Raskaaksi 2026

[Syyskukka]

@Venkula oon tosi pahoillani sun puolesta, kuulostaa todella raskaalta Puolisosi vaikuttaa tosiaan olevan peloissaan tuloksista - mahtaisikohan enempi tieto tutkimusten ja hoitojen sisällöstä auttaa? Jos siis suostuu kuuntelemaan sen sijaan että laittaa jarrut päälle. Toivon kovasti, että pääsette samalle sivulle tässä vauva-asiassa ja muutenkin parisuhteessa ja elämässä

Mullekaan ei ole mitään merkitystä sillä, missä kuussa vauva syntyisi, kunhan vain sellainen syntyisi. Välillä tunnen niin selvästi sen, miten sylistä puuttuu pieni käärö Ehkä kuitenkin maaliskuu on minusta tylsin syntymäkuukausi - ihan vaan siksi, että se on jotenkin niin yleinen. Tai ainakin omassa tuttavapiirissä on todella paljon maaliskuisia aikuisia ja lapsia. Monet välttävät joulukuuta, mutta minusta joulukuinen olisi ihana Mutta eipä sillä tosiaan oikeasti väliä ole suuntaan tai toiseen!

 

[Viherkasvi]

Pakko kommentoida tohon vuodenaika-asiaan! Esikoinen syntyi toukokuussa ja pidän kyllä kuukaudesta todella paljon, mutta sosiaalisuuden kannalta koin tuon ajankohdan vaikeaksi. Oon aika introvertti ja mua on aina ahdistanut kesäajoissa se, kun on sellainen sosiaalinen paine nähdä ihmisiä ja käydä joka paikassa. Vauvan saanti jotenkin siihen päälle oli aika rankkaa, kun oli esim. paljon läheisten kesäjuhlia ja muita menoja joille piti lähteä. Eli nyt kun odotan lokakuista, niin oon itseasiassa aika innoissani siitä ajatuksesta, että saa pesiä vauvan kanssa rauhassa kotona kun kaikki muutkin on arjessa kiinni ja nyhjöttävät kotonaan.

 

[Haaveilija99]

@Venkula kuulostaa tosi kurjalta tilanteelta ettei miehesi voi edes keskustella aiheesta vaan antaa suoran vastauksen ilman kunnon keskustelua ja tutkimista asiaan edes teoriassa ja pimittänyt omaa kantaa asiaan näinkin kauan ettei aikoisi käydä tutkimuksissa. Voimia, toivottavasti saatte keskustelua asiasta
Minulla on myös puoliso erittäin itsepäinen. Esikoinen on jo 6vuotias ja hänen ollessa 3v aloin haaveilla toisesta mutta mieheni ei juuri kiinnostunut. Ymmärrän kyllä koska vauva aika oli meillä todella raskas koliikkeineen ja muine ongelmien.. apuja ei juuri neuvolasta saatu ja tukiverkosto oli aika olematon.
Koko tämän 3 vuotta olen puhunut toisesta lapsesta, mies oli kannassaan hyvin jyrkkä ei mutta -24 syksynä hän kyllä suostui ja noin puolivuotta yritettiin toista lasta kunnes mies käänsi aivan yllättäen koko homman ettei halunnutkaan yrittää. Se oli kova kolaus itselle ja koko parisuhteelle. Enkä jotenkin ole edes mieltänyt että olisi yritetty koska hän ei oikein puhunut mielellään mitään vauvoihin liittyvää eikä petipuuhat miestä kiinnostanut ainakaan jos sanoin että olis ovulaation aika.
Nyt kun mies on vaikuttanut olevan aivan tosissaan tämän toisen kanssa (ottaa jopa kaikki vitamiinit mitä tyrkytän ja keskustelee avoimesti vauva ajan hankinnoista ja tulevasta lapsiarjesta sitten kun niitä onkin kaksi ja kaikkee sellaista hömppää) tällaisia keskusteluja ei käyty silloin toisella yrityskerralla.
Tässä ehkä nyt sellainen oma päänsisäinen paniikki että mitä jos hän kääntää taas ajatuksensa ettei halua. Toisaalta olen hyvin luottavainen koska on aivan eritavalla mukana tällä hetkellä tässä niin henkisesti kuin fyysisesti. Oli jopa ostanut jo maailman söpöimmän kirahvi bodyn ja puhuu isomman auton ostamisesta

Ja siis kerroin varmaan epäselvästi tuossa kun sanoin et alko menkat. Siis normaalisti mulla on hyvin runsas vuoto ja tykötarpeita saa vaihdella ekana päivänä tunnin kahden välein.
Nyt on siis kp2 ja vuoto ollut nämä molemmat päivät todella niukkaa aiempiin verrattuna. Eilen oli jäätävät kivut, tänään ei juurikaan.
Siksi mietin että kun kierto loppui aiemmin että onko varhainen km vai oliko vain ovuloimaton kierto.. noh ken tietää.
Oon ajatellut että ovulaatiota en jaksaisi seurailla kuin limoista mut nyt kun kierto heittää aika paljonkin niin seuraavassa kierrossa taidan tikuttaa ja seurata lämpöjä.
Täytyy vaan teoriassa opiskella tota lämpötilan mittausta että miten ja milloin ja mitä ne lämmöt sit oikeesti tarkoittaa milloinkin
Onko teillä joku sovellus tai muu käytössä mihin merkkaatte lämmöt?

