Raskaaksi 2026

[Syksynlapsi]

Siis mulla oli tässä kierrossa ihan samalainen homma! Ihan megasuper ovulaatiotuntemukset, mietin kanssa tuota että kaksoset varmaan tulee kun molemmilla puolilla hirvee hakkaus

Mulla tässä kierrossa sama! Mut tuskin nyt kahta matkassa kun testit sen verran haaleita. Oon tarkemmin analysoinut tätä plussakiertoa tuolla kuumeilijoiden piinapäivät ja tulokset ketjussa

 

[Mamiii]

Täällä nyt varovaisesti alettu plussaamaan vaikka pari päivää sitten olin jo luovuttanut tämän kierron suhteen, epätodellinen olo! Aloin eilen miettimään et ei kai tämä etova olo ja ruokahaluttomuus voi enää liittyä vain influenssaan. Nyt katsellaan lähteekö testit vahvistumaan

Todella ihanaa, kovasti onnea ja tarrasukkia pienelle! Tää on niin uskomatonta, koska olit jo aivan maasi myynyt

 

[Syksynlapsi]

Todella ihanaa, kovasti onnea ja tarrasukkia pienelle! Tää on niin uskomatonta, koska olit jo aivan maasi myynyt

Kiitos todella sekava olotila tällä hetkellä. Lähinnä kauhulla odotan että tuleeko tätä väsymystä kestämään taas 2 kuukautta kun taustalla influenssa ja olo sen takia jo kuin märällä rätillä mutta jospa se helpottaisi kun alkaa tästä taudista toipumaan

 

[Anni123]

Mulla tässä kierrossa sama! Mut tuskin nyt kahta matkassa kun testit sen verran haaleita. Oon tarkemmin analysoinut tätä plussakiertoa tuolla kuumeilijoiden piinapäivät ja tulokset ketjussa

Ihanaa, pitää käydä sieltä lueskelemassa analyysi!

Minähän tietysti selvittelin asiaa jo, ja sehän on fakta että iän myötä kaksosraskauden todennäköisyys kasvaa. Ilmeisesti se on evoluution tapa nostaa kertoimia saada jälkeläinen, kun kaksi munasolua irtoaa ja on todennäköisempää, että edes toinen niistä hedelmöittyy. Eli tulkitsen tätä niin, että tosiaankin on ihan mahdollista että kaksi munasolua on irronnut, niin ehkä voisi olla isommat mahikset että yksi edes tärppää

 

[salainensydän]

Kyllä sitä monella matkan varrella turhat luulot karisee.. Toisilla käy hyvä tuuri ja tärppää heti, mut se on varmaan vähemmistö. Itse en ole laskenut vuodenaikoja, mutta liian pitkään tuli odotettua toisen yrityksen aloitusta. Pelkäsi, että ei olisi voimavaroja kahden liian pienen kanssa. Noh, nyt alkaa tulla se toinen ääripää, että ikäero kasvaa väkisin niin suureksi, että onko lapsista enää seuraa toisilleen, jos nyt siis enää toista saamme. Voimavaroja tietty ehkä helpottaa ja olisihan silti tulevaisuudessa turvaa toisistaan. Eilen mies sanoi, että tämä vuosi aikaa yritykselle, muuten menee liian myöhäiselle. Ja niin se varmaan meidän kohdalla on. Toivottavasti maailmankaikkeus on puolellamme, kaikkien tällä palstalla.

Vöhän samoja fiiliksiä täälläkin. Mekin odotettiin liian pitkään toisen yrittämisen kanssa, meillä toki oli isompi ikäero lapsille toiveissa juurikin omien voimavarojeni takia, mutta olisi tässä siitä huolimatta voinut jonkun vuoden aiemmin tämän kakkosrundin aloittaa Esikoinen täyttää tosiaan kohta jo 7v

Oli tässä taannoin puolison kanssa puhe, että miten kauan tässä vielä yritetään ennenkuin annetaan olla ja päätetään että kolmestaan jatketaan. Tämän vuosi ajateltiin vielä yrittää, sitten hyväksytään se ettei toista lasta tule. Onneksi on tosiaan jo esikoinen, joka hänkin sai alkunsa vasta 1,5vuotta ehkäisyn jättämisen jälkeen Tosiaan kohta täyttyy tälläkin kertaa tuo 1,5vuotta, nyt tosin sillä erotuksella että tässä on ollut nyt vain ehkä noin 7-8 kiertoa/17 joissa meillä oikeesti on edes ollut mahdollisuus törppiin

