Raskaana --40+++

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Tähti ★
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
En kyllä muista, mitä kaikkee tännekään sepustin, mutta ydinsyy oli liian lyhyt napanuora 30cm, joka esti vauvan kunnollisen laskeutumisen synnytyskanavaan. Vauvaahan yritettiin ulos imukupilla, mutta onneks se napanuora juttu selvis ajoissa,sillä vaarana oli, että se ois katkennu ja repiny istukan irti. Sitten olisi ollut minunkin tilanne hälyyttävä, ei vain vauvan!! Hätäsektio oli ainoa oikea ratkaisu ja päätös tehtiin ajoissa, eli pojan sykkeet ja hapetusarvot ei koskaan laskeneet liian alas! Sain kehuja, miten urhoollisesti olin kestänyt sen rajun käynnistyksen ja itse synnytyksen, joka kuulemma eteni ensisynnyttäjälle oppikirjamaiseen tapaan siihen asti, kunnes napanuoran lyhyys selvisi. On se jännä, ettei nykytekniikalla tommostakaan pystytä ultrassa näkemään!! Jos ois nähty, niin ois voitu tehä suunniteltu sektio.

Jännä juttu muuten tosiaan, ettei tuota napanuoran pituutta tsekata/arvioida etukäteen? Onko se sitten niin virhealtis arvioitava, ettei siihen ultratutkimuksissa lähdetä?

Mä kävin ekassa raskaudessa pari kertaa ylimääräisessä ultrassa Kättärillä radin takia, arvioitiin sikiön kokoa ja muutenkin varmistettiin, että alatiesynnytys on OK (mulla on joskus 15 vuotta sitten murtunut häntäluu laskuvarjohyppykämmissä ja varmisteltiin, ettei se oo hoitamattomana luutunut hassusti, kun vaivaa vieläkin joskus). Kyllä siinä suunnilleen kaikkee muuta mittailtiin, mutta ei napanuoran pituutta. Sitten synnytyksen jälkeen kätilö kertoi mulle, että olivat jossain vaiheessa epäilleet liian lyhyttä napanuoraa, kun tuntui ettei sikiö laskeudu tarpeeksi, vaan se kävi muutamassa ponnistuksessa vain "kurkkaamassa" kun pää olis voinut jo syntyäkin.

Kuten tosta Muumimammankin kokemuksesta huomaa, onhan se nyt alatiesynnytyksen kannalta aika oleellinen juttu, että napanuoralla olis tarpeeks pituutta... vai onko se sitten niin helvetin harvinaista, että se olis liian lyhyt, ettei sen etukäteen tutkimiseen ole rutiinia?
 
Jännä juttu muuten tosiaan, ettei tuota napanuoran pituutta tsekata/arvioida etukäteen? Onko se sitten niin virhealtis arvioitava, ettei siihen ultratutkimuksissa lähdetä?

Mä kävin ekassa raskaudessa pari kertaa ylimääräisessä ultrassa Kättärillä radin takia, arvioitiin sikiön kokoa ja muutenkin varmistettiin, että alatiesynnytys on OK (mulla on joskus 15 vuotta sitten murtunut häntäluu laskuvarjohyppykämmissä ja varmisteltiin, ettei se oo hoitamattomana luutunut hassusti, kun vaivaa vieläkin joskus). Kyllä siinä suunnilleen kaikkee muuta mittailtiin, mutta ei napanuoran pituutta. Sitten synnytyksen jälkeen kätilö kertoi mulle, että olivat jossain vaiheessa epäilleet liian lyhyttä napanuoraa, kun tuntui ettei sikiö laskeudu tarpeeksi, vaan se kävi muutamassa ponnistuksessa vain "kurkkaamassa" kun pää olis voinut jo syntyäkin.

Kuten tosta Muumimammankin kokemuksesta huomaa, onhan se nyt alatiesynnytyksen kannalta aika oleellinen juttu, että napanuoralla olis tarpeeks pituutta... vai onko se sitten niin helvetin harvinaista, että se olis liian lyhyt, ettei sen etukäteen tutkimiseen ole rutiinia?
Napanuoran tutkiminen ja arvioiminen on ilmeisesti ultralla todella hankalaa vielä tänä päivänäkin. Ilmeisesti pituuden tai sitten sen onko napanuora liian tiukasti esim kaulan ympärillä juuri ennen synnytystä toteaminen ei ole mitään rutiinia. Tai tuo kaulan ympärillä oleminen on vielä sellanen juttu et pitäs ultrata juuri synnyttämään tullessa jotta olis ees mahdollista todeta. Nuorahan on paksu ja liukas ja voi olla milloin mitenkin mahassa ja vauvan ympärillä. Jotkut vauvat jopa puristaa mahassa napanuoraa ja saa sillä aikaseks hetkellisiä käyrähyppyjä. Tosin luulis todella lyhyen nuoran jollain tapaa näkyvän jos loppuraskaudessa tutkitaan virtauksia mutta kai se on laitteistostakin kiinni. Vanhoilla vehkeillä ei saa muutenkaan selvää kuvaa ja harvassa sairaalassa niitä uusimpia on käytössä.
 
