Raskaudesta kertominen läheisille
- Ketjun aloittaja Noaidi
- Aloituspäivämäärä
Ei olla kerrottu, kun erityisesti mies haluaa odottaa turvallisille viikoille ja vähintäänkin ekan neuvolan jälkeen. Toivoisin et eka ultra ehdittäis ottaa ennen kertomista, saa nähdä ehditäänkö saamaan ultra neuvolasta vai pitäiskö mennä varhaisultraan.
Meillä varmaan kerrotaan vähän ripotellen milloin kellekin.
Mä oon kertonut vasta ihan lähimmille kavereille, jotka on tietoisia meidän hoidoista.
Mun vanhemmille me ollaan ostettu "kerro minulle isoäiti/isoisä" -kirjat ja ajateltiin että laitetaan sitten varhaisultrasta kuva siihen. Anopille me varmaan käydään ihan tökkäämässä ultrakuva käteen, hän ei ole aivan sellainen kirjantäyttäjä-tyyppi.
Anoppi siis tietää hoidoista (hän oli mulle tukena ja iltavahtina kun olin tampereella punktiossa), mun perhe ei tiedä.
Mä oon kertonut vasta ihan lähimmille kavereille, jotka on tietoisia meidän hoidoista.
Mun vanhemmille me ollaan ostettu "kerro minulle isoäiti/isoisä" -kirjat ja ajateltiin että laitetaan sitten varhaisultrasta kuva siihen. Anopille me varmaan käydään ihan tökkäämässä ultrakuva käteen, hän ei ole aivan sellainen kirjantäyttäjä-tyyppi.
Anoppi siis tietää hoidoista (hän oli mulle tukena ja iltavahtina kun olin tampereella punktiossa), mun perhe ei tiedä.<Lisabeth>
Asioista perillä oleva
Tammimammat 2017
Maalismammat 2018
Tammiäidit 2020
Tammikuiset 2023
Ekan ultran jälkeen varmaa :)
Me ei olla kerrottu vielä läheisille. Viimeks kerrottiin heti kun vaan nähtiin ihmisiä ja tässä vaiheessa (5+0) ties jo joku 5 ihmistä. Tuntuu siis siltä, et oltais ikuisuus tätä pimitetty, vaikka oon itekin tienny tästä vasta 12 päivää 
Ehkä se vaikuttaa, et ollaan nähty monia ihmisiä ja tilaisuuksia olis ollu kertoa. Emmä tiiä miks en nyt oo viel kertonu. Viimeks oli niin kiire kertomaan, kun oli niin uutta ja jännää ja halus ehtiä kertoa ennen kuin menis mahollisesti kesken. Nyt tuntuu, et haluun ite fiilistellä tätä eka. Yritetään malttaa varhaisultraan ennen kuin kerrotaan.
Mä oon miettiny, et olis ihana kertoa mun perheelle niin, et esikoinen sais kertoa, et hänestä tulee isoveli. Veikkaan, et hän olisi tosi innoissaan tulevasta vauvasta, on serkkuvauvasta niin lääpällään. Tähän liittyy vaan sit se ongelma, et hän ei kyl osais pitää sitä salaisuutena niiltä, joille ei haluta vielä kertoa. Ja sit jos meneekin kesken, niin onko inhottavaa sit, jos hän kyselis vauvasta tai edelleen kertois ihmisille, et hänestä tulee isoveli. En kuitenkaan usko, et hänelle se olis suuri menetys, kun on niin pieni vielä, eikä ymmärrä. Se ei niinkään mietitytä.
Toisaalta sit taas, jos ei kerrota esikoiselle vielä, niin miten sit onnistuu muillekaan kertominen. Esikoinen kun liikkuu aina meidän kanssa. En haluis, et sen seurassa asiasta ei saa puhua ja pitäis pimitellä.
No tää on varmaan taas niitä asioita, joista etukäteen tekee ison ongelman, vaik lopulta se ei oo mikään ongelma. Ehkä tehdään toi, et esikoinen saa kertoa, mut ei sit sen enempää siitä pidetä hänelle numeroa ennen kuin vasta sit pidemmällä. Ettei oo hällä koko ajan asia mielessä. Ja vaikka hän nyt sit koko maailmalle kertois, nii mitä sitten 
Lapsuuden kaveriporukalle kerron 7+3, kun nähdään pitkästä aikaa. Yhelle niistä aattelin kyl ennen jo, vaik viestillä. Hän kans yrittää ja ollaan oltu toistemme vertaistukena, tuntuis epäreilulta kertoa hälle samaan aikaan kuin muille. Ja et hän ehtii asiaa sulatella, jos herääkin jtn negatiivisia fiiliksiä.
