Raskaaksi 2026

[Mamiksx5]

Tosta tekoälystä, kannattaa suhtautua kyllä varauksella koska itsekkin jotain kysellyt yritykseenkin liittyen. Ja tämä ei nyt yritykseen liity, mutta googletin kerran mitä kaikkia "kr" alkuisia maita on olemassa, koska olemme Kreikassa ja Kroatiassa käyneet että olisiko kolmatta samoilla kirjaimilla alkavaa maata. Googlen teköäly sanoi että ei ole yhtään "kr" alkuista maata edes olemassa. Kunnes korjasin sanomalla että onhan ainakin Kreikka ja Kroatia, se sitten sanoi että "aivan olet täytsin oikeassa" tai jotain siihen suuntaan....

Sitten yrityksestä, tai testailusta ennemmin, niin mies sitä mieltä että mun kannattaisi vasta sunnuntaina testata seuraavan kerran?? Ja jatkaa lugesteroneja ainakin lauantai iltaan asti eli dpo16 asti. Silloin jo dpo17, sunnuntaina siis... Lupasin harkita asiaa. Onkohan tuossa mitään järkeä edes?

Itse en jatkaisi, mutta teette tietysti niin kuin teille parhaaksi on. Hurja että pystyit olee testaamatta tänään

 

[Kali]

Itse en jatkaisi, mutta teette tietysti niin kuin teille parhaaksi on. Hurja että pystyit olee testaamatta tänään

Juu no en välttämättä itse jatkaisi sinne asti että max käyttäisin lugesteroneja huomiseen iltaan ja ylihuomenna dpo14 testaan vielä kerran. Mutta kävin läpi lääkärin kirjauksia ja mitään mainintaa ei kyllä ollut minne asti niitä pitää käyttää jos ei ole plussa, vaan siitä tilanteesta lukee että jos raskaana niin ainakin ekaan varhaisultraan asti ja sitten voi lopetella jos kaikki kunnossa. Netistä löytyi kyllä että virallinen suositus lopetukselle on kai dpo14 juuri. Jossain luki myös kyllä dpo16. Ehkä mies oli juuri sen suosituksen lukenut kun kertoi jotain siitä lukeneen...

 

[Selmiina]

Onpas tänne tullut viestejä! Kiva, kun on aktiivista keskustelua. Paljon onnea plussainneille! Toivottavasti kaikki menee hyvin!

@Puolikuu okei, hyvä tietää Kokemattomana arvelin, että ovulaatio tulee aika nopeastikin kipujen jälkeen, jos on tullakseen Mulla nyt kp13 menossa. Edellinen kierto oli vain 25 päivää ja sitä edellistä en kierroksi vielä laske, kun oli ekat menkat pillereiden lopetuksen jälkeen. Olen viime päivät testaillut aamupäivällä ja illalla, mutta ovisplussaa ei näy, vaikka omasta mielestä ollut jo monta päivää merkkejä ilmassa Eilen illalla oli vähän vahvempi viiva, mutta ei läheskään kontrolliviivan vahvuinen saati vahvempi. Ajattelin, että varmaan aamulla plussa tulee, mutta ei! Oli taas haalentunut... Olisikohan LH-piikki voinut olla yöllä? Tai sitten en edes ovuloi vielä

 

[Mäntymetsä]

@Round2❤️ Mä en vielä tehnyt toista testiä. Kävin aamulla ostaan uuden samanlaisen rfsu Early testin huomisaamulle ja toivon, et viiva vahvistuu Mul on myös yks digi viikot kertova testi ja sen voin tehdä sit vaikka ens viikolla jossain kohtaa alkuviikosta :)

@Pumperoinen Mä niin tiedän mitä tarkotat Mä oon joskus kans kyllästynyt ja kertonut sille mm. että vastaa lyhyemmin äläkä jaarittele kaikkea ylimääräistä. Kysyn sit erikseen.

@Kali Oon huomannut saman. Kerran selvittelin mun äidille geokätköön liittyvää arvostelua ja se keksi aivan omiaan! Siis sellasia mitä ei ole olemassakaan ja aina pahoitteli, kun korjasin xD Googlehaku selvitti geokätkö mysteerin heti alkuunsa.