 

[Venkula]

@Maana Mannila sulla on kyllä kyky sanoittaa asioita, oon jo aiemmin ihaillen lukenut sun vastauksia Kiitos
Ja kiitos vielä kaikille muillekkin tuesta

Tosiaan laitoin puolisolle täältä muutaman pätkän ihan herätykseksi ja tuntui jopa vähän ajattelevan asioita. Ei olla tänään vielä päästy juttelemaan asioista, mut ymmärsin näin et onkin nyt vähän muuttanut mielipidettään (mikä ei kyllä yleensä ole hänen tapaistaan, mitä myös ihmettelen).
Sanon nyt rehellisesti ja pahoittelen jo valmiiksi jos on liian rajua tekstiä, mutta…oon silti tosi loukkaantunu miehen käytöksestä, koska mun taustat ja tilanne huomioiden kuvailin tätä tilannetta hänelle näin: ”ethän sää voi mua roikottaa jyrkänteen reunalta ja just ennenkö meinaan pudota, olla vaan et hehe vitsihän se vain oli ja kuvitella et kaikki on sen jälkeen entisellään ja ok”. Mulla tosiaan nepsy-tutkimukset ja hyvin vahva adhd-epäily. Tunnen tunteita tosi voimakkaasti ja reagoin hankaliin tilanteisiin usein liiankin voimakkaasti. Voi varmasti jokainen kuvitella mitä tapahtuu mun vakavasti masentuneissa ajatuksissa kun siihen lisätään tämmönen riitatilanne sisältäen liian voimakkaan tunnereaktion, hädän ja paniikin. Siinä ei tiiä mitä tehdä, että pääsee tilannetta pakoon. Ja siis en ole itsekään puhdas pulmunen, tulee sanottua asioita miettimättä jne., mutta mielestäni tämänluokan näkemysero (vaikkakin näyttäisi olevan hetkellinen) voi luistaa täysin raiteiltaan eikä ole vain anteeksipyynnöllä korjattu. Tavallaan ethän sää voi mässäillä ja pelleillä toisen elämän tärkeimmillä asioilla.

@Toiveikkaana ollaan 27v molemmat eli tilastollisetkin mahdollisuudet onnistua vielä tosi hyvät ja mulla vielä uskoa onkin. Enemmän vain huolettaa tämä puolison yhtäkkinen ”liinat kiinni”-ajattelu ja vastarinta kun yhdessä tähän on ryhdytty.
Multa on otettu labroja muista syistä ja peruslabrat, ferritiini ja kilppariarvot on ok.

 

[Upana]

Tulen vain sivusta kommentoimaan.
@Venkula teidän tilanne kuulostaa jossain määrin tutulta. Onko mies kertonut, miksi ei ole halukas tutkimuksiin? Mikä se pohjimmainen syy pelolle on?

Meillä ensimmäistä yritettiin 2 vuotta ennen kuin mies lopulta suostui simppatutkimuksiin. Paljon aiheesta keskusteltiin ja lopulta jouduin toteamaan, etten ole halukas edes kevyisiin hoitoihin (letrot) ellei ole tiedossa, mikä miehen tilanne on.
Pyysin miestä miettimään rauhassa vastausta seuraaviin kysymyksiin: pelkääkö hän, ettei siittiöitä ole? Mikä siinä pelottaa kaikkein eniten? Muuttaisiko se hänen mielestään häntä miehenä jotenkin?
Kerroin miehelle, että minun silmissäni mies ei muuttuisi sen huonommaksi tai paremmaksi, olisipa tulos mikä tahansa. Kerroin myös, että haluan viikon päästä palata aiheeseen, kuulla hänen ajatuksiaan/pelkojaan ja keskustella niistä.

Varmasti on jonkun mielestä todella julmaa, mutta kerroin miehelle ihan suoraan myös sen, että mikäli hän ei suostu aiheesta keskustelemaan avoimesti tai lähtemään tutkimuksiin, on se minulle selkeä merkki siitä, että tuhlaan vain aikaani hänen kanssaan.

Suora puhe tuotti tulosta. Viikon päästä keskusteltiin avoimesti kaikesta, varattiin tutkimukset ja sain letrot.

Hurjasti tsemppiä teille. Toivottavasti mies osaisi avata ajatuksiaan ja voisi hieman joustaa jääräpäisyydestään.

 

[Piisku]

Huomenta. Pakko päästä purkamaan johonkin… Saatiin eilen puolison kanssa melko riita aikaiseksi. Meillä ollut tässä nyt todella kuormittava elämänvaihe muutenkin jo pidemmän aikaa; puoliso saatiin lääkkeillä toimintakykyiseksi, mutta mulla alkoi laaja tutkimusprosessi psy-puolella (ml. nepsytutkimukset), työpaikan vaihtoja, lisää uupumisia ja jouduin jäämään sairauslomalle vakavan masennuksen takia ja lopulta lopettamaan oman alan työt kokonaan…

