Raskaaksi 2026

[Kali]

Voimia @Syyskukka Mäkin vähän epäilen kemiallista, on ollut sen verran sekavia testituloksia. Noh, tänään saan hcg-verikokeen tuloksen ja siitä oletettavasti viimeistään näkee.

//Lisäys: Mulla on nyt ollut lugesteronit käytössä alkuraskauden tueksi. Jos nyt onkin kemiallinen, niin lopetetaanko ne heti? Onko sulla @Kali alkanut vuoto lugesteroneista huolimatta vai vasta lopetuksen jälkeen?

Mulla on alkanut vuoto vasta kun lopettanut lugesteronit. Ekalla kertaa kesti muutama päivä että alkoi lopetuksen jälkeen ja tokalla kerralla seuraavana päivänä lopetuksesta. Kannattaa varmaan vasta lopettaa jos verikokeessa näkyy ettei hcg nouse. Koska niiden lopetuksen jälkeen kun keltarauhashormoni tasot romahtaa voi vuoto alkaa vaikka ei olisi vain kemiallinen. Tai noin mulle sanottiin.

Tai varmaan riippuu monta päivää käyttänyt myös.

 

[Moosee]

Voi että, tsemppiä @Syyskukka .

ON: mulla kierto loppumassa ja kroppa temppuilee. Eilen ajattelin et tänään olisi kp1 (ruskehtavaa tiputteluvuotoa, lämmöt tippui, ja muutenkin menkkaoireita), mut eipä ollutkaan. Tiputtelu loppui yön aikana ja ouran mukaan lämpö lähti taas nousuun..

 

[Kali]

Mulla kyllä outoja oireita jo... Rinnat kipeät ja vasta joko dpo1 tai dpo2. Ja lugesteroneja en oo vielä alottanut edes niin ei voi siitäkään johtua. Ei tietenkään voi mihinkään viitata vielä. Outoa vaan kun ei mulla normaalisti rinnat heti ovulaation jälkeen kipeät oo ollut. Oli kipeät itseasiassa jo toissapäivänä.

Katsotaan maltanko koko ensi viikon olla testaamatta. Ei ensi vaan sitä seuraavana maanantaina voisi ehkä testata, mutta itseni tuntien testaan varmaan ensi viikon viikonloppuna jo.

 

[Adela]

@Syyskukka haleja ja voimia
@Pakkanen haleja sinnekin, toivottavasti kaikki kääntyy parhain päin!

@Moosee toivotaan et menkat ei alkaiskaan vaan olis plussa tulossa

Vielä tuosta miksi lapsen haluaa… No kun vaan haluaa. Se tuntuu ihan fyysiseltä tarpeelta niinku vaikka nälkä tai vessassa käyminen. Varmaan aika itsekästä siis eikä kaikki tietenkään tunne näin, mutta musta tuntuu et elämä jää kyllä vajaaksi jos en lasta saa. Jos ois ollu vaan itsestä kiinni ni oisin jo 10 vuotta sitten ruvennu lastentekoon, mutta miehen löytymisessä kesti.

Pitää nyt yrittää hengittää ja ottaa rennosti ja löytää positiivisia ajatuksia kuten @Kevätlilja ja @Pikkuviikuna
En taida ees ovista tikuttaa nyt tässä kierrossa kun ei sen löytymisestä viime kierrossa ollu mitään iloa kuitenkaan. Kp40 on 16.5. eli vasta sillon annan itselleni luvan testata, jos ei menkkoja oo kuulunu.

 

[Kumpare]

Onko kellään kokemusta, että LH olisi lähtenyt nousuun loppukierrosta?

Olen välillä tehnyt luteaalissa ovistestejä (vissiin haluun saada kaksi viivaa edes johonkin testiin ) ja aina on tullut sellainen juuri ja juuri erottuva hailuraviiva.

Nyt tein läpällä taas ovistestin raskaustestin perään ja se on negatiivinen, mutta selkeästi vahvempi mitä mulla luteaalissa. Premomkin antoi tolle arvoksi märkänä 0,45. Aina jos mulla on näin vahva viiva ovistestissä niin se on viimeistään seuraavana päivänä plussa.

Kuitenkin lämmöt vahvistaa oviksen tapahtuneen.

Todennäköisestihän tämä on vaan joku kehon uusi jekku, jolla hämmentää, ja hyvin kyllä onnistuu.

