wyäääää... mullon ollut tässä pari pv ihan ihme fiilarit ja kovat pelot tän nykyisen raskauden vuoksi... Eilen päätin että tänään luen vanhasta blogista kuopuksen synnytyskertomuksen ja "kirjeet" vauvalle, joita kirjoitin pitkin raskautta hänelle. Voihan VALTAMERI ja kyyneleet, kun luin tämän... haluun nyt jakaa sen teillekin vaikkei koske tätä raskautta
TÄHTIVAUVAN SYNTYMÄ
Perjantaina 10.2 klo 22,lorahti eka satsi vettä.Olimme juuri katsoneet yyber tylsän leffan Pussikalja,joten ymmärrän,että äksöniä kaivattiin.
Soitin synnärille ja kysyin milloin ne haluu nähdä mua,ellei supistukset ala,ja la-aamuksi käskivät käyrille.Toivoin koko yön että alkais supistaa,en osannut nukkuu,vaan pakkasin viimein sairaalakassini ja laitoin vauvan vaatteet kasaan.Sitten yritin nukkua,mutta mielessä kummitteli se liikelaskenta,ja kun klo 5 heräsin jossain ihme paniikissa,ettei liikkeitä ollut juuri tuntunut,niin herätin miehen ja pyysin heittämään mua TAYSsiin.
SVO:lla menikin kivasti aikaa,lääkäri tarjosi jo tuolloin la-aamuna tippakäynnistystä,josta kieltäydyin kohteliaasti,sanoin että meen päiväksi kotiin mieluummin odottamaan spontaania käynnistymistä.Ja jos ei käynnisty,niin sunnuntai aamuna sitten...
12.2 sunnuntai aamuna oltiin SVO:lla 8.30,josta meidät vietiinkin heti neloskerrokseen saleille,jossa alkoi valmistelut.Käyrää otettiin ensin ihan pelkällään,sitten alettiin valmistella hommia,joista suurin osa aikaa menikin kanyylin saamiseen mun käteeni.Narkkari sen kävi lopulta laittamassa oikeaan käsivarteen sisäpuolelle...Ei se siinä kyllä häirinnyt,ihme kyllä.Ensin tiputettiin antibiootti,koska kalvojen puhkeamisesta oli jo 36 tuntia silloin,sitten aluksi vähän nestettä ja sitten supistusaine.Tiputukset aloitettiin 10.30 ja klo 11 on merkitty säännölliset supistukset alkaneeksi,eli synnytys alkaneeksi.
Lähtötilanne oli siis hintsusti 3cm auki ja kanavaa jäljellä.
Supistukset alkoivat aikalailla heti olla kipeitä,seurailin sitä tasaista mäkimaastoa joka piirtyi tietokoneen ruudulle kun sisäiset anturit oli napsastu vauvaan ja minuun.Jotenkin oli kiva katsoa siitä,että noin korkea,ja kestän tämän.Kellon ajoista ei ole mulla tässä vaiheessa mitään muistikuvaa,kun en ole virallista synnytyskertomusta nähnyt,joten mennään noin arvioin.Ja Samin muistikuvin.Tosin,ärähdin jo aika alkuvaiheessa ettei tarvi kellonaikoja mulle kommentoida,kun alkaa vaan ärsyttää...
No kätilölle olin hyvin selvittänyt,etten aikonut leikkiä sankaria,ja yrittää lääkkeetöntä synnytystä,koska Toivon synnytyksen tuskaisuus oli erittäin hyvin mielessä...eli kätilökin kyseli aika tiuhaan,tuntuuko,että haluan jotain.Lämpimät geelipussit pyysin sitten jossain vaiheessa,ja mies ne kerran uudelleenkin lämmitti,sitten oli 2-3 supistusta jotka kyllä meni hengitellen,mutta tuskanhiki alkoi sen verran jo päätä kuumottaa,että mietin niiden aikana,joko mä luovutan ja pyydän että puuduttakaa mut päästä varpaisiin...