Voi ei Ajna, tuntuu itestäkin tosi pahalta kun niin samoilla viikoilla on menty. :(

Voimia ja halaukset <3 Hyvää jatkoa <3
 
Ajnalle jaksamista! :( Itsekin saman kokeneena lohduttauduin sillä, että luonto hoitaa..ettei ollut vain sen vauvan hetki tulla. En tiedä lohduttaako se sinua...tule sitten takaisin jos ja kun uudestaan yritätte raskautua! :Heartred
 
Ajna, olen niin pahoillani! Voimia surun keskelle! Täällä on oma palsta myös keskenmenon kokeneille. Tukea saa.
 
Pari viikkoa olen ollut forumilta poissa ja hirvee kahlaaminen viesteissä. En löytänyt kännykällä koko ketjua...

Tapahtumia on riittäneen. Sympatiat Miiulille, Muumimammalle ja Ajnalle. Ja muille tarvitseville... :Heartred

Saa olla kiitollinen, että itsellä asiat on menneet niin hyvin. Synnytys ilman komplikaatioitakin oli mielestäni aikamoinen suoritus ja siitä toipuminen samalla kun noviisina pitää opetella ihan alusta tuon uuden pienen ihmisen hoitaminen.

Ja nytkö on sitten sinne synnyttäneisiin siirtyminen...
 
Voi Ajna... Voimia koko perheelle! :(
Mä keskustelin tänään hoitajan kanssa isäni terveyskeskuksessa. Selostin tilanteen, miten nopeasti on muuttunut ja kerroin paljon esimerkkejä tapahtumista tän kesän ajalta. Hoitaja oli kans ehdottomasti sitä mieltä et isä pitää saada tutkimuksiin ja ymmärsi ettei saa mistään käydä ilmi et mä olen niitä pyytänyt. Ensi viikon tiistaille on nyt varattu aika sekä labraan että lääkärille. Hoitaja kirjoittaa kutsun kuin yleiseen "ikäkontrolliin", varmistaa vielä huomenna ylilääkäriltä mitä sanamuotoja hän voi kutsussa käyttää kun eivät voi suoraan valehdella kutsun syytä... Ja kun isä on itse merkannut mut ainoaksi lähisukulaisekseen heillä on oikeus olla yhteydessä muhun sitten testien jälkeen. Nyt toivotaan että hän ensinnäkin menee testeihin ja toiseksi et sieltä löytyisi joku selitys käytöksen muutokseen. Viime yönä näin jo unta riitelystä isäni kanssa, tosin unessa hän ymmärsi meidän huolen hänestä hiukan liian helpolla... Nyt voi kuitenkin yrittää unohtaa asia viikoksi.
Tää päivä on kyllä ollut rankka! Melkeen 8h istumista koulutuksessa (mikä kyllä oli todella mielenkiintoinen), sit kävely keskustaan yhteen kokoukseen (ei työhön liittyvä). Matkaa oli vain 2,3 km (Google mapsin mukaan) ja mulla oli reippaasti aikaa, eli taapersin hyyyyyvin rauhallisesti tunnin verran. Yks mamma veti rollaattorilla mun ohi! :D Viimeiset 20 min supisteli sit ihan säännöllisesti jo niin et otin puhelimesta supistus-laskurin esiin ja 15 minuutissa tuli 9 supparia!!! Ei kivuliaita ja alkoi rauhallisina niin et piti käsi vatsalla varmistaa onko kohtu kova ja n 20sek jälkeen kiristyi oikeen tiukaksi niin et sai jo vähän puuskuttaakin ja sit helpotti. Kokous meni supisteluitta mutta loppuillan on joka kertaa seisomaan noustessa pitänyt hetki seistä paikoillaan kun tulee niin jämäkkä supistus ja sit vasta uskaltanut lähteä liikkeelle. Ke on neuvola th, to ultra ä-polilla ja nyt aion kyllä pyytää saikkua. Ei tästä tuu mitään et saa iltaisin itkua nieleskellä kun on niin raihnainen olo. Tää viikko ehkä menis vielä mut ens viikolla alkaa normaali täys rumba töissä ja siitä en taida selvitä enää.
 
Olen tosi pahoillani teidän puolesta Ajna! Paljon voimia!

Tosi hyvä Janna että sait vietyä tota isän asiaa eteenpäin! Toivottavasti se selviää. Ahdistava tilanne mut oot tällä erää tehnyt kaiken mitä voit. Ja kuulostaa tosiaan että tarvit sitä saikkua.