 

[pinguliini]

@Syksynlapsi

Mikähän ihmeen superovulaatio täälläkin.. pari muutakin kirjoitteli täällä aiheesta. Tai siis mulla ollut omituiset oireet. Mulla ollut suorastaan jäätävä kiima viimeiset kaksi viikkoa ja ollaan puputeltukin joka toinen päivä. Toisessa munasarjassa koko ajan ikävää juilintaa, välillä kävi niin että säteili hetken hermokipuja jalkaan. Ulkoiset ovulaatio-oireet siis vahvat MUTTA ensimmäinen kerta aikoihin kun ei tullut sitä The ovulaatiokipua oletettuna ovulaatiopäivänä. Sitä, jossa kääriydyn särkylääkkeen voimin viltin alle voihkimaan tuskasta. En ole mitään lämpöjä mittaillut tai testejä tehnyt. Aina kierto ollut tarkka ja luulin tuntevani kehoni.. Kummallista, että just nyt kun annettiin lapselle lupa tulla niin elimistö menee näin sekasin Aikanaan tämäkin selviää.

 

[Maana Mannila]

Omanapaa vain, pahoittelut siitä:
No niin, nyt on käyty ostamassa 100 eurolla lisäravinteita Ruohonjuuresta. Q10 ja Gelee Royale. Tänään avaan miehen kans keskustelun siittiötutkimuksesta: 40 e Mehiläinen Felicitaksessa ei oo paha hinta mielenrauhasta. Kohdulliset ei tohon hintaan kävele edes lääkäriaseman ovesta sisään ja ulos.

 

[Puolikuu]

@Syksynlapsi Oikein paljon onnea ja tarrasukkia!

@salainensydän Sama kituvuosi meillä sitten edessä. Toivottavasti molemmilla tärppää! Onko teillä hoitomahdollisuus ollut puheissa? Meillä tosiaan ensi kierrosta kokeillaan hoitoa, näillä näkymin ICSI. Tai saa nähdä, ehtiikö siittiötuotanto tokenemaan hoitoon mennessä.

@Maana Mannila Voihan harmi. Älä kuit enkaan itseäsi soimaa, että olit positiivisella asenteella. Liputan kyllä tutkimuksen puolesta, toivottavasti saat miehen suostumaan.

 

[Syksynlapsi]

Kiitos kaikille onnitteluista ja myötäelämisestä

Minä päätän nyt luottaa tulevaan ja siirryn pikkuhiljaa tuonne lokakuisten puolelle. Paljon plussatuulia ja lempeitä ajatuksia tähän ryhmään kevät-talvelle, nautitaan tästä lisääntyneestä valosta ja luotetaan elämään

 

[Evannu]

@Syksynlapsi Ihan huippu käänne siellä tähän kiertoon, onnea

@Maana Mannila Paljon voimia pettymyksen kanssa painimiseen Täällä myöskin kierto sai kurjan päätöksen, kun pc tikku ei anna muuta kuin tyhjää. Odotan vuotoa vasta ti/ke mutta eipä ne negat ole ennenkään muuksi muuttuneet

Mulla on geleet olleet käytössä myös niissä kierroissa, joista plussasin. Kannattaa ehdottomasti niitä kokeilla Ja tosiaan houkutella miestä käymään simppatestissä.

 

[Maana Mannila]

Kiitos todella sekava olotila tällä hetkellä. Lähinnä kauhulla odotan että tuleeko tätä väsymystä kestämään taas 2 kuukautta kun taustalla influenssa ja olo sen takia jo kuin märällä rätillä mutta jospa se helpottaisi kun alkaa tästä taudista toipumaan

Toivotaan, että väsymys helpottaisi, kunhan pääset kunnolla tolpillesi taudin jälkeen! <3 Tiukkoja velcroja teille molemmille.