Toisen kaveriporukan kanssa nähdään melkeinpä viikottain. He tietää myös yrityksestä joten varmaan heti, ku tulee eka joku ravintolaillallinen tai kissanristiäiset ja oon ilman alkoholia, niin paljastun. Katotaan nyt sit, millon se tapahtuu
Miehen vanhemmille sit varmaan juhannuksena, kun nähdään.
Tulipa taas maratonvastausb Mulla tulee näitä välillä, kun kirjottelen omaa tajunnan virtaa. Lukee ken jaksaa. Nää on itellekin vähän päiväkirjaa, et voin sit myöhemmin palata, millaisia ajatuksia on ollu.
Ehkä se vaikuttaa, et ollaan nähty monia ihmisiä ja tilaisuuksia olis ollu kertoa. Emmä tiiä miks en nyt oo viel kertonu. Viimeks oli niin kiire kertomaan, kun oli niin uutta ja jännää ja halus ehtiä kertoa ennen kuin menis mahollisesti kesken. Nyt tuntuu, et haluun ite fiilistellä tätä eka. Yritetään malttaa varhaisultraan ennen kuin kerrotaan. Mä oon miettiny, et olis ihana kertoa mun perheelle niin, et esikoinen sais kertoa, et hänestä tulee isoveli. Veikkaan, et hän olisi tosi innoissaan tulevasta vauvasta, on serkkuvauvasta niin lääpällään. Tähän liittyy vaan sit se ongelma, et hän ei kyl osais pitää sitä salaisuutena niiltä, joille ei haluta vielä kertoa. Ja sit jos meneekin kesken, niin onko inhottavaa sit, jos hän kyselis vauvasta tai edelleen kertois ihmisille, et hänestä tulee isoveli. En kuitenkaan usko, et hänelle se olis suuri menetys, kun on niin pieni vielä, eikä ymmärrä. Se ei niinkään mietitytä.
Toisaalta sit taas, jos ei kerrota esikoiselle vielä, niin miten sit onnistuu muillekaan kertominen.
Esikoinen kun liikkuu aina meidän kanssa. En haluis, et sen seurassa asiasta ei saa puhua ja pitäis pimitellä. No tää on varmaan taas niitä asioita, joista etukäteen tekee ison ongelman, vaik lopulta se ei oo mikään ongelma.
Ehkä tehdään toi, et esikoinen saa kertoa, mut ei sit sen enempää siitä pidetä hänelle numeroa ennen kuin vasta sit pidemmällä. Ettei oo hällä koko ajan asia mielessä. Ja vaikka hän nyt sit koko maailmalle kertois, nii mitä sitten Lapsuuden kaveriporukalle kerron 7+3, kun nähdään pitkästä aikaa. Yhelle niistä aattelin kyl ennen jo, vaik viestillä. Hän kans yrittää ja ollaan oltu toistemme vertaistukena, tuntuis epäreilulta kertoa hälle samaan aikaan kuin muille. Ja et hän ehtii asiaa sulatella, jos herääkin jtn negatiivisia fiiliksiä.
Toisen kaveriporukan kanssa nähdään melkeinpä viikottain. He tietää myös yrityksestä joten varmaan heti, ku tulee eka joku ravintolaillallinen tai kissanristiäiset ja oon ilman alkoholia, niin paljastun. Katotaan nyt sit, millon se tapahtuu
Miehen vanhemmille sit varmaan juhannuksena, kun nähdään.
Tulipa taas maratonvastausb
Mulla tulee näitä välillä, kun kirjottelen omaa tajunnan virtaa. Lukee ken jaksaa. Nää on itellekin vähän päiväkirjaa, et voin sit myöhemmin palata, millaisia ajatuksia on ollu.Mä kerroin muutamalle työkaverille jo heti plussauksen jälkeen koska tietävät meidän hoitotaipaleesta. Lisäksi paras ystävä ja mun molemmat veljet tietää. Muille kerrotaan ehkä varhaisultran jälkeen tai myöhemmin, mennään vähä "go with the flow" meiningillä. 
Lisäksi paras ystävä ja mun molemmat veljet tietää. Muille kerrotaan ehkä varhaisultran jälkeen tai myöhemmin, mennään vähä "go with the flow" meiningillä. 
Olen kertonut vain yhdelle ystävälle, joka tietää myös keskenmenosta. Perheille aiotaan kertoa ekan kolmanneksen lopulla, samoin esikoiselle. Kunhan esikoinen tietää, hän ei kyllä osaa pitää suutaan kiinni muutenkaan. 