 

[Mäntymetsä]

@Selmiina Yhdessä kierrossa, kun testailin ovista niin en kans löytänyt koko huippua ja selvittelyn jälkeen käsitin, et se huippu voi just olla tosi lyhyt, että sitä ei välttämättä saa edes tikkuun kiinni

 

[Selmiina]

@Mäntymetsä kiitos vastauksesta eilen testasin 10 aikoihin aamulla, jolloin testissä näkyi niin haalea hailura, että hyvä kun sen näki ja seuraavan kerran sitten illalla kasin jälkeen, jolloin sain haalean viivan, jonka kuitenkin erotti jo selvästi. Olisko noilla tuloksilla voinut olla huippu jopa eilen päivällä? Olis kiva tietää varma tulos, mutta ei auta kuin arvailla täytyy nyt vielä testailla, ja tarkkailla muita oireita. Ehkä aloitan seuraavasta kierrosta lämpöjen mittailut, jos niistä saisi vähän lisäinfoa.

 

[Syssymyssy]

Mä luotin kans ennen tekoälyyn, mutta enää en yhtään, ainakaan tässä vauvaprojektissa. Latasin saman käppyrän kolmesti viime vai toissa kierrossa (kertaakaan en ollut kirjautuneena), ja yhdellä kerralla epäili että voisin olla jopa raskaana, toisella kerralla sanoi että menetetty kierto, kolmannella kerralla neutraali vastaus.

 

[Kali]

Mä luotin kans ennen tekoälyyn, mutta enää en yhtään, ainakaan tässä vauvaprojektissa. Latasin saman käppyrän kolmesti viime vai toissa kierrossa (kertaakaan en ollut kirjautuneena), ja yhdellä kerralla epäili että voisin olla jopa raskaana, toisella kerralla sanoi että menetetty kierto, kolmannella kerralla neutraali vastaus.

Juu mulla sama kun kysynyt käyristä tekoälyltä. Jopa väitti selkeästi negaa pregcheckin raskaustestiä positiiviseksi ja kun pyysin muokkaamaan että näyttää missä toinen viiva niin nuoli osoitti sitä kohtaa mistä värit lähtevät leviämään.

 

[Syssymyssy]

Mä oon kyllä tyytyväinen, että ihmiset on lakannut kyselemästä ja tsemppaamasta tän proggiksen suhteen. Alkoi väsyttää ne "kyllä teidän kierto tulee vielä", koska entä jos ei tule? Kukaan ei vaan voi luvata sitä. Hirveimpiä ikinä on ne "no lopetatte yrittämisen niin se tapahtuu". Mä ainakin oon sellainen, et jos joku alkaa ehdottamaan tuollaista (tai edes himmaamista), niin yritän entistä kovempaa hampaat irvessä, ja teen sen ylpeydellä. Yksikin kaveri oli silleen ko sanoin että mun mindset on se, etten tuu raskaaksi, ennenkuin tulen, että "sun mindset pitää muuttaa". Silleen anteeksi nyt piip vaan, mutta mähän olen realisti, koska eipä sitä raskautta edelleenkään kuulu?

Ihmettelen, ettei enempää porukkaa sekoa lasta yrittäessä, ja ihmettelen vielä enemmän, etten itse oo seonnut. Onkohan jossain oma psykiatrinen osasto lasta yrittäville?

Oon aina ollut ÄÄRIMMÄISEN kärsimätön ihminen, ja oletin tosiaan, että raskautuminen tapahtuisi alle puolessa vuodessa. Mutta toisin, kun sanotaan, että tää opettais nöyryyttä, niin mulla tää opettaa ainoastaan itseinhoa ja itsekuria, ehkä myös hitusen kärsivällisyyttä. Ja toki treenaamista, koska puran kaiken turhautumisen ja itsevihan liikuntaan.

Sori tulee kiukkuista tajunnanvirtaa, oon tässä salilla just sarjatauolla ja virtaa vissiin adrenaliini ja testosteroni Vai onkohan tää sittenkin jotain PMS-kiukkua?

