Raskaudesta kertominen läheisille

[MMV]

Mä oon nyt kertonu jo kaikille läheisimmille ja muutamalle jopa ei niin läheiselle. Tänään kerroin äidilleni ultran jälkeen. Hän tietenkin alkoi itkeä, koska oon aina puhunu siihen malliin etten halua/aio lasta hommata, joten oli jo henkisesti varautunu et mun siskon lapset jää ainoiksi lapsenlapsiksi hänelle.

Annoin äidilleni luvan kertoa myös siskoilleen, eli nyt tää alkaa olla jo omalta osaltani aika julkista tietoa lähipiirissä. Etenkin kun myös "anoppikokelas" sai tänään myöskin kuulla ja oli jo ainakin ensimmäiset puhelut asian tiimoilta soitellut.

Muutamalle kaverille en oo vielä kertonut. Yks niistä halus muutama kuukausi sitten yhdessä ruokapaikassa syödessä vaihtaa pöytää, koska naapuripöydän lapsi oli ärsyttävän äänekäs. Itse en ollut edes tajunnut, että siellä on joku lapsi. Toinen kaveri taas sanoi syksyllä, kun olin itse juuri pillerit lopettanut (hän ei sitä tiennyt), ettei vois kuvitellakaan tekevänsä lapsia tähän maailmaan. Huomaa, et tuollasille kavereille kertominen tuntuu kaikkein vaikeammalta. Mikä mahtaa olla heidän reaktio kun kuulevat?

Lähipiirin lisäksi olen asiasta kertonut myös kahdelle idolilleni. Haha!! Toisen keikoilla tulee käytyä niin useasti ja hän minut jo niin hyvin "tuntee", että se tuntu luonnolliselta kertoa erään keikan yhteydessä ja pyytä samalla ensimmäinen nimmari tulevalle fanisukupolvelle.

Ja se toinen idoli... niin no.. se oli ihan vaan Johnny Depp! Tosiaan satuin reilu viikko sitten olemaan yksi niistä onnekkaista, jotka pääsi tapaamaan JD:n Tampereella. Nimmarihan siinä täytyi saada ja arvatkaa oliko mulla mukana mitään muuta paperia kuin neuvolakortti. Onneks siellä on lopussa tyhjiä rivejä, niin niihin sitten pyysin samalla kertoen iloisesti tilanteestani. Tässä liitteenä kuva siitä nimmarista ja millaisen tekstin hän minulle vielä kirjoitti, kun kuuli asiasta.

Tajusin tänään vasta ultrasta poistuttua, et olikohan se kätilö nähny tuon nimmarin ja ihmetelly sitä.

 

[MMV]

Me ei olla kerrottu vielä kenellekään, odotellaan nt-ultraa ensin. Omille vanhemmille on ensimmäinen lapsenlapsi joten takuulla ovat innoissaan. Muutamalle kaverille tulee olemaan tosi vaikeaa kertoa kun heillä omat haasteet lapsen saamisen kanssa ja nyt jo kannan huonoa omaatuntoa tästä vaikka ei pitäisi…

Mulla on kans yks kaveri, joka ei voi saada lapsia. Kerroin hänelle ja muutamalle muulle yhteiselle kaverille yhtäaikaa. Joka kerta kun päivitän tuolle kaveriporukalle kuulumisia, niin mietin että kuinka paljon se mahtaa aukaista hänen haavojaan. Etenkin kun hän tietää, että vielä joitakin vuosia sitten olin sitä mieltä, etten halua lapsia. Varmasti aika ristiriitaisia ajatuksia hänellä nyt.

Oon miettinyt, et pitäiskö mun puhua hänelle tästä jotenkin kahdestaan. Mutta miten ja mitä? Tosi arka aihe.

 

[marjis85]

Mulla on kans yks kaveri, joka ei voi saada lapsia. Kerroin hänelle ja muutamalle muulle yhteiselle kaverille yhtäaikaa. Joka kerta kun päivitän tuolle kaveriporukalle kuulumisia, niin mietin että kuinka paljon se mahtaa aukaista hänen haavojaan. Etenkin kun hän tietää, että vielä joitakin vuosia sitten olin sitä mieltä, etten halua lapsia. Varmasti aika ristiriitaisia ajatuksia hänellä nyt.

