Kiva, meillon suukapulat, vähän ku epilepsia-kohtauksessa...
MS74, sun äijästä piti sanoo, et laita se heti kuriin! Kysy onkse miettiny millainen tyttö on, ja millainen se haluis et se ois, tai onkse ylipäätään miettiny mitään vauvasta ja perheestä ja mitä te sitte teette yhdessä ku se on maailmassa.
Mä koitin rutistaa tollasia asioita ku tääl alko oleen joo-joo-meininki. Kävi sit ilmi, et sitä huoletti eniten meidän parisuhde. Et heitänkö mä sen pellolle vuoden päästä ku en enää "tarvi" sitä ja tuun toimeen vauvan kanssa.
Mä kyl avauduin koko viikonlopun, välillä kiltisti ja välillä vähemmän kiltisti. Ja vitutuksesta sanoin, et se johtuu itse asiassa siitä, et ekaa kertaa homma ei mun käsissä, ei siis mitenkään. Ei voi enää perua eikä oo mitään takeita miten loppuraskaus ja synnytys menee. Mun elämä muuttuu peruuttamattomasti. Miehellä on AINA vaihtoehto hypätä pois junasta milloin vaan.
Näiden keskustelujen jälkeen mm.koira on viety pihalle joka ilta, ilman et mä pyydän.
Jotain ihan vähä meni perille.