Ja en kaipaa mitään surua ja sääliä, vaan keskustelua, että onko muillakin tällaista? Ja purnatkaa nyt muutkin, kun mua alkaa nää omat avautumiset hävettämään aina jälkikäteen.

 

[Pakkanen]

Mä oon kyllä tyytyväinen, että ihmiset on lakannut kyselemästä ja tsemppaamasta tän proggiksen suhteen. Alkoi väsyttää ne "kyllä teidän kierto tulee vielä", koska entä jos ei tule? Kukaan ei vaan voi luvata sitä. Hirveimpiä ikinä on ne "no lopetatte yrittämisen niin se tapahtuu". Mä ainakin oon sellainen, et jos joku alkaa ehdottamaan tuollaista (tai edes himmaamista), niin yritän entistä kovempaa hampaat irvessä, ja teen sen ylpeydellä. Yksikin kaveri oli silleen ko sanoin että mun mindset on se, etten tuu raskaaksi, ennenkuin tulen, että "sun mindset pitää muuttaa". Silleen anteeksi nyt piip vaan, mutta mähän olen realisti, koska eipä sitä raskautta edelleenkään kuulu?

Ihmettelen, ettei enempää porukkaa sekoa lasta yrittäessä, ja ihmettelen vielä enemmän, etten itse oo seonnut. Onkohan jossain oma psykiatrinen osasto lasta yrittäville?

Oon aina ollut ÄÄRIMMÄISEN kärsimätön ihminen, ja oletin tosiaan, että raskautuminen tapahtuisi alle puolessa vuodessa. Mutta toisin, kun sanotaan, että tää opettais nöyryyttä, niin mulla tää opettaa ainoastaan itseinhoa ja itsekuria, ehkä myös hitusen kärsivällisyyttä. Ja toki treenaamista, koska puran kaiken turhautumisen ja itsevihan liikuntaan.

Sori tulee kiukkuista tajunnanvirtaa, oon tässä salilla just sarjatauolla ja virtaa vissiin adrenaliini ja testosteroni Vai onkohan tää sittenkin jotain PMS-kiukkua?

Ja en kaipaa mitään surua ja sääliä, vaan keskustelua, että onko muillakin tällaista? Ja purnatkaa nyt muutkin, kun mua alkaa nää omat avautumiset hävettämään aina jälkikäteen.

Kuulostaa tutulta tuo, että yrittää kovemmin, jos joku alkaa neuvoa toisin. Omalla kohdallani näin on käynyt ehkä eri kontekstissa, mutta eräs sanoi kerran mulle, ettei aina arvitse auttaa, olla ratkaisemassa muiden ongelmia tai antaa neuvoja. Riittää kun kuuntelee, koska ihmiset eivät useinkaan oikeasti kaipaa neuvomista ja ratkomista.

Itekin oon miettinyt, että on tää lapsen yrittäminen todella raskasta. Ylipäätään elämän arvaamattomuus on todella raskasta, koska aina voi sattua kaikkea. Epävarmuuksien sietäminen on mulle hankalaa, mutta oon koettanut siitä opetella pois ajattelemalla, että kaikkiin asioihin ei vaan voi vaikuttaa, ne vaan menee miten menee.

 

[Kali]

Mun isoäiti jo alkanut aiemminkin ehdottelee että adoptoikaa kun ei raskaudet mulla suju. Niin pääsee helpommalla tai jotain?? Eikä tämä yrittäminen mulle mitään kärsivällisyyttä ole opettanut. Päin vastoin tullut vielä kärsimättömäksi. Ja itseäni alkanut taas vuosien tauon jälkeen vähän jo vihaamaan että miksi mun keho on näin surkea että raskaudet alkaa mutta menee vaan kesken. Itsetunto kyllä alhaisimmillaan sitten kun olin parikymppinen oli viimeksi tätä tasoa.

Onneksi mulle ei kukaan lähipiiristä mitään säälipuheita pidä koska menettäisin kyllä varmaan hermot.

