Mä oon kyllä tyytyväinen, että ihmiset on lakannut kyselemästä ja tsemppaamasta tän proggiksen suhteen. Alkoi väsyttää ne "kyllä teidän kierto tulee vielä", koska entä jos ei tule? Kukaan ei vaan voi luvata sitä. Hirveimpiä ikinä on ne "no lopetatte yrittämisen niin se tapahtuu". Mä ainakin oon sellainen, et jos joku alkaa ehdottamaan tuollaista (tai edes himmaamista), niin yritän entistä kovempaa hampaat irvessä, ja teen sen ylpeydellä. Yksikin kaveri oli silleen ko sanoin että mun mindset on se, etten tuu raskaaksi, ennenkuin tulen, että "sun mindset pitää muuttaa". Silleen anteeksi nyt piip vaan, mutta mähän olen realisti, koska eipä sitä raskautta edelleenkään kuulu?
Ihmettelen, ettei enempää porukkaa sekoa lasta yrittäessä, ja ihmettelen vielä enemmän, etten itse oo seonnut. Onkohan jossain oma psykiatrinen osasto lasta yrittäville?
Oon aina ollut ÄÄRIMMÄISEN kärsimätön ihminen, ja oletin tosiaan, että raskautuminen tapahtuisi alle puolessa vuodessa. Mutta toisin, kun sanotaan, että tää opettais nöyryyttä, niin mulla tää opettaa ainoastaan itseinhoa ja itsekuria, ehkä myös hitusen kärsivällisyyttä. Ja toki treenaamista, koska puran kaiken turhautumisen ja itsevihan liikuntaan.
Sori tulee kiukkuista tajunnanvirtaa, oon tässä salilla just sarjatauolla ja virtaa vissiin adrenaliini ja testosteroni

Vai onkohan tää sittenkin jotain PMS-kiukkua?
Ja en kaipaa mitään surua ja sääliä, vaan keskustelua, että onko muillakin tällaista? Ja purnatkaa nyt muutkin, kun mua alkaa nää omat avautumiset hävettämään aina jälkikäteen.