Ja toisaalta en kyllä halua muutenkaan kertoa esikoiselle vielä näillä keskenmenoriskeillä. Tammikuussa, kun sain keskenmenon, olin todella iloinen siitä, ettei esikoinen vielä tiennyt raskaudesta. Oli ihan tarpeeksi kamalaa ilman, että olisi vielä joutunut näkemään esikoisen surun lisäksi.
Ja toisaalta en kyllä halua muutenkaan kertoa esikoiselle vielä näillä keskenmenoriskeillä. Tammikuussa, kun sain keskenmenon, olin todella iloinen siitä, ettei esikoinen vielä tiennyt raskaudesta. Oli ihan tarpeeksi kamalaa ilman, että olisi vielä joutunut näkemään esikoisen surun lisäksi.
Miehen nuoremmalle siskolle kerroin tänään, hän on meidän hoidoista tietoinen ja tietää suunnilleen kaiken meidän hoitojen aikatauluista ja on ollut muutoinkin suurena tukena meille asiassa, lähinnä kerroin kun osasi itse kysyä asiasta että jokojoko. 
Aion kertoa raskaudesta siskolle heti kun seuraavan kerran nähdään kasvokkain. Yhdelle hyvälle ystävälle myös aivan lähiaikoina. Lopuille sukulaisille ja ystäville haluaisin kertoa vasta nt-ultran jälkeen kun on varmemmalla pohjalla siitä että on jotain iloista kerrottavaa.
Olen kertonut muutamalla läheiselle ystävälle. Oli oikeastaan kiva kertoa koko kaveriporukalle, että yksi ei joudu kärvistelemään salaisuuden kanssa 
Puolison kanssa sovittiin, että muille kerrotaan sitten kun on varmempaa. Tilanne siis se, että molempien puolelta tämä meidän pikkunen (koitan olla lisäämättä lievesanoja "mahdollinen pikkuinen" "jos kaikki menee hyvin" jne. ja luottaa tähän) on sitten eka lapsenlapsi, niin ei haluta kertoa ku vasta kun ollaan varmoja 
omille sisaruksille tekisi tosi kovasti mieli jo kertoa, mutta odotetaan siihen varhaisultraan ainakin.
Puolison kanssa sovittiin, että muille kerrotaan sitten kun on varmempaa. Tilanne siis se, että molempien puolelta tämä meidän pikkunen (koitan olla lisäämättä lievesanoja "mahdollinen pikkuinen" "jos kaikki menee hyvin" jne. ja luottaa tähän) on sitten eka lapsenlapsi, niin ei haluta kertoa ku vasta kun ollaan varmoja omille sisaruksille tekisi tosi kovasti mieli jo kertoa, mutta odotetaan siihen varhaisultraan ainakin.
Oon itse kertonu vasta siskolleni ja hyvälle ystävälleni. Mies innostui jo kertomaan kaikille neljälle sisarukselleen ja usealle kaverilleen. Itse odottelen ensimmäistä ultraa ja tietoa, onko siellä vielä jotain ylipäätään kasvamassa. :D Ensi viikolla eka neuvola, joten ei enää kauaa.
Mä oon tapaamassa tänään parasta kaveria ja mennään ravintolaan syömään. Usein otetaan ruuan kanssa aina viiniä. Sinänsä joku yksittäinen kerta ilman ei olis ihmeellistä, mutta kun hän tietää yrityksestä, niin kyl siinä varmaan sit heti tulee se oooo joko joko
Ja en haluu kyl valehdella, mut ei jotenkin kertominenkaan tunnu viel hyvältä. Enkä yhtään tajua kyl miks. En osaa mitenkään selittää sitä. Viimeks kerroin hänelle ja monelle muullekin heti.
Outoa.
Ja en haluu kyl valehdella, mut ei jotenkin kertominenkaan tunnu viel hyvältä. Enkä yhtään tajua kyl miks. En osaa mitenkään selittää sitä. Viimeks kerroin hänelle ja monelle muullekin heti.
Outoa.
Uh, näitä keskusteluja odotellessa... Viimeksi tiesi molempien vanhemmat, useita ystäviä ja koko oma työyhteisö jo viikolla 6. Tämä lähinnä siksi, että oon ollut niin huonovointinen alkuraskausessa, että en olisi siihen päälle jaksanut vielä salailurumbaa. No, viime kertahan meni sitten kesken, mutta uskoisin että siitä huolimatta samalla taktiikalla mennään nytkin, jos vointi menee yhtä kehnoksi.
Tänään vasta 4+4. Eiköhän tässä muutama päivä kuitenkin odotella, ennen kuin uutisia alamme ensimmäisille kertoa.