No palaten tähän riitaan: tässä riidan tuoksinnassa puoliso paljastaa, että on tarkoituksella sivuuttanut simppa-tutkimusaiheen kokonaan. Oon siihen yrittänyt aina välillä palata ja houkutella puolisoa menemään, koska on ns. ”matalimman kynnyksen tutkimus” ja edullinen vs mun tutkimuksiin. No tällain jälkikäteen huomatakseni on kyllä ahkerasti ghostannu koko aiheen aina kun siihen puhe kääntynyt. Myös tämän yritysvaiheen ja siihen liittyvän tunnemylläkkän on jättänyt minut yksin sietämään, olen tästä ”marmattanutkin” aiemmin et ku tuntuu et jään niin yksin. Kertoi siis eilen, että ei aio mennä nyt eikä myöhemmin simppa-tutkimukseen eikä hakeutua mun kanssa vuoden jälkeen lapsettomuustutkimuksiin/-hoitoihin, sillä ei suostu siihen että lapsia ei luonnostaan tule. Hän ei kuulema voi toisen lasta kasvattaa, tarkoittaen ilmeisesti vaihetta jos joudutaan lahjasiittiöillä ”pelaamaan”.

No tämähän tietysti veti pahasti maton jalkojen alta…puoliso kun on hyvin jääräpäinen ja kun jotain päättää niin ”kelkkaa” hankala saada käännettyä.
Meillä siis yk 8 nyt, ei olla käyty missään tutkimuksissa. Mut on ultrattu ovulaation aikaan kerran eikä nopealla vilkaisulla suurempaa huolta/ovulaatio tapahtunut silmämääräisesti normaalisti, pieni kysta munasarjassa. Lähes kuukausittain olen saanut ovulaation tikutettua ”leffaviivoilla” ja talletuksia ollut vaihtelevasti joko päivittäin hedelmällisessä ikkunnassa tai joka toinen pv. Eli ei siis tietoa kummassa osapuolessa ”vikaa” ennen kuin toisin todistetaan. Puolisolla on vaan sellaiset lääkitykset, joista kirjotettujen kokemusten pohjalta ei oo raskauduttu luonnostaan, vaikka lääkärit muuta väittääkin ”on niin pieniä annoksia/lyhytkestoisia hoitoja”. Joka tapauksessa luulin, että ollaan tässä projektissa yhdessä mut ”halusin pitkittää tän asian ulostuontia, etten menetä sua”. RASAHTELEE RUSINAT.
Anteeksi törkee ja sekava ulostulo sekä omanapailu, välillä tuntuu vaan liian raskaalta kannatella tätä kaikkea yksin

Noi on vaikeita asioita ja vaikeita keskusteluja. Mun mies koki lapsettomuushoidot jotenkin noloina ja et ollaan epäonnistuttu. Siis ennen kun hakeuduttiin hoitoon. Häntä auttoi kyllä, kun ammattilaiset kertoi kuinka yleistä on. Ja sit vielä selvisi, että hänen parilla tutulla on samanlaista taustaa niin helpotti häntä. Mut edelleen hänen on vaikea asiasta puhua, itse oon ollut paljon avoimempi meidän vauvan lähtökohdista.
Mut lähinnä rohkaisuksi, et saattaa olla vaan pelkoa/häpeää ja siksi niin negatiivinen suhtautuminen. Kannattaa asiasta keskustella aina välillä ja niin kun molemmat on rauhallisia. Meitä loppujen lopuksi hoidot lähensi juurikin noiden vaikeiden keskustelujen takia.

 

[Maana Mannila]

Tuun nyt vain törkeesti omanapaileen, kun kuitenkin odotatte kieli pitkällä raporttia aukkarista. xD
Se on nyt tehty.

Tutkimus tuntui aika ikävältä, mutta oli kestettävissä. Pahinta oli, kun kohtuun laitettiin pieni ilmapallo, ja myös keittosuolan valuttaminen tuntui epämukavalta. Keskityin hengittelemään ja rentoutumaan. Pahinta siinä oli ehkä asento, jossa tutkimuspöydällä ollaan. Onneksi tutkimus ei kestänyt kovin kauaa, korkeintaan pari minuuttia, jos sitäkään. Tutkimusta tehdessä lääkäri sanoi, että kaikki on mulla normaalisti ja putket on auki. "Jos jotain pientä kiinnikettä oli, niin tää puhalsi ne pois.” Kun nousin tutkimuspöydältä, lääkäri sanoi, että ”Tää on pahinta, mitä täällä on tarjolla. Alkionsiirtokin on helpompi.” Naurahdin.

Lopuksi keskustelimme. Toin esiin huoleni luteaalivaiheen vaihtelusta ja siitä, että se jää välillä jopa vain 6 päivään. Lääkäri sanoi, että jos luteaalivaihe kestää alle 10 päivää, se on liian lyhyt, mutta esim. viime kierron 13 päivää on riittävä. Lääkäri ehdotti, että keskustelemme puolison kanssa vaihtoehdoista ja toiveista. Sitä on siis edessä lähipäivinä. On hyvä, että ollaan nyt asian äärellä.

Hedelmällisyystutkimuksissa selvisi nyt siis kaikessa lyhykäisyydessään se, että meillä on edellytykset tulla raskaaksi omin voimin. Miehen uimarit on priimaa, ja mulla tapahtuu ovulaatiot sekä munasarjareservin tilanne on keskimääräin ikäisteni viiteryhmässä. Olen siis myös hedelmällisyyden suhteen täysin keskinkertainen. Siinä hyvä puoli on, että mun tilanteeseen löytyy apua ja tukea, ja maailma suurimmalti osin on niin sanotusti mulle tehty.