Mies oli istunut mun takana sängyllä ja hieronut/puristanut harteita kun pyysin,se kompensoi kanssa alavatsalla ollutta kipua.Tätä ennen hän oli hieronut selkää ja päätä ja pitänyt lämpöpussia alaselällä,lopulta tosiaan nojasin häneen siinä istuen.
Juteltiin sitten kätilön kanssa selväksi,että aloitetaan PCP:llä eli kohdunkaulan puudutuksella,ja jos tarvitaan lisää,niin katsellaan sitten.Hän teki tutkimuksen tätä päätöstä ennen siis ja suositteli tähän "juuri oikeaan hetkeen" tätä puudutusta.Olin 4cm auki tässä kohtaa ja todellakin epätoivo meinas iskee...No nopsaa tuli lääkäri ja alkoi laittaa puudutusta(klo oli 13.30).Laiton aikana tuli 2 supistusta jolloin hommat pysäytettiin ja taas jatkettiin.Mutta voi taivas,se taivas kun ne kivut hävisi sen siliän tien.KAIKKI!!!! Minä vaan nojailin sänkyyn pää retkottaen,ja lepäsin ja huokailin ja hymyilin-kivut oli poissa.Vain jomotus ja kiristys kertoi supistuksesta.
Mies oli tietty puudutuksen laiton takia joutunut poistumaan paikaltaan,ja jäikin sitten sängyn vierelle seisomaan kun minä lepäsin.Jäin siinä jalat koukussa olemaan ihan siksikin,että tunnen paremmin mitä supistukset tekee.Puuduteen laiton jälkeen kätilö muuten pyysi lääkärin heti tutkimaan mut,ja olinkin jo 7cm auki,jolloin totesi että selvä,tässä alkaa siis rytinät kohta,ja alkoi laittaa vauvaa varten juttuja esiin.Ohjeisti Samin painamaan kutsukelloa kun pyytää,että saa apukädet sitten paikalle.En mä nyt olis uskonut,että vain muutama supistus,ja sain sanoa kätilölle että kyllä täs kohta ponnistetaan...Kerroin että tunnen kun vauva valuu luukulle.Kätilö kokeili ja sanoi että täysin auki,seuraavalla sitten ponnistetaan.
Hei c´moon,enhän mä nyt ollu valmis ponnistamaan,vastahan mä sain kivut pois.No joo tottakai olin valmis,mut aivan epätodellista,että nytkö se loppuu...
Jotenkin tuntui ihmeen pitkälle se ponnistus,kun vauva oli puoliksi ulkonakin jossain kohtaa ja ihmettelin vaan miksei sitä vedetä jo pois.Ponnistusaika oli kumminkin ollut 2 minuuttia,eli ei siinä oikeasti kauan mennyt.
Muru Kultaseni sai 9 laskeutumispistettä
Sitten numerologiaa
12022012
syntyi salissa 2
osastolla 2b oltiin huoneessa 2 paikalla 2 :D
syntymäaika 13.51 ja 51cm
paino 3500 ja pipo 35
Siis jos ei voi hoitoon jättää lasta koskaan kenellekään? Teillä on ollu nyt lapsi vasta 3 kk, voi miehen mielikin vielä muuttua kun aikaa kuluu muutama vuosi... Me ainakin otetaan ilolla vastaan kaikki hoitoapu mitä saadaan, pitää välillä päästä pelkästään aikuisten kesken jonnekin ja parisuhdetta hoitaa. Mut tää on vaan mun mielipide ja kokemus. :) Ja ei se oo meillä ainakaan yksipuolista, isovanhemmat haluavat lapset luokseen myös. Ja esikoinen kovasti aina ikävöi isovanhempia ja odottaa koska pääsee sinne. Kaikki siis voittavat. :)
.)
Itse lääkeherkkänä uskon saavani fiiliksen noists reaktioista ja toi huumeissa-tunne tulee kyllä tänne asti fiiliksenä. Ainoa hycä puoli että vauva kunnossa mutta sun tilanne kaikki paineiden romahdukset ym ..todella pelottavaa. Onneksi olet kanssamme edelleen!
!! :)