@Toiveikas odottelija onpa sulla ollut ikävä kokemus (tai siis useampi). Kuulostaa todella raskaalta, ja itsekin täällä yk 9 käynnistyessä mietin, että montako pettymystä sitä kestää ja missä vaiheessa luovuttaa. Toisaalta itse aattelen, että sen yrittäminen, että saisi lapsen, on tosi subjektiivinen kokemus eikä itseä kannata verrata muihin. Tarkoitan siis sitä, että aina on joku, jolla on raskaampaa ja joka on yrittänyt kauemmin — saanko mä tuntea pettymystä ja surua, kun vasta yk 9. Kyllä saan, koska kyse on mun elämästä, jokainen elää omaansa, iloineen ja suruineen. Hyvä, että sulla ja sun miehellä on hyvä puheyhteys ja pystytte keskustelee asiasta. Toivottavasti saatte toisistanne tukea ja lohtua.
@Suskikitten (viesti karkasi) aika jäätävää, miten sulle sanottiin, että vasta syksyl tutkimuksii ja hoitoi.
Että yli kaks vuotta yritystä enneku edes pääsette ns. ”putkeen”. Huh huh!
@Olive sama mä tekisin kans testin tänään illal ja hu-aamul. Toivottavasti pääsette tallettelee miehen kans.
Samoin
@Rouva W nyt ei muutako mies vaakatasoon ja hommiin (toki suostumuksellisesti)!
Onneks täs on pitkät vapaat.
@Noora992 joo siis kiva tapahan tuo on järkkää babyshowerit myös toisesta lapsesta, en vaan itse ollut tosiaan aiemmin kuullut. Ja just toisesta lapsesta ehkä enemmän kaipaakin rauhaa ja hemmottelua.
Mä en oikein tiedä, haluaisinko itselle babyshowerit… en kauheesti välitä olla huomion keskipisteenä tai mitenkään esillä, joten en tiedä, miten osaisin nauttia tilanteesta. Oon ollut vain kahdesti ja molemmat viime kesänä. Ekat oli yllätys äidillekin, tokat äiti oli toivonut.
Mullei oo mitään kovin ihmeellistä kontribuutioo tähän keskusteluun tällä kertaa.
No palautin mun gradun esitarkastukseen, joten tän vauvattoman kierron lopussa tein sit kaiketi toisenlaisen vauvan.
tuo on ihan hirveä tunne kun on ihan varma ja sitten menkat läimäsee päin kasvoja… itsellekin sellainen kierto osunut ihan hiljattain. Ensimmäinen yk kun tuli ihan kunnolla itkettyä menkkojen alkua.
varmaa molempia. Kivut on aivan kamalat, vuoto on aivan holtitonta ja hyytymät peukalonpään kokosia. Ja mä viel luulin etten ees nostanu odotuksia korkeelle mut tais nousta vhä liianki korkeelle.
Itse järjestäminen voisi olla stressaavaa, ellei sitten mentäisi vaan esim. johonkin brunssipaikkaan.
Mä siis näen, että tuossa voisi piillä toivonkipinä. 
kunhan seurailen mielenkiinnosta. Ja mieskin ulkomailla 
enpä tollasta tullut aatelleekskaan! Ehkä pidän vielä kipinää siis hetken yllä ja rukoilen kaikkia jumalia ja manifestoin ja universumia. Ja sit jos nyt ei ni sitten sitten ens kierrosta greippimehun voimalla 
tän illan oonki yksin kotona, esikoinen isällään, kumppani toisessa kaupungissa töissä ni oon lukenu greippimehuketjuja ja ennen ja jälkeen plussan oireita ja kaikkee täällä. Hirvee väsymys ni ei pysty ees oikee töitä edistää nyt ni sit vaa selailee ja lukee. 