@Puolikuu kiitos. <3 En nyt ehkä suoraan sano ehtineeni olla kovin positiiviella asenteella vaan aika neutraalisti viime kierron – siihen kp 22 näkyneeseen tiputteluvuotoon asti, jolloin toive raskauden mahdollisuudesta sekoitti pasmat täysin yhdeksi päiväksi. Kp 23 aamulla oli lämmöt tipunu, mutta nousivat taas kp 24, joten varovasti fiilistelin, että josko. Mutta kp 25 muuttui kp 1:ksi, ja taas jauhetaan sama kuvio.

@Evannu kiitos. Joo, mä oon aika skeptinen noiden lisäravinteiden kanssa, ettäkö ne auttaisi. Eipä tässä ole mikään muukaan konsti auttanut, joten miksi nuo. Mutta testataanpa nyt, kun ei ole varaa jättää yhtäkään kiveä kääntämättä. Mua pelottaa tuossa gelee royalessa sen vaikutus kierron pituuteen, kun olen kuullut, että se monilla pidentää kiertoa. No, saishan mullakin olla pidempi kuin 24 päivää, mutta en toivo kovasti jatkoa 28 päivään.

Yritän tässä pähkäillä, miten ottaisin siittiötutkimuksen puheeksi miehen kanssa sillain diplomaattisesti ilman, että hänestä tuntuu, että epäilen jotenkin hänen siittöidensä määrää ja laatua.

Vöhän samoja fiiliksiä täälläkin. Mekin odotettiin liian pitkään toisen yrittämisen kanssa, meillä toki oli isompi ikäero lapsille toiveissa juurikin omien voimavarojeni takia, mutta olisi tässä siitä huolimatta voinut jonkun vuoden aiemmin tämän kakkosrundin aloittaa Esikoinen täyttää tosiaan kohta jo 7v

Oli tässä taannoin puolison kanssa puhe, että miten kauan tässä vielä yritetään ennenkuin annetaan olla ja päätetään että kolmestaan jatketaan. Tämän vuosi ajateltiin vielä yrittää, sitten hyväksytään se ettei toista lasta tule. Onneksi on tosiaan jo esikoinen, joka hänkin sai alkunsa vasta 1,5vuotta ehkäisyn jättämisen jälkeen Tosiaan kohta täyttyy tälläkin kertaa tuo 1,5vuotta, nyt tosin sillä erotuksella että tässä on ollut nyt vain ehkä noin 7-8 kiertoa/17 joissa meillä oikeesti on edes ollut mahdollisuus törppiin

<3 Teilläkin pitkä yritys takana jo ekan kanssa, ja nyt tokan kanssa sama juttu. Kyllä täällä tosiaan on tullut pohdiskelluksi sitä, että tarviskohan siellä bilsantunnilla ihan niin paatoksella puhua ei-toivotun raskauden vaaroista, kun ei niitä vauvoja nyt ihan liukuhihnalta vaikuta meille tavallisille ihmisille tulevan.

Ite just naureskellu tässä kans mulle ja puolisolle, miten meni keskustelut kuparikierukan poistosta. Puoliso ei halunnut, että otetaan viel heinäkuus sitä pois, kun ei omien sanojensa mukaan ollut valmis siihen ihan niin nopeasti. Oh my sweet summer child... ja sit elokuulle sain ajan poistoon. "Onnea yritykseen", sanoi hoitaja, joka poisti kierukan.

Jossain vaiheessa lueskelin blogeja, joissa kirjoittajat kertovat tyyliin "Näin raskauduin ensimmäisellä yrityksellä", ja mul on täys tonninseteli naamalla. Se, että kirjoittajalla kävi tuuri, ei tarkoita , että hän teki yhtään mitään ns. "oikein" tai maagisesti toisin verrattuna muihin tai että raskaus vois jollain muulla alkaa, jos vain tekee samat temput kuin bloggaaja...

No joo, yritän olla lannistamatta muita ruikutuksellani ja jatkaa eteenpäin. Seuraavana on nimittäin edessä ovulaation odotus, joka on kammottavin ja stressaavin osa kiertoa ainakin mulle.

 

[Hailey]

Niin paljon onnea plussanneet.

Nyt toivon suurta plussamyrskyä tänne. Juuri kuopus pääsi päiväkuivaksi, haikea rajapyykki. Täällä myös välillä mietitty että vieläkö yritetään vai suunnataanko ajatuksia siihen että lapsiluku jää kahteen.