Lääkäri suositteli, että jatketaan aktiivista yritystä vielä muutama kuukausi, ja jos raskaus ei ala esim. elokuussa, voitaisiin tehdä inseminaatio. Se tarkoittaa keinohedelmöitystä eli siittiöitä viedään katetrilla suoraan kohtuun positiivisesta ovulaatiotestistä seuraavana päivänä. Niitä tehdään yleensä 3–4 kpl, ja jos ne ei tuota toivottua tulosta, niin sitten koeputkihedelmöitys.

Koeputkihedelmöitys tarkoittaa, että mun munarakkuloita eli follikkeleja kasvatetaan tukilääkityksen avulla ja kerätään ohuella neulalla emättimen pohjukan kautta. Samana aamuna mies käy antamassa siemennestenäytteen, joka käsitellään niin, että parhaat siittiöt jäävät jäljelle. Ne puolestaan viedään munasolujen kanssa samalle petrimaljalle, jolla ne hedelmöittää munasoluja. Tuoreeltaan kohtuun siirretään yksi alkio (en kysynyt, miten tää käytännössä tapahtuu) ja loput (jos saatiin enemmän kuin yksi) pakastetaan. Jos eka kierros ei tuota tulosta, tehdään uusia niin monta kuin alkioita tuli, olettaen, että ne selviää sulatuksesta. Näitä kierroksia Kela korvaa käsittääkseni 3 kpl, jos nainen on alle 43 – ja me saadaan siis myös kaikista hoidoista Kela-korvaus.

Koeputkihedelmöitys eli ivf on kelakorvattavanakin tosi kallista lystiä, joten jos sinne asti mennään, niin yritetään sit varmaan päästä julkiselle. Sinne meille aukeaa ovet joka tapauksessa, jos raskaus ei ala elokuuhun mennessä (tulee vuosi yritystä täyteen). Julkisella hinta on sit tietty se, että pitää odottaa joka välissä, mutta murehditaan sitä sit, jos sen aika joskus tulee.

Nyt sain keltarauhastuen luteaalivaiheeseen ja ohjeet sen ottamiseen. Hoitomuoto on aina yhtä ihana eli emätinpuikko, mutta sen tarkoitus on, että hormonia saadaan mahdollisimman paljon kohtuun. Myös D-vitamiinilisää lääkäri suositteli ottamaan, vaikka mun arvot sinällään on viitearvojen sisällä (61, mutta pitäisi olla muistaakseni yli 70 tai jopa yli 75). Suositus joka tapauksessa on, että olisi korkeampi.

Ovulaatio on tulossa ensi viikolla. Sekä oikealla että vasemmalla oli n. 10-millinen follikkeli kasvamassa. Viimeksi ovis oli vasemmalta, katsotaan, tuleeko nyt oikealta.

Mies on tietysti juuri nyt flunssassa, joten toivottavasti ei tää kierto nyt valu viemäriin sen takia.

Lämmöt oli tänään laskusuunnassa, mikä vaikuttaa hyvältä. Nukuin myös viime yönä tosi hyvin ja levollisesti. CB:n lila näytti vilkkuvaa hymyä jo tänään sekä ovulaatiomikroskoopissa näkyi saniaisia (aika vahvojakin). Eilen ei näkynyt vielä mitään. Se mikroskooppi on kyllä ihme laite.

Lisäys pyynnöstä. Sain siis keltarauhastueksi lugesteronit eli luget. Ohjeet varmaan vaihtelee, mutta mun on tällaiset: Alkaen 4 pv positiivisen ovistestin jälkeen kaks viikkoa aamuin, illoin. Sit teen raskaustestin, jonka ollessa positiivinen varaan positiivisesta ovistestistä laskettuna 5 viikon päähän ultran. Jos raskaustesti on negatiivinen, lopetan luget ja odottelen uuden kierron käynnistymistä.

 

[Syyskukka]

@Maana Mannila Kiitos perusteellisesta kuvauksesta, tosi informatiivista On siis todellakin syytä olla toiveikas! Tää lisääntymistouhu on vähän tällaista magiaa, mutta kuulostaa siltä, että teillä on hyvät mahdollisuudet ja vaihtoehtoja on. Onneksi sait tuen tuohon keltarauhashormoniin!

Edit: Piti vielä sanoa, että Puhdin raskautta suunnittelevan verikoepaketissa oli myös mm. tuo D-vitamiiniarvo. Mulla se oli 49, mikä jäi juuri viiterajan (50) alapuolelle. En olekaan tässä talvella ja keväällä oikein muistanut ottaa D-vitamiinilisää. Hyvä tietää, mihin pitää tähdätä!

 

[Kali]

@Maana Mannila Hyvä että sait tuon tuen! Toivottavasti nyt alkaa sujua paremmin! Saanko kysyä minkä nimisen lääkkeen sait?

Mä tuhlasin rahaa eilen yhteen herkkään digitestiin jonka tein äsken. Toki oon puol neljästä asti ollut hereillä. Mutta juonut hyvin vähän... Onneksi oikeastaan suureksi osin mun yllätykseksi antoi "ei raskaana" tuloksen! Toivotaan että se hcg häviävän pieni määrä enään niin ettei häiritse ovulaatiota!