Oon miettinyt, et pitäiskö mun puhua hänelle tästä jotenkin kahdestaan. Mutta miten ja mitä? Tosi arka aihe.

Itse mietin ihan samaa, miten jutella heille asiasta.. molemmilla kyllä varmasti mahdollisuus saada oma lapsi myös mutta helppoa se ei kummallekaan ole.. Ei ole yhtään mieluisa tilanne itselle tämä!

 

[pajuranta]

Me ei olla kerrottu vielä kenellekään, odotellaan nt-ultraa ensin. Omille vanhemmille on ensimmäinen lapsenlapsi joten takuulla ovat innoissaan. Muutamalle kaverille tulee olemaan tosi vaikeaa kertoa kun heillä omat haasteet lapsen saamisen kanssa ja nyt jo kannan huonoa omaatuntoa tästä vaikka ei pitäisi…

Täällä samat fiilikset ja olen myös jo kertonutkin, sen verran läheisiä ystäviä että salailukaan ei onnistunut yhteisten menojen vuoksi. Suhtautuminen on ollut hieman… nuivaa? Mikä tottakai harmittaa ihan suunnattomasti, vaikka toisaalta ymmärränkin. Toivoisin että alkujärkytyksen jälkeen alkaisi helpottaa.

 

[Noaidi]

Mä oon nyt kertonu jo kaikille läheisimmille ja muutamalle jopa ei niin läheiselle. Tänään kerroin äidilleni ultran jälkeen. Hän tietenkin alkoi itkeä, koska oon aina puhunu siihen malliin etten halua/aio lasta hommata, joten oli jo henkisesti varautunu et mun siskon lapset jää ainoiksi lapsenlapsiksi hänelle.

Annoin äidilleni luvan kertoa myös siskoilleen, eli nyt tää alkaa olla jo omalta osaltani aika julkista tietoa lähipiirissä. Etenkin kun myös "anoppikokelas" sai tänään myöskin kuulla ja oli jo ainakin ensimmäiset puhelut asian tiimoilta soitellut.

Muutamalle kaverille en oo vielä kertonut. Yks niistä halus muutama kuukausi sitten yhdessä ruokapaikassa syödessä vaihtaa pöytää, koska naapuripöydän lapsi oli ärsyttävän äänekäs. Itse en ollut edes tajunnut, että siellä on joku lapsi. Toinen kaveri taas sanoi syksyllä, kun olin itse juuri pillerit lopettanut (hän ei sitä tiennyt), ettei vois kuvitellakaan tekevänsä lapsia tähän maailmaan. Huomaa, et tuollasille kavereille kertominen tuntuu kaikkein vaikeammalta. Mikä mahtaa olla heidän reaktio kun kuulevat?

Lähipiirin lisäksi olen asiasta kertonut myös kahdelle idolilleni. Haha!! Toisen keikoilla tulee käytyä niin useasti ja hän minut jo niin hyvin "tuntee", että se tuntu luonnolliselta kertoa erään keikan yhteydessä ja pyytä samalla ensimmäinen nimmari tulevalle fanisukupolvelle.

Ja se toinen idoli... niin no.. se oli ihan vaan Johnny Depp! Tosiaan satuin reilu viikko sitten olemaan yksi niistä onnekkaista, jotka pääsi tapaamaan JD:n Tampereella. Nimmarihan siinä täytyi saada ja arvatkaa oliko mulla mukana mitään muuta paperia kuin neuvolakortti. Onneks siellä on lopussa tyhjiä rivejä, niin niihin sitten pyysin samalla kertoen iloisesti tilanteestani. Tässä liitteenä kuva siitä nimmarista ja millaisen tekstin hän minulle vielä kirjoitti, kun kuuli asiasta.

Tajusin tänään vasta ultrasta poistuttua, et olikohan se kätilö nähny tuon nimmarin ja ihmetelly sitä.