 

[Tähtiin tuijottelija]

Omanapaa vain, pahoittelut siitä:
No niin, nyt on käyty ostamassa 100 eurolla lisäravinteita Ruohonjuuresta. Q10 ja Gelee Royale. Tänään avaan miehen kans keskustelun siittiötutkimuksesta: 40 e Mehiläinen Felicitaksessa ei oo paha hinta mielenrauhasta. Kohdulliset ei tohon hintaan kävele edes lääkäriaseman ovesta sisään ja ulos.

Huomiona muuten vielä, että se kelakorvaushinta vaatii sen, että lapsettomuus johtuu sairaudesta, eli pitäisi olla jo selvitelty jotain muutakin. Menee siis sillä normihinnalla. Tai näin ainakin meillä, kun oli oma-aloitteinen selvittely; suoraan purkkiin kulkematta lääkärin kautta.

Mä jotenkin ylipäätään nyt olen miettinyt, että mitä vaikka joskus tärppäisikin (joo joo, tää on taas näitä, tiedetään), niin haluaisinko kertoa reaalielämässä miten avoimesti siitä, minkälainen prosessi tämä on meidän osalta ollut? Toisaalta tuntuu, ettei näistä tosiaankaan liikojakaan puhuta, julkkiksille syntyy lapsia vaikka millä keinoin ja missä iässä, ja sitä ehkä sitten tyhmänä itsekin kuvittelee että se lisääntymiskyky säilyisi parempana pidempään. En mä ainakaan muista teiniajoilta yhtään "se muuten romahtaa sitten tässä näin"-puheenvuoroa, enemmänkin sitä suuntaa että jos otat yhden pillerin neljä tuntia myöhässä niin varo vaaraa, sama kun et söisi niitä ollenkaan.

Olisi varmaan hyvä tuoda niitä hankalampiakin tarinoita enemmän julkisuuteen, mutta toisaalta ymmärrän, että näin kipeästä ja arasta aiheesta harva haluaa puhua. Hanna Tikander ja Sara Sieppi on nyt tainneet tehdä jotain ihan tervetulleita avauksia.

 

[Maana Mannila]

Huomiona muuten vielä, että se kelakorvaushinta vaatii sen, että lapsettomuus johtuu sairaudesta, eli pitäisi olla jo selvitelty jotain muutakin. Menee siis sillä normihinnalla. Tai näin ainakin meillä, kun oli oma-aloitteinen selvittely; suoraan purkkiin kulkematta lääkärin kautta.

Mä jotenkin ylipäätään nyt olen miettinyt, että mitä vaikka joskus tärppäisikin (joo joo, tää on taas näitä, tiedetään), niin haluaisinko kertoa reaalielämässä miten avoimesti siitä, minkälainen prosessi tämä on meidän osalta ollut? Toisaalta tuntuu, ettei näistä tosiaankaan liikojakaan puhuta, julkkiksille syntyy lapsia vaikka millä keinoin ja missä iässä, ja sitä ehkä sitten tyhmänä itsekin kuvittelee että se lisääntymiskyky säilyisi parempana pidempään. En mä ainakaan muista teiniajoilta yhtään "se muuten romahtaa sitten tässä näin"-puheenvuoroa, enemmänkin sitä suuntaa että jos otat yhden pillerin neljä tuntia myöhässä niin varo vaaraa, sama kun et söisi niitä ollenkaan.

Olisi varmaan hyvä tuoda niitä hankalampiakin tarinoita enemmän julkisuuteen, mutta toisaalta ymmärrän, että näin kipeästä ja arasta aiheesta harva haluaa puhua. Hanna Tikander ja Sara Sieppi on nyt tainneet tehdä jotain ihan tervetulleita avauksia.

No sekin vielä. Milläs noita sitten tutkii, jos ei saa kelakovausta ennen kuin on tutkittu... Taidanpa antaa tuon siittiökeskustelun siinä tapauksessa olla tälle kierrolle. On ollut ihan tarpeeksi rahanmenoa kaiken maailman ovulaatiotesteihin ja lisäravinteisiin ja muihin – luultavasti – turhakkeisiin. Katsotaan maaliskuun kierrolle sitten, jos ei tässä tärppää.