 

[Syssymyssy]

@Kali mullekkin yksi ystävä totesi, että ainahan on adoptio. Ei vissiin tajunnut, että mun palkalla ei todellakaan maksella mitään adoptioita, en halua adoptoida, enkä tiedä saisinko edes adoptoida, koska nepsy ja mt-diagnoosit

 

[Kyfi8642260]

Mulla tilanne se että oon hieman yli parikymppinen ja ollaan miehen kanssa jo vuosi yrittäneet. Mulla mitattiin juuri FSH arvo ja se oli 19.6 kp2 eli selvästi koholla, mutta miten voi näin nuorena jo olla noin korkeat fsh arvot..

 

[Mami91~]

Anteeksi kun nyt tähän väliin omanapailen
Tämmöset tulokset sain, eli hormoni noussut mutta vuoto alkoi tänään lugeista huolimatta eli näinköhän tämä taas kesken menee. Harmittaa kyllä että tuleva hoidonsuunnittelu just peruttiin ja sain ajan varhaisultraan ja nyt sitten tämmönen eli joudutaan taas uudestaan hoitojonoon ja ei varmaa ennen kesäsulkua ehditä hoitokierrokselle.

 

[Maana Mannila]

@Syssymyssy no siis joooooo kyllä tässä on järjessä pitelemistä, että kasassa pysyy. Meillä tosin yk 7 vasta, mut naiivisti sitä jotenkin ajatteli elokuussa, että tärppi tulee heti ja toukokuussa työntelen lastenrattaita. Mä jopa manifestoin ja rukoilin, kun kuvittelin naiivina, että se auttaisi. Little did I know… Mun äiti oli jo kahden kuukauden jälkeen valmis maksaa mulle tutkimuksii, mitä vähän toppuuttelin sentään. Tuntuu, että odottaa enemmän lapsenlasta kuin mä lasta.

Mutsiis joo meille ei oo kauheesti mitään vinkkivitosia tai neuvoja jaeltu, toki kauhean moni ei tästä tiedäkään. Mut voin vain kuvitella, miten adoptioo/lahjasolui/älä ressaa -neuvoja toistellaan a) neuvojan omana ideana tai b) hopealuotina, joka korjaa lapsettomuuden. Kerrotaan esimerkkejä pariskunnista, jotka yritti vuosia saada lasta, mutta sitten luovuttivat ja *tadaa* haikara pudotti vauvan ilmastointikanavasta. Tai joku yritti ja luovutti ja adoptoi lapsen, ja sitten hän olikin raskaana kuin taikaiskusta.

Päätin silloin elokuussa, kun alettiin yrittää, että otan rennosti ja musta ei tuu sellane hormonisohjossa tarpova ihmisraunio. No en mä nyt hornonisohjossa koe tarpovani, mutta kyllähän tää lapsitoive tällä hetkellä täyttää pään ja ajatukset ainakin silloin, kun jotain on ns. lähellä ”tapahtua” (uusi kierto, ovulaatio, piinapäivät, loppukierto…). Yhtäältä päätän, että sanon miehelle, että antaa olla ja en edes halua lasta. Toisaalta sit taas haluan ihan oikeasti yrittää, josko osattais tehdä yhdessä uusi ihminen tänne pallolle.

Oon vähän avannut omaa vaikeaa lapsuutta ja nuoruutta ja vaikeita välejä omiin vanhempiini. Haluaisin omasta vanhemmuudesta korjaavan kokemuksen itselle, ja haluaisin, että saisin elämääni ihmisen, jota voisin rakastaa ehdoitta ja jolle voisin antaa kaiken, mitä mulla on. Että olis joku muukin tarkoitus ja sisältö elämässä kuin vain jotenkin tää mun oma selviytyminen.

Meni vähän sivuraiteille ja myös omanavan puolelle, mutta tällaisia keloja sun postaus mussa herätti.