 

[Kevätlilja]

@Syyskukka haleja ja voimia
@Pakkanen haleja sinnekin, toivottavasti kaikki kääntyy parhain päin!

@Moosee toivotaan et menkat ei alkaiskaan vaan olis plussa tulossa

Vielä tuosta miksi lapsen haluaa… No kun vaan haluaa. Se tuntuu ihan fyysiseltä tarpeelta niinku vaikka nälkä tai vessassa käyminen. Varmaan aika itsekästä siis eikä kaikki tietenkään tunne näin, mutta musta tuntuu et elämä jää kyllä vajaaksi jos en lasta saa. Jos ois ollu vaan itsestä kiinni ni oisin jo 10 vuotta sitten ruvennu lastentekoon, mutta miehen löytymisessä kesti.

Pitää nyt yrittää hengittää ja ottaa rennosti ja löytää positiivisia ajatuksia kuten @Kevätlilja ja @Pikkuviikuna
En taida ees ovista tikuttaa nyt tässä kierrossa kun ei sen löytymisestä viime kierrossa ollu mitään iloa kuitenkaan. Kp40 on 16.5. eli vasta sillon annan itselleni luvan testata, jos ei menkkoja oo kuulunu.

Joo, yhdyn kyl tuohon et tuntuu fyysiseltä tarpeelta. Samalta tuntuu yhäkin, vaikka yhdellä lapsella oon jo siunattu, mut tää että haluan nykyisen kanssa lapsia ja mielellään tosiaan ison perheen niin tuntuu kans. Ihan silleen syvällä sisällä.

Lisäksi siis oon toki aatellut sitä paljon sitä haluamista.
Uskon vakaasti, että jos meillä lapsihaaveet toteutuisi se täydentäis meidän elämää tavoilla, joita ei osata ees kuvitella. Ja kyllä, se antais miulle elämään asioita, joita haluan. Joita koen syvästi kaipaavani. Haluan rakastaa, hoivata, seurata kasvua ja kehitystä ja pieniä ja suuria oivalluksia. Haluaisin myös päästä seuraamaan kumppanin rakkautta, hoivaa ja vanhemmuutta vierestä. Haluan jakaa yhdessä sitä rakkautta ja ylpeyttä ja myös niitä suruja ja huolia, joita vanhemmuuteen kuuluu. Haluan myös sen pikkulapsiarjen tuomat jutut. Askartelujen ja leikkien suunnittelut ja yhteiset retket ja ulkoilut. Eli kyllä, lapsen saaminen tois taatusti sisältöä ja merkitystä mielestäni lisää. Enkä koe et on väärin haluta sitä merkitystä.

Ja koen että vaikka kuinka täysi miun elämä on, on paljon ei-äitiyteen liittyviä asioita, joita teen ja joista unelmoin ja joita tavoittelen, niin tietty aukko tulee jäämään, jos miun lapsiluku jää yhteen. Enkä koe että on väärin tuntea niin.

Mutta. Tosiaan. Kevennän otettani ja alan totuttautumaan ajatukseen, että tälleen elämä jatkuu. Keskittyä hetkeen ja nyt onneks kevääseen ja kesään

Tsemppiä kaikille näiden ajatuksien keskelle

 

[Selmiina]

@Syyskukka voi ei, oon todella pahoillani Kunpa pian tulisi pysyvä plussa

@Adela mulla sama, että olisin varmasti perustanut perheen jo aiemmin, jos olisi ollut isäksi soveltuva kumppani vierellä. Hautasin haaveen ja kielsin koko asian ajattelemisen itseltäni vuosia. Sain itseni jopa uskomaan, etten edes halua lapsia. Huomasin kuitenkin tuntevani sisimmässäni aina surua, kun joku ystävistäni tuli raskaaksi.

@Kumpare olen lukenut, että jotkut ovistehtit tummentuisi, jos on raskaana. Ehkä r-testiinkin lähipäivinä piirtyy viiva.

 

[Toiveikkaana]

Joo, yhdyn kyl tuohon et tuntuu fyysiseltä tarpeelta. Samalta tuntuu yhäkin, vaikka yhdellä lapsella oon jo siunattu, mut tää että haluan nykyisen kanssa lapsia ja mielellään tosiaan ison perheen niin tuntuu kans. Ihan silleen syvällä sisällä.