Sara Siepin ja Hanna Tikanderin tarinat kyl on todellakin tervetulleita puheenvuoroja sen puolesta, ettei raskaaksi välttämättä tule, vaikka kuinka haluaisi. Myös Susanna Laine antoi hiljattain haastattelun Iltalehteen tai Ilta-Sanomiin, ja kertoi haudanneensa lopullisesti haaveet äitiydestä. Hänen tarinansa on erityisen koskettava, sillä se tarjoaa samastumispintaa ihmisille, joilla raskaus ei yrityksestä huolimatta onnistu.

Itse en ole verrannut omaa tilannettani julkkiksiin vaan omaan äitiin, jolla tosiaan kolme helposti alkanutta raskautta ja kolme hyvin sujunutta synnytystä. Tietysti tiesin, että äitini oli 22 tullessaan ekaa kertaa raskaaksi, ja mulla on ikää siihen päälle jo 16 vuotta. En kuitenkaan kuvitellut, että yli puolta vuotta menisi.

Samaa miettinyt, mitä sinäkin, että olisinko joskus valmis kertomaan rehellisesti ja avoimesti tästä meidän matkasta kohti vanhemmuutta.

Ja vielä tuohon seksivalistukseen, että varmasti olisi hyvä, että koulussa kerrottaisiin eri näkökulmia ja eri tarinoita hedelmällisyydestä. Silti esim. mulle ei jäänyt epäselväksi kohdullisten hedelmällisyyden lasku. Elämäntilanne vain ei ollut millään tavalla mitattuna niin vakiintunut, että olisin miettinyt vakavissaan, haluanko kokea äitiyttä vai en. Pitkään ajattelin – ja osittain vieläkin – etten halua lapsia. Uteliaisuus äitiyden kokemusta kohtaan on kuitenkin nostanut päätään ja siksi toivon, että saisin sen yhden lapsen, silläkin riskillä, että lopulta kaduttaa. Ei meillä vieläkään puolison kanssa ideaalitilanne ole, mutta vakityö sentään molemmilla ja oma koti. Mä oon alanvaihtaja, joten opintolaina erääntyy maksettavaksi toista vuotta valmistumisen jälkeen (eli varmaan siinä 2027 tai -28). En millään ehdi maksaa opintolainaa pois hedelmällisten vuosien aikana, joten lopputulema on se, mitä kaikki sanoo: Koskaan ei ole sopiva hetki.

 

[Puolikuu]

@Tähtiin tuijottelija Voihan olla, että jos ja toivottavasti kun lopulta vauvan saisi syliin asti, niin sen jälkeen olisi helpompaa puhua aiheesta avoimesti. Mutta varmaan riippuu seurasta ja kontekstista. Mutta se on totta, että enemmän asiaa saisi tuoda julki, että hedelmällisyys laskee nopeasti tietyn iän jälkeen. Toki en tiedä, puhutaanko asiasta nykyisin eri tavalla kuin ennen.

@Maana Mannila Mulla oli kans korkealla odotukset omasta hedelmällisyydestä, kun alettiin toista yrittämään. Ekan kans kesti 9kk, mut en tikutellut oviksia ja seksiä oli vain viikonloppuisin, useimmiten la+su. Ei optimaalinen lähtökohta. Olin silloin 36. Meillä on suvussa vanhana äidiksi tulleita ja paljon lapsia saaneita naisia, sekin tuki tätä omaa optimismia. No, toki tutkimuksissa ilmeni että mulla onkin ikäisekseni vielä aktiiviset munasarjat, mutta ainakin testaushetkellä siittiöiden tilanne olikin huonompi. Todennäköisesti johtuu enimmäkseen kuumetaudeista mutta silti, tajusin että ei se kokonaisuus ole edes vain musta kiinni. Eikä tosin se munasolujen laatukaan ole enää mitenkään itsestään selvää, kuinka harvoin sattuu irtoamaan oikeasti hyvälaatuinen. No, ei näitä tiedä muuta kuin että itsestään selvänä raskautumista ei kyllä enää varsinkaan pidä.

Hei jos joku haluaa ostaa multa arvaamattoman Gelee Royal-purkin, niin voi laittaa yv:tä. Katsotaan hinta postikulujen kanssa kannattavaksi. En nyt enää viitsi tulevaa hoitoa silmälläpitäen syödä luontaistuotteita. Päiväystä on joulukuulle asti.

