Raskaudesta kertominen

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja miuk
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Joo mulla on sama että en kerro mutta jos suoraan kysytään (ja yleensä vielä jotenkin yllättäen ettei oo aikaa miettiä mitään järkevää vastausta) niin en osaa ruveta oikein valehtelemaankaan.. jos vielä kysymys on et vähän vihjaistaan niin sen osaan lyödä leikiksi mutta jos moneen kertaan suoraan kysellään niin että pitäis oikein suoranaisesti valehdella tai sitten keksiä joku tosi nokkelapokkela vastaus niin kyllä mun ilme vähintään paljastaa..

Mulla kävi niin että isä oli käymässä ja jotain puheli esikoisesta ja sitte ihan yhtäkkiä sano että niin ettei olis sisarus jo tulossakin? Siihen vielä naureskelin että kyllä mä kerron sitte ku on kerrottavaa.. mutta se vielä uudestaan sano jotain että Niin mutta kuitenkin voi nyt olla jo?? Ihan ku olis tienny, eikä se yleensä utele noin. Niin en sanonu mitään mutta kyllä se mun ilmeestä varmasti päätteli oikean vastauksen :P Nyt mietin vaan että kenelle kaikille on jo spekuloitu..
 
Me ollaan kerrottu jo perheille ja kavereille. Mitä sitä tätä onnea salailemaan! Varhaisultran jälkeen on uskaltanut jo uskoa, että kaikki menee varmasti hyvin! :)
 
Nyt kun tulossa alvariinsa jotain labra/lääkäri/neuvolakäyntejä, niin meinasi nyt sit pikkuhiljaa kertoa töissä asiasta. Ensin tietenkin pomolle ja sit muille. Työkaverit kun ovat kovin tarkkanäköisiä, että varmasti herää epäilykset jos oon pois useammin. Muutama viikko sitten jo suoraan heittivät et oonko raskaana kun olin ottanut välipalaksi mukaan appelsiinin.
 
Suas näkkee pitääkö/saako sitä huomenna käydä appiukolle kertomassa uutisia. Lähin jos ny ultra sanoo jotain. Miehen kanssa mietittii et ne o siel ihan ihmeissään ku ei olla nyt käyty. Asuvat tos lähellä ja ollaan hyvinkin läheisiä miehen äitipuolen ja toki siis isänkin kanssa. Yleensä käyty usein ja nyt lähinnä sieltä soittavat et ollaanko edes hengissä Ei vaan toi kyläily oo oikee innostanu. Kivahan se ois jos pääsis kertoo järkevän syyn.
Se vaan et esikoisen kohdalla appi oli lähinnä ylisuojeleva et mitähän tiedossa nyt...
 
Mun oli kans töissä kerrottava jo yhdelle työkaverille, kun huomasin perjantaina et suurempi nostelu teki mahaan pieniä vihlasuja... :/
 
Mä kerroin eilen mun äidille, ennenku noi pojat ehti xD Alko niin sopivasti puhumaan kuinka neuloo mun serkun vauvalle vaatteita niin pääsin sanomaan et kohta saa neuloa meidänkin vauvalle :)
 
Olipas jotenkin koominen aamu. En tiedä johtuko tää siitä että luin vau:n raskauslaskurista että tällä viikolla hormonit hyrrää. Luin nimittäin NaBS:in kirjoituksen ja kyynel silmäkulmassa mietin että munki pitää kertoa äidille ar-ultran jälkeen. Sen kuuluu tietää mitä sen ainoalla tyttärellä on meneillään. No ei mennyt kuin hetki sen jälkeen ja rupesin sit yökkimään. Nyt ei enää huvita kertoa kenellekään :D
 
Täällä meinattiin narahtaa tänään aamulla :P Mies täyttää nyt keväällä pyöreitä ja kaveria sattumalta näin tuossa työmatkalla... No puhe sit kääntyi synttärijuhliin, että mitä ja missä, syksyllä kun oli puhetta että sit järkätään bileet ja ajoissa jo ajankohtaa ilmotellaan että vuorotyöläiset saa vapaata.
Vähän meinas pokka pettää, teki mieli sanoo, et mitään isoja tsembaloita ei nyt ehkä ookaan tulossa, et jospa kakkukahveilla mennään tällä kertaa :rolleyes: Olispa jo viikot pidemmällä, en jaksa tätä salailua! :grin
 