Tein eilen ovulaatiotestin joka haalea ja äsken tulikin jo puolet vahvempi tulos premomin mukaan ainakin kun eilen aamulla oli 0.21 ja iltapäivällä 0.26 mutta tänään aamulla eli äsken oli kohonnut jo 0.52 asti! Voi ollakkin että ovulaatio ennen sunnuntaita? Ellei sitten lähde sahaamaan taas ylös alas ne lh pitoisuudet...

Hyvin näkyy silmämääräisestikin että vahvistunut.

 

[Sinertävää]

@Venkula
Mun miehellä simpoissa ongelmaa, ja häntä helpotti kun sanoin etten halua synnyttää kenenkään muun kuin hänen lastaan.

 

[Pakkanen]

Huomenta kaikille @Maana Mannila kiitos tarkasta selvityksestä, opin paljon uutta tästä itsekin @Kali Hyvin on hcg laskenut ja tosi tumma tuo jälkimmäinen ovulaatiotesti, toivottavasti tämä kierto olisi teille onnellinen

Omia mietteitä: Niukat kuukautiset jatkuvat vähän runsastuen, merkkasin eilisen kp 1. Varasin ajan gynelle parin viikon päähän, koska haluan, että kohdun ja munasarjojen tilanne tarkistetaan ilman raskautta. Mulla joskus kauan ennen raskautumishaaveita todettiin herttamainen kohtu, siitäkin haluaisin lisätietoa käynnilläni. Suhteellisen positiivisena ja toiveikkaana meen kohti tätä kiertoa: keho tarvitsi selkeästi nämä luomumenkat väliin keskenmenon jälkeen.

Oon koettanut löytää uudelleen yhteyden omaan kehoon, jotta saisin keskenmenon jälkeen luottamuksen siihen taas rakennettua. Kävin taannoin eräässä kivikaupassa, ostin seleniittisauvan ja -pallon sekä chakra-kynttilöitä. Nämä lienevät niitä hörhöjuttuja joidenkin mielestä, mutta itseäni on auttanut esim. meditoiminen paljon. Vyöhyketerapian aikana olen myös nähnyt chakravärejä, se on ollut aikamoinen kokemus ja liittyy ilmeisesti kehon energioiden avautumiseen jollain lailla.

 

[Syssymyssy]

Mulla limat katosi yhtä nopeasti kuin alkoivatkin, alkoivat 1-2 päivää ajoissa niin palaavat varmaan pian, himot on ainakin katossa Huomasin eilen illalla, oltiin tosin jo menossa miehen kanssa puuhastelemaan, niin päätettiin sitten siitä huolimatta vetää loppuun asti.

Monet täällä on puhuneet miesten suorituspaineista ja muista ongelmista sängyn puolella. Me löydettiin apu tavallaan aika itsestäänselvästä asiasta mutta toisaalta taas erikoisesta: miehen salitreeni 2x vko!

Siinä missä "kaatuneen soturin syndrooma" iski kesken seksin lähes joka kerta, vaikka harrastettiin seksiä "vain" joka toinen päivä (oviksen aikaan), niin nyt voidaan naida nakutella vaikka päivittäin, ja riehua vaikka miten ilman pelkoa kesken aktin pehmenemisestä jos Soturi sitten joskus harvoin kippaakin, niin hetken halimisella saa elvytettyä.

@Kali jos ollaan synkassa edelleen niin ovulaatio ma tai su

 

[Kumpare]

Onpa täällä kivoja juttuja! Helpottuiko @Maana Mannila olo kun kuulit, ettei mitään ole vialla ja että apua löytyy?

@Pakkanen Millaisessa vyöhyketerapiassa olet käynyt? Itse olen tässä muutaman viime vuoden aikana vähän avautunut enemmän henkisyydelle ja alkanut kiehtoa ajatus meissä virtaavisya energioista. Ennen ajattelin, että ollaan vain lihallisia entiteettejä vailla tarkoitusta, mutta nyttemmin olen alkanut kyseenalaistaa tätä karua maailmankatsomusta.

@Syssymyssy ja @Kali Toivotaan että synkronoitu ovulaatio iskee pian!

Mulla on taas alkanut ihme oireet kun dpo6 saapui. Tai en oikeasti tiedä kuvittelenko vai onko nämä oikeita, mutta aamulla muka oli hirvee närästys, kuumeinen olo, tissejä pistelee.

Oikeita fyysisiä oireita on outo, tahmainen ja venyvä valkovuoto, jota on paljon! Yleensä mulla on vaan creamya, mutta tämä on vissiin se ”sticky”. Lämmöt ei tippuneetkaan kuin ihan vähän vaan ja välillä juilii alamahalla.

 

[Toiveikkaana]

Tuun nyt vain törkeesti omanapaileen, kun kuitenkin odotatte kieli pitkällä raporttia aukkarista. xD
Se on nyt tehty.