Nyt mun täytyy olla kyllä vähän kateellinen, JD:n nimmari neuvolakortissa

 

[marjis85]

Täällä samat fiilikset ja olen myös jo kertonutkin, sen verran läheisiä ystäviä että salailukaan ei onnistunut yhteisten menojen vuoksi. Suhtautuminen on ollut hieman… nuivaa? Mikä tottakai harmittaa ihan suunnattomasti, vaikka toisaalta ymmärränkin. Toivoisin että alkujärkytyksen jälkeen alkaisi helpottaa.

Tämä on se mitä just pohdin.. Olisi aivan ihanaa jos kykenevät jossakin kohtaa olemaan onnellisia meidän puolesta, mutta ymmärrän kyllä että alku on takuulla hankalaa.

 

[esmema]

Oon miettinyt tuota samaa. Ystävissä on myös heitä, joille toisten raskausuutiset on todella vaikeita. Ovat siitä nimenomaan minulle avautuneet, miten ahdistaa ja tuntuu epäreilulta, kun aina on jonkun muun vuoro saada vauva kuin heidän.
Luulen, että tähän ei ole mitään helppoa tapaa. Jotenkin koen, että viesti olisi armollisempi niin hän saa rauhassa aikaa suhtautua uutiseen, eikä tarvitse huolehtia omasta reaktiostaan toisin kuin jos livenä kertoo.

Mä oon nyt kertonu jo kaikille läheisimmille ja muutamalle jopa ei niin läheiselle. Tänään kerroin äidilleni ultran jälkeen. Hän tietenkin alkoi itkeä, koska oon aina puhunu siihen malliin etten halua/aio lasta hommata, joten oli jo henkisesti varautunu et mun siskon lapset jää ainoiksi lapsenlapsiksi hänelle.

Annoin äidilleni luvan kertoa myös siskoilleen, eli nyt tää alkaa olla jo omalta osaltani aika julkista tietoa lähipiirissä. Etenkin kun myös "anoppikokelas" sai tänään myöskin kuulla ja oli jo ainakin ensimmäiset puhelut asian tiimoilta soitellut.

Muutamalle kaverille en oo vielä kertonut. Yks niistä halus muutama kuukausi sitten yhdessä ruokapaikassa syödessä vaihtaa pöytää, koska naapuripöydän lapsi oli ärsyttävän äänekäs. Itse en ollut edes tajunnut, että siellä on joku lapsi. Toinen kaveri taas sanoi syksyllä, kun olin itse juuri pillerit lopettanut (hän ei sitä tiennyt), ettei vois kuvitellakaan tekevänsä lapsia tähän maailmaan. Huomaa, et tuollasille kavereille kertominen tuntuu kaikkein vaikeammalta. Mikä mahtaa olla heidän reaktio kun kuulevat?

Lähipiirin lisäksi olen asiasta kertonut myös kahdelle idolilleni. Haha!! Toisen keikoilla tulee käytyä niin useasti ja hän minut jo niin hyvin "tuntee", että se tuntu luonnolliselta kertoa erään keikan yhteydessä ja pyytä samalla ensimmäinen nimmari tulevalle fanisukupolvelle.

Ja se toinen idoli... niin no.. se oli ihan vaan Johnny Depp! Tosiaan satuin reilu viikko sitten olemaan yksi niistä onnekkaista, jotka pääsi tapaamaan JD:n Tampereella. Nimmarihan siinä täytyi saada ja arvatkaa oliko mulla mukana mitään muuta paperia kuin neuvolakortti. Onneks siellä on lopussa tyhjiä rivejä, niin niihin sitten pyysin samalla kertoen iloisesti tilanteestani. Tässä liitteenä kuva siitä nimmarista ja millaisen tekstin hän minulle vielä kirjoitti, kun kuuli asiasta.

Tajusin tänään vasta ultrasta poistuttua, et olikohan se kätilö nähny tuon nimmarin ja ihmetelly sitä.