Mä heräsin taas janoon ja pissahätään ja istuskelen nyt sohvalla juomassa ja kuuntelemassa tuntemuksia. Vatsaa kiristää ja takanoja tuntuu ikävältä. Pakko nojata vähän eteenpäin. Tuntuu silti enemmän vatsanpuruilta kuin miltään harkkasuppariltakaan.

Miehellä alkoi eilen työt ja olin aika orpona kotona. Kävin kampaajalla ja tuli mieleen että koskakohan seuraavaks. Voiko vauvan ottaa mukaan kampaajalle? En kyllä ees tiedä haluaisinko mut jos muuten on vaikee päästä. Mun kampaaja kestää puoltoista tuntia kun otan tollasia hörhöjä energialeikkauksia joihin kuuluu intialainen päähieronta ja hiukset leikataan tyyliin kymmenen kerrallaan. Toisaalta en sit käy kovin usein koska siitä tulee helppohoitonen malli joka pysyy pitkään kuosissa. Nyt kyllä jäi hieronta väliin kun viimeks melkein pyörryin siihen vaikka siitä on jo kuukausia. Ei vissiin suositella loppuraskaudesta. Ostelin viimeisiä tarvittavia juttuja kuten viilentävää geeliä värkille ja vanupuikkoja ja suppoja vauvalle. Ja joogasin ja litkin vadelmanlehtiteetä. Kuulostan varmaan kunnon hipiltä mut normaalisti en kyllä oo. Onneks tänään mulla on lounastreffit lapsettoman kaverin kanssa ettei tartte istua kotona märehtimässä. 38+5
 
Olen tosi pahoillani teidän puolesta Ajna! Paljon voimia!

Tosi hyvä Janna että sait vietyä tota isän asiaa eteenpäin! Toivottavasti se selviää. Ahdistava tilanne mut oot tällä erää tehnyt kaiken mitä voit. Ja kuulostaa tosiaan että tarvit sitä saikkua.

Mä heräsin taas janoon ja pissahätään ja istuskelen nyt sohvalla juomassa ja kuuntelemassa tuntemuksia. Vatsaa kiristää ja takanoja tuntuu ikävältä. Pakko nojata vähän eteenpäin. Tuntuu silti enemmän vatsanpuruilta kuin miltään harkkasuppariltakaan.

Miehellä alkoi eilen työt ja olin aika orpona kotona. Kävin kampaajalla ja tuli mieleen että koskakohan seuraavaks. Voiko vauvan ottaa mukaan kampaajalle? En kyllä ees tiedä haluaisinko mut jos muuten on vaikee päästä. Mun kampaaja kestää puoltoista tuntia kun otan tollasia hörhöjä energialeikkauksia joihin kuuluu intialainen päähieronta ja hiukset leikataan tyyliin kymmenen kerrallaan. Toisaalta en sit käy kovin usein koska siitä tulee helppohoitonen malli joka pysyy pitkään kuosissa. Nyt kyllä jäi hieronta väliin kun viimeks melkein pyörryin siihen vaikka siitä on jo kuukausia. Ei vissiin suositella loppuraskaudesta. Ostelin viimeisiä tarvittavia juttuja kuten viilentävää geeliä värkille ja vanupuikkoja ja suppoja vauvalle. Ja joogasin ja litkin vadelmanlehtiteetä. Kuulostan varmaan kunnon hipiltä mut normaalisti en kyllä oo. Onneks tänään mulla on lounastreffit lapsettoman kaverin kanssa ettei tartte istua kotona märehtimässä. 38+5
Mä meen huomenna piiiiitkästä aikaa kampaajalle kun sunnuntaina on ristiäiset. Otan vauvan mukaan ja kampaajallakin on 2vk vanhempi mukana. Vissiin imettäessä on ok ottaa jo kestoväriä mutta aion ottaa vielä kevytvärin kun se lähtee tasasemmin pois. Pääsiskin intialaiseen päähierontaan....tai joku nuijanukutuskin olis kiva
 
Mä en jaksa edes ajatella hiuksia... Pesen ja harjaan jos muistan, that's it. Tuossa heinäkuun helteillä kun niska oli koko ajan hiessä mietin kyllä lyhyeksi leikkaamista mutta en vaan saanut aikaiseksi. Kolmen viikon päästä on tyttären rippijuhlat, jos ennen sitä keksis jotain.
Mulla on kyllä maailman ihanin mies! <3 Eilen illalla olin aivan puhki ja melkeen itkin uupumuksesta ja supisteluista. Menin ajoissa sänkyyn ja mies tuli perässä lämpöpussin kanssa, laitto sen mun alaselälle ja sit hän hiero jalkarasvaa mun jalkoihin ja puki mulle sukat jalkoihin. :) Oih, että teki hyvää.
Nyt istun sokerirasituksessa taas, saa nähdä miten tällä kertaa käy.
 
Takaisin
Top