Joo nyt alko tulee kirkkaan punasta vuotoa, ettÀ kuukautiset tuli niin ettÀ soi
Vituttaa ja itkettÀÀ, ku ei tÀmÀ kroppa tee yhtÀÀ mitÀÀ mitÀ pitÀis. Luultavasti johtuu mun jÀÀtÀvÀn korkeista testotasoista, et mun keho mieltÀÀ ittensÀ mieheksi, eikÀ anna mun raskautua
TÀhÀn asti oon lohduttautunu sillÀ, ettÀ yks tuttava jonka ei ikinÀ missÀÀn tilanteessa pitÀny saada lapsia, saiki lapsia. EttÀ kyllÀ se ihme meillekki vielÀ tapahtuu, mut pakko myöntÀÀ en lohduttaudu enÀÀ.
Aloin nyt miettimÀÀn ihan vakavissani ettÀ tÀÀ oli yk15 ja 15. pettymys et nyt taitaa tÀmÀ projekti mennÀ syvÀ jÀÀhÀn. EhkÀ jopa lopullisesti. Ihan rehellisesti mun psyyke ei enÀÀ kestÀ tÀtÀ joka kuukautista pettymistÀ ja pahaa mieltÀ. Mietin tÀtÀ jo vuoden vaihtees ja pÀÀtin et no jos vielÀ antais mahollisuuden. Mut nyt alkaa ihan oikeesti tuleen raja vastaan. I know yritystÀ nyt ei oo niin paljo takana, ku joillaki sitÀ on vuosia. Mulla vaan ei enÀÀ riitÀ oma jaksaminen tÀhÀn jatkuvaan pettymykseen ja pahaan oloon.
TÀnÀÀn taitaa olla vakavan keskustelun paikka miehen kans, et miten me tÀstÀ jatketaan vai jatketaanko enÀÀ ollenkaa. En tiÀ riittÀiskö tÀn jÀlkee enÀÀ psyyke edes alottamaan hoitoja (ja mahdollisesti kuulemaan sitÀ, ettÀ jos meissÀ jtn vikaa onki). EhkÀ meitÀ ei vaan oo tarkotettu vanhemmiksi, vaikka mÀ sitÀ kuinka toivon ja rukoilen joka ilta. Niin karulta ku se kuullostaaki, mut joskus ne faktat vaan on hyvÀksyttÀvÀ.
En olis uskonu, ettÀ nÀin nuorena tÀÀ asia antaa tÀllÀsen avarin pÀin nÀköö. Mut tÀÀ tais nyt olla se herÀttÀvin avari.