 

[Tuutikintytär]

Toisten ihmisten kommentointi ja "lohduttelu" on yksi syistä miksen halua puhua vauvakuumeesta tutuille. Muutamalle hyvälle ystävälle olen kertonut, että yritys alkaa kun saan lääkäriltä luvan (olen siis diabeetikko), mutten heidän kanssaankaan ole puhunut asiasta syvällisemmin. En jaksa yhtään "kyllä teidän aika koittaa", "lapsi tulee kun on tullakseen", "hyvin se menee" jne. kommentointia, kun ei se nyt vain ole niin yksinkertaista. Päälle myös se lapsettomuuspelko, minkä tiedän kyllä aivan tyhmäksi, koska ei olla edes vielä tosiaan yritetty tai käyty missään tutkimuksissa. Mutta kuka sitä tietää, kauanko menee että raskauslupa saan, johan tässä on yli 10 vuotta muutenkin yritetty saada verensokeriarvot kuriin...

Miehen kanssa puhuttiin tuosta minun lapsettomuuspelosta muutama vuosi sitten, kun yritin vähän pehmitellä puhetta siihen suuntaan että eikö voitaisi kohta alkaa jo yrittää (en tuolloin vielä tajunnut, että tarvitsen tosiaan ihan luvan lääkäriltä). Hän vain tokaisi, ettei meillä ole kiire, voidaanhan me aina adoptoida. Siitäpä sitten vasta tulikin paha mieli. Ihan kuin sekään tie olisi mitenkään helppo ratkaisu, kuten täällä muutkin olette todenneet. Ja haluan ainakin yrittää.

Onneksi on tämä foorumi, jossa voi avautua, ja kuulla muista vauvasta haaveilevista <3

 

[Luumuliini]

Mä oon kyllä tyytyväinen, että ihmiset on lakannut kyselemästä ja tsemppaamasta tän proggiksen suhteen. Alkoi väsyttää ne "kyllä teidän kierto tulee vielä", koska entä jos ei tule? Kukaan ei vaan voi luvata sitä. Hirveimpiä ikinä on ne "no lopetatte yrittämisen niin se tapahtuu". Mä ainakin oon sellainen, et jos joku alkaa ehdottamaan tuollaista (tai edes himmaamista), niin yritän entistä kovempaa hampaat irvessä, ja teen sen ylpeydellä. Yksikin kaveri oli silleen ko sanoin että mun mindset on se, etten tuu raskaaksi, ennenkuin tulen, että "sun mindset pitää muuttaa". Silleen anteeksi nyt piip vaan, mutta mähän olen realisti, koska eipä sitä raskautta edelleenkään kuulu?

Ihmettelen, ettei enempää porukkaa sekoa lasta yrittäessä, ja ihmettelen vielä enemmän, etten itse oo seonnut. Onkohan jossain oma psykiatrinen osasto lasta yrittäville?

Oon aina ollut ÄÄRIMMÄISEN kärsimätön ihminen, ja oletin tosiaan, että raskautuminen tapahtuisi alle puolessa vuodessa. Mutta toisin, kun sanotaan, että tää opettais nöyryyttä, niin mulla tää opettaa ainoastaan itseinhoa ja itsekuria, ehkä myös hitusen kärsivällisyyttä. Ja toki treenaamista, koska puran kaiken turhautumisen ja itsevihan liikuntaan.

Sori tulee kiukkuista tajunnanvirtaa, oon tässä salilla just sarjatauolla ja virtaa vissiin adrenaliini ja testosteroni Vai onkohan tää sittenkin jotain PMS-kiukkua?

Ja en kaipaa mitään surua ja sääliä, vaan keskustelua, että onko muillakin tällaista? Ja purnatkaa nyt muutkin, kun mua alkaa nää omat avautumiset hävettämään aina jälkikäteen.