Onpa kyllä harvinainen merkintä neuvolakortissa

 

[Annukka87]

Me kerrottiin kahdelle läheisellä ystävälle ja mun äidille. Äiti oli hoitamassa esikoista viikon verran, ja mun oli vaan niin huono olo, että en vaan pystynyt esittämään hyvinvoivaa...

 

[Kiisseliveijari]

Oon miettinyt tuota samaa. Ystävissä on myös heitä, joille toisten raskausuutiset on todella vaikeita. Ovat siitä nimenomaan minulle avautuneet, miten ahdistaa ja tuntuu epäreilulta, kun aina on jonkun muun vuoro saada vauva kuin heidän.
Luulen, että tähän ei ole mitään helppoa tapaa. Jotenkin koen, että viesti olisi armollisempi niin hän saa rauhassa aikaa suhtautua uutiseen, eikä tarvitse huolehtia omasta reaktiostaan toisin kuin jos livenä kertoo.

Tämä. Omasta kokemuksestani voin kertoa, että tahattomasti lapsettomana noita uutisia ei välttämättä halua kuulla livenä, Zoom-tapaamisessa, ryhmäpuhelussa tjms. Voi toki olla yksilöllistä, mutta todennäköisemmin menee putkeen, kun laittaa asiasta viestin etukäteen.

 

[Annukka87]

Mä oon nyt kertonu jo kaikille läheisimmille ja muutamalle jopa ei niin läheiselle. Tänään kerroin äidilleni ultran jälkeen. Hän tietenkin alkoi itkeä, koska oon aina puhunu siihen malliin etten halua/aio lasta hommata, joten oli jo henkisesti varautunu et mun siskon lapset jää ainoiksi lapsenlapsiksi hänelle.

Annoin äidilleni luvan kertoa myös siskoilleen, eli nyt tää alkaa olla jo omalta osaltani aika julkista tietoa lähipiirissä. Etenkin kun myös "anoppikokelas" sai tänään myöskin kuulla ja oli jo ainakin ensimmäiset puhelut asian tiimoilta soitellut.

Muutamalle kaverille en oo vielä kertonut. Yks niistä halus muutama kuukausi sitten yhdessä ruokapaikassa syödessä vaihtaa pöytää, koska naapuripöydän lapsi oli ärsyttävän äänekäs. Itse en ollut edes tajunnut, että siellä on joku lapsi. Toinen kaveri taas sanoi syksyllä, kun olin itse juuri pillerit lopettanut (hän ei sitä tiennyt), ettei vois kuvitellakaan tekevänsä lapsia tähän maailmaan. Huomaa, et tuollasille kavereille kertominen tuntuu kaikkein vaikeammalta. Mikä mahtaa olla heidän reaktio kun kuulevat?

Lähipiirin lisäksi olen asiasta kertonut myös kahdelle idolilleni. Haha!! Toisen keikoilla tulee käytyä niin useasti ja hän minut jo niin hyvin "tuntee", että se tuntu luonnolliselta kertoa erään keikan yhteydessä ja pyytä samalla ensimmäinen nimmari tulevalle fanisukupolvelle.

Ja se toinen idoli... niin no.. se oli ihan vaan Johnny Depp! Tosiaan satuin reilu viikko sitten olemaan yksi niistä onnekkaista, jotka pääsi tapaamaan JD:n Tampereella. Nimmarihan siinä täytyi saada ja arvatkaa oliko mulla mukana mitään muuta paperia kuin neuvolakortti. Onneks siellä on lopussa tyhjiä rivejä, niin niihin sitten pyysin samalla kertoen iloisesti tilanteestani. Tässä liitteenä kuva siitä nimmarista ja millaisen tekstin hän minulle vielä kirjoitti, kun kuuli asiasta.

Tajusin tänään vasta ultrasta poistuttua, et olikohan se kätilö nähny tuon nimmarin ja ihmetelly sitä.

No vau!

 

[Puhvi]

Tämä. Omasta kokemuksestani voin kertoa, että tahattomasti lapsettomana noita uutisia ei välttämättä halua kuulla livenä, Zoom-tapaamisessa, ryhmäpuhelussa tjms. Voi toki olla yksilöllistä, mutta todennäköisemmin menee putkeen, kun laittaa asiasta viestin etukäteen.