Tutkimus tuntui aika ikävältä, mutta oli kestettävissä. Pahinta oli, kun kohtuun laitettiin pieni ilmapallo, ja myös keittosuolan valuttaminen tuntui epämukavalta. Keskityin hengittelemään ja rentoutumaan. Pahinta siinä oli ehkä asento, jossa tutkimuspöydällä ollaan. Onneksi tutkimus ei kestänyt kovin kauaa, korkeintaan pari minuuttia, jos sitäkään. Tutkimusta tehdessä lääkäri sanoi, että kaikki on mulla normaalisti ja putket on auki. "Jos jotain pientä kiinnikettä oli, niin tää puhalsi ne pois.” Kun nousin tutkimuspöydältä, lääkäri sanoi, että ”Tää on pahinta, mitä täällä on tarjolla. Alkionsiirtokin on helpompi.” Naurahdin.

Lopuksi keskustelimme. Toin esiin huoleni luteaalivaiheen vaihtelusta ja siitä, että se jää välillä jopa vain 6 päivään. Lääkäri sanoi, että jos luteaalivaihe kestää alle 10 päivää, se on liian lyhyt, mutta esim. viime kierron 13 päivää on riittävä. Lääkäri ehdotti, että keskustelemme puolison kanssa vaihtoehdoista ja toiveista. Sitä on siis edessä lähipäivinä. On hyvä, että ollaan nyt asian äärellä.

Hedelmällisyystutkimuksissa selvisi nyt siis kaikessa lyhykäisyydessään se, että meillä on edellytykset tulla raskaaksi omin voimin. Miehen uimarit on priimaa, ja mulla tapahtuu ovulaatiot sekä munasarjareservin tilanne on keskimääräin ikäisteni viiteryhmässä. Olen siis myös hedelmällisyyden suhteen täysin keskinkertainen. Siinä hyvä puoli on, että mun tilanteeseen löytyy apua ja tukea, ja maailma suurimmalti osin on niin sanotusti mulle tehty.

Lääkäri suositteli, että jatketaan aktiivista yritystä vielä muutama kuukausi, ja jos raskaus ei ala esim. elokuussa, voitaisiin tehdä inseminaatio. Se tarkoittaa keinohedelmöitystä eli siittiöitä viedään katetrilla suoraan kohtuun positiivisesta ovulaatiotestistä seuraavana päivänä. Niitä tehdään yleensä 3–4 kpl, ja jos ne ei tuota toivottua tulosta, niin sitten koeputkihedelmöitys.

Koeputkihedelmöitys tarkoittaa, että mun munarmunarakkuloita eli follikkeleja kasvatetaan tukilääkityksen avulla ja kerätään ohuella neulalla emättimen pohjukan kautta. Samana aamuna mies käy antamassa siemennestenäytteen, joka käsitellään niin, että parhaat siittiöt jäävät jäljelle. Ne puolestaan viedään munasolujen kanssa samalle petrimaljalle, jolla ne hedelmöittää munasoluja. Tuoreeltaan kohtuun siirretään yksi alkio (en kysynyt, miten tää käytännössä tapahtuu) ja loput (jos saatiin enemmän kuin yksi) pakastetaan. Jos eka kierros ei tuota tulosta, tehdään uusia niin monta kuin alkioita tuli, olettaen, että ne selviää sulatuksesta. Näitä kierroksia Kela korvaa käsittääkseni 3 kpl, jos nainen on alle 43 – ja me saadaan siis myös kaikista hoidoista Kela-korvaus.

Koeputkihedelmöitys eli ivf on kelakorvattavanakin tosi kallista lystiä, joten jos sinne asti mennään, niin yritetään sit varmaan päästä julkiselle. Sinne meille aukeaa ovet joka tapauksessa, jos raskaus ei ala elokuuhun mennessä (tulee vuosi yritystä täyteen). Julkisella hinta on sit tietty se, että pitää odottaa joka välissä, mutta murehditaan sitä sit, jos sen aika joskus tulee.

Nyt sain keltarauhastuen luteaalivaiheeseen ja ohjeet sen ottamiseen. Hoitomuoto on aina yhtä ihana eli emätinpuikko, mutta sen tarkoitus on, että hormonia saadaan mahdollisimman paljon kohtuun. Myös D-vitamiinilisää lääkäri suositteli ottamaan, vaikka mun arvot sinällään on viitearvojen sisällä (61, mutta pitäisi olla muistaakseni yli 70 tai jopa yli 75). Suositus joka tapauksessa on, että olisi korkeampi.

Ovulaatio on tulossa ensi viikolla. Sekä oikealla että vasemmalla oli n. 10-millinen follikkeli kasvamassa. Viimeksi ovis oli vasemmalta, katsotaan, tuleeko nyt oikealta.

Mies on tietysti juuri nyt flunssassa, joten toivottavasti ei tää kierto nyt valu viemäriin sen takia.

Lämmöt oli tänään laskusuunnassa, mikä vaikuttaa hyvältä. Nukuin myös viime yönä tosi hyvin ja levollisesti. CB:n lila näytti vilkkuvaa hymyä jo tänään sekä ovulaatiomikroskoopissa näkyi saniaisia (aika vahvojakin). Eilen ei näkynyt vielä mitään. Se mikroskooppi on kyllä ihme laite.

Kiitos kattavasta vaiheiden selityksestä.

Teidän tilanne kuulostaa lupaavalta. Jospa tuo keltarauhastuki riittäisi auttamaan.
Minuakin kiinnostaisi valmisteen nimi, jos haluat jakaa?

Jännä kyllä miten eri lääkärit lähtevät "hoitamaan" samankaltaista tilannetta eri tavalla. Meillä tosiaan on jo yhteisiä lapsia, joten oletettavasti siemenneste on kunnossa ja minulla ovulaatio tapahtuu, mutta luteaalivaihe on lyhyt. Minulle lääkäri sanoi että tätä lähdettäisi hoitamaan Letrozolilla ja koska siinä on kohonnut kaksosten riski, pitäisi munasolujen kypsymistä seurata ultralla. Tuo tietysti tietää lisää rahanmenoa. Olisin ajatellut keltarauhashormonituen olevan kevyempi tapa auttaa luteaalivaihetta.

 

[Noora992]

@Maana Mannila no nyt on aukkaristakin selvitty! Meidän julkisen puolen lapsettomuuslääkäri myös suositti aloittamaan d-vitamiinin! Ja oonkin sitä nyt kuukauden päivät napsinut.

On: Oon nyt syönyt letroja pari päivää ja vielä pari päivää jäljellä. Pahimmilta oireilta oon välttyny. Ekana päivänä oli päänsärkyä. Ensi viikolla sitten ultraan katsomaan mikä tilanne.

 

[Anni123]

Tuun nyt vain törkeesti omanapaileen, kun kuitenkin odotatte kieli pitkällä raporttia aukkarista. xD
Se on nyt tehty.

Tutkimus tuntui aika ikävältä, mutta oli kestettävissä. Pahinta oli, kun kohtuun laitettiin pieni ilmapallo, ja myös keittosuolan valuttaminen tuntui epämukavalta. Keskityin hengittelemään ja rentoutumaan. Pahinta siinä oli ehkä asento, jossa tutkimuspöydällä ollaan. Onneksi tutkimus ei kestänyt kovin kauaa, korkeintaan pari minuuttia, jos sitäkään. Tutkimusta tehdessä lääkäri sanoi, että kaikki on mulla normaalisti ja putket on auki. "Jos jotain pientä kiinnikettä oli, niin tää puhalsi ne pois.” Kun nousin tutkimuspöydältä, lääkäri sanoi, että ”Tää on pahinta, mitä täällä on tarjolla. Alkionsiirtokin on helpompi.” Naurahdin.

Lopuksi keskustelimme. Toin esiin huoleni luteaalivaiheen vaihtelusta ja siitä, että se jää välillä jopa vain 6 päivään. Lääkäri sanoi, että jos luteaalivaihe kestää alle 10 päivää, se on liian lyhyt, mutta esim. viime kierron 13 päivää on riittävä. Lääkäri ehdotti, että keskustelemme puolison kanssa vaihtoehdoista ja toiveista. Sitä on siis edessä lähipäivinä. On hyvä, että ollaan nyt asian äärellä.

Hedelmällisyystutkimuksissa selvisi nyt siis kaikessa lyhykäisyydessään se, että meillä on edellytykset tulla raskaaksi omin voimin. Miehen uimarit on priimaa, ja mulla tapahtuu ovulaatiot sekä munasarjareservin tilanne on keskimääräin ikäisteni viiteryhmässä. Olen siis myös hedelmällisyyden suhteen täysin keskinkertainen. Siinä hyvä puoli on, että mun tilanteeseen löytyy apua ja tukea, ja maailma suurimmalti osin on niin sanotusti mulle tehty.

Lääkäri suositteli, että jatketaan aktiivista yritystä vielä muutama kuukausi, ja jos raskaus ei ala esim. elokuussa, voitaisiin tehdä inseminaatio. Se tarkoittaa keinohedelmöitystä eli siittiöitä viedään katetrilla suoraan kohtuun positiivisesta ovulaatiotestistä seuraavana päivänä. Niitä tehdään yleensä 3–4 kpl, ja jos ne ei tuota toivottua tulosta, niin sitten koeputkihedelmöitys.

Koeputkihedelmöitys tarkoittaa, että mun munarmunarakkuloita eli follikkeleja kasvatetaan tukilääkityksen avulla ja kerätään ohuella neulalla emättimen pohjukan kautta. Samana aamuna mies käy antamassa siemennestenäytteen, joka käsitellään niin, että parhaat siittiöt jäävät jäljelle. Ne puolestaan viedään munasolujen kanssa samalle petrimaljalle, jolla ne hedelmöittää munasoluja. Tuoreeltaan kohtuun siirretään yksi alkio (en kysynyt, miten tää käytännössä tapahtuu) ja loput (jos saatiin enemmän kuin yksi) pakastetaan. Jos eka kierros ei tuota tulosta, tehdään uusia niin monta kuin alkioita tuli, olettaen, että ne selviää sulatuksesta. Näitä kierroksia Kela korvaa käsittääkseni 3 kpl, jos nainen on alle 43 – ja me saadaan siis myös kaikista hoidoista Kela-korvaus.

Koeputkihedelmöitys eli ivf on kelakorvattavanakin tosi kallista lystiä, joten jos sinne asti mennään, niin yritetään sit varmaan päästä julkiselle. Sinne meille aukeaa ovet joka tapauksessa, jos raskaus ei ala elokuuhun mennessä (tulee vuosi yritystä täyteen). Julkisella hinta on sit tietty se, että pitää odottaa joka välissä, mutta murehditaan sitä sit, jos sen aika joskus tulee.

Nyt sain keltarauhastuen luteaalivaiheeseen ja ohjeet sen ottamiseen. Hoitomuoto on aina yhtä ihana eli emätinpuikko, mutta sen tarkoitus on, että hormonia saadaan mahdollisimman paljon kohtuun. Myös D-vitamiinilisää lääkäri suositteli ottamaan, vaikka mun arvot sinällään on viitearvojen sisällä (61, mutta pitäisi olla muistaakseni yli 70 tai jopa yli 75). Suositus joka tapauksessa on, että olisi korkeampi.

Ovulaatio on tulossa ensi viikolla. Sekä oikealla että vasemmalla oli n. 10-millinen follikkeli kasvamassa. Viimeksi ovis oli vasemmalta, katsotaan, tuleeko nyt oikealta.

Mies on tietysti juuri nyt flunssassa, joten toivottavasti ei tää kierto nyt valu viemäriin sen takia.

Lämmöt oli tänään laskusuunnassa, mikä vaikuttaa hyvältä. Nukuin myös viime yönä tosi hyvin ja levollisesti. CB:n lila näytti vilkkuvaa hymyä jo tänään sekä ovulaatiomikroskoopissa näkyi saniaisia (aika vahvojakin). Eilen ei näkynyt vielä mitään. Se mikroskooppi on kyllä ihme laite.

Kiitos kun kerroit näin tarkasti, tää oli tosi hyödyllistä tietoa itsellekin! Pidän niin peukkuja teille, että keltarauhastuki toisi positiivisia uutisia Ja paljon on tapahtunut täällä, en kerkeä kaikkeen reagoimaan mutta tsempit ja sympatiat täältäkin @Kali tilanteeseen! Harmittaa sun puolesta kovasti

Täällä on ollut niin kiire viikko, että en ole kerennyt edes piinailemaan! Dpo9 menossa ja ei oikein mitään kummempia tuntemuksia. Nyt just koneessa odottamassa lennon lähtöä, työmatkalta siis kotiin palaamassa. Stressaan matkustamista ja lentämistä niin paljon, että vähän mietityttää onko nyt sit mennyt mahikset pilalle sen takia. Vatsa ollut niin sekasin että oon varmaan ripuloinut hedelmöittyneen tyypin ulos jos semmonen on ollut. Mutta eipä voi mitään. Nyt aion oikeesti olla testaamatta ja odotan menkkojen alkua

 

[Pakkanen]

Onpa täällä kivoja juttuja! Helpottuiko @Maana Mannila olo kun kuulit, ettei mitään ole vialla ja että apua löytyy?

@Pakkanen Millaisessa vyöhyketerapiassa olet käynyt? Itse olen tässä muutaman viime vuoden aikana vähän avautunut enemmän henkisyydelle ja alkanut kiehtoa ajatus meissä virtaavisya energioista. Ennen ajattelin, että ollaan vain lihallisia entiteettejä vailla tarkoitusta, mutta nyttemmin olen alkanut kyseenalaistaa tätä karua maailmankatsomusta.

@Syssymyssy ja @Kali Toivotaan että synkronoitu ovulaatio iskee pian!

Mulla on taas alkanut ihme oireet kun dpo6 saapui. Tai en oikeasti tiedä kuvittelenko vai onko nämä oikeita, mutta aamulla muka oli hirvee närästys, kuumeinen olo, tissejä pistelee.

Oikeita fyysisiä oireita on outo, tahmainen ja venyvä valkovuoto, jota on paljon! Yleensä mulla on vaan creamya, mutta tämä on vissiin se ”sticky”. Lämmöt ei tippuneetkaan kuin ihan vähän vaan ja välillä juilii alamahalla.

Oon käynyt ihan sellaisessa perinteisessä, jossa käsitellään kasvojen, pään, korvien ja jalkaterien heijasteet käsin sekä erilaisilla apuvälineillä (erilaiset puikot, guasha ym.). Todella rentouttavaa ja tasapainottavaa ja itsellä on tosiaan avannut noita erilaisia energioita kehossa, suosittelen lämpimästi

 

[Täti-ihminen]

Näkeehän joku muukin tässä oinein haaaalean haamulaisen??

 

[Kumpare]

Hei nyt !

Kävin äsken pissalla ja huomasin, että pikkuhousuissa oli tosi pieni sormenpään kokoinen läiskä haaleanruskeaa verta. Katsoin ensin, että onko turahtanut nestemäinen pieru housuun, mutta siinä pimpin kohdalla se oli valkovuotolaikkujen seassa.

Kokeilin vielä lähteekö pois sappisaippualla eli olisko joku pinttynyt menkkatahra, mutta lähti hyvin irti viruttamalla. Eli kai se on tullut tässä tämän päivän aikana?!

Pyyhkiessä ei kyllä mitään tullut eikä mulla ikinä tuhruttele. Luteaalikin on sen 14-15 päivää. Merkkaan nyt FF:ään että spotting ja jään piinailemaan, että oliko tämä nyt jotain kiinnittymisvuotoa.

 

[Kumpare]

View attachment 153918

Näkeehän joku muukin tässä oinein haaaalean haamulaisen??

Näkyy!!!