vaan tartu pöpöt meille o_O
 
Mä oon tänään vähän kahen vaiheilla et kerronko esimiehelle ihan vain tän pahoinvoinnin takia. Mietin että jos huonosti kävis ja kesken menis niin joutuisin kuitenkin kertomaan, kun en siitä ilman saikkua selviäis. Ja en tiiä jos tää pahoinvointi ei helpota niin voi tulla nytkin saikkua. Toisaalta pelkään et se asettaa mut kesälomissa huonompaan jamaan et joutuisin pitää just ennen mammalomalle jäämistä mitä en kyl ite halua.. Vaikeeta. Nyt helpotti kun söin mut jos pahenee niin pakko ehkä sanoa.
 
Mun isäni soittelee viikon välein, vähintään. Yleensä hyvä, jos soittelee kerran kuukauteen.. Ja kyselee kovasti kuulumisia, niin kiva sanoa aina vaan "juu, tavallista arkea tässä elellään.." Ja eilen kävi naurattamaan, kun miehen äiti soitti miehelleni. Mies tyytyväisenä kertoilee:"Juu, se on nyt sairaslomalla, kun sillä selkä kiukkuilee." Äitinsä oli sitten ollut jotain, että on se nyt, kun ensin nilkka ja nyt sitten selkä.. Meinasi mies paukauttaa, että "ihan raskaudesta johtuvaa vain", mutta ehti korjaamaan, että onhan se kummallista.. :D
 
Mua vähän pelottaa miten anoppi tulee suhtautuun. Olivat miehen kans jutellut muista asioista ja mies oli maininnut et ehkä joskus vois tulla toinen lapsi. Anoppi oli todennut et ei tarvi vielä vähään aikaan tulla, kun toi esikoisen odotus oli niin tuskaisen rankkaa mulle. En nyt oikein tiedä uskaltaako sille kertoo ollenkaan..ja kun se ei osaa pitää yhtään omana tietonaan asioita..
 
Ehkä se anoppi suhtautuu sitten erilailla, kun saa tietää, että olet jo raskaana.. Kenties tuollaista pelkoa juuri jaksamisesta ja muusta? :>
 
Anopit taitaa olla niitä lörpöttelijöitä monilla! :grin Niille kun kertoo, niin koko suku on kohta kimpussa. Mun anoppi on jo eläkkeellä, niin sillä on aikaa soitella ja juoruta kylille. Eli ihan toden teolla haluan kertoa vasta nt-ultran jälkeen sinne uutiset. Auta armias jos se sais tietää vaikka keskenmenosta, olis siinä anopillekin huolta ja murhetta kyllikseen.

Eihän se pahaa tarkoita, mut oon jo joutunut sitä joskus näpäyttämään asioista ennenkin...
Esim kun appiukko oli meillä remonttiapuna, niin anoppi oli joka kerta mukana höyryämässä päivät pitkät. Ja kerran kun tulin töistä kotiin, niin oli mm. siivonnu keittiön kaapit läpikotasin ja vaihtanut samalla astioiden säilytyspaikkoja "hänen mielestään parempaan järjestykseen" sillä aikaa kun appiukko remppas. Ja järjestelly vessan kaappeja jne, mitkä nyt todellakin on mun mielestä paikkoja joihin ei mennä edes kurkistelemaan toisen kodissa :mad:

Tiedän, et se on vaan liian virkeä eläkkeelle, mut silloin puhuin kyllä suuni puhtaaksi. Sen jälkeen ollaan oltu hyvissä väleissä ja ymmärsi yskän. Oli tarkoittanut tietysti hyvää kun mulla oli sillon opiskelut ja työ 24/7 ja kotikin sen mukaisessa kuosissa :oops: Ja mun mies kun on heidän iltatähti, niin hyysää tietysti viimeiseen asti... :wacky:
 
Meillä oli tarkoitus odottaa sinne ekaan ultraan asti ennen kuin kerrotaan kellekkään, mutta nyt ollaan lähdössä lomareissulle mun vanhempien kanssa, niin täytyy varmaan niille kertoa. Ei varmaan menisi muuten mitkään selitykset läpi, miksen voi alkoholiin koskea koko viikon aikana. Ja reiluuden nimissä varmaan kerrotaan miehen vanhemmille sitten samoihin aikoihin. Vannotetaan kuitenkin pitämään asia vielä salaisuutena.
Vain pari kaveria tietävät, että yritystä on ollut, joten heille tulee ehkä kerrottua sitten ensimmäisten joukossa. Vanhemmille asia tulee varmaan aika yllätyksenä, kun eivät ole yrityksestä tietäneet.
Töissä en aio sanoa mitään, ennen kuin alkaa näkyä. Ehkä muutamalle läheisimmälle työkaverille kerron jo aikaisemmin.
 
Mä olen kertonut töissä just kans vaan mun esimiehelle, kun sattuu sopivasti kaikki neuvolat sun muut aina työajalle :D Yhdelle viimeisillään olevalle työkaverille kerroin koska tuntui että olis kiva saada töissäkin vähän vertaistukea :) On vaan todella hankala tilanne kun olen yhden työkaverin kanssa vapaa-ajallakin hyvä kaveri ja hällä oli tässä loppuvuodesta todella rankka raskaudenkeskeytys :( On ite sanonut että vihaa tällä hetkellä kaikkia raskaana olevia eikä osaa iloita kenenkään vauvauutisista... Jos jollakulla on hyvä idea miten kertoa tälle työkaverille, otan ehdotuksia vastaan! :D

Muuten ollaan kerrottu meidän parhaille ystäville ja miehen siskon perheelle. 19.2 sitten eka ultra jos siellä kaikki hyvin niin sit varmaan uskaltaa jo valottaa asiaa molempien vanhemmille jne :) Täälläkin semmonen lörppäsuu anoppi ettei mitään tolkkua! Vaikka ihana ihminen onkin :)
 
Anopit taitaa olla aikamoisia lörpöttelijöitä, kun yhdeltä jos toiseltakin tällainen löytyy! :D
 
Ajatushan oli että en kertoisi töissä vielä muutamaan viikkoon.. toisin taitaa käydä. Kuulin juuri työkaverilta että olen kuulemma ollut viikonpuheenaiheena ja porukka epäilee mun olevan raskaana. Meillä on ensi viikolla puolet meidän yksiköstä lähdössä työmatkalle jossa tarjolla siis alkoholia, kalaa ja juustoja.. joten eipä tässä hirveesti voi asiaa pitää salassakaan kun maha turvonnut jalkapalloksi. Noh kyseinen työmatkahan osuu sopivasti mieheni työpaikalle, laivalle, jossa kyselty jo useampaan kertoon onko vauva jo tulossa. Tiedän että tässä firmassa juorut kulkee nopeasti, joten luultavasti ens viikon lopulla raskaudesta tietää puolet firmasta. Ollaan siis miehen kanssa töissä samassa firmassa. Mielenkiinnolla siis ensi viikkoa odottaen... miksi ihmisten pitää olla niin kyyliä ja sekaantua toisten asioihin?
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top