Lisäksi siis oon toki aatellut sitä paljon sitä haluamista.
Uskon vakaasti, että jos meillä lapsihaaveet toteutuisi se täydentäis meidän elämää tavoilla, joita ei osata ees kuvitella. Ja kyllä, se antais miulle elämään asioita, joita haluan. Joita koen syvästi kaipaavani. Haluan rakastaa, hoivata, seurata kasvua ja kehitystä ja pieniä ja suuria oivalluksia. Haluaisin myös päästä seuraamaan kumppanin rakkautta, hoivaa ja vanhemmuutta vierestä. Haluan jakaa yhdessä sitä rakkautta ja ylpeyttä ja myös niitä suruja ja huolia, joita vanhemmuuteen kuuluu. Haluan myös sen pikkulapsiarjen tuomat jutut. Askartelujen ja leikkien suunnittelut ja yhteiset retket ja ulkoilut. Eli kyllä, lapsen saaminen tois taatusti sisältöä ja merkitystä mielestäni lisää. Enkä koe et on väärin haluta sitä merkitystä.

Ja koen että vaikka kuinka täysi miun elämä on, on paljon ei-äitiyteen liittyviä asioita, joita teen ja joista unelmoin ja joita tavoittelen, niin tietty aukko tulee jäämään, jos miun lapsiluku jää yhteen. Enkä koe että on väärin tuntea niin.

Mutta. Tosiaan. Kevennän otettani ja alan totuttautumaan ajatukseen, että tälleen elämä jatkuu. Keskittyä hetkeen ja nyt onneks kevääseen ja kesään

Tsemppiä kaikille näiden ajatuksien keskelle

Ihanasti kuvaat tunteita ja ajatuksia vauvahaaveesta.

Itse olin aiemmin työnarkomaani, enkä oikein vapaallakaan osannut jättää töitä mielestäni. Olen aina toivonut saavani lapsia, mutta työ vei mennessään. Kun sitten lopulta 32-vuotiaana sain esikoiseni, muuttuivat elämän prioriteetit kertaheitolla ja äitiys tuntui paljon työtäni merkityksellisemmältä. Olen yleisestikin hoivaajatyyppiä, joten voin kuvitella että jos en omia lapsia olisi saanut, olisin keskittänyt huomioni eläimiin tai suunnannut uralla lasten pariin. Vaikka omia lapsia nyt onkin, tuntuu toive vielä yhdestä vauvasta @Adela ja @Kevätlilja tapaan fyysiseltä tarpeelta.

Vaikkei vauvaa joka solullaan kaipaisikaan ja elämä voisi olla hyvää ilmankin tai jos asettaa rajan sille, kuinka paljon vauvatoiveeseen on halukas taloudellisesti panostamaan, on silti ihan samanlainen oikeus haaveeseen. Sitä ei tarvitse selitellä tai todistella kenellekään.

Vaikka tiedän miten vauva voi viedä kaikki ajatukset, en silti ymmärrä noita kommentteja, joita jotkut sanovat lapsettomille ystävilleen. Itseäni harmittaa, etten ennen oman lapsen saamista ymmärtänyt tukea siskoani hänen saatuaan lapsensa. Jotenkin sitä tuen tarvetta ei lapsettomana ymmärtänyt. Tämä voi ehkä olla yksi syy joka ajaa kuilua lapsen saaneen ja lapsettoman ystävän välillä.

Valkovuotokeskusteluun vielä oma osuuteni. Minulla ei ole nyt eikä nuorenakaan ollut mitenkään runsasta valkovuotoa, mutta raskausaikana valkovuodon eritys on ollut runsaampaa. Oviksen aikana olen huomannut pyyhkiessä kirkasta limaa yhtenä päivänä, mutta ei sitäkään ole erityisen runsaasti, vaan jää vain paperiin pyyhittäessä.

Tähän liittyen nyt aloin miettiä onkohan mahdollista että ovis olisikin ollut vasta kp24, jolloin olin jo lopettanut oviksen testailun. Tuolloin tuli paperiin kerran pyykiessä kirkasta limaa ja pupuillessa oli vähän oviskivun tapaista tuntemusta vasemmalla. Raskaustesti kp 28 oli negatiivinen, eikä vuoto ole vieläkään alkanut ja nyt olisi kp 33. Raskaustestejä en kyllä osta yhtään, kun tuntuu niin epätodennäköiseltä, enkä halua olla toiveikas ja sitten katsoa yhtä viivaa.