Komppaan tätä! Koin myös, että kun uutista saa sulatella omaan tahtiin esim. viestin muodossa niin ne alkureaktiot helpottaa jossain vaiheessa ja pystyy iloitsemaan toisen puolesta. Tällöin myös ehkä uutisen kertojakaan ei pety niin paljon kun kaveri ei hypikään riemusta heti.

 

[marjis85]

Komppaan tätä! Koin myös, että kun uutista saa sulatella omaan tahtiin esim. viestin muodossa niin ne alkureaktiot helpottaa jossain vaiheessa ja pystyy iloitsemaan toisen puolesta. Tällöin myös ehkä uutisen kertojakaan ei pety niin paljon kun kaveri ei hypikään riemusta heti.

Näin meinasin tehdä itsekin. Laittaa viestin ja antaa parin ihmisen sulatella rauhassa asiaa omaan tahtiinsa. Muille voi kertoa kasvotusten.

 

[Mustikkatäplä]

Mä olin ehinyt miettiä, et pitääpä sanoa miehelle, et kertoo yhelle meidän kaverille (joka on enemmän siis miehen kaveri) ennemmin viestillä raskausuutiset. Mies kun ei välttis tällasia juttuja tajua. Tää kaveripariskunta alko yrittää jo ennen kuin me alettiin yrittää esikoista. Ja nyt me ollaan jo tokalla kierroksella ja heillä ei yhtään vauvaa.

Mut mies tulikin yks päivä kotiin tätä ja muita kavereita tapaamasta ja sano et oli kertonu meidän uutiset ja ehin olla silleen shiiiiiit , mutta kävikin ilmi, että tää kaveri olikin kertonut omat raskausuutiset eka Niin mieskin sit päätti hetken päästä kans paljastaa. Nyt toivon vaan niiiiiin paljon, et heillä menis kaikki hyvin

 

[Stellaris]

Me ei olla kerrottu vielä kenellekään muulle mut kerroin heti plussasta yhdelle läheiselle ystävälle. Nyt tuon nt-ultran jälkeen pitäis rohkaistua. Toisaalta en jaksa enää tätä salailua mut toisaalta en jaksais isovanhempien hössötystä ja kyselyä. Mummot on jo alkaneet tiirailla mun mahaa ja se on jokseenkin ärsyttävää...

 

[esmema]

Mä olin ehinyt miettiä, et pitääpä sanoa miehelle, et kertoo yhelle meidän kaverille (joka on enemmän siis miehen kaveri) ennemmin viestillä raskausuutiset. Mies kun ei välttis tällasia juttuja tajua. Tää kaveripariskunta alko yrittää jo ennen kuin me alettiin yrittää esikoista. Ja nyt me ollaan jo tokalla kierroksella ja heillä ei yhtään vauvaa.

Mut mies tulikin yks päivä kotiin tätä ja muita kavereita tapaamasta ja sano et oli kertonu meidän uutiset ja ehin olla silleen shiiiiiit , mutta kävikin ilmi, että tää kaveri olikin kertonut omat raskausuutiset eka Niin mieskin sit päätti hetken päästä kans paljastaa. Nyt toivon vaan niiiiiin paljon, et heillä menis kaikki hyvin

Onpa ihana, että he sai pitkään odotetut hyvät uutiset! Ja varmasti hyvä mieli teillä, kun ei tarvitse tuntea syyllisyyttä omasta onnesta.

 

[esmema]

Me ei olla kerrottu vielä kenellekään muulle mut kerroin heti plussasta yhdelle läheiselle ystävälle. Nyt tuon nt-ultran jälkeen pitäis rohkaistua. Toisaalta en jaksa enää tätä salailua mut toisaalta en jaksais isovanhempien hössötystä ja kyselyä. Mummot on jo alkaneet tiirailla mun mahaa ja se on jokseenkin ärsyttävää...

Jep! Haluaisin julistaa "maharauhan" kaikille. Tietävät silmäykset on tosi ärsyttäviä. Ja voishan se vatsa pyöristyä ihan vaikka vaan herkän mahan seurauksena...