Et todellakaan oo ainut! Mä oon ainaki itse sen luokan yliajattelija että käyny läpi kaikenmaailman kauhuskenaariot tähän yritykseen liittyen jopa siihen pisteeseen asti että ennemmin on ns. Pettynyt omaan kehoon jos raskaus ei onnistukkaan ja voin todellakin samaistua tuohon kärsimättömyyteen

 

[Adela]

Juu no en välttämättä itse jatkaisi sinne asti että max käyttäisin lugesteroneja huomiseen iltaan ja ylihuomenna dpo14 testaan vielä kerran. Mutta kävin läpi lääkärin kirjauksia ja mitään mainintaa ei kyllä ollut minne asti niitä pitää käyttää jos ei ole plussa, vaan siitä tilanteesta lukee että jos raskaana niin ainakin ekaan varhaisultraan asti ja sitten voi lopetella jos kaikki kunnossa. Netistä löytyi kyllä että virallinen suositus lopetukselle on kai dpo14 juuri. Jossain luki myös kyllä dpo16. Ehkä mies oli juuri sen suosituksen lukenut kun kertoi jotain siitä lukeneen...

Onko sun mahdollista soittaa lääkärille ja kysyä? En siis tiiä mitään tosta lääkkeestä, mutta ite ainakin ottaisin varman päälle et jos sittenkin. Tsemppiä pähkäilyihin!

Anteeksi kun nyt tähän väliin omanapailen
Tämmöset tulokset sain, eli hormoni noussut mutta vuoto alkoi tänään lugeista huolimatta eli näinköhän tämä taas kesken menee. Harmittaa kyllä että tuleva hoidonsuunnittelu just peruttiin ja sain ajan varhaisultraan ja nyt sitten tämmönen eli joudutaan taas uudestaan hoitojonoon ja ei varmaa ennen kesäsulkua ehditä hoitokierrokselle.

Toivottavasti ois vaan harmitonta vuotoa Mulle ainakin vakuuteltiin neuvolasta, että alkuraskaudessa voi ihan hyvin olla, tosin mulla siis ei ollut. Voimia!

Mä oon kyllä tyytyväinen, että ihmiset on lakannut kyselemästä ja tsemppaamasta tän proggiksen suhteen. Alkoi väsyttää ne "kyllä teidän kierto tulee vielä", koska entä jos ei tule? Kukaan ei vaan voi luvata sitä. Hirveimpiä ikinä on ne "no lopetatte yrittämisen niin se tapahtuu". Mä ainakin oon sellainen, et jos joku alkaa ehdottamaan tuollaista (tai edes himmaamista), niin yritän entistä kovempaa hampaat irvessä, ja teen sen ylpeydellä. Yksikin kaveri oli silleen ko sanoin että mun mindset on se, etten tuu raskaaksi, ennenkuin tulen, että "sun mindset pitää muuttaa". Silleen anteeksi nyt piip vaan, mutta mähän olen realisti, koska eipä sitä raskautta edelleenkään kuulu?

Ihmettelen, ettei enempää porukkaa sekoa lasta yrittäessä, ja ihmettelen vielä enemmän, etten itse oo seonnut. Onkohan jossain oma psykiatrinen osasto lasta yrittäville?

Oon aina ollut ÄÄRIMMÄISEN kärsimätön ihminen, ja oletin tosiaan, että raskautuminen tapahtuisi alle puolessa vuodessa. Mutta toisin, kun sanotaan, että tää opettais nöyryyttä, niin mulla tää opettaa ainoastaan itseinhoa ja itsekuria, ehkä myös hitusen kärsivällisyyttä. Ja toki treenaamista, koska puran kaiken turhautumisen ja itsevihan liikuntaan.

Sori tulee kiukkuista tajunnanvirtaa, oon tässä salilla just sarjatauolla ja virtaa vissiin adrenaliini ja testosteroni Vai onkohan tää sittenkin jotain PMS-kiukkua?

Ja en kaipaa mitään surua ja sääliä, vaan keskustelua, että onko muillakin tällaista? Ja purnatkaa nyt muutkin, kun mua alkaa nää omat avautumiset hävettämään aina jälkikäteen.

Mulla ainakin alkaa pää hajoamaan, minkä takia liityinki tänne keskustelemaan (tosin en tiiä auttaako tää ku nyt ainaki pyörii ajatukset sit tän ympärillä). Itellä ku on vielä epäsäännölliset ja toisinaan pitkät kierrot, ni aina tippuu korkeelta kun piiitkä odotus palkitaan vetämällä matto jalkojen alta.