 

[Pikkuviikuna]

Huomiona muuten vielä, että se kelakorvaushinta vaatii sen, että lapsettomuus johtuu sairaudesta, eli pitäisi olla jo selvitelty jotain muutakin. Menee siis sillä normihinnalla. Tai näin ainakin meillä, kun oli oma-aloitteinen selvittely; suoraan purkkiin kulkematta lääkärin kautta.

Mä jotenkin ylipäätään nyt olen miettinyt, että mitä vaikka joskus tärppäisikin (joo joo, tää on taas näitä, tiedetään), niin haluaisinko kertoa reaalielämässä miten avoimesti siitä, minkälainen prosessi tämä on meidän osalta ollut? Toisaalta tuntuu, ettei näistä tosiaankaan liikojakaan puhuta, julkkiksille syntyy lapsia vaikka millä keinoin ja missä iässä, ja sitä ehkä sitten tyhmänä itsekin kuvittelee että se lisääntymiskyky säilyisi parempana pidempään. En mä ainakaan muista teiniajoilta yhtään "se muuten romahtaa sitten tässä näin"-puheenvuoroa, enemmänkin sitä suuntaa että jos otat yhden pillerin neljä tuntia myöhässä niin varo vaaraa, sama kun et söisi niitä ollenkaan.

Olisi varmaan hyvä tuoda niitä hankalampiakin tarinoita enemmän julkisuuteen, mutta toisaalta ymmärrän, että näin kipeästä ja arasta aiheesta harva haluaa puhua. Hanna Tikander ja Sara Sieppi on nyt tainneet tehdä jotain ihan tervetulleita avauksia.

No sepä, ois hienoa että olisi arkisempaa kertoa myös lapsettomuudesta. Tai ainakin oma käsitys siitä oli ennen tätä omaa projektia jotenkin sellainen että ne harvat siellä jossain kokee lapsettomuutta. Että se on jotain tosi harvinaista kumminkin. Toivoisin että siitä puhuttaisiin yhtä paljon kuin miten yleistä se on. En mä tajunnut yhtään ennen omaa kokemusta että mitä se oikeesti tarkoittaa ja kuinka tsiljoona tähteä pitää asettua linjaan että lapsi edes on mahdollista. Nyttemmin oon myös kuunnellut ihan eri korvalla kun joku puhuu et "on vielä nuori ja ehtii odottaa". Tekee mieli alkaa samantien varoitella et on monta syytä joka ei edes liity ikään ja että jos ei oo yksityisiin lapsettomuushoitoihin varaa niin ennen neljääkymppiä kannattaisi varata yritykseen useampi vuosi aikaa että ehtii pitkät hoidot odotusaikoineen tarvittaessa julkisella. Eikä nekään takaa mitään! Mutta siis joo, myönnetään, oli aika ruusuinen ja yksinkertainen mielikuva itselläkin lastenhankinnasta. Myös kun tätä kokemusta on jakanut, on ärsyttänyt se miten vähän moni joka lapsen on saanut edes tietää siitä miten vaikeaa se voi olla tai miten onnekas on jos pääsee tosi vähällä. Ja silti valittaa. Myös kaikenlaisia kommentteja et "Hei mun tuttu söi sellasta yhtä lääkettä ja sillä se tuli raskaaks" niin kuin se ois joku on off nappi ja vain yksi sama asia kaikkien lapsettomuuden taustalla. Oman matkan jakamisessa on puolensa, siinä joutuu kyllä helposti vähän valistajaksi kun tästä laajemmin puhutaan niin vähän.

 

[Hailey]

Kyllä taas jälleen toiveet herää. Nyt ollut eilen ja tänään aikamoista tuntemusta kohdun alueella. Eilen tosiaan sellasia neulan pistomaisia kiputökkäyksiä. Viime yönä menkkajomoa ja yksi isompi viiltokipu. Turhauttavaa tässä on että kaikenlaisia tuntemuksia on olevinaan joka kierrossa mutt taas ajattelee että "no tälläistä ei ole ollut ennen". Eikä oikeasti mun mielestä tälläistä olekaan ollut mutta liian monta kertaa saanut uskoteltua itselleen että no NYT. No te ymmärrätte.