 

[marjis85]

Jep! Haluaisin julistaa "maharauhan" kaikille. Tietävät silmäykset on tosi ärsyttäviä. Ja voishan se vatsa pyöristyä ihan vaikka vaan herkän mahan seurauksena...

No aamen! Mitä enemmän joku tuijottaa niin sitä enemmän alkaa ahdistamaan! Voi kun nyt muutama viikko menis nopeasti ja saisi varmistuksen et kaikki olis ok niin olisi niin paljon helpompi olla..

 

[Noaidi]

Kerroin tänään mun vanhemmille käydessäni kylässä, yllättyivät ja ilahtuivat. Äiti varsinkin koska olen kuulemma joskus nuorena sille sanonut etten aio lisääntyä, joten oli varma ettei näitä uutisia tulla koskaan kuulemaan.
Äiti alkoi heti höpöttää että onpa sääli kun he on hävittäneet jo kaikki sisarusten lapsia varten hankitut syöttötuolit ja muut tarvikkeet. Isä totesi että ne oli jo aikakin hävittää ja että tälle ostetaan uudet jos tarvitaan.
Tää lapsi tulee oleen niin mummon ja papan lellipentu ettei oo tosikaan, se on aivan tosi. Tottakai muutkin lapsenlapset on yhtä rakkaita, mutta tää viimeinen tullaan aivan satavarmuudella lellimään piloille noiden kahden toimesta. Sanokaa mun sanoneen. Oli kiva saada tämä nyt kakaistua ulos.

 

[Olive]

Vanhemmilleni kerrottiin jo 7. viikolla, kun juhlittiin valmistumistani ja mies oli antanut mulle lahjaksi raskauteen liittyvän lahjan, ja avasin sen vanhempieni läsnäollessa juhlia edeltävänä iltana. Kummini saivat kuulla juhlien jälkeen. Miehen kaveri oli kavereista ensimmäinen joka kuuli, kerrottiin viime viikolla.

Mulla oli myös kova tuskailu viime viikolla, miten kertoa parhaalle ystävälleni joka on yrittänyt lasta monta vuotta miehensä kanssa, ja heillä hedelmöityshoidot eivät ole edenneet toivotulla tavalla (heidän ongelmansa ovat hyvin spesifejä eikä kovinkaan tyypillisiä, ja ammattilaisilla on ollut vähän vaikeuksia ymmärtää heitä). Ystäväni on myös viime vuonna kertonut minulle kuinka häntä niin satutti heidän ystäväpariskunnan raskausuutiset. Kuitenkin minusta tuntui, että tämä asia on kerrottava kasvotusten. Näen ystävääni harvoin, koska asumme eri kaupungeissa, joten halusin kertoa viime viikolla kun näimme. Kerroin vasta aivan juuri ennen lähtöäni (olin heidän luona), jotta hänellä olisi turvallinen paikka jossa olla jos uutinen tuntuu pahalta. No, ystäväni oli aivan vilpittömästi onnensa kukkuloilla uutisestani, kertoi haluavansa kuulla kaiken ja kiitti että kerroin kasvotusten liikaa häntä varomatta. Kuulemma parhaan ystävänsä puolesta hän on onnellinen tilanteessa kuin tilanteessa. En olisi voinut olla onnellisempi tästä vastaanotosta Toki ihmiset ovat erilaisia ja jokainen arvioi itse ystävänsä ja tuttunsa tuntien, mikä on paras tapa. Itsekin sanoin ystävälleni, että ymmärrän jos häntä sattuu, ja etten halua hieroa vauvauutisia liikaa hänen naamaansa, haluan että myös hänellä on hyvä olla. Toivon kovasti että he myös vihdoin saisivat hoidot etenemään uudessa kaupungissa, jotta saisivat ihanan nyytin syliinsä myös

 

[esmema]

Ihanaa Olive, että sun ystävä otti uutisen noin hyvin ja haluaa olla mukana teidän matkalla Toivotaan heille onnea yritykseen myös!