Diipit kelat keep on rollin' Saan kyllä oikein hyvin kiinni
@Maana Mannila @Syyskukka @Kali @Kevätlilja pohdinnoista.
Epäilen että lapsen kautta varmaan pääsee kokemaan jonkinlaista syvää merkityksellisyyttä, mutta en usko yhtään siihen, että se olisi ainoa tapa toteuttaa itseään ja olla jotenkin isompi osanen tätä systeemiä. Voi olla todella hyvä (tai huono) ihminen, olipa lapsia tai ei. Mutta ehkä siinä sitten tulisi ainakin tunne jonkinlaisesta jatkuvuudesta? Jatkuvuutta voi kuitenkin löytää muillakin tavoilla, moni on jättänyt maailmaan jälkensä ihan muuten kuin lapsien kautta.
Mulla yksi ystävyys vähän kuihtui kun ystävä sai lapsia. Se ei johtunut lapsista, vaan siitä, että jotenkin hänen kaikkiin kommentteihinsa alkoi liittyä lisäys "ai niin mut et sä ymmärrä kun sulla ei oo lapsia". Mä tajuan ihan täysin, että se mullistaa elämän monella tavalla, ja en ole itse kokenut sitä tunnesidettä lapsen ja äidin välillä. Mutta sitä en allekirjoita, että ainoastaan perheelliset ihmiset olisivat jollain niin omilla leveleillään, että ihan kaikkea lapsettomien tekemistä voitaisiin sillä väheksyä tai nollata. Tässä nimenomaisessa tapauksessa se alkoi mennä vähän sille tasolle, tyyliin, "mitä mieltä tosta Artemis II-tehtävästä, ai niin sulla ei oo lapsia, et sä voi tietää"-tyyliin. Lapsettomallakin voi olla aika paljon vastuuta ja palloja ilmassa, voi jopa olla jonkinlaisia, ihan oikeutettuja, stressin ja kiireen tuntemuksia. Koska minusta alkoi tuntua hänen seurassaan että olen ihan ali-ihminen, yhteydenpito pikkuhiljaa jäi. Olisin voinut olla hänelle tukena, mutta sylkykupiksi en ryhdy. Missään nimessä en itse haluaisi muuttua niin laput silmällä kulkevaksi, että alkaisin ylenkatsoa muita vain siksi, että pullautin uuden ihmisen. Sen takia vähän hirvittääkin, varmasti vanhemmuus muuttaisi itseäkin, mutta toivottavasti suunta olisi edes parempaan.
Jos meille ei tule lasta, niin pelastan kaikki kodittomat ja hylätyt eläinparat jotka pystyn, tulkoon merkitys sitten vaikka siitä. Lisäksi mulla on ura jossa on ihan kivasti vaikuttavuutta. Toki se sama ura on näyttänyt myös sellaisia asioita, joita ihan kaikki ei pääse näkemään, ja ehkä tieto lisää jotenkin tuskaa liittyen siihen, miten haastavaa kasvatusprosessi voikaan olla. Mä olen ihan onnellinen näinkin, ehkä sitten itselle olisi jännä tietää, että toisiko se lapsi siihen vielä jonkun lisäulottuvuuden. Ymmärrän, että kaikille ei niin käy: vanhemmuus voi myös olla enemmänkin ahdistuksen aihe.
Mutta ehkä kallistun siihen, että jotain meille saatetaan tehdä ja ainakin tutkia, mutta just nyt koen IVF-meiningit vielä aika kaukaisina .........joooosta päästäänkin osioon ON: Yliopistosairaala on säätänyt tänäänkin Omakannassa tiedoissani jotain, mutta en tiedä enkä keksi mitä. Sieltä ei ole kuulunut vielä mitään (eikä varmasti kuuluisikaan kuulua, mutta mitä ne nyt sitten räplää). Ainakaan amh-tulosta ei ole lisätty. Ja tosiaan nythän ollaan sitten kiertopäivässä 29 kun normikierto on sen 28. Eilen tuhrutteli, mutta varsinainen vuoto on edelleen jossain, missä?
Normaalisti nyt vuotaisi kyllä jo. Lämmötkin on koholla, mutta olen edelleen myös kipeänä. Ja kyllä, nyt sitten myös testasin, koska kellontarkka setti on nyt virallisesti myöhässä. RFSU:n early oli kirkuva nega. Hämmentävää. Voi tietysti olla, että lentsu sotkee nyt jotain, mutta tässä kierrossa meillä on ultra + verikoetulokset todistamassa sitä, että siellä oli myös ovulaatio.
Vuotoa heikosti, nyt enempi sellaista verisen limaista ehkä.
ja eniten triggeröi tuo että jollekki yhen illanjutulle. Tällähän ei oo esimerkiks omaa asuntoa, kumppania, tulon lähteitä, ei mitään. Itellä viel pieniä sisaruksia joiden kanssa asuu porukoillaan, että siihen konseptiin pieni vauva. 
En tietenkään tarkoita, että lapsen tulisi olla ainoa elämän merkityksellisyyden lähde - se olisikin aika raskas ja epäreilu taakka pienelle kannettavaksi. 
mulla toi vaan hakeutuu viikonlopulle, aina 
Mäkin vähän epäilen kemiallista, on ollut sen verran sekavia testituloksia. Noh, tänään saan hcg-verikokeen tuloksen ja siitä oletettavasti viimeistään näkee.