Mä niin toivon että tässä kierrossa oikeasti tärppi kävisi koska en jaksa tätä varmaan kauheasti kauempaa. Tutkimuksiin ei luultavasti hakeuduta kun on 2 lasta ja se taisi olla että saa olla Max 1 lapsi että julkisella täällä pääsee.

Nyt siis dpo7 ja tuskaiset piinapäivät edessä.

 

[Syyskukka]

Hei taas! Oon pitänyt taukoa foorumilta. Jos joku vielä muistaa, mulla oli tammikuussa oudot ja pitkäkestoiset kuukautiset, jotka paljastuivat varhaiseksi keskenmenoksi. Oon odotellut, että kuukautiset tulisi ja kierto normalisoituisi. Mulla on normaalisti lyhyt kierto, yleensä vain 24 päivää, ja nyt on menossa kp 34. Mulla ei ole ikinä mittaushistorian aikana ollut näin pitkää kiertoa.

Tämä pitkä kierto vahvistaa uskoani siihen, että raskaus luultavasti todella oli alkanut. (Olihan mulla se positiivinen herkkä testituloskin, jonka tein siinä kohtaa, kun vuotoa oli tullut yli viikon.) Tuntuu vain niin erikoiselta ajatella, että hetken aikaa olin tietämättäni raskaana.

Nyt on kuitenkin sellaisia pms-oireita, että kuukautiset taitavat tehdä tuloaan - onneksi. Haluaisin päästä jo yrittämään uudestaan. Kaipa tässäkin kierrossa olisi jossain kohtaa ollut mahdollisuus tulla raskaaksi (kaipa se ovulaatio on jossain kohtaa ollut?), mutten ole tehnyt ovulaatiotestejä. Puoliso on muutenkin sairastellut ja tässä on ollut paljon kaikenlaista meneillään, minkä takia ei olla varsinaisesti yritetty tässä kierrossa. Uudesta kierrosta alkaen yritetään taas.

 

[Maana Mannila]

Omasta näkökulmasta tuntuu tietysti vähän typerältä valittaa, kun tiedän, että esim. tälläkin foorumilla no monia, joilla on yritys kestänyt tuloksetta paljon pidempään kuin meillä. Silti itse elää omaa arkeaan kiertonsa kanssa joka päivä, ja joka ikinen kuukausi odottaa, että josko nyt.

@Pikkuviikuna joo, ehkä itsellä oli kans vähän tollanen ajatus, että joku muu jossain muualla kokee lapsettomuutta, mutta ei se varmasti kosketa minua. Toki, jos olisin tiennyt, miten vaikeaa raskaaksi tuleminen on, en tiedä, olisinko edes ruvennut tähän hommaan, joten kaiketi tuo tunne omasta ja puolison ylivoimaisesta hedelmällisyydestä jossain määrin kuuluu kupletin juoneen – ken tietää. Ja tuo lätinä siitä, miten joku taikapilleri muutti jonkun parin yritykset suorastaan suurperheeksi, on kyllä niin väsynyttä. Tai just, että "hei mun yhdet ystävät yritti vuosia, mut sit kun ne lakkasi yrittämästä ja menivät hoitoihin, niin tulivatkin raskaaksi just enneku hoidot alkoi" tai "älkää stressatko" on senpäivästä lätinää, että ei oikein jaksa kuunnella. Tässä, jos lakkaa yrittämästä, niin raskaus ei ala, se on ihan varma.

Mä toivon, että muistan nämä tunteet ja ajatuksen myös, jos joskus raskaana olen ja oman lapsen syliini saan. Koska olen nähnyt myös, miten tarina muuttuu siitä, että "onnistuin bongaamaan ovulaation ja sanoin miehelle, että nyt tai ei koskaan ja sit hommailtiin, ja vauva sai alkunsa" siihen, että "se oli just se kierto, kun en tikuttanut ovulaatiota ja sanoin miehelle ennen lähtöä reissuun, että jos nyt hommailtais, ja vauva sai alkunsa".

Mutta kyllä olisi tilausta julkisuudessa keskustelulle lapsettomuudesta myös sellaisten ihmisten näkökulmasta, joilla mitään ns. ulkoisia esteitä ei ole. Monestihan kummassakaan ei ole ns. mitään vikaa, vaan diagnoosi on selittämätön lapsettomuus.