Kun isoveli ja äiti jo tietää niin pakko oli isosiskolle kans kertoa. Sehän oli ihan intona xD Meidän perheellä taitaa olla yhteinen tyttö haave, mulla ja siskolla kun on molemmilla kaks poikaa ja siskolle ei enempää ole tulossa ja veljelle ei ensimmäistäkään niin koko perhe taitaa vähän toivoa tänne sitä tyttöä nyt et pääsee vaaleanpunaisia hommaamaan xD
 
Tossa muuton yhteydessä sitten kerroin anopille ja apelle, kun oli välillä vähän heikko olo. Anoppi oli innoissaan, apesta on vähän vaikee sanoa, mutta kaipa se sitten taas intoutuu kun vauva on ulkona, niinkuin kävi esikonkin kanssa. Muuttoapuna oli myös mun molemmat veljet nii kerroin niillekin. Toisen välitön reaktio oli "voi v*ttu!" ja hetken päästä "ootteko te nyt oikeesti valmiita tähän". Hän on vähän tommonen.. Mutta joo, alkaa olee salaisuus jo melkolailla vähemmän salaisuus. Miehen sisarukset ei vielä tiedä, että on vielä joitain, joille pitää salaisuus vielä ainakin ekan ultran yli.
 
Tänään kerroin työnantajalle, kun soittelin hänelle. Siinä vaiheessa, kun sairaslomatodistus on saatu äitiysneuvolasta niin ei ole montaa vaihtoehtoa.. :D

Vanhemmille yms. Tahtoisin kertoa jo - eilen kuitenkin todettu että elämää on, mutta.. Haluanko kuitenkaan?
 
Mulla oli ar-ultran jälkeen sellanen olo et ois voinu perheille kertoakin, mut sit taas mitä enemmän aikaa siitä on menny niin sitä epävarmempi on :D taidan odottaa suosiolla seuraavaan ultraan
 
Meillä rv 8+0 menossa ja edelleenkään ei olla kerrottu kellekään paitsi minä olosuhteiden pakosta pomolle. Enkä kyllä kellekään kerro ellei erikseen kysytä.
 
Täällä on nyt viikkoja reilut 8+ ja vielä ei olla kerrottu kellekään. Helmikuun lopussa tulis se 12 vko täyteen niin sen jälkeen sitten. Odotan kyllä jo aikaa, ettei tartte salailla. Tänään jätän illan menon väliin, ettei tartte kierrellä ja kaarrella alholinkäytöstä. Toisaalta ilta jää väliin kyllä myös väsymyksen takia.
 
Nyt alkaa jo tosiaan odottaa, että voisi alkaa kertoa. Ihan vielä ei uskalla... Alussa ei ollut ollenkaan sellaista oloa, että pitäisi päästä kellekään kertomaan.
 
Mä voisin kailottaa koko maailmalle! Tai kun nyt varsinkin, kun saikulla. Sitten kun mainitsee olevansa saikulla, niin ei haluaisi valehdellakaan syytä.. Mutta ei, en vielä ole valmis kertomaan ihmisille siltikään. Ehkä muutamien viikkojen sisällä :)
 
Mä monesti mietin kans, et joko olis hyvä kertoa. Kovasti mieli tekisi jo paljastaa. Mut ei, mä vaan periaatteen ihmisenä nyt pidän kiinni siitä, että uutiset kerrotaan vasta kun itse tiedetään enemmän...
Mies on huomenna menossa poikien iltaan, vannotin sille että et sitten vahingossakaan kaljapäissäsi lipsauta, saas nähdä miten käy... Ite oon sunnuntaina oman perheen kans reissun päällä, voi olla että on vaikea viettää kokonainen päivä lähimpien kanssa pantaten tätä salaisuutta...

Voihan hyvin olla, että olot pahenee tms, et sit on pakon edessäkin kerrottava jo aiemmin, mutta kyllä mä yritän ootella sinne ultraan asti ainakin... :P
 
Jotenkin niin vaikeaa pitää tällaista asiaa sisällään! Se kuitenkin pyörii paljon mielessä, muistuttaa erilaisin oloin koko ajan itsestään.. Ja sitten ei voi vapaasti puhua ihmisten kanssa. Juuri tänäänkin äidille puhelimessa kertonut, kuinka hyvää kuuluu ja kaikki on loistavasti - tämä kovasti oli sitä mieltä, että kuulostan kovin väsyneelle. Vetosinpa sitten kiireiseen viikkoon.. o_O
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top