 

[Tuutikintytär]

Onpa täällä jaettu huisin mielenkiintoisia ajatuksia! Nämä (siis perheellisyys, valittu lapsettomuus, elämän ja aatteelliset muutokset lasten myötä) ovat sellaisia teemoja, joita olen paljon pohtinut itsekin.

Minulla on todella paljon ystäviä ja tuttuja lähipiirissä, jotka ovat aikuisiällä päättäneet etteivät halua lapsia, tai joiden kanssa olemme yleisesti puhuneet aiheesta paljon. Moni on elänyt kaksikymppisenä ajatuksella "joskus sitten, mutta ei vielä", ja ovat nauttineet elämästään ilman lapsia. Sitten kolmenkympin jälkeen on alkanut mietityttää, että kun edelleen tuntuu samalta - lapsia sitten joskus, mutta ei vielä. Itsekin erottuani pitkästä suhteesta (yli 8 vuotta, ja täysin aikuisiällä) mietin pitkään että haluanko oikeastaan edes perhettä, vai onko se vain sellainen ympäristön minuun luoma oletus. Olen jo lapsesta saakka tiennyt haluavani perheen, mutta johtuiko se siitä, että niin meitä pieniä tyttöjä silloin kasvatettiin? Naimisiin miehen kanssa, omakotitalo ja lapsia. Miksei siitä elämästä voisi nauttia vaikka tarvittaessa yksin, eikö elämällä voi olla muutakin tavoitetta, kuin lisääntyminen?

No, itse sen ankaran sinkkuajan pohdiskelun myötä tulin siihen tulokseen että kyllä minä aidosti haluan lapsen ja äidiksi, vaikka sitten itsellisenä. Ehdin jo tutkiakin aihetta aika paljon, kunnes sitten sattumalta tapasinkin nykyisen mieheni (en ole deittailevaa tyyppiä ja edellinen suhde jätti sellaiset arvet, etten ollut varma haluanko enää ikinä parisuhteeseen). En koe, että tarvitsen lasta tehdäkseni elämästäni mitenkään täydempää tai hakeakseni sille tarkoitusta, mutta ehkä pohjimmiltaan koen, että elämäni tarkoitus ja suola on perhe. Elää elämää, jonka jakaa itselleen rakkaiden ihmisten kanssa (myös ystävien, tottakai ).

Disclaimerina seuraavaan, etten ole sitä mieltä että lapsia tulisi hankkia vain siksi, että vanhalla iällä joku katsoisi perään - mutta kyllä minua myös surettaa vanhat ihmiset, joilla ei ole lapsia ja lapsenlapsia. Lähipiirinsä voi totta kai rakentaa niin, ettei vanhanakaan jää ns. yksin, mutta se ei ole niin yksinkertaista. Yksinäisiä vanhuksia on niin kovin paljon, ja tuskimpa kukaan (tai ainakaan kovin moni) heistä on yksinäisiä omasta tahdostaan. Ja voihan sitä toki jäädä yksin, vaikka olisikin perhettä.

Mitä tulee tähän aihepiiriin, jossa lapsen saanut alkaa kohdella lapsettomia eri tavalla kuin ennen, niin fiilaan! Eivät kaikki, tietenkään, mutta tämä on niin mahdottoman yleistä.
Tietenkään lapseton ihminen ei voi koskaan täysin samaistua lapsellisen ihmisen elämään, mutta en voi sietää sitä asennetta että "et sinä tiedä kun sinulla ei ole lapsia". Minulla on mennyt välitkin yhteen entiseen hyvään ystävääni siksi, että kun hänelle syntyi lapsi (melko nuorena), ei häntä yhtäkkiä enää koskaan tullut nähtyä. Hän perui tapaamisia viime tipassa vedoten aina lapseen ja siihen, etten vain ymmärrä millaista se on. Myös hänen poliittinen näkemyksensä muuttui liberaalista todella konservatiiviseksi, syynä taas "ymmärtäisit jos sinulla olisi lapsia". Väitän, että vaikka saisin kuinka monta lasta, en ikinä tule äänestämään oikeistopopulistista puoluetta (en myöskään halua siis tuomita niitä, jotka äänestävät, oma katsomukseni ei vain sovi siihen linjaan).
Lapsi varmasti mullistaa elämän ja uskon, että omatkin näkemykseni tulevat vielä muuttumaan, mutta toivon todella hartaasti etten sitten kadota aivan itseäni äityyteen. Myös lapsettomilla voi olla ymmärrystä perheen dynamiikasta, ja empatiaa. Myös lapseton voi ymmärtää, miltä taloudelliset vaikeudet tuntuvat - sellaisenkin kommentin olen kuullut rahasta valittaessani, että menot ovat ihan toiset perheellisenä, että mitäs siinä valitat kun elät kahden aikuisen tulotaloudessa ilman lapsia (no, ehkei nyt ihan näin suoraan mutta tämä oli selvästi hänen mielipiteensä).