@Hailey mulla monesta kierrosta samoja fiiliksiä. Sitä kuulostelee herkällä korvalla kaikki oireet ja tuntemukset ja toiveikkaana arvailee, voisko tämä tai tuo nyt kertoa alkion kiinnittymisestä tai uskaltaisiko jo testata, jos siinä nyt vaikkaä näkyisi jotain. Alkluraskauden oireet kuitenkin on hyvin yksi yhteen pms-oireiden kanssa, joten mikä tahansa oireilu voi olla merkki melkein mistä hyvänsä. Toivon teille tärppiä ja sun pääkopalle sitä, että pysyy kasassa ja että jaksat yrittää. <3

Mä oon pysynyt periaatteessa koko reilut puoli vuotta tavallaan suht toiveikkaana (joo pari kiertoa oli, jotka meni vähän ohi, eikä toivoa ollutkaan sen puoleen), mutta eilen alkanut yk 7 veti kyllä mielen tosi matalaksi. Ei oikein meinaa jaksaminen riittää, kun pitää kalenterin kanssa sovittaa yhdynnät ja silti vastassa on todennäköisemmin pettymys kuin onnistuminen. Kyllä tää tästä varmaan taas, mutta saa nähdä, millä intensiteetillä jaksan seurata kiertoa tällä kertaa. Viime kierto meni jälleen kuin oppikirjasta tallettelujen ym. kanssa, mutta lopulta vuoto alkoikin nelisen päivää normaalia aikaisemmin. Sain ns. odotella rauhassa vain reilun viikon, kun nyt pitää valmistaa itsensä uuteen yrityskiertoon, niin se on aika raskasta.

Kuten oon täällä tainnut kirjoittaakin, niin mulle vaikein vaihe on tämä ovulaatiota edeltävä aika, ja mitä lähemmäs ovulaation oletettu ajankohta tulee, sitä vaikeampaa tää mulle on. Piinapäivät ei oo mulle ollenkaan niin raskaita, koska suhtaudun niihin jotenkin niin, että tein kaiken, mitä voin, ja nyt on odottelun aika. Vuoto joko alkaa tai ei, ja sen mukaan sitten testaan tai en. En halua tehdä enää yhtäkään raskaustestiä, joka on negatiivinen siksi, etten malttanut odottaa. Viime kierrossa todistin itselleni ainakin sen, että maltan odottaa ja katsoa, alkaako vuoto vai ei.

@Puolikuu Joo niinhän se on, että pelkästään munasolu ei voi yksinään hedelmöittyä vaan siihen tarvitaan myös hedelmöittämikykyinen siittiö. Syödään nyt puolison kanssa molemmat Gelee royalea (1/pv) ja ubikinoni q10 (1/pv) ja katsotaan, miten tämän kierron kanssa käy. Puhun siittiötutkimuksesta miehelle, jos tässäkään kierrossa ei tärppää. Mulla ei nyt just ole voimia avata jälleen kerran yhtä hankalaa keskustelua vaan yritän selviytyä itseni kanssa päivän kerrallaan.

Jos tästä kierrosta tärppää, on olemassa suht realistisen mahdollisuudet, että vauvallani olisi sama syntymäpäivä kuin mulla.

 

[Pakkanen]

Tuore foorumilainen täällä, heippa! Haaveissa meilläkin olisi vauva tänä vuonna, kunhan toivun tällä viikolla hoidetusta keskenmenosta Kirjoittelin siitä enemmän tuonne Menetyksen kokeneet -puolelle, jos joku haluaa lukea. Meillä on myös 2024 syntynyt esikoinen

Odottelen, että km jälkivuoto loppuisi ja pääsisin odottelemaan ovulaatiota. Mietin, odottelisinko yhdet normimenkat vai ruvettaisiinko heti yrittämään. Aiemmat raskautumiset (km 2022, onnistunut raskaus 2024 ja km 2026) ovat tärpänneet ekalla yrityksellä eli kaiketi siltä osin olisi ihan hyvät mahdollisuudet raskautua pian Mä olen 37 v. ja puoliso 40+, joten ei haluttaisi pidempiä aikoja odotella.