Tänään vasta 4+4. Eiköhän tässä muutama päivä kuitenkin odotella, ennen kuin uutisia alamme ensimmäisille kertoa.
Päädyttiin nyt kertomaan. Mies tuli esikoisen kanssa mukaan moikkaamaan, ennen kuin lähtivät kauppareissulle. Tuntu mukavammalta kertoa, ku molemmat oltiin paikalla. Vaik ennen sitä jahkattiin kyl, et noh kerrotaanko vielä vai eiMä oon tapaamassa tänään parasta kaveria ja mennään ravintolaan syömään. Usein otetaan ruuan kanssa aina viiniä. Sinänsä joku yksittäinen kerta ilman ei olis ihmeellistä, mutta kun hän tietää yrityksestä, niin kyl siinä varmaan sit heti tulee se oooo joko joko
Ja en haluu kyl valehdella, mut ei jotenkin kertominenkaan tunnu viel hyvältä. Enkä yhtään tajua kyl miks. En osaa mitenkään selittää sitä. Viimeks kerroin hänelle ja monelle muullekin heti.
Oli kyl lopulta kiva kun kerrottiin. Kaveri oli taas niin innoissaan ja kiva oli päästä hänen kanssa puimaan asiaa. Ja tuli myöhemmin viel meille, mis kippistettiin kaikki kolme. Mieskin sano, et ei ollakaan viel kenenkään kanssa juhlittu tätä.
Mut olipa taas vaikeaa saada asia suusta ulos. Viime raskaudessa kans odotti jtn täydellistä hetkeä keskustelussa, kun tuntu niin tyhmältä vaan olla silleen asiasta kukkaruukkuun oon raskaana.
Onks teillä samaa?No nyt se hyvä hetki tuli sit ku puhuttiin, et vkl on mun siskon lapsen 1v synttärit ja päiviteltiin, miten aika rientää ja kohta se ei oo enää vauva. Siihen väliin sanoin sit, et mut kohta on uusi vauva! Johon kaveri: ai oottaako sun sisko vauvaa.
Mut nyt eka läheinen tietää, jee! Kaveri kyl heti esikoiselle sano, et vau sinusta tulee isoveli. Mut ei se ymmärtänyt, mitä se tarkottaa
Ikää tosiaan 2,5v.
Meillä on perhe juhannuksena kokoontumassa mökille ja mekin ajateltiin mennä. Meillä ois juhannuksena jo varhaisultra + eka neuvola käyty, mä haluaisin ehkä jotenkin hauskalla tavalla kertoa mun perheelle tästä raskaudesta, vaikka ei siinä kohtaa aivan vielä turvallisilla viikoilla olla. Tuleeko kellekään mitään kivaa tapaa mieleen miten vois kertoa? Mä oon vähän sellainen kujeilija, että sellaista pientä kieroilua olisi hauska liittää kertomiseen.
Yks mitä pohdin ois alkoholiton skumppa mulle ja lapsille ja muille aikuisille ihan holillinen, sit jos teippaisin pulloon etiketiksi ultrakuvan ja katsotaan kuka huomaa ensin ja millainen kohtaus siitä tulee.
Yks mitä pohdin ois alkoholiton skumppa mulle ja lapsille ja muille aikuisille ihan holillinen, sit jos teippaisin pulloon etiketiksi ultrakuvan ja katsotaan kuka huomaa ensin ja millainen kohtaus siitä tulee.
Mä kerroin esikoisesta mun äidille ja kummitytölle niin, että järjestin kummitytölle aarteenetsinnän/tehtäväkimaran. Viimeinen tehtävä oli avata kassakaappi, jossa oli sitten ultrakuvat. Tehtävissä oli muistaakseni jotain laskutehtäviä tyyliin 3kk+6kk=??? jotka vähän johdatteli tulevaa mummoa jo aiheen äärelle.Meillä on perhe juhannuksena kokoontumassa mökille ja mekin ajateltiin mennä. Meillä ois juhannuksena jo varhaisultra + eka neuvola käyty, mä haluaisin ehkä jotenkin hauskalla tavalla kertoa mun perheelle tästä raskaudesta, vaikka ei siinä kohtaa aivan vielä turvallisilla viikoilla olla. Tuleeko kellekään mitään kivaa tapaa mieleen miten vois kertoa? Mä oon vähän sellainen kujeilija, että sellaista pientä kieroilua olisi hauska liittää kertomiseen.
Yks mitä pohdin ois alkoholiton skumppa mulle ja lapsille ja muille aikuisille ihan holillinen, sit jos teippaisin pulloon etiketiksi ultrakuvan ja katsotaan kuka huomaa ensin ja millainen kohtaus siitä tulee.