Sitten minulla on vastapainona muutama ihana ystävä, jotka eivät ole koskaan tehneet kommenteillaan minulle sellaista oloa, kuin olisin jotenkin "ulkopuolinen" ilman lapsia, tai etten voisi ikinä ymmärtää heitä ennen kuin minullakin on lapsia. Tai että minun arvoni olisivat jotenkin huonommat vain siksi, etten ymmärrä lapsettomana ihmisenä aidosta, oikeasta elämästä mitään.

Olipa rant, sellainen ajatusoksennus, onkohan siinä mitään tolkkuakaan. Aihe on tosiaan minulle melko tunteita nostattava.

 

[Tando]

@Kumpare käsittääkseni ihan yleistä, että lh vähän nousee kierron lopussa. Eli ei välttämättä valitettavasti kerro raskaudesta

@Toiveikkaana komppaan tuota työöasiaa, ennen koin työni kanssa tosi merkityksellisenä ja tärkeänä isona osana elämääni ja identiteettiäni, mutta lapsen myötä sen on ikäänkuin kuin pieni sivuosa enää. Kuin kotityö, jolle uhrataan vähän aikaa sitä tehdessä ja muuten unohdetaan, vaikka työstäni edelleen pidän

Elämän merkitykseen ja lapsitoiveeseen oma kommentti, että itselle oli aina jotenkin tosi selvä, että haluan lapsia. En oikein edes osannut sanoa, että miksi, koska en ollut varsinaisesti "lapsi-ihmisiä" muuten. Meille tuli miehen kanssa juuri 10v yhteiseloa täyteen tällä viikolla, ja alusta asti oli selvää, että sitten joskus myös lapsia. Mies on yrittäjä, ja hän halusi, että firma pyörii hyvin ennen lasten hankkimista, siksi odotettiin vähän pidempään kuin itse olisin halunnut (olin 31 kun esikoinen syntyi). Biologinen kello tikitti ja tikittää ainakin ihan hirveästi itsellä, ja sitä vain kokee TARVITSEVANSA lapsen/lapsia.
Elämä oli hyvää ja merkityksellistä myös ennen lasta, mutta silloin ajatteli vähän että mitäs nyt sitten, jos lasta ei tulisi (käytiin myös pyörähtämässä hoidoissa). Elämä oli ikäänkuin jo valmista, oli työt, oltiin naimisissa, koira, talo ja harrastukset. Sitä jotenkin ajatteli, että jos lasta ei tulisi, niin elämä pysyisi ihan saman todennäköisesti seuraavat 30 vuotta. En tiedä, onko lapsi tuonut merkityksen, mutta ainakin tarkoituksen

 

[Pakkanen]

Voimia @Syyskukka Mäkin vähän epäilen kemiallista, on ollut sen verran sekavia testituloksia. Noh, tänään saan hcg-verikokeen tuloksen ja siitä oletettavasti viimeistään näkee.

//Lisäys: Mulla on nyt ollut lugesteronit käytössä alkuraskauden tueksi. Jos nyt onkin kemiallinen, niin lopetetaanko ne heti? Onko sulla @Kali alkanut vuoto lugesteroneista huolimatta vai vasta lopetuksen jälkeen?

Hcg oli 6,2 eli pakosti oli kemiallinen, kun viikkoja jo 4+1.

 

[Kevätlilja]

@Pakkanen sydämelliset tsemppihalit siulle tuohon tilanteeseen

 

[Kali]

Hcg oli 6,2 eli pakosti oli kemiallinen, kun viikkoja jo 4+1.

Voi ei, oon pahoillani... Voimia sinne!

 

[Äitineljälle]

Onko kellään kokemusta, että LH olisi lähtenyt nousuun loppukierrosta?

Olen välillä tehnyt luteaalissa ovistestejä (vissiin haluun saada kaksi viivaa edes johonkin testiin ) ja aina on tullut sellainen juuri ja juuri erottuva hailuraviiva.

Nyt tein läpällä taas ovistestin raskaustestin perään ja se on negatiivinen, mutta selkeästi vahvempi mitä mulla luteaalissa. Premomkin antoi tolle arvoksi märkänä 0,45. Aina jos mulla on näin vahva viiva ovistestissä niin se on viimeistään seuraavana päivänä plussa.

Kuitenkin lämmöt vahvistaa oviksen tapahtuneen.

View attachment 154995

Todennäköisestihän tämä on vaan joku kehon uusi jekku, jolla hämmentää, ja hyvin kyllä onnistuu.

Lh taso voi nousta loppukiertosta on normaalia ja johtunee hormoonien vaihtelusta. Mutta jos lh testi on kunnon posi ni voipi näyttää myös raskauden.

 

[Äitineljälle]

Hcg oli 6,2 eli pakosti oli kemiallinen, kun viikkoja jo 4+1.

Voimia

 

[Toiveikkaana]

Hcg oli 6,2 eli pakosti oli kemiallinen, kun viikkoja jo 4+1.

Ikäviä uutisia. Halaus ja voimia.

 

[taenuska]

Oon pahoillani @Pakkanen , kovasti tsemppiä sinne

 

[Maicy]

@Pakkanen, ikävä uutinen Paljon paljon voimia sinulle

 

[Zebra]

@Syyskukka ja @Pakkanen Todella harmillista. Voimia

@Maana Mannila No niinpä. Jotenkin en ollut ihan tyytyväinen käyntiin, mut toisaalta sit taas ihan ok. Ilmottelen verenpaineita gynelle vielä, niin kysyn siinä samassa viestissä sit myös mitä mieltä hän on aukkarin tarpeesta/hyödystä.

Voi vitsit kun itselläkin on hyvin samansuuntaisia ajatuksia lapsiasiasta. Toisaalta haluan ja toisaalta en tiedä haluanko tarpeeksi. Voisin olla ehkä ihan tyytyväinen elämääni lapsettomana, mut sit kuitenkin samalla tuntuu et jäänkö ihan hirveesti paitsi jostakin.

Mun on pakko tunnustaa, että toisten lasten seurassa mulle tulee olo, et ei vitsi kun siisti tyyppi, ihanaa jos itselläkin olisi lapsi. Ja sit toisten kanssa tilanteessa miettii, et oman lapsen ois kasvattanu vähän erilailla, et siinä hetkessä ei todellakaan tuu sellasta ajatusta, et mäkin haluun. Lähinnä jälkikäteen helpottuneet ja toisaalta hyvin ristiriitaiset fiilikset. Kun eihän sitä voi tietää millainen persoona sieltä tulee Enkä mä nyt varsinaisesti arvostele ketään lasta persoonana, vanhemmatki omalla opastuksellaan ja kasvatuksellaan toki muokkaa paljon sitä, miten lapsi käyttäytyy.

Esim. kohtelias ja hyville tavoille opetettu lapsi vs. neljävuotias, joka lääppii koko seisovan pöydän antimet eikä vanhemmat tee elettäkään opettaakseen, et niitä ruokia ei lääpitä. Todetaan vaan jos huomataan, et tää muffinsi on sit pikku Pertti-Pirkon ku koski siihen. Tiedostan, et tää ei oo lapsen vika, jos ei ohjata ja opeteta, mut en voi keholliselle reaktiolleni tai tunteilleni mitään (enkä voi käsittää miten tää näyttää olevan muille paikalla oleville lapsen aikuisille ok). (Ja kyllä, olen kauniisti yrittänyt itse selittää lapselle, että ei voi koskea ruokiin ja miksi ei). Sit tää toinen eri perheen neljävuotias osaa käytöstapoja, kysyy lupaa, tottelee kun sanotaan, tietää mikä sallittua ja mikä ei, on iloinen vilkas oma itsensä jne.

ON: tänään alkoi verinen limainen vuoto. Nyt on vasta kp 20, eli edellinen ovuloimaton? kierto kesti vain 19 päivää. Tein vielä ovistestejäkin eiliseen asti kun elättelin toiveita, että se olisi vielä tulossa. Mut niiden testiviiva oli haamun tasoa. Nyt pitäisi vissiin ilmoittaa klinikalle et vuoto alkoi, niin he varaa ultran kun letrot otetaan käyttöön tässä kierrossa.