No niin täällä taas, hyvää helatorstaita kaikille! Voitteko kuvitella, että Ruotsissa torstaille osuvan arkipyhän jälkeinen perjantai on palkallinen vapaa, ja jos kansallispäivä on viikonloppuna, saavat sitä korvaamaan ylimääräisen arkivapaan? Samaan aikaan Suomessa eläkkeelle jäävä EK:n entinen pääjohtaja Jyri Häkämies ehdottelee kahden arkivapaan poistamista ja siirtämistä viikonloppuun – ja Suomen yrittäjien Mikael Pentikäinen komppaa (vai toisinpäin?). Miks kukaan ei vaadi yritysten johtajilta parempaa johtamista vaan aina kaikki halutaan ottaa suorittavan tason työntekijöiden selkänahasta...
Mulla on mieli ollut nyt vähän kovilla, ja se kyllä kaiuttaa mun sisimmässä kaiken, mitä näen, koen, puhun, tunnen ja ajattelen. Kerrankin nää fiilikset ei liity yhtään mihinkään raskausjuttuihin. Töissä on ihan hirveä höökä ja epäinhimillinen tahti sekä ennestään jo surkea johtaminen on mennyt koko ajan vain huonompaan suuntaan. Aina, kun kuvittelen, että rima on nyt niin matalalla, että enää ei voi alittaa, mun työnantaja kaivaa kuopan ja kömpii riman alta. Kävin Glassdoorissa lukemassa muiden kokemuksia, mikä oli sillain valaisevaa, että joo tää ei oo vain mun päässä.
Myös jonkinlaista identiteetin muutosta käyn läpi, koska oon nyt suorittanut kaikki vaadittavat kurssit ja odotan enää, että lopputyö hyväksytään ja sit voin lähettää valmistumispyynnön. Murrosvaihetta siis.
Oon miettinyt tässä, kun oon lukenut teidän tarinoita raskautumisesta mm.
@Tähtiin tuijottelija, ja sit oli joku, joka plussasi varattuaan matkan, että pitäisiköhän mun kuitenkin alkaa etsiä uutta työtä, vaikka raskaus sitten osuisikin koeajalle. Olin ajatellut, että jaksaisin sinnitellä nykyisessä työpaikassa vielä pari vuotta ja kerätä kokemusta CV:seen, jotta voisin hakea sitten vastuullisempia tehtäviä, mutta nyt oon joka päivä työpäivän jälkeen niin rikki, että en kyllä tiiä, jaksanko nykyisessä työssä. Jos hakisin uuden työn, varmaan plussaisin heti lol. xD
Myös äitiydestä on ollut kiinnostavia keskusteluja. Mä en tosiaan ole koskaan ollut raskaana, niin en koe olevani äiti. Toki raskaus ja äitiys ei tee toisiaan vaan äitiyttä voi kokea myös muille kuin omille biologisille tai adoptiolapsille. Vanhemmuus ei katso biologiaa. Äitiyden kokemus on varmasti tosi subjektiivinen, ja on yhtä monta tapaa olla äiti kuin on äitejä. Yritin eilen aamulla töissä tavoittaa sitä, miltä tuntuisi olla toisen ihmisen äiti. Kun mietin omaa äitiäni, hän on ihan uskomaton. Pystyvä, luotettava, turvallinen, lämmin, varma. Tuntuu ihan uskomattomalta edes ajatuksen tasolla kuvitella tilannetta, jossa mä olisin jollekin toiselle ihmiselle yhtä erottamaton osa elämää kuin mun äiti on mulle. Että olisi joku ihminen, jonka puolesta olisin valmis tekemään ihan mitä vain, joka saisi mut ottamaan kokonaisvastuun asioista ja olemaan kartalle sen sijaan, että heilun elämän vietävänä takki auki kuin lehti tuulessa. En oikein osaa selittää, mutta ehkä joku sai kiinni?
Te, jotka olette äitejä: Onko äitiys sellaista kuin joskus kuvittelitte? Mikä yllätti eniten?
@Syyskukka kuvaat koskettavasti kokemusta vanhemmuudesta saamastasi "maistiaisesta". Mulla on myös vahvasti fiilis nyt sellainen, että yritän uskoa raskauden alkavan seuraavan vuoden kuluessa. Ei tosiaan olla viel puhuttu miehen kanssa, oltaisko valmiita menemään hoitoihin vai yritettäiskö vielä hetken aikaa ihan omin voimin.
@Pikkuviikuna on sanoittanut kauniisti kokemusta hoitopolulta ja siitä, miten hyvältä tuntuu, kun saa viimein olla kannateltu ja joku muu kantaa vastuuta raskauden alkamisesta.
/// Jatkan tähän vielä, kun osa katosi:
@Kali sun oireet kuulostaa lupaavilta! Teille kyllä plussan soisin, jos joillekin. <3 Toki kaikille täällä, mutta teidän tie on kyllä ollut tosi kivinen. Kädet kyynärpäitä myöten ristiin raskauden puolesta.
se oli 10kk määräaikaisuus.. ja alussa mua harmitti kun alkuraskausväsymys ja pahoinvointi.. en pystynyt antamaan siinä työssä ollenkaan niin paljon kuin olisin halunnut. Loppuraskaudesta vielä jouduin sit voinnin takia alkaa tehdä kolmipäiväistä työviikkoa.. Määräaikaisuutta ei jatkettu mun kohdalla ja mä valitettavasti uskon, että raskaus vaikutti. Että olisi mulla muuten ollut jatkoa määräaikaisuudelle. Mutta joo.. olen onnellinen että pääsin siihen unelmaduuniin hetkeksi ja aion hakea vielä samankaltaista paikkaa.ja ehdin vielä varmasti tehdä näitä töitä myöhemmin 
Tässä mun kokemus. Kun ei voi elämää ennustaa ja naisilla oikeus perhesuunnitteluun kaikissa työpaikoissa. Tsemppiä